Epäkelpo ystäväksi?

Oltiin hyviä ystäviä päiväkodissa ja 1-2 luokilla. Sen jälkeenkin nähtiin toisinaan pari kertaa vuodessa, mutta oltiin eri kouluissa ja eri kaveripiirit. Yhteys katkesi lopullisesti kun muutin toiselle paikkakunnalle 15 vuotiaana.

Kovasti lämmöllä kuitenkin tätä ensimmäistä läheisistä ystävistäni aina ajattelin, ja etsin hänet facebookista. Lähetin viestin ja laitoin kaveripyynnön. Ei vastausta.

Muutaman kuukauden kuluttua olin laittamassa uuden viestin kun en enää löytänyt häntä facebookista. Koska mulla on yritykselle ja virallisiin kontakteihin toinen profiili, näin hänet kuitenkin sillä profiililla edelleen Facebookissa, joten oli estänyt mut.

En voi ymmärtää. Miksi vanha ystäväni on voinut suuttua minulle näin, että haluaa poistaa minut elämästään täysin? Olimme niin nuoria että en edes usko koskaan meidän riidelleen mistään? Me leikimme vaan barbeilla, my Little poneilla, halinalleilla ja rakensimme metsiin majoja.

Mistä ihmeestä ystäväni on voinut suuttua minulle näin verisesti?

  • ylös 13
  • alas 31

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Koska ei kiinnosta. Miksi ihmeessä jakaisin tämän päivän asioitani jollekin kymmeniä vuosia sitten tuntemalleni ihmiselle? Ei tulisi edes mieleeni! Olen henkilökohtaisesti nlokannut kaikki ”lapsuudenystävä” facessa. Yleensä motivaationa ottaa yhteyttä on silkka uteliaisuus, ja minä jaan asioitani vain aivan läheisilleni. En myöskään ole innokas lämmittelemään mitään vanhoja, ei kiinnosta.

  • ylös 63
  • alas 26
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koska ei kiinnosta. Miksi ihmeessä jakaisin tämän päivän asioitani jollekin kymmeniä vuosia sitten tuntemalleni ihmiselle? Ei tulisi edes mieleeni! Olen henkilökohtaisesti nlokannut kaikki ”lapsuudenystävä” facessa. Yleensä motivaationa ottaa yhteyttä on silkka uteliaisuus, ja minä jaan asioitani vain aivan läheisilleni. En myöskään ole innokas lämmittelemään mitään vanhoja, ei kiinnosta.

Sinä kuulostat kyllä ihmiselle jota kukaan vanha kaveri ei edes haluaisi enää tuntea.

  • ylös 60
  • alas 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tavallaan kohtalotoverisi täällä, minun lapsuudenystäväni ja ihminen joka vannotti että pysyn IKUISESTI hänen parhaana ystävänään, yhtäkkiä vaan poistikin kavereistaan vaivihkaa. Siihen päättyi vuosikymmenien "ystävyys" sitten. Mikäpä siinä, ainahan tuota sattuu että ns. kasvetaan erilleen, mutta luulisi kaiken jälkeen olevan pokkaa kertoa ettei enää nappaa. 

  • ylös 15
  • alas 6
Vierailija

Kuka tekee mitään esim. Jonkun entisen työpaikan kaveripiirillä? Tai ylipäätänsä ihmisjoukolla joita ei aio nähdä.

  • ylös 28
  • alas 5
Vierailija

No sitä ei vaan kiinnostanu alkaa luomaan uutta suhdetta ties miten pitkän ajan jälkeen.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Ei halunnut sinua kaverikseen, koska ei halua vuosien takaisia tuttuja listoille tmv syystä. Blokkasi ettet tajuaisi tätä ja loukkaantuisi, vaan luulisit hänen poistuneen fb:stä.

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

Ei minuakaan kaikki vanhat tutut ole hyväksyneet, vaikka aikanaan viihdyimme hyvin yhdessä. Ymmärrän sen ja sillä selvä. Itse hyväksyn kaikki, jotka tunnen ja pyytävät. Kukin tavallaan.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä monta hyvää syytä pysyä poissa Facebookista :)

Komppaan kympilla. Itse olen lapsuuden tutut jättänyt taakseni eikä ole mitään intressiä muistella vanhoja.

  • ylös 24
  • alas 3
Vierailija

Toi miksi on suuttunut, on väärä kysymys. Se nyt ei halunnut elämään mitään vanhoja juttuja. Kurjaa, mutta jos kaipasit kovin, niin olisi varmaan kannattanut olla yhteydessä aiemmin? Facekin on ollut vuodesta 2007, jolloin omiin kavereihin eksyi kaikenlaisia lapsuusajan kavereita, joiden kanssa en ole enää tekemisissä. Tämä asia jakaa ihmisiä mitä olen jutellut. Itseä ei menneisyys haittaa, jopa tykkään mutta toisia ei kiinnosta yhtään.

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija

Kyllä mä ymmärrän, että tuo mietityttää. Mulle ei ole koskaan käynyt noin vaikka olen ollut fb:ssa 2007 saakka, joten väkisin tulisi mieleen että tällä henkilöllä on jotain minua vastaan. Mutta kiva kuulla, että jotkut tekevät näin kaikille ei-super-läheisille.

Vierailija

Olen ollut Facebookissa vuosia ja kavereita minulla on alle 20. Olen siellä kaveri vain niiden kanssa, joiden kanssa olen tekemisissä muutenkin. En edes halua satojen ihmisten kaveripiiriä eikä kaveruuteen riitä se, että olimme 30 vuotta sitten pari vuotta samalla luokalla.

  • ylös 22
  • alas 4
Vierailija

Facebookin alussa tuli haettua kavereiksi kaikkia, joita oli tullut mietittyä vuosien varrella. Sitten sitä tajusi, ettei heidän kanssa ole enää kummemmin yhteistä, ja poistelin niitä. Ei se sen kummempaa ole.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Olisko loukkaantunut jostain? Ei halua sua elämäänsä? Blokannut siksi ettei sulle tulisi paha mieli kun näet että hän on facessa mutta ei halua olla kaverisi. Ettei hänen naama pompahtele sun lärvikirjaan mahdollisten tuttujen julkaisuissa ja kommenteissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kohtalotoverisi täällä, minun lapsuudenystäväni ja ihminen joka vannotti että pysyn IKUISESTI hänen parhaana ystävänään, yhtäkkiä vaan poistikin kavereistaan vaivihkaa. Siihen päättyi vuosikymmenien "ystävyys" sitten. Mikäpä siinä, ainahan tuota sattuu että ns. kasvetaan erilleen, mutta luulisi kaiken jälkeen olevan pokkaa kertoa ettei enää nappaa. 

miksi et ole soittanut hänelle ja kysynyt syytä? Soita salaisesta numerosta. Luulisi kertovan syyn. Mutta, jos et ole itse soitellut, niin hän on varmaaan suuttunut. Yleensä näissä on takana pettymy juuri "ystävään", oman kriisin keskellä, joka ei itse edes soita ja tarjoa tukeaan jos jotain kamalaa on tapahtunut hänelle yht äkkiä.  Näm kriisit (vaikka läheisen sairaus, kuolema, onnetomuus) paljastaa tosi ystävät jotka välittää. Mä lopetin ystävyyden ystävääni koska äitini pitkällinen sairaus ja kuolema ei häntä kiinnostanut, ei oma suruni edes osanottokortin verran. Samoin toinen sai lähteä samoista syistä. Ei kiinnostanut heitä edes kysyä. toinen ystävä surkutteli asiaa kyllä peräti yhdessä tekstarissa, puolen vuoden jälkeen kuolemasta kylläkin kysyi: "miten äitisi voi". Olin tyrmistynyt. Ja tuo ensimmäinen heistä oli lapsuudenystäväni joten tunsi/tiesi äitini kyllä.

  • ylös 11
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kohtalotoverisi täällä, minun lapsuudenystäväni ja ihminen joka vannotti että pysyn IKUISESTI hänen parhaana ystävänään, yhtäkkiä vaan poistikin kavereistaan vaivihkaa. Siihen päättyi vuosikymmenien "ystävyys" sitten. Mikäpä siinä, ainahan tuota sattuu että ns. kasvetaan erilleen, mutta luulisi kaiken jälkeen olevan pokkaa kertoa ettei enää nappaa. 

Tän viestin on pakko olla provo :D

Ainahan sitä lapsina ja teineinä sanotaan kaikenlaista.. Hän luultavasti jossain vaiheessa tajusi että hän ei saa ystävyydeltänne mitään, olet rasittava energiasyöppö ja huomion ruinaaja ja hankkiutui sinusta eroon.

Hanki uusia ystäviä. Jos osaat.

  • ylös 15
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisko loukkaantunut jostain? Ei halua sua elämäänsä? Blokannut siksi ettei sulle tulisi paha mieli kun näet että hän on facessa mutta ei halua olla kaverisi. Ettei hänen naama pompahtele sun lärvikirjaan mahdollisten tuttujen julkaisuissa ja kommenteissa.

No tätä just mietin, että olenko minä tehnyt jotain loukatakseni nuorena pikkulikkana, mitä en vain muista? Koska en kertakaikkiaan muista että välit olisivat menneet muuten kuin siitä syystä että kun me olemme muuttaneet eri paikkakunnille vuonna 95, ei ollut samalla tavalla vielä kaikilla kännyköitä ja facea jne, että yhteyttä olisi luonnollisesti edes osannut pitää.

Ja hän oli minulle mun paras kaveri silloin alle 10 vuotiaana. En vaan ymmärrä miksi ei kiinnostaisi vaihtaa kuulumisia ja tutustua uudestaan aikuisiällä, etenkin kun olemme kumpikin muuttaneet taas samaan kaupunkiin. :/

Surullinen olen.
Ap

  • ylös 3
  • alas 14
Vierailija

valitettavasti lapsuusystävistä voi tula vääränlainen ihannekuva, esim. vuosien erossaolon jälkeen. Itselleni kävi näin. Mulla oli rakas lapsuusystävä, joka kuitenkin muutti pois, ja ei nähty 30 vuoteen. Löysin hänet Facebookista, ja oltiin kavereina. Mutta, seurattuani hänen alkoholihuuruista elämää, aloin inhota häntä.Lapsia on, viinapullot samoissa kuvissa lasten kanssa, ja muutenkin ylimielinen käytös huokuu, esim. ei onnittele parhaita ystäviä Facebooksissa synttäreinä, ei kiitä tai tykkä jos häntä onnitellaan hänen synttäreinä. Kotonaan käy siivooja ja lastenhoitaja, mutta teeskentelee jotain kotiäitiä,kaikesta huokuu urakeskeisyys ja viinisieppo. 

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kohtalotoverisi täällä, minun lapsuudenystäväni ja ihminen joka vannotti että pysyn IKUISESTI hänen parhaana ystävänään, yhtäkkiä vaan poistikin kavereistaan vaivihkaa. Siihen päättyi vuosikymmenien "ystävyys" sitten. Mikäpä siinä, ainahan tuota sattuu että ns. kasvetaan erilleen, mutta luulisi kaiken jälkeen olevan pokkaa kertoa ettei enää nappaa. 

miksi et ole soittanut hänelle ja kysynyt syytä? Soita salaisesta numerosta. Luulisi kertovan syyn. Mutta, jos et ole itse soitellut, niin hän on varmaaan suuttunut. Yleensä näissä on takana pettymy juuri "ystävään", oman kriisin keskellä, joka ei itse edes soita ja tarjoa tukeaan jos jotain kamalaa on tapahtunut hänelle yht äkkiä.  Näm kriisit (vaikka läheisen sairaus, kuolema, onnetomuus) paljastaa tosi ystävät jotka välittää. Mä lopetin ystävyyden ystävääni koska äitini pitkällinen sairaus ja kuolema ei häntä kiinnostanut, ei oma suruni edes osanottokortin verran. Samoin toinen sai lähteä samoista syistä. Ei kiinnostanut heitä edes kysyä. toinen ystävä surkutteli asiaa kyllä peräti yhdessä tekstarissa, puolen vuoden jälkeen kuolemasta kylläkin kysyi: "miten äitisi voi". Olin tyrmistynyt. Ja tuo ensimmäinen heistä oli lapsuudenystäväni joten tunsi/tiesi äitini kyllä.

Olen kyllä yrittänyt pitää yhteyttä, mutta kas kummaa kun monesti on ollut "paha paikka" tai "kiire". Hänellä taas hyvin harvoin oli aikaa soitella mulle. Miksi en nyt soita sitten niin... en ole ihan varma kiinnostaako minua kyseinen "ystävyys" enää muutamankaan tempun jälkeen. Jälkeenpäin mietittynä mulle oli aikaa vain jos ei ollut muutakaan, vaikka olin olevinaan hänen paras ystävänsä. Ehkä se ihmissuhde vaan oli aikansa elänyt, arvot muuttuneet ja kasvettu ns. erilleen ja eri suuntiin... Niin en minäkään toki varmasti täydellinen ole, mutta koskaan ei ole mitään syytä annettu eikä mahdollisuutta kenties korjata tilanne jos olen jotain väärin tehnyt... 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla