Ex ei anna 1v8kk lasta hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käbitkö juttelemassa pahasta olostasi ammattilaisen kanssa ennen kuin petit? Jos et, niin miksi et? Millainen paha olosi siis oli ja miten koit päämäärättömyyden? Kuitenkin aika nopeasti tuosta ryhdyitte lapsentekoon? Siinä vaiheessa kun päätitte, että kasta voi yrittää, niin oliko päämäärät jo löytyneet? Vai päätihkö yrittää lasta, jos lapsi vaikka toisi sisältöä, päämäärän? Tosiasiahan on, että lapsen kanssa ei ehdi pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä niin paljon , kun lasta pitää hoitaa. Mielen parantaja lapsi ei kuitenkaan ole.

En käynyt ammattiauttajan luona. Lasta olin ruinannut naiselta jo vuosikaudet, mutta hän epäröi. Pettämisen jälkeen tuntui siltä, että kyllä se oma rakas on kaikkein paras, ja tämän naisen kanssa haluan jakaa elämäni. Ja yhtäkkiä hänkin oli samalla kannalla, jolloin alettiin yrittää. Lapsi tuli yllättävän nopeasti, n. 4kk.

Samaa mieltä siitä, että lapsi ei ole mikään ongelmien ratkaisu. Ongelmia tulee vaan vielä enemmän :D Siitä syystä parisuhteen täytyy olla kunnossa ennen kuin lasta aletaan yrittää, opin tämän kantapään kautta.

Huh, tuota taustaa vasten pettäminen kuulostaa tosi pahalta. Siis jos olet ruinannut lasta ja nainen epäillyt. Sun paljastuminen petturiksi varmaan vahvisti sitä, että epäröintiin oli ollut aihetta. Tietysti lasta ei voi katua sen jälkeen kun se on tähän maailmaan syntynyt, mutta lähtökohtaisesti nainen haluaa mahdollisimman luotettavan isän lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Meillä on ollut seksiä viime tapaamiskerroilla. Voiko sellaista tapahtua, jos isä kuvottaa äitiä?

Voi tapahtua. Nainenkin voi pitää miestä likaisen h*uorana ja haluta seksiä tämän kanssa. Varsinkin silloin, jos on tunteiltaan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Huh, tuota taustaa vasten pettäminen kuulostaa tosi pahalta. Siis jos olet ruinannut lasta ja nainen epäillyt. Sun paljastuminen petturiksi varmaan vahvisti sitä, että epäröintiin oli ollut aihetta.

No voiko olla niin että epäluottamus on itseään toteuttava ennuste? Olin kuitenkin n. 7 vuotta ollut täysin uskollinen. Tuskin kyllä naisen epäluottamuksen, olen kokenut sen alusta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, tuota taustaa vasten pettäminen kuulostaa tosi pahalta. Siis jos olet ruinannut lasta ja nainen epäillyt. Sun paljastuminen petturiksi varmaan vahvisti sitä, että epäröintiin oli ollut aihetta.

No voiko olla niin että epäluottamus on itseään toteuttava ennuste? Olin kuitenkin n. 7 vuotta ollut täysin uskollinen. Tuskin kyllä naisen epäluottamuksen, olen kokenut sen alusta lähtien. 

Ahaa... eli vierität kuitenkin vastuun pettämisestä jollain tasolla naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

Kiitos viestistä. Minähän se syypää eroon olen. Mummi asuu n. 2 km päässä lapsesta. Minä 160 km päässä. Nainen muutti lapsen kanssa lähelle äitiään, kun pettäminen tuli ilmi. Ajattelin, että lapsi voisi matkustaa autossa tuon ajan. Nuoremmatkin vauvat todistetusti pystyvät siihen. Ja on se reitti moneen kertaan ennenkin ajettu edestakas, ainoa vain että äiti on ollut mukana.

Voi olla, että en aivan ymmärrä miten suuri kriisi pettäminen on. Toivoisin, että se olisi ollut minun oma ongelma. Minä tein sen, minä kärsin siitä ja minun ongelma se ylipäätään on. Olen yrittänyt vakuuttaa exää siitä, että hänessä ei ollut mitään vikaa. Se oli minun omaa vaikeaa aikaa. Enkä tehnyt sitä siksi, että haluaisin loukata. 

Toki matkustaa, jos on pakko. Moni tuonikäinen vain ei viihdy autossa, varsinkaan jos ei ole sitä toista viihdyttäjää. Pääseekö junalla? Jos yöpyisit ensin hotellissa tai viettäisit koko päivän lapsen kanssa? Noin pienten kanssa voi matka-ajan kaksinkertaistaa tai kolminkertaistaa, jos lapsi on liikkuvainen, pelkää ajaa pimeässä tms ellei lapsi nuku päikkäreitä autossa.

Mitä sinulla menee ajallisesti ajomatkaan? Jos 2h niin töiden jälkeen suoraan lasta tapaamaan. Kello on 18, kun olet perillä. Ulkoilet, annat iltapalan ja hoidat pesut ja laitat lapsen nukkumaan. ( Siis jos ex päästää kotiinsa.) Noin klo 21-22 lähdet kotiinpäin. Klo 24 olet kotona. Suoraan nukkumaan. Näin onnistuu tapaaminen viikollakin. Kyse on vain siitä, että oletko valmis tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, tuota taustaa vasten pettäminen kuulostaa tosi pahalta. Siis jos olet ruinannut lasta ja nainen epäillyt. Sun paljastuminen petturiksi varmaan vahvisti sitä, että epäröintiin oli ollut aihetta.

No voiko olla niin että epäluottamus on itseään toteuttava ennuste? Olin kuitenkin n. 7 vuotta ollut täysin uskollinen. Tuskin kyllä naisen epäluottamuksen, olen kokenut sen alusta lähtien. 

 

Ahaa... eli vierität kuitenkin vastuun pettämisestä jollain tasolla naiselle?

En vierittänyt täysin. Jos muna menee pilluun, niin munan syyhän se on. Heikkona hetkenä sitä ajatteli, että jos toi ei muutenkaan tule ikinä luottamaan minuun, niin mitä väliä.

Kysy asiaa joltain toiselta lastenvalvojalta. Jos oman kunnan valvoja oli äidin puolella, niin voisiko äidin kotikunnan lastenvalvoja olla lapsen puolella. En nyt sitä sano, että noin pientä kukaan lähettäisi yökylään kenellekkään, mutta jos siellä asetettaisiin tavoite koska se olisi ajankohtaista.

Tossa joku ehdottikin jos voisit yökyläillä hotellissa tai sitten lapsen kotona jos äiti poistuu halutessaan kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Meillä on ollut seksiä viime tapaamiskerroilla. Voiko sellaista tapahtua, jos isä kuvottaa äitiä?

Onnea! Susta on tullut exäsi pano.

No, siitä se hyvinkin voi lähteä uusi onni - puhtaalta pöydältä...

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli 1v iässä. Käytännön hoitamisesta ei ole kiinni. Ex väittää, että lapsi on niin pieni että kaipaa äitiään. Olen nyt 8kk tavannut lasta melkein joka viikonloppu äidin läsnäollessa ja tunneside on vahva. Pitääkö tapaamiset viedä oikeuden kautta?

elarit vissiin kelpaa exälles. sillähä eio mitään väliä täällä saako isä nähdä vai ei kunhan elarit juoksee.

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Mitä tarkoitat toistaiseksi normaalilla? Outo kuvaus lapsesta.

No omien lapsuuden aikaisten kokemusten perusteella eroperheiden lapsista tuli aivan luusereita. Nykyään taitaa olla ihan yleistä että lapsella on kaksi kotia, mutta enpä tiedä.

Onko sinulla paljonkin tämäntapaista ajatusmallia? Puhut luusereista, ja oletat että omasta lapsestasi vieläpä tulee sellainen. Toki, pettäjien lapsilla on suurempi tilastollinen vaara tulla pettäjäksi, omidta vanhemmistahan ne roolimallit otetaan. Oletko mennyt terapiaan hoitamaan tuota ongelmaa? Jos olet, niin tiedät, että on pienempi mahdollisuus, että lapsesi seuraa polkujasi.

Ex saattaa pelätä, että kun oöet epäluotettava yhdellä tavalla olet sitä myös toisilla tavoilla. Suomessa valehtelu ym epäluotettavuus on epäjslutuimpia piirteitä ijmisellä ja lapsen äiti ei niitä lspselleen varmaankaan halua. Eli valehteletko? Laitatko kaupassa hedelmiä enemmän muovipussiin punnituksen jälkeen? Pidätkö tapaamisista kiinni eli olet 5 min etuajassa? Et lupaa turhia?

En mielestäni yleisesti ole epäluotettava. En valehtele ja suhdetta oli takana 8v. Pettäminen tapahtui, kun olin heikossa kunnossa vailla päämäärää ja nainen iski siihen kiinni. Toki itse sen munani pilluun laitoin ihan kokeilunhalusta. Ja kärsin siitä todella paljon, niin paljon etten vain voinut siirtää sitä paskaa oloa puolisolleni. Ja teeskentelin pitkään ettei sitä ollut tapahtunut, kunnes sitten heikkona hetkenä se oli pakko purkaa ulos. Lopputulos tämä. Molemmilla paska olo ja perhe rikki. En suosittele kenellekään.

Hyi helvetti!

Tämä kuvio kuulostaa ihan minun mieheni ja hänen exänsä jutulta.

Vaikka on vanha, niin mies ei ole lopulta koskaan päässyt yli tästä naisesta ja tämä on vaikuttanut meidän suhteeseemme niin paljon että olemme juuri eronneet.

Mieheni (tai no ex-mieheni) haukkui minulle exäänsä, kertoi pahoja juttuja että hän ei ole antanut nähdä heidän yhteistä lasta jne.

Kuitenkin olivat harrastaneet seksiä eron jälkeen, ja mies oli ollut sairaan mustasukkainen tästä naisesta, stalkannut ja seurannut ja häirinnyt hänen uusia miessuhteitaan, lähettänyt jopa tappouhkauksia.

Edelleenkään eivät ole missään väleissä. Selvästi sellainen sairas viha-rakkaus -suhde, joka ei koskaan tullut valmiiksi.

Kun sain, vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, tietää näistä asioista niin olin tosi järkyttynyt ja pettynyt mieheen.

Tuntui, että hänellä loppujen lopuksi on ne suurimmat tunteet olleet siinä exässä, ja ero suisti hänet raiteiltaan ihan täysin.

V-tuttaa että tuhlasin vuosia ja rakkauttani tällaiseen näytelmään.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Meillä on ollut seksiä viime tapaamiskerroilla. Voiko sellaista tapahtua, jos isä kuvottaa äitiä?

Jos olisit sanonut ei, naisen luottamus sinuun olisi kasvanut. 

En antaisi minäkään noin pientä yökyläilemään 160 km:n päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Meillä on ollut seksiä viime tapaamiskerroilla. Voiko sellaista tapahtua, jos isä kuvottaa äitiä?

 

Jos olisit sanonut ei, naisen luottamus sinuun olisi kasvanut. 

Kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Jaa no ehkä sitten oikeusprosessi kannattanee unohtaa ja satsata siihen terapiaan?

Aloituksesta sai vähän toisenlaisen kuvan teidän tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Kenen toive? Tuo naimisiinmeno siis? Sinun vai molempien? Miksi siis puhut exästä, jos teillä on seurustelusuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Jaa no ehkä sitten oikeusprosessi kannattanee unohtaa ja satsata siihen terapiaan?

Aloituksesta sai vähän toisenlaisen kuvan teidän tilanteesta.

Komppaan. Miksi olette edes käyneet lastenvalvijalla, jos teillä on yhteinen tulevaisuus mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Öh... no toiveesi huomioon ottaen, luuletko että kannattaa tästä tapaamisasiasta kehittää konfliktia? Sinuna menisisin naisen ehdoilla, jos tilanne on se, että sä olet pettänyt ja suhde on alkanut uudelleen lämmitä. En mokaisi sitä nyt vaatimuksilla ja kiukuttelulla.