"Lähtisitkö kanssani kahville...?"

Minäkin saatan ensimmäisenä torjua, ja ajatella sittemmin, että ehkä voisinkin lähteä.

Jos olisi työkaveri josta en ole kiinnostunut, suostuisin mutta sanoisin, että vaan kaverina.

Olet hänen työkaveri, ja hän on nyt vaihtanut työpaikkaa? Ja on takana esim kamala ero?

Eipä sitä voi tietää. Heti eron jälkeen olin rikki eikä kiinnostanut mitkään suhteet. Olisin sanonut juuri niin.

Puoli vuotta myöhemmin olisin jo voinut lähteä kahville kavereina. Edelleenkään en ajatellut miehiä sillä lailla, mutta mukavaa seuraa aina tarvitsee.

Vuosi erosta olisi jo voinut ajatella suhdettakin. Siinä kohtaa vasta itsekin aloin ajatella miehiä siinä mielessä. Ja aloin katsoa miehiä eri tavoin, kiinnitin huomiota kilttiin ja luotettavaan persoonaan eri lailla kuin koskaan. Huonot kokemukset oli ehkä terävöittäneet ihmistuntemusta.

Siinä kohtaa voi olla mahkuja jollekin vanhalle tutullekin, jonka nyt näkee eri valossa.

Voi syttyä kemiaa tuttujenkin välille.

Toisaalta, jos ei ole kemiaa, sitä ei ole, ja silloin on jo paras luovuttaa. Mutta voihan kysyä vielä, että onko siis kyse vain kaveruudesta.

Lisään vielä etten tunne testailijanaisia, enkä ole sitä itse. Ei on ei, ja osaan sanoa kyllä jos siltä tuntuu. En kyllä sinuna kehittelisi mitään testauskuvitelmia tuohon.

23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies kutsuisi kahville uudelleen kieltäytymisen jälkeen? Tuntuisi aika epätoivoisen oloiselta ja tyypistä tulisi huono mielikuva.

Ymmärrän logiikan, jos uusi yritys tapahtuisi vielä samalla tai seuraavalla viikolla. Mutta entä jos kysyy esim. 6kk tai vuoden päästä? Olisinko vielä entistäkin epätoivoisemman oloinen?

Pelimiehethän aina neuvovat unohtamaan ja laittamaan vain "uutta matoa koukkuun, koskapa kalaa meressä riittää"... itselleni ei nyt kuitenkaan mikä tahansa kala kelpaa, enkä oikein ole kalamiehiäkään.

Tai sitten se pitää väsyttää...

Voihan se olla toki ettei suostu ajattelemaankaan nyt suhteita vähään aikaan, mutta myöhemmin voi olla taas niiden aika.

Itsellänikin on sellainen tilanne että uskoisin torjuvani kaikki mahdolliset lähestymisyritykset suoralta kädeltä vaikka olisi kuinka kiinnostava mies, en vain halua enää joutua pettymään.

Mutta mistäs sen tietää ajattelenko samoin vaikka 5 vuoden päästä.

Mutta enemmistö kai on sitä mieltä että sinun tulee jättää hänet rauhaan jos ei ekalla kerralla lähtenyt kahville...

Jotakuinkin noin olin asian hänen näkökulmastaan itse mielessäni hahmotellut. Hyviä syitä kieltäytyä siis todella oli ja tuo ajoituskin vain oli sellainen, että nyt tai ei koskaan, mikä sitten varmasti tulikin käytännössä ihan puskista hänen kannaltaan.

Ajattelin nyt joka tapauksessa vähän laittaa jäitä omaan hattuuni - ja vaikken nyt mitenkään yltiöaktiivinen ole ollut tähänkään saakka. Eli silloin tällöin olen ajatellut kysellä kuulumisia ja muistuttaa siten olemassaolostani - ja kun toistemme paikkakunnillanikin aika ajoin käydään, niin saatetaan toisiimme törmätäkin.

Eli jos tästä on vielä ajan kanssa jotain tullakseen, niin c'est la vie eli elämä vie, jos toisaalta myös välillä onneksi jotain antaakin... ;)

Ap

Tiedän tapauksen, että nainen oli vasta eronnut, ja mies ihastui tähän. Nainen ei ottanut edes harkintaan mitään sutinaa.

Viisi vuotta myöhemmin mies otti yhteyttä, ja nainen alkoi viestitellä takaisin, ja ihastui myös. Näin se voi olla tosi paljon elämäntilanteesta kiinni. Naisen työt olivat vakiintuneet ja lapset lähteneet pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Kahviseuraa loppuelämäksi...? kirjoitti:

Naisilta kysyisin, että jos melkolailla tavallinen mies - tuttu kuitenkin, jonka kanssa tulee hyvin toimeen esim. töissä jne. - yllättäen pyytää sinua kahville - niin, ajatteletko automaattisesti, että mies on vain seksiä vailla?

Kuinka yleensä reagoit? Kieltäydytkö jo ihan periaatteesta ja odotat kenties toista yritystä testataksesi miestä ja hänen motiivejaan?

En ajattele, ajattelen, että haluaa nimenomaan enemmän, parisuhteen, mutta ei tietenkään seksitöntä, josta moni voisi (ainakin alkuun) olla kiinnostunut.

No juu, onhan kysymyksenasettelu tässä hieman ongelmallinen jo lähtökohdiltaan, koskapa kahvitteluni perimmäinen motiivi ja päämäärä oli kuitenkin tutustuminen toiseen kenties ihan uudesta näkövinkkelistä ja mahdollinen parisuhdekin oli jo mielessä - ja taas parisuhteet normaalisti ovat seksuaalisia luonteeltaan...

Itseäni kuitenkin jäi hieman vaivaamaan se, että kuinka naiset nykyään ylipäätään tulkitsevat nuo kahville kutsut - ja kun kerta oli ensimmäinen itsellenikin, kun pyydän jotakuta muuten kuin työn merkeissä. Työn puitteissa nimittäin kahviakin juodaan jo itseasiassa enemmän kuin olisi oikeasti edes tarpeen. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, että nainen oli vasta eronnut, ja mies ihastui tähän. Nainen ei ottanut edes harkintaan mitään sutinaa.

Viisi vuotta myöhemmin mies otti yhteyttä, ja nainen alkoi viestitellä takaisin, ja ihastui myös. Näin se voi olla tosi paljon elämäntilanteesta kiinni. Naisen työt olivat vakiintuneet ja lapset lähteneet pesästä.

Toivossa on siis hyvä elää - ainakin seuraavat viisi vuotta... ;)

Kiitoksia vielä erittäin asiallisista kommenteista!

Ap

Lähtisin kahville ihan vain kaveripohjalta niinkuin olen tehnytkin. Pitäisin miestä ihan hulluna, jos olisi seksuaalisessa mielessä kiinnostunut minusta, koska en ole mikään "timmi neitokainen".

Terv: N47

Jos mies on sellainen johon haluan tutustua enemmän joko kaverina taikka muuna niin lähtisin. 

Pidän tavallisessa paikassa tapahtuvaa kahvikutsua tapana ilmaista, että haluaa tutustua paremmin toiseen. Tämä tutustuminen voi olla kaveruuttakkin.

Jos joku kadunkulmassa huutelee kahville niin viesti on toinen.