Jos ongelma on se että ihastuu vain oman tasonsa yläpuolella oleviin, niin miten oppisi ihastumaan niihin omantasoisiin?

Ei se toinen siitä viehättäväksi muutu jos ei alunperinkään sytytä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkautta pysty kukaan teeskentelemään kovin pitkään. Mutta tasojen kanssa rakkaudella ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä.

Miten ne tasot edes määritellään? Toiselle kumppanin tyhmyys tai junttius on paljon pahempi asia kuin se, ettei ulkonäkö ole ihan sitä primaa. Joku toinen on sitten sitä mieltä, ettei pysty aidosti rakastamaan kauneusihanteestaan poikkeavaa ihmistä (mikä on huono enne parisuhteen kannalta, koska jokainen meistä ikääntyy, jolloin voi muuttua kumppanistaan rumaksi). Kolmas voi etsiä samoista asioista kiinnostunutta kumppania, jolloin kriteerinä ovat ne mielenkiinnon kohteet. Kenenkään ihanne ei ole ilkeä, itsekäs ja manipuloiva kumppani, joka paukuttaa omia mielipiteitään ehdottomana totuutena odottaen toisen sopeutuvan väkisin niihin.

Oikeastaan pitäisikin kysyä,  että mitä seikkaa ihmiset häpeävät kumppanissaan niin, etteivät suostu julkiseen suhteeseen toisen kanssa. Monille miehille naisen ulkonäkö on tärkeämpää kuin naisille miesten, mutta naiset saattavat hävetä miehen junttimaisuutta, tyhmyyttä tai huonoa käytöstä enemmän kuin miehet naisen. "Tasokkuutta" ei voi kummallakaan sukupuolella typistää muutamaan piirteseen, ja ne jotka muuta väittävät, ovat järjestään näitä sovinisti*ia ikineitsyitä, joilla ei ole juuri mitään kokemusta parisuhteessa olemisesta.

Mikähän siinä on, että naiset periaatteellisesti vastustavat tasoista puhumista, vaikka naiset itse luovat pariutumiseen koko "tasorakenteen"?

Nimittäin nythän on niin, että ei kukaan, toistan: ei kukaan, puhuisi mistään tasoista mitään, jos kaikki pariutuisivat suunnilleen omantasoistensa kanssa. Ei mitään viivottimentarkkaa puuhaa, vaan että kaikki pariutuisivat sellaisen ihmisen kanssa, joka on nyt suunnilleen yhtä suosittu.

Mutta koska naiset antavat pääsääntöisesti mahdollisuuksia itseään paremmille miehille, monet naiset ainoastaan itseään huomattavasti paremmille miehille, niin tasorakenne tulee esiin. Sama ilmiö kuin monessa muussakin asiassa; niin kauan kuin asiat on hyvin, ei kukaan huomaa mitään tai ole kiinnostunut mistään syvemmistä ilmiöistä. Mutta sitten kun asiat menee heikommin, aletaan etsiä syitä ja pohjavirtauksia ilmiöille. Tässä tapauksessa siis se, että miehet ovat säännönmukaisesti huomioineet itsensä kanssa samanlaisten, lähiympäristön naisten hakeutuvat joidenkin julkkisten, liikemiesten, huumediilerien, miesmallien, kirurgijuristien ynnä muiden pitkien-tummien-komeiden syliin, on saanut miehet analysoimaan pariutumista ja löytämään ne pohjavirtaukset. Eli siis naisten hypergamian.

Miksi niitä tasoja pitää aina miettiä? Kun oikea ihminen tulee vastaan, molemmat vaan ihastuvat ja haluavat olla yhdessä.

Mulla on hankaluuksia hahmottaa koko tasojuttua, joten kysyisin kumpi malli tasolle on "oikein":

1. Tasokkuus riippuu vain siitä kuinka haluttava on. Eikö tässä tulla jonkinlaiseen kehäpäätelmään?

2. Tasokkuus on ominaisuuksien funktio, jolloin kehotukset "nostaa omaa tasoa" on validi. Eli kyseessä on eräänlainen pariutumisen moniottelu, jossa omaa lopputulosta voi nostaa kehittymällä joillain osa-alueilla. Funktion pitäisi kuitenkin olla yksiselitteinen ja yleinen ja päteä kaikille

Molemmissa malleissa on mielestäni merkittäviä ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä tasoja pitää aina miettiä? Kun oikea ihminen tulee vastaan, molemmat vaan ihastuvat ja haluavat olla yhdessä.

Kuten tuossa ylempänä jo mies hyvin selitti niin ei kukaan mies miettisi tasoja jos niitä ei naiset noudattaisi millintarkasti..

Ei miehet ole sokeita, miehet huomaa kyllä että minkälaiset ominaisuudet omaavat saavat kiinnostusta naisilta ja minkälaiset eivät. Yleensä nämä ominaisuudet pystyy erottamaan helposti, esim pituus, komeus, status.

Pariutuminen ei ole sattumista ja kemioista kiinni vaan kylmän pinnallisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkautta pysty kukaan teeskentelemään kovin pitkään. Mutta tasojen kanssa rakkaudella ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä.

Miten ne tasot edes määritellään? Toiselle kumppanin tyhmyys tai junttius on paljon pahempi asia kuin se, ettei ulkonäkö ole ihan sitä primaa. Joku toinen on sitten sitä mieltä, ettei pysty aidosti rakastamaan kauneusihanteestaan poikkeavaa ihmistä (mikä on huono enne parisuhteen kannalta, koska jokainen meistä ikääntyy, jolloin voi muuttua kumppanistaan rumaksi). Kolmas voi etsiä samoista asioista kiinnostunutta kumppania, jolloin kriteerinä ovat ne mielenkiinnon kohteet. Kenenkään ihanne ei ole ilkeä, itsekäs ja manipuloiva kumppani, joka paukuttaa omia mielipiteitään ehdottomana totuutena odottaen toisen sopeutuvan väkisin niihin.

Oikeastaan pitäisikin kysyä,  että mitä seikkaa ihmiset häpeävät kumppanissaan niin, etteivät suostu julkiseen suhteeseen toisen kanssa. Monille miehille naisen ulkonäkö on tärkeämpää kuin naisille miesten, mutta naiset saattavat hävetä miehen junttimaisuutta, tyhmyyttä tai huonoa käytöstä enemmän kuin miehet naisen. "Tasokkuutta" ei voi kummallakaan sukupuolella typistää muutamaan piirteseen, ja ne jotka muuta väittävät, ovat järjestään näitä sovinisti*ia ikineitsyitä, joilla ei ole juuri mitään kokemusta parisuhteessa olemisesta.

Mikähän siinä on, että naiset periaatteellisesti vastustavat tasoista puhumista, vaikka naiset itse luovat pariutumiseen koko "tasorakenteen"?

Nimittäin nythän on niin, että ei kukaan, toistan: ei kukaan, puhuisi mistään tasoista mitään, jos kaikki pariutuisivat suunnilleen omantasoistensa kanssa. Ei mitään viivottimentarkkaa puuhaa, vaan että kaikki pariutuisivat sellaisen ihmisen kanssa, joka on nyt suunnilleen yhtä suosittu.

Mutta koska naiset antavat pääsääntöisesti mahdollisuuksia itseään paremmille miehille, monet naiset ainoastaan itseään huomattavasti paremmille miehille, niin tasorakenne tulee esiin. Sama ilmiö kuin monessa muussakin asiassa; niin kauan kuin asiat on hyvin, ei kukaan huomaa mitään tai ole kiinnostunut mistään syvemmistä ilmiöistä. Mutta sitten kun asiat menee heikommin, aletaan etsiä syitä ja pohjavirtauksia ilmiöille. Tässä tapauksessa siis se, että miehet ovat säännönmukaisesti huomioineet itsensä kanssa samanlaisten, lähiympäristön naisten hakeutuvat joidenkin julkkisten, liikemiesten, huumediilerien, miesmallien, kirurgijuristien ynnä muiden pitkien-tummien-komeiden syliin, on saanut miehet analysoimaan pariutumista ja löytämään ne pohjavirtaukset. Eli siis naisten hypergamian.

Mikä hiivatin hypergamia on muka kyseessä, jos kerran vain naiset rakastuvat renttumaisiin huumediilereihin? Se oletusko tässä on takana, että jokainen mies on luonnostaan jokaista naista ylempänä?

Ylipäätään naisilla ovat elämän perusasiat useimmiten paremmin kunnossa kuin useilla miehillä (koska naisten per*eilyä katsota samalla tavalla sormien läpi kuin miesten - hei, pojat on poikia jne.), mutta silti olettamuksena tuntuu olevan, että jokainen elämäm koulun käynyt nisti- tai muu pelle tai vaikka pelkän amiksen taakseen jättänyt "kunnon mies" on luonnostaan oikeutettu itseään tasokkaampaan naiseen: itseään nuorempaan, kauniimpaan ja nykyisin usein myös itseään koulutetumpaan, jonka pitäisi kiljahdella siitä ilosta, että saa itseään tasottomamman kumppanin itselleen (itseään vanhemman, huonommin koulutetun, tyhmemmän ja rumemman).

Sinä juuri ilmeisesti arvotat "tasot" ulkonäön ja iän mukaan, ja koska olet itse vanha ja ruma käpy, joka tavoittelee itselleen yhä nuorta missiä, niin näet vain niitä omaa tilaasi parhain päin selittäviä ilmiöitä siellä sun täällä. Jos olet itse ruma sisältä ja ulkoa, tai täysin kouluttautumaton, hävettävä juntti tai lyhyt tai vaikka kalju niin se on voi voi, mutta kuinka paljon itseäsi alemmas odotat sen sulle suostuvan partnerisi alentuvan? Missä vaiheessa alkaa se oma hypergamiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko typerä tasoajattelu ja suhtaudu ihmisiin ihmisinä.

Ei, kyllä tämä tasoajattelu on realismia.

Kaikki naiset haluavat samanlaisen yhtä kovatasoisen miehen ja sellaisen saaminen ei ole realismia.

Jos on vuosia sinkkuna sen takia kun ei löydy sitä 1.9m pitkää miesmallijuristia niin olisi ihan suotavaa tiputtaa niitä vaatimuksia.

Sori nyt vaan, mutta odota kunnes kasvat aikuiseksi ja huomaat että elämässä on isompiakin ongelmia. Kun tämän oivallat niin sitten huomaat, että muutkin kypsemmin ajattelevat ihmiset eivät mieti noita tasoluokituksia.

Tuo "kaikki naiset haluavat..." on vähän samaa kuin ekaluokkalaisen "kaikilla muillakin on sitä ja tätä ja mä haluan kans..."

No pystytkö kiistämään että kaikki naiset eivät painottaisi miehessä pituutta, kasvokomeutta ja ammatillista statusta? Palstalla näkyy koko ajan ketjuja joissa nainen unelmoi pitkästä komeasta lääkärimiehestä.

Kyllä jotkut kiistävät tämän viimeiseen asti siitä huolimatta, että tuo stereotypia ei ole mistään tyhjästä (todellakaan) syntynyt. Pitkät, komeat lääkärimiehet ovat selvästi kysytympiä kuin ne "taviksemmat" vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä tasoja pitää aina miettiä? Kun oikea ihminen tulee vastaan, molemmat vaan ihastuvat ja haluavat olla yhdessä.

Kuten tuossa ylempänä jo mies hyvin selitti niin ei kukaan mies miettisi tasoja jos niitä ei naiset noudattaisi millintarkasti..

Ei miehet ole sokeita, miehet huomaa kyllä että minkälaiset ominaisuudet omaavat saavat kiinnostusta naisilta ja minkälaiset eivät. Yleensä nämä ominaisuudet pystyy erottamaan helposti, esim pituus, komeus, status.

Pariutuminen ei ole sattumista ja kemioista kiinni vaan kylmän pinnallisista asioista.

Tämä on yllättävän monen kohdalla totta

T. Nainen, joka lääkärimiehestään saa kuulla kommentointia toisilta naisilta JATKUVASTI

Jos saa puolisokseen hyvännäköisen naisen, miehen arvo muiden naisten silmissä kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko homma lähtee siitä, että ymmärrät ettet todellakaan ole mitään priimaa naisena, eikä sinulla siksi ole mitään saumoja saada uskollista, oikeaa parisuhdetta priimamiesten kanssa. (panoksi kyllä pääset niille, mutta senhän varmaan tiesitkin jo)

t. mies 36, sekundalaatua

Koko homma, sekundamies 36, lähtee siitä, että ymmärrät sen, ettet todellakaan ole priimaa miehenä (et ulkonäöltäsi etkä edes mieleltäsi), eikä sinulla siksi ole ilman massia mitään saumoja saada uskollista tai oikeaa parisuhdetta niiden tavoittelemisiesi kauniiden ja nuorten naisten kanssa. Voit kelvata heille paremman puutteessa avuksi tai lompakoksi, ja jos sitä massia löytyy sulta tuhottomasti, niin ehkäpä kelpaat joillekin heistä siipaksi asti, kunhan huomioit ja hyväksyt sen, etteivät ne itsetietoiset kaunottaret arvosta rakkauttasi tai persoonaasi pätkäkään eivätkä välttämättä lainkaan rakasta sinua, vaan pysyvät vierelläsi ainoastaan siksi, että teet heidän elämästään helpompaa. Aivan kuten sinä, omien sanojesi mukaan sekundamies, oletat itseäsi rumempien naisten tekevän omasta elämästäsi helpompaa, koska sinä muka riität heille muka pelkkänä itsenäsi ulkonäkösi puolesta siellä omassa mielessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko homma lähtee siitä, että ymmärrät ettet todellakaan ole mitään priimaa naisena, eikä sinulla siksi ole mitään saumoja saada uskollista, oikeaa parisuhdetta priimamiesten kanssa. (panoksi kyllä pääset niille, mutta senhän varmaan tiesitkin jo)

t. mies 36, sekundalaatua

Koko homma, sekundamies 36, lähtee siitä, että ymmärrät sen, ettet todellakaan ole priimaa miehenä (et ulkonäöltäsi etkä edes mieleltäsi), eikä sinulla siksi ole ilman massia mitään saumoja saada uskollista tai oikeaa parisuhdetta niiden tavoittelemisiesi kauniiden ja nuorten naisten kanssa. Voit kelvata heille paremman puutteessa avuksi tai lompakoksi, ja jos sitä massia löytyy sulta tuhottomasti, niin ehkäpä kelpaat joillekin heistä siipaksi asti, kunhan huomioit ja hyväksyt sen, etteivät ne itsetietoiset kaunottaret arvosta rakkauttasi tai persoonaasi pätkäkään eivätkä välttämättä lainkaan rakasta sinua, vaan pysyvät vierelläsi ainoastaan siksi, että teet heidän elämästään helpompaa. Aivan kuten sinä, omien sanojesi mukaan sekundamies, oletat itseäsi rumempien naisten tekevän omasta elämästäsi helpompaa, koska sinä muka riität heille muka pelkkänä itsenäsi ulkonäkösi puolesta siellä omassa mielessäsi.

Turha avautuminen, sillä tiedän varsin hyvin olevani sekundamies, ja tavoittelen sekundanaisia. Ja saan heiltä pakkeja.

t. M36, sekundamies

Miksi naisten on niin vaikea myöntää tavoittelevansa selkeästi itseään parempia miehiä?

Miks pitää väkisin? Jos en saisi mitä haluan niin mielummin olen ilman. Se kuka tyytyy huonompaan ansaitsee sen.

Vierailija kirjoitti:

Inhottava ihminen näyttää epämiellyttävältä ja mukava miellyttävältä. Olenko oikeasti ainut tälläinen? Näkeekö kaikki muut ihmiset automaattisesi kauniina tai rumina? Mikä mun päässä on vikana?

Minä näen ulkonäön, mutta toisen käytös voi muuttaa näkemystäni. 

Naapurissani asui vanhempieni ikäinen pariskunta. Mies oli mielestäni komea ja vaimo oli ihan ok. Kun tutustuin heihin, niin mies oli mielestäni kuvottava öykkäri, joka kohteli mukavaa vaimoaan törkeästi. Näin miehen jatkossa rumana. 

Kannattaa lähteä opiskelemaan. Itse ihastuin varakkaan perheen kauniiseen, tyylikkääseen, matkustelleeseen jne jne tyttäreen, mutta koska opiskelin jollain lailla siedettävää alaa niin sukukin hyväksyi minut jollain lailla, vaikka olin pari pykälää alemmasta sosiaalisesta luokasta. Ei tosin kaikki tykänneet, joku v****ja tietty löytyi.

Mikäs tässä on ihmeellistä? Katsoo vaikka rannalla olevia 20-30v nuoria. Komeilla sixpack jätkillä on timmit isorintaiset tyttöystävät. Ei ne seurustele jonku 120kg sini/violetti/vihreä hiuksisen naistutkijan kanssa. Samoin ei ne timmit neidot seukkaa kellarissa D&D:tä pelaavien finninaamojen kanssa. Ainahan sitä omaan tasoon pitäis tähdätä ihan luonnostaan, mutta jos parempaa sais niin aina plussaa tietenkin. Toki on selvää että deittailussa naiset on päättävässä asemassa (useat Tinder tutkimukset/kokeet jne). 

Joskus en välttämättä ”näe” koko ihmistä, tunnustelen ihmisen ympärillä olevia energioita. Joistakin ihmisistä tulee vain älyttömän hyvä fiilis, silloin unohtaa mitä ihminen tekee työkseen yms. Minulla jää sanallinen viesti eleiden ja ilmeiden ja äänen painojen varjoon.

Toisinpäin: tunnistan feikkiyden helposti. Keskustellessa jonkun kanssa alan tuntea, jännittää eri kehon osilla, vatsa (pelko), hartiat (huolet), ja niin edespäin. Alan heijastaa omassa kehossasi toista ihmistä.

Siksi en pysty tavallaan ihastumaan ”alempitasoisiin” ihmisiin, koska usein en saa hyviä fiboja.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tässä on ihmeellistä? Katsoo vaikka rannalla olevia 20-30v nuoria. Komeilla sixpack jätkillä on timmit isorintaiset tyttöystävät. Ei ne seurustele jonku 120kg sini/violetti/vihreä hiuksisen naistutkijan kanssa. Samoin ei ne timmit neidot seukkaa kellarissa D&D:tä pelaavien finninaamojen kanssa. Ainahan sitä omaan tasoon pitäis tähdätä ihan luonnostaan, mutta jos parempaa sais niin aina plussaa tietenkin. Toki on selvää että deittailussa naiset on päättävässä asemassa (useat Tinder tutkimukset/kokeet jne). 

Jos teet prismatestin tai cittaritestin, niin tulet huomaamaan, että todella suuri osa 20-40v pariskunnista on sellaisia, joissa mies on "melko hyvä" tai komeahko, kouluarvosanalla joku 8 tai 8 ½, siinä missä se nainen vierellä on sellainen keskiarvoa hiukan huonompi, elikkä 6 ½ - 7½.

Tutun kanssa todettiin äskettäin näin nelikymppisinä, että jos valitsisi parin uudelleen nyt kun lapset on tehty ja ruuhkavuodet eletty, kriteerit olisivat erilaiset kuin silloin parikymppisenä. Nyt sitä valitsisi itselleen kumppanin paljon itsekkäämmin eli sellaisen ihmisen, jonka kanssa on oikeasti henkinen yhteys ja hyvä olla, ulkonäöstä, iästä, koulutuksesta, tuttujen hyväksynnästä viis (toki koulutus ehkä vaikuttaa sopivuuteen). Nuorempana mietti enemmän kaikkia kahdenkeskisen suhteen kannalta turhia asioita, kuten ulkonäköä ja elämässä pärjäämistä, jopa lapselle periytyviä geenejä, yhteisön arvostusta. Siinä vaiheessa kun talot ja tavarat on hankittu ja pystyy itse elättämään itsensä jne., ei tarvitse toista enää miksikään oman vajavuuden paikkaajaksi tai "tason nostajaksi". Ylipäänsä visuaalisten asioiden (ulkonäkö, vaatteet jne.) ylikorostus on iso ansa monelle, älkää nyt siihen langetko! Se on ymmärrettävää vain jos kaikki muut aistit ovat lakanneet toimimasta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tässä on ihmeellistä? Katsoo vaikka rannalla olevia 20-30v nuoria. Komeilla sixpack jätkillä on timmit isorintaiset tyttöystävät. Ei ne seurustele jonku 120kg sini/violetti/vihreä hiuksisen naistutkijan kanssa. Samoin ei ne timmit neidot seukkaa kellarissa D&D:tä pelaavien finninaamojen kanssa. Ainahan sitä omaan tasoon pitäis tähdätä ihan luonnostaan, mutta jos parempaa sais niin aina plussaa tietenkin. Toki on selvää että deittailussa naiset on päättävässä asemassa (useat Tinder tutkimukset/kokeet jne). 

Jos teet prismatestin tai cittaritestin, niin tulet huomaamaan, että todella suuri osa 20-40v pariskunnista on sellaisia, joissa mies on "melko hyvä" tai komeahko, kouluarvosanalla joku 8 tai 8 ½, siinä missä se nainen vierellä on sellainen keskiarvoa hiukan huonompi, elikkä 6 ½ - 7½.

Ne on ollut samantasoisia kun ne on alkanut seukkaamaan. Naiset vaan lösäyttää itsensä heti ihannepainoon kun ne on saanut miehen koukkuun. Oikeastaan miehille pitäisi tähdentää, että niiden pitää laittaa muija heti kiertoon jos laarditasot ei pysy hallinnassa. Sitten tulisi hyvätasoisia miehiä vapaille markkinoille. Win-win.