Lue keskustelun säännöt.
Näkeekö mielestäsi masennuksen päällepäin? Näetkö sinä?
19.07.2018 |
Jäi vaivaamaan kun olin lomamatkalla perheeni kanssa ja tutustuimme erääseen pariskuntaan. Eräs ilta vanhempani ja tämä pariskunta olivat olleet vihteellä kun minä lähdin nukkumaan ja tämä pariskunta oli kysynyt suoraan äidiltäni että sairastanko minä masennusta. Äitini oli myöntänyt tämän ja pariskunta oli sanonut että olivat heti aistineet sen minusta. Harmittaa. En mielestäni käyttäydy/näytä kuin masentunut ihminen mutta ilmeisesti sen näkee musta. Samoin eräs Tinder-matchini sanoi kerran että kuulemma silmistäni näkee että olen masentunut. Itse en osaisi sanoa päällepäin tuntemattomista ihmisistä ovatko he masentuneet vai eivät.
Kommentit (149)
Tutustuin uuteen ihmiseen. Aloin pian kiinnittää huomiota hänen kumaraan ryhtiinsä, välttelevään katseeseensa ja viivyttelevään ja syrjäänvetäytyvään olemukseensa. Aloin aina tavatessa kysymään mitä hänelle kuuluu. Vastauksista huomasin, että kaikki ei ole hyvin.
Jossain vaiheessa masennuskin tuli puheeksi. Vielä myöhemmin hoitoon hakeutuminen. Toivon mukaan tulee vielä sekin aika, kun alkaa näyttää paremmalta.
Minä näin masennuksen melko heti. En ymmärrä miksi hänen läheisensä eivät sitä näe. Mutta olen toki iloinen, että hän nyt vihdoin saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin itsemurhaa eikä kukaan perheestäni ja/tai ystävistäni osannut aavistaa että olen masentunut. Tuli kaikille yllätyksenä että aika hyvin sen kai peitin.
Kyllähän ainakin jotkut lääkkeet laajentaa pupilleja, joten siitä jo huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju, kun kysytään näkeekö masennuksen päälle päin, niin masentuneet itse tulevat vakuuttelemaan, että ei heistä mitään näy. Vaikka he eivät edes näe itseään ulkopuolisen silmin!
Kyllä ne ovat ne muut ihmiset, jotka pystyvät arvioimaan miltä masentunut näyttää
Minä olen masentunut mutten osaa arvioida ihmisen ulkonäöstä onko hän masentunut. Esim en voisi uskoa mariannasta ja annika-o:sta että ovat masentuneita. Ovat mielestäni yksiä kauneimpia naisia joita olen nähnyt. Ei pitäisi olla syytä olla masentunut.
Masentunut ihminen voi olla kaunis. Ei se masennus välttämättä rumuutena näy.
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.
Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kyllä aina huomaa. Isälläni todettiin vaikea masennus juuri, ja se tuli ainakin minulle ihan yllätyksenä vaikka ollaan tekemisissä tosi paljon. Toisaalta taas isällä on välillä hyviä päiviä ja välillä todella huonoja päiviä. Joskus hän innoissaan värkkäilee ja touhuaa kaikkea, joskus taas omissa oloissaan hiljaa. En ajatellut, että olisi masennusta koska on pitkän aikaa ollut tuollainen, että joskus on masentuneen ja alakuloisen oloinen. Varmasti kaikki on.
Isäparalla varmaan ollut jo pitkään tuota, mutta perheen takia koittanut sinnitellä ja olla niinkuin mikään ei olisi huonosti :( nyt tuetaan koko perhe häntä ja yritetään päästä masennuksesta irti.
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muuten tuo normaalin esittäminen ja feikata on myös tyypillistä, mistä seuraa se, että sosiaalisten tilanteiden jälkeen masentuneet ovat uupuneita.
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Vaikea hajua on kuvailla, mutta kyse on täysin tiedossa olevasta asiasta. Esimerkki NHS:n sivuilta https://www.nhs.uk/conditions/body-odour/
Things that can make body odour worse include: some types of medication – such as antidepressants
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe itse muista masennusta, mutta jostain syystä usein kun tutustun ihmiseen paremmin niin tulee ilmi että myös hänellä on masennustaustaa. En tiedä mistä mahtaa johtua, että tutustun helposti muihin ihmisiin, joita elämä on potkinut jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Minäpä en ole masentunut ollut koskaan, ssri-lääkettä käytin toisenlaiseen häiriöön. Katsos kun niitä lääkkeitä määrätään myös muihin diagnooseihin, kuin vain depikseen. :D En kyllä allekirjoita myöskään sitä omien kokemuksieni perusteella, että voimakas hyökkäävyys olisi masennuksen merkki - pikemminkin masennuksen kanssa kamppaileva kärsii useasti täydellisestä passiivisuudesta, aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta. Masentunut hyökkäävyyden sijaan suhtautuisi melko välinpitämättömästi asiaan. Ehkä tekisi mieli nostaa raivo tai vastalause johonkin typeryyteen, muttei ole energiaa. Kun elämänilo on mennyttä, niin ei mikään asia hirveästi enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämä on ilotonta, passiivista ja vähäntekevää, ei intohimoa, ei tunteiden räiskyntää taikka ilotulituksia. On vain sisäistä tuskaa ja kärsimystä. Kerro toki vielä siitä tuoksusta lisää, haluaisin tietää vähän, jotta voisin tuolla julkisissa kulkuneuvoissa alkaa nuuhkimaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe itse muista masennusta, mutta jostain syystä usein kun tutustun ihmiseen paremmin niin tulee ilmi että myös hänellä on masennustaustaa. En tiedä mistä mahtaa johtua, että tutustun helposti muihin ihmisiin, joita elämä on potkinut jossain vaiheessa.
Tilastomatikalla tuosta selviät. Joka toinen on ollut tai on masentunut ja vertaiskokenut tunnistaa ne asiat, joista itsellä on kokemusta. Yksinkertaistaen lapseton ei voi tajuta lapsellisen arkea, masennusta sairastamaton ei voi tajuta masennuksen sairastamista jne.
Vierailija kirjoitti:
En näe itse muista masennusta, mutta jostain syystä usein kun tutustun ihmiseen paremmin niin tulee ilmi että myös hänellä on masennustaustaa. En tiedä mistä mahtaa johtua, että tutustun helposti muihin ihmisiin, joita elämä on potkinut jossain vaiheessa.
Suomalaisessa väestössä joka viidennellä on / on ollut diagnosoitu masennus. Naisilla useammin kuin miehillä (eli naisilla jopa useammalla kuin joka viidennellä on masennusdiagnoosi). On varmasti totta, että tutustut usein ihmisiin, joilla on masennustausta. Se ei johdu kuitenkaan siitä, että keräisit ympärillesi masentuneita vaan siitä, että masennusta on hyvin monella. Jos tutustut kahteenkymmeneen naiseen niin noin viidellä heistä on masennustausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe itse muista masennusta, mutta jostain syystä usein kun tutustun ihmiseen paremmin niin tulee ilmi että myös hänellä on masennustaustaa. En tiedä mistä mahtaa johtua, että tutustun helposti muihin ihmisiin, joita elämä on potkinut jossain vaiheessa.
Tilastomatikalla tuosta selviät. Joka toinen on ollut tai on masentunut ja vertaiskokenut tunnistaa ne asiat, joista itsellä on kokemusta. Yksinkertaistaen lapseton ei voi tajuta lapsellisen arkea, masennusta sairastamaton ei voi tajuta masennuksen sairastamista jne.
Minä olen masentunut mutta ymmärrän vain oman masennukseni, en muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Minäpä en ole masentunut ollut koskaan, ssri-lääkettä käytin toisenlaiseen häiriöön. Katsos kun niitä lääkkeitä määrätään myös muihin diagnooseihin, kuin vain depikseen. :D En kyllä allekirjoita myöskään sitä omien kokemuksieni perusteella, että voimakas hyökkäävyys olisi masennuksen merkki - pikemminkin masennuksen kanssa kamppaileva kärsii useasti täydellisestä passiivisuudesta, aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta. Masentunut hyökkäävyyden sijaan suhtautuisi melko välinpitämättömästi asiaan. Ehkä tekisi mieli nostaa raivo tai vastalause johonkin typeryyteen, muttei ole energiaa. Kun elämänilo on mennyttä, niin ei mikään asia hirveästi enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämä on ilotonta, passiivista ja vähäntekevää, ei intohimoa, ei tunteiden räiskyntää taikka ilotulituksia. On vain sisäistä tuskaa ja kärsimystä. Kerro toki vielä siitä tuoksusta lisää, haluaisin tietää vähän, jotta voisin tuolla julkisissa kulkuneuvoissa alkaa nuuhkimaan. :D
Ärtyneisyys on tyypillistä miesten masennuksessa. Turha tuota hajuasiaa on pilkata, koska mitä teet tuolla tiedolla. Läheisiä ihmisiä tulee haistelua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe itse muista masennusta, mutta jostain syystä usein kun tutustun ihmiseen paremmin niin tulee ilmi että myös hänellä on masennustaustaa. En tiedä mistä mahtaa johtua, että tutustun helposti muihin ihmisiin, joita elämä on potkinut jossain vaiheessa.
Tilastomatikalla tuosta selviät. Joka toinen on ollut tai on masentunut ja vertaiskokenut tunnistaa ne asiat, joista itsellä on kokemusta. Yksinkertaistaen lapseton ei voi tajuta lapsellisen arkea, masennusta sairastamaton ei voi tajuta masennuksen sairastamista jne.
Minä olen masentunut mutta ymmärrän vain oman masennukseni, en muiden.
Sitten kun paranet, niin ymmärrät varmasti paremmin verrattuna ihmiseen, joka ei koskaan ole ollut masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Minäpä en ole masentunut ollut koskaan, ssri-lääkettä käytin toisenlaiseen häiriöön. Katsos kun niitä lääkkeitä määrätään myös muihin diagnooseihin, kuin vain depikseen. :D En kyllä allekirjoita myöskään sitä omien kokemuksieni perusteella, että voimakas hyökkäävyys olisi masennuksen merkki - pikemminkin masennuksen kanssa kamppaileva kärsii useasti täydellisestä passiivisuudesta, aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta. Masentunut hyökkäävyyden sijaan suhtautuisi melko välinpitämättömästi asiaan. Ehkä tekisi mieli nostaa raivo tai vastalause johonkin typeryyteen, muttei ole energiaa. Kun elämänilo on mennyttä, niin ei mikään asia hirveästi enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämä on ilotonta, passiivista ja vähäntekevää, ei intohimoa, ei tunteiden räiskyntää taikka ilotulituksia. On vain sisäistä tuskaa ja kärsimystä. Kerro toki vielä siitä tuoksusta lisää, haluaisin tietää vähän, jotta voisin tuolla julkisissa kulkuneuvoissa alkaa nuuhkimaan. :D
Ärtyneisyys on tyypillistä miesten masennuksessa. Turha tuota hajuasiaa on pilkata, koska mitä teet tuolla tiedolla. Läheisiä ihmisiä tulee haistelua enemmän.
En ole mies. Sanoisin kuitenkin edelleen, että tuo hajujuttu on täyttä potaskaa. Haluaisin kuulla vähän tarkemmin millainen se haju, kuin ainoastaan argumentin "sitä on vaikea selittää", jos kerta pystyt haistamaan jokaisen ssri-lääkettä käyttävän ja siten päättelemään päältä päin, kenellä on psyykesairauksia ja lääkityshoitoa niihin. Niitähän on varmaan miljoona tässä maassa, haistatko jokaisen aina ulos mennessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Minäpä en ole masentunut ollut koskaan, ssri-lääkettä käytin toisenlaiseen häiriöön. Katsos kun niitä lääkkeitä määrätään myös muihin diagnooseihin, kuin vain depikseen. :D En kyllä allekirjoita myöskään sitä omien kokemuksieni perusteella, että voimakas hyökkäävyys olisi masennuksen merkki - pikemminkin masennuksen kanssa kamppaileva kärsii useasti täydellisestä passiivisuudesta, aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta. Masentunut hyökkäävyyden sijaan suhtautuisi melko välinpitämättömästi asiaan. Ehkä tekisi mieli nostaa raivo tai vastalause johonkin typeryyteen, muttei ole energiaa. Kun elämänilo on mennyttä, niin ei mikään asia hirveästi enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämä on ilotonta, passiivista ja vähäntekevää, ei intohimoa, ei tunteiden räiskyntää taikka ilotulituksia. On vain sisäistä tuskaa ja kärsimystä. Kerro toki vielä siitä tuoksusta lisää, haluaisin tietää vähän, jotta voisin tuolla julkisissa kulkuneuvoissa alkaa nuuhkimaan. :D
Ärtyneisyys on tyypillistä miesten masennuksessa. Turha tuota hajuasiaa on pilkata, koska mitä teet tuolla tiedolla. Läheisiä ihmisiä tulee haistelua enemmän.
En ole mies. Sanoisin kuitenkin edelleen, että tuo hajujuttu on täyttä potaskaa. Haluaisin kuulla vähän tarkemmin millainen se haju, kuin ainoastaan argumentin "sitä on vaikea selittää", jos kerta pystyt haistamaan jokaisen ssri-lääkettä käyttävän ja siten päättelemään päältä päin, kenellä on psyykesairauksia ja lääkityshoitoa niihin. Niitähän on varmaan miljoona tässä maassa, haistatko jokaisen aina ulos mennessäsi?
Kannattaisiko lukea linkitetyt artikkelit? Hajujen kuvaileminen on erittäin vaikeaa. Psykoosilääkitys haisee kitkerälle, masennuslääkitys joltain kuolleen rotan ja mansikan väliseltä risteytykseltä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha, voi tätä palstaa taas kerran. Vai että haistaa ssri-lääkkeiden käyttäjät. Ystäväni on käyttänyt vuosikaudet masennuslääkkeitä, pitkiä sairauslomia, terapiaa montaa eri sorttia vuodesta toiseen, kuntoutusta, työkyvyttömyyseläkehakemukset vetämässä jne... Ja kun uudet ihmiset ovat hänet tavanneet, ja saaneet tietää taustasta jossain kohtaa, niin reaktiot on aina olleet "Mitä...? Tuoko muka on masentunut? Tuollainen puhelias ilopilleri? Enpä usko, niin iloinen hän on."
Ettekö te edes tiedä yhtä olennaisimpaa oireilua masennuksesta, suurta häpeää, jota yritetään kaikin puolin peittää, ettei sairaus näkyisi heti ulospäin = feikkausta. Huomaa, ettette tiedä kyllä mistään mitään. :D Johan noita itsemurhatapauksiakin on pilvin pimein, ja monelle tulee aivan puun takaa, että miten niin reipas ja hauska ihminen päättikin tappaa itsensä. Vai, että haistaa ja näkee kauas... Hahahahaahahahahaaaaaaaaaa. Voi luoja.Itse käytin joskus vuoden ajan SSRI-lääkettä. Edes äitini ei huomannut mitään, vaikka yleensä hän huomaa minusta ihan kaiken, niin kuin äidit aina jälkikasvustaan huomaa. Tuo on kyllä niin paskapuhetta, eikö teitä hävetä yhtään heittää jotain tuollaista ilmoille. :D Ja puhutaan ihan tavanomaisia ssri-lääkkeitä käyttävistä, jotka kykenevät vielä toistaiseksi elämään itsenäisesti omassa kodissaan ja käymään asioilla julkisilla paikoilla- ei mitään suljetulla osastolla olevia kuolaavia zombeja, jotka on lääkitty niin vahvasti, etteivät muista varmaan omaa nimeänsäkään.
Antakaapa kuulua nyt ihan kunnollisia perusteluja ja konkreettisia esimerkkejä, millainen haju, miten se näkyy ulospäin? :D Käyn laittamassa jotain popsittavaa valmiiksi tarjolle ja nauran lukiessani teidän kuvailujanne.
Voit ihan rauhassa nauraa. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole asiasta kokemusta tietysti mitään huomaa. Itselläni on lähipiirissä masentunut ihminen jos toinenkin. Kun oppii havaitsemaan tietyt asiat, niin tulee tarkkanäköiseksi. Ei kukaan olemikään kuolaava zombi, vaan ihan muutamasta piirteestä tämän erottaa. Masentuneen merkki on muuten myös voimakas hyökkäävyys, jota sinun kirjoituksessasi on.
Minäpä en ole masentunut ollut koskaan, ssri-lääkettä käytin toisenlaiseen häiriöön. Katsos kun niitä lääkkeitä määrätään myös muihin diagnooseihin, kuin vain depikseen. :D En kyllä allekirjoita myöskään sitä omien kokemuksieni perusteella, että voimakas hyökkäävyys olisi masennuksen merkki - pikemminkin masennuksen kanssa kamppaileva kärsii useasti täydellisestä passiivisuudesta, aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta. Masentunut hyökkäävyyden sijaan suhtautuisi melko välinpitämättömästi asiaan. Ehkä tekisi mieli nostaa raivo tai vastalause johonkin typeryyteen, muttei ole energiaa. Kun elämänilo on mennyttä, niin ei mikään asia hirveästi enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämä on ilotonta, passiivista ja vähäntekevää, ei intohimoa, ei tunteiden räiskyntää taikka ilotulituksia. On vain sisäistä tuskaa ja kärsimystä. Kerro toki vielä siitä tuoksusta lisää, haluaisin tietää vähän, jotta voisin tuolla julkisissa kulkuneuvoissa alkaa nuuhkimaan. :D
Ärtyneisyys on tyypillistä miesten masennuksessa. Turha tuota hajuasiaa on pilkata, koska mitä teet tuolla tiedolla. Läheisiä ihmisiä tulee haistelua enemmän.
En ole mies. Sanoisin kuitenkin edelleen, että tuo hajujuttu on täyttä potaskaa. Haluaisin kuulla vähän tarkemmin millainen se haju, kuin ainoastaan argumentin "sitä on vaikea selittää", jos kerta pystyt haistamaan jokaisen ssri-lääkettä käyttävän ja siten päättelemään päältä päin, kenellä on psyykesairauksia ja lääkityshoitoa niihin. Niitähän on varmaan miljoona tässä maassa, haistatko jokaisen aina ulos mennessäsi?
Voit toki ajatella, että hajuasia on täyttä potaskaa. Lääkkeet vain muuttavat ominaistuoksua. En minä tietenkään haistele tuntemattomia ihmisiä. Haju on samanlainen kuin tietyissä Bordeaux-alueen punaviineissä tietyn kellarihiivakannan aiheuttama hieman metallinen haju. No auttoiko?
Mielikuvasi on siis harhainen. Ulospäin voidaan antaa millainen kuva tahansa, mutta pään sisällä voi olla asiat sekaisin. Sosiaalisessa mediassa tuodaan esiin parhaita puolia. Hyvin harvoin negatiivisia. Kauneus, raha tai suosio eivät tee ihmisestä onnellista. Sekin on harhaa. Oikeasti onnellinen ihminen on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja siihen mitä hän on jo saavuttanut.