Mä en tajua, jos kerron miehelleni, että olen ihastunut johonkuhun

Niin miksi hän aina sanoo, että onpa kiva tms, eikä, että no älä nyt hulluja puhu, ei se (toinen) ole sinusta kiinnostunut? (Koska on ollut molemmilla kerroilla selvää, ettei tunne voi olla molemminpuolinen). Hän ikään kuin usuttaa minut kuvittelemaan, että ihastuminen jotenkin kannattaa, ja saan aina sydänsuruja, kun todellakin selviää, että ei ollut molemminpuolista :( Mies on oikeastaan ainoa, joka on koskaan ollut iloinen, että olen ihastunut toisiin. Meillä on siis aika lailla selainen järkiliitto, ja "mies" voisi olla tässä vaikka "paras kaverini", ihmettelen lähinnä sitä, että miksi joku läheinen antaa toiselle kannustusta turhiin toiveisiin? Eikä ikään kuin puntaroi asiaa oikeasti realistisesti.