Onko puolisollasi vastuualueita joista sinun ei tarvitse huolehtia?

Eikös täällä ollut just ketju jossa joku mies ehdotti että listataan työt.

Mitäs jos ap kirjoittaisi paperille mitä kaikkea hänen vastuulleen kuuluu ja mitä miehen. Sitten miehen kanssa vertaatte että onko reilu.

Tuo lista on huippuidea! Kiitos, teen sen heti!

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai että provo! Kunpa olisikin, mutta mun ihan oikeaa elämää! Eikä ole mikään miesvihaviesti vaan ihan haluaisin kuulla miten muiden perheissä tehdään. Voisin sitten vaikka vinkata miehellekkin. Mutta totuus on se että minä hoidan hommat tässä taloudessa ja saan kyllä hirveät huudot jos jotain joskus unohdan... Mutta ei kylästellessä kehtaa sanoa että Hei, miten teidän perheessä menee vastuualueet, niinpä ajattelin täältä kysellä.

T. Ap

Sinä olet ottanut osaa jokaiseen keskusteluun, joka sivuaa SIIVOAMISTA.

Oletko ollut yhteydessä valkotakkisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies sitä nurmikkoa leikkaa, mutta olettaa myös minun sen leikkaavan ja aikasemmalle kyselijälle että kyllä oon aikasempien lasten kanssa leikannut nurmikon vauva rintarepussa ja tehnyt lumityöt vauvan nukkuessa vaunuissa. Nyt en vain millään jaksa... Sanoin miehelle etten nyt millään jaksa kun aika menee imettämiseen mutta hän sanoi ettei elämä voi pysähtyä vaikka meillä vauva onkin. Olin kyllä myös vasta unohtanut maksaa yhden laskun ja siitä tuli heti maksukehoitus, joten nyt ei oikein aivot tunnu pelaavan normaalisti. Olen kyllä ihan töissä ollessanikin huolehtinut lapsista ja kodista. En vain saa miestäni näkemään työmäärää ja sitä että toivoisin hänen ottavan enemmän vastuuta kodista, lapsista ja vaimostaan.

T. Ap

Vaikka tilanteemme voisi näennäisesu vaikuttaa ulkopuoliselle samanlaiselta (paitsi meillä nuorin nyt 12 v, sama tilanne kyllä ollut pitkään ja riippumatta työssäkäynnistäni), niin minusta on todella merkityksellistä, että mieheni ei ikinä (!) valittaisi jos olen unohtanut jotain "vastuualueeni" tehtävistä. Mies on joskus huomannut että lasku on unohtunut tai en ole tuonut hänelle kahvimaitoa tai pessyt tarvittavia vaatteita, mutta sanoo tästä nätisti ("Hei ootko huomannut että tää lasku on vielä täällä?"), ei mitenkään valittaen. Tämä on minusta tärkeää jaksamisen ja onnellisuuden kannalta.

T.14

Meillä kummallakin on omia töitä. Mies vastaa pääosin autoihin liittyvistä asioista, puulämmityksestä, metsänhoitotöiden suunnittelusta, käy töissä vieraalla.

Minä hoidan laskujen maksun, veroasiat, metsiin ym liittyvät paperiasiat, perheen pyykit. Pääosin hoidan perinteiset naisten kotityöt koska olen nyt työttömänä kotona.

Eli kumpikin hoitaa omat vastuualueensa pääosin itse mutta jos mies vaikka sairas tai matkoilla niin toki huolehdin lämmityksestä. Monet asiat tehdään yhdessä esim metsänhoitotöissä minä yleensä käytän raivaussahaa tai kasaan käsin puita. Mies käyttää moottorisahaa ja ajaa puut(ellei lapset ole ajamassa). Samoin siivouksessa jos mies on korona kun alan siivota mies usein tarjoutuu imuroimaan jos minä kerään tavarat edestä ja hoidan pesut.

Meillä mies joskus valittaa jos sotkuista mutta yleensä sitten alkaa itsekkin siivota kaverina. Ja jos sanon etten kerennyt tai vaikka että laiskottaa kunnolla niin saattaa tuo laittaa ruokaakin. Eli meillä tehdään paljon asiat sen mukaan kumpi jaksaa. Ihan hyvin mieskin uskaltaa joskus sanoa ettei jaksaisi lähteä lämmittämään niin minä käyn laittamassa tulet. Tai saatan lämmittää valmiiksi jos tiedän että miehellä menee myöhään töissä tai harrastuksissa.

Eli työt koetetaan jakaa niin että kummallakin hyvä olla. Eikä töistä ole juurikaan riidelty. Ehkä joskus pikkulapsiaikana kun mies ei tajunnut kuinka rankkaa kotona oli. No sekin hoitui kun jätin miehen yhden kerran kolmeksi tunniksi illalla lasten kanssa... sen jälkeen ymmärsi itsekkin tilanteen (meillä lapset pienellä ikäerolla ja kahdella oli aika rankkoja pitkäaikaissairauksia tuolloin). Mutta mennään eteenpäin tilanteen mukaan ja yhteisen hyvän puolesta.

Autoon liittyvät asiat, huollot, katsastus, vakuutus, tankkaus, toki pääsääntöisesti myös ajaminen (en itse tykkää ajaa ja istun mielelläni vieressä ja mies mielellään ajaa = win-win). Mies hoitaa muutenkin perheen vakuutukset. Ruohon leikkaaminen. Raskaammat pihatyöt, kuten pensasaidan leikkaus, puiden karsiminen, lapiohommat.

Meillä ei ole sovittuja vastuualueita, tosin minä laitan usein ruuan ja hoidan ehkä 80% tiskeistä ja pyykeistä. Lasta hoidetaan noin 50-50, ehkä mies jopa hieman enemmän. Isommat siivoukset yhdessä. Pieniä remppatöitä tehdään yhdessä jos lapsi on muualla, mies pääsääntöisesti tekee jos toisen täytyy vahtia lasta. Autot huolletaan huollossa ja isommat rempat tekee ammattilainen.

Minusta tämä on toiminut meillä hyvin. Tuo ap:n työnjako kuulostaa siltä, että liian jäykästä roolituksesta johtuen toinen on alkanut ottamaan itsestäänselvyytenä ne asiat joista toinen huolehtii. Minusta on jotenkin luonnollisempaa sellainen työnjako, missä kumpikaan ei periaatteessa voi sättiä toista siitä että yhteisen talouden asiat on hoitamatta, vaan viime kädessä vastuu on aina yhteinen ja jos hommat on tekemättä niin suurin syyllinen löytyy peilistä. Myös silloin, kun kyseessä on homma jonka toinen on yleensä hoitanut. Tällainen systeemi on paljon joustavampi kun elämäntilanteet muuttuu, perheen lapset ja aikuiset sairastuu, perheeseen syntyy koliikkivauva tms.

Vaikka kuinka mietin, niin en keksi mtn. On jtn asioita mitä minä yleensä hoidan (ruohonleikkaus, lumityöt) ja jtn mitä mies yleensä hoitaa (renkaan vaihto, autojen huoltoon vienti), mutta toisaalta me molemmat tehdään noita kaikkia sit jos omaan aikatauluun sopiikin paremmin.

Teillä menee väärin asiat. Se lastenhoito on se rankin juttu.

Minä olen työtön ja hoidan kaiken muun paitsi tekniset asiat, en niistä ymmärrä.

Meillä lapset jo teinejä.

Huoltaako miehesi auton itse vai viekö vaan huollettavaksi.

Nimittäin itse soitan huoltoon ja varaan ajan, ei rankka juttu.

Vierailija kirjoitti:

Autoon liittyvät asiat, huollot, katsastus, vakuutus, tankkaus, toki pääsääntöisesti myös ajaminen (en itse tykkää ajaa ja istun mielelläni vieressä ja mies mielellään ajaa = win-win). Mies hoitaa muutenkin perheen vakuutukset. Ruohon leikkaaminen. Raskaammat pihatyöt, kuten pensasaidan leikkaus, puiden karsiminen, lapiohommat.

Noi tekee paljon mielummin kuin kokkaaminen, lastenhoito tai siivous.

Miesten työt on helppoja, mielenkiintoisia ja vaihtelua.

Tiedän kun teen niitä.

Naisten työt vie aikaa ja tylsää sekä rankkoja.

En haluaisi siivota enkä kokata.

Ap tekee liikaa jos vauva talossa ja muitakin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on toiminut meillä hyvin. Tuo ap:n työnjako kuulostaa siltä, että liian jäykästä roolituksesta johtuen toinen on alkanut ottamaan itsestäänselvyytenä ne asiat joista toinen huolehtii. Minusta on jotenkin luonnollisempaa sellainen työnjako, missä kumpikaan ei periaatteessa voi sättiä toista siitä että yhteisen talouden asiat on hoitamatta, vaan viime kädessä vastuu on aina yhteinen ja jos hommat on tekemättä niin suurin syyllinen löytyy peilistä. Myös silloin, kun kyseessä on homma jonka toinen on yleensä hoitanut. Tällainen systeemi on paljon joustavampi kun elämäntilanteet muuttuu, perheen lapset ja aikuiset sairastuu, perheeseen syntyy koliikkivauva tms.

Minusta on hyvä, että on selviä vastuualueita, mutta niitä voi elämäntilanteen mukaan muuttaa. Ei meillä tarvitse joka päivä kysyä ja sopia kuka vie lapsen treeneihin tai kuka käy kaupassa. Eikä toisen tarvitse tietää tai muistaa milloin kansalaisopiston kursseille ilmoittaudutaan tai ilmalämpöpumpun huolto tilataan. Erikseen voidaan sitten sopia poikkeuksista. Lisäksi olettaisin, että jos toinen on esim. kipeä, niin toi en ottaa hommat hoitaakseen.

Töissäkin vastuualuuet ovat tärkeitä. Reilut ne pitää tietenkin olla ja yhdessä sovittu.

14

On meillä paljonkin asioita joista toisella on ensisijainen vastuu. Aina voi toki delegoida, mutta on aivojen tuhlausta molempien yrittää muistaa koko ajan kaikki. Ja aika perinteisellä mennään, minä huolehdin esim. lasten neuvola- ja hammashoitolakäynnit ja vaatehuollon, mies auton, talon ja pihan asiat jne. Ne vain nyt sattuu tulemaan näin päin mieleen, minä voin kyllä käyttää auton huollossa tai katsastuksessa kun mies ääneen moisen tarpeen lausuu ja mies käyttää lapsia hammashoitolassa tai vaateostoksilla jos minä kerron että olisi syytä. Aika tasan menee vastuut nyt kun olen palannut työelämään, minä ehkä hoidan enemmän koska jaksan välittää enemmän yksityiskohdista kuten siitä kuinka usein lapsen päiväunipehmo käy kotona pesussa tai tarvitaanko varahaaralille varahaalari, mies varmasti hoitaisi ne riittävän hyvin jos minä en häsäisi ensin :D

Oikeastaan mua vähän hävettää että tämä menee näin stereotypisesti meillä, mutta toisaalta kun tähän on ajauduttu ja tämä tulee luonnostaan (minulla ihan ammatti vaikuttaa siihen että ajattelen lasten asioita eri tavalla kuin mies, hän hoksaisi varmaan samat mutta myöhemmin), niin tuntuisi energian tuhlaukselta heittää näitä väkisin sekaisin. Mun pitäisi alkaa selvittää tiilikaton elinkaarta minkä mies jo tietää, ja mies taas joutuisi ottamaan selvää lapsen lapsen yökastelun tai äännevirheen hoidosta. Kommunikoimme näistä kyllä keskenämme, mutta jos lapsi keksii haluta harrastaa jalkapalloa niin tehtävään on helpompi tarttua sen jolla on jo paremman lähtötiedot miten asiaa lähestytään ja mitä pitää huomioida.

Minun ei tarvitse huolehtia: talon rakenteista, remonteista, lvi-asioista, rännien ja katon puhdistuksesta yms., autosta muuten kuin tankkauksen verran, polkupyörien huollosta; pihalla kyllä haravoin ja teen lumitöitä mutta mies on se joka huomaa että puu on taipumassa liikaa lumikuorman alla tai että pensasaidat pitäisi nuorennusleikata; asuntolainan hoitoa koskevista päätöksistä (lyhennetääkö ekstraa, haetaanko lyhennusvapaata jne.), sähkö-, vesi-, nettisopimuksista (hoidan kyllä itse maksutapahtumat ja mulla on vastavuoroisesti jäte- yms. maksuja), elektroniikkahankinnoista (edes omaa puhelintani en jaksa vertailla, hankkia ja päättää vaan sanon miehelle että tilaa joku hyvä ja halpa, mies tietää tarpeeni) tai huolloista jne. Varmaan on paljon enemmänkin, niitä ei vain muista kun ei tarvitse itse muistaa. Sitten ehkä välillä unohtaa miten paljon se toinen tekeekään <3 Ja tämä lista ei tarkoita että loput olisi minulla, iso osa kotitöistä on yhteisiä.

Kyllä. Puolisolle kuuluu siivous, astian- ja pyykinpesu, nurmikon leikkaus, autojen huollot, polttopuut, laskujen maksut ja muut juoksevat asiat ja fiksaukset. Minä tuon taloon rahat ja laittelen ruokaa silloin kun huvittaa.

Vaimo ei vaihda talvirenkaita eikä leikkaa nurmikkoa. Minä en juurikaan hanki lasten vaatteita. Muuten menee aika tasan.

Mies hoitaa kokonaan ruohonleikkuun ja lumityöt. Samoin puulämmityksen (meillä on takka, joka toimii lisälämmityksenä) ja siihen liittyvät puutyöt. Pesee ja siivoaa myös mun autoni ja on vaihtanut myös renkaita (vien pesulaan tai rengasliikkeeseen jos ei ehdi tai halua). Kaikki remonttityöt on myös miehen hommia.

Mä taas hoidan kokonaan pyykinpesun ja yleisestikin vaatehuollon, kuten lasten vaatteiden hankinnat ja yleisen siivouksen.

Muuten tehdään myös jakautuneesti hommia, mutta toinenkin saattaa niitä tehdä. Esim. mies yleensä maksaa laskut, seuraa mm. veden ja sähkönkulutusta, mutta hoidan tarvittaessa nämä, jos mies ei ehdi. Mä yleensä käyn kaupassa ja laitan ruuan, mutta miehelle ei ole ongelma hoitaa asia jos olen töissä tai harrastuksissa. Mies taas hoitaa lasten aamut (herätykset, aamupalat, viemisen), mutta jos hänen mentävä aikaisin töihin, hoidan nämä. Tosin just mietin, että olisiko viime talvena ollut kolme aamua kun tämän tein.

Oikeastaan meillä ei ole kuin pari asiaa jota tehdään aika tasan, keittiön siivous ja imurointi ja lasten harrastuksiin kuljettaminen.

Molemmat hoidetaan pyykki, siivous, kaupassakäynti, ruoanlaitto.

Mies hoitaa sijoitusasunnot.

Minä hoidan kodin sisustuksen.

Meillä näin. Lapsia toivotaan ja yhdessä hoidettaisiin puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on toiminut meillä hyvin. Tuo ap:n työnjako kuulostaa siltä, että liian jäykästä roolituksesta johtuen toinen on alkanut ottamaan itsestäänselvyytenä ne asiat joista toinen huolehtii. Minusta on jotenkin luonnollisempaa sellainen työnjako, missä kumpikaan ei periaatteessa voi sättiä toista siitä että yhteisen talouden asiat on hoitamatta, vaan viime kädessä vastuu on aina yhteinen ja jos hommat on tekemättä niin suurin syyllinen löytyy peilistä. Myös silloin, kun kyseessä on homma jonka toinen on yleensä hoitanut. Tällainen systeemi on paljon joustavampi kun elämäntilanteet muuttuu, perheen lapset ja aikuiset sairastuu, perheeseen syntyy koliikkivauva tms.

Minusta on hyvä, että on selviä vastuualueita, mutta niitä voi elämäntilanteen mukaan muuttaa. Ei meillä tarvitse joka päivä kysyä ja sopia kuka vie lapsen treeneihin tai kuka käy kaupassa. Eikä toisen tarvitse tietää tai muistaa milloin kansalaisopiston kursseille ilmoittaudutaan tai ilmalämpöpumpun huolto tilataan. Erikseen voidaan sitten sopia poikkeuksista. Lisäksi olettaisin, että jos toinen on esim. kipeä, niin toi en ottaa hommat hoitaakseen.

Töissäkin vastuualuuet ovat tärkeitä. Reilut ne pitää tietenkin olla ja yhdessä sovittu.

14

Ilmeisesti moni on sinun kanssasi samaa mieltä ja mikäs siinä jos se teillä toimii. Minä taas en koskaan ole kokenut millään tavalla raskaaksi tai hankalaksi sitä, että asioista sovitaan jatkuvasti pitkin matkaa yhdessä. Iltapalan yhteydessä huikataan, että pitikös se ja se tehdä tässä kuussa, se hoitaa kumpi ehtii ensin ja ilmoittaa toiselle kun on tehty. Ikinä ei ole mitään jäänyt tekemättä. Tai iltapäivällä lähetetään viestiä, että kummalla näyttää päivä venähtävän pidemmäksi, sen mukaan sovitaan kumpi hakee lapsen ja missä ruokakaupassa nähdään. En itse ole koskaan kokenut tätä joustavaa systeemiä hankalaksi vaan pikemminkin päinvastoin. Mutta ilmeisesti meitä on moneen junaan.

Työelämään en kyllä vertaisi, siellä on aika monta liikkuvaa osaa enemmän kuin yhdessä ydinperhetaloudessa. En minäkään työelämässä tällä systeemillä pärjäisi mutta meidän perheelle se sopii ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Puolisolle kuuluu siivous, astian- ja pyykinpesu, nurmikon leikkaus, autojen huollot, polttopuut, laskujen maksut ja muut juoksevat asiat ja fiksaukset. Minä tuon taloon rahat ja laittelen ruokaa silloin kun huvittaa.

Vaimollasi ei siis ole mitään tuloja, ei euroakaan kuukaudessa? Sitten kuulostaa reilulta. Harvoin noita kotirouvia enää missään on, nykyään ei yhden palkalla oikein pärjää.

Meillä ei miehelle taida kuulua mitään muuta kuin omien raha-asioiden ja auton hoitaminen, kaikki muu jää minulle. Pakko sanoa, että joskus ottaa päähän, kun mies sanoo jääkaapin ovenkahvan heiluvan, mutta ei tee mitään sen eteen. Palaneista lampuistakin sanoo, että pitäisi vaihtaa, mutta ei vaihda niitäkään. Onneksi aikoinaan kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon. Nuorempana mies vielä teki kaikenlaista, mutta on iän myötä mennyt laiskaksi.

Penetraatio.