Elämä menee hukkaan jos on kokoaikatöissä
Ma-pe 8-16 tai 9-17 + valmistautuminen ja työmatkat. Päivästä jää omaan käyttöön ehkä 5-6h, jos on sen verran onnekas ettei työmatka ole kovin pitkä. Naurettavan lyhyt aika omalle elämälle. Eikö muita järkytä ja ahdista tämä? Valmistuin keväällä opinnoistani ja olen nyt 2kk tehnyt kokoaikaisesti töitä: vapaa-ajan rajallisuus tuli järkytyksenä, vaikka luulin olevani asennoitunut siihen oikein!
Työni on ihan kiva, mutta äkkiseltään en keksi yhden yhtä työtä, jota en lopettaisi jos voittaisin suuren summan rahaa. Vapaus on ja tulee aina olemaan minulle tärkeintä, mutta se ei ole tilanteessani mahdollista (ellei tosiaan se lottovoitto osu kohdalle - vanhaa rahaa kun ei minulla ole yhtään ja jotenkinhan se eläminen pitää kustantaa).
Toivottavasti tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus osa-aikatyöhön ja silti kohtalaiseen elintasoon. Harmi että pk-seudulla vuokrat ovat niin kovia. Pelkään, että kokoaikatyössä minusta tulee juuri sellainen "lammas", joka ei jaksa työpäivän jälkeen edes ajatella vaan katsoo vain telkkaria tai selaa av-palstaa. Nyt vielä nämä helteet päälle, niin tuntuu että elämä valuu hukkaan.
Miten te muut oikein jaksatte?
Kommentit (133)
Olen töissä kahdeksan tuntia päivässä jolloin omaa aikaa jää 16 tuntia vuorokaudessa ja kahtena päivänä peräti 24 tuntia. Lisäksi minulla on viisi viikkoa lomaa vuodessa plus arkipyhät. Ei mitään ongelmaa.
Sähän olet harvinaisen hyvässä asemassa kun on säännöllinen työaika ja lyhyt työmatka. Jotkut meistä tekevät ylitöitä ja viikonlopputöitä ja vuorotöitä, ja joillain menee työmatkoihin vielä tunti pari. Ole iloinen että sulla on noin helppoa.
Minä olen niin työmyyrä, että tylsistyisin kuoliaaksi ilman työtä.
Onneksi vapaa-ajalle voi kehittää pakollista tekemistä
Tuo sinun valmistautuminen ja työmatkaan käyttämäsi aika on ihan sinun omaa aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa todelliseen elämään. Noin me kaikki muutkin elämme.
No emme kyllä elä! T. Osa-aikainen joka tekee viikossa 2 * 15h työvuoron. Tienaa ihan ok ja 5 päivää viikosta aikaa elää :) otan myös palkattomia lomia silloin kun huvittaa! Älä tuhlaa elämääsi.
Eipä ainakaan minun mielestä tuo työhön valmistautuminen tai työmatkat ole oikeasti omaa aikaa, näennäisesti kyllä. On noustava, laittauduttava työkuntoon ja liikuttava työpaikan suuntaan. Ei sitä huvikseen tehdä.
Mä oon työtön ja silti tekemistä riittää joten aika ei käy pitkäksi. Tänään harrastuksiin ei jäänyt aikaa lainkaan kun koko päivä meni uimarannalla ja rantakahvilassa hyvässä seurassa. Elämä on ihanaa.
Olen samaa mieltä. Siksi olenkin jo 2 kk ajan tehnyt vain kaksi päivää viikossa töitä. Aion myös jatkaa tällä tavalla. Onneksi mieheni tienaa niin hyvin, että meillä on varaa tähän.
Ja te luulette olevanne vapaita? Orjia olette.
Mä en jaksanutkaan. Nyt olen vapaa työvelvoitteista. Takaisin en ole ikävöinyt enkä pitkästynyt. Sun elämä on sun omissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ainakaan minun mielestä tuo työhön valmistautuminen tai työmatkat ole oikeasti omaa aikaa, näennäisesti kyllä. On noustava, laittauduttava työkuntoon ja liikuttava työpaikan suuntaan. Ei sitä huvikseen tehdä.
Kenen aikaa sinä silloin elät?
3- ja 2-vuorotöistä päivätyöhön siirtyneenä voisin sanoa saaneeni elämäni takaisin. Ei enää vuorotyötä. Ihanaa, kun voi viettää joka ilta ja viikonloppu oman miehen ja ystävien kanssa tai harrastusten parissa. Siis 365 päivää vuodessa.
Mä teen nykyisin 15-20h/viikko.
Talo, mökki ja autot on maksettu, velkaa ei ole.
Olen nyt 47 ja luulen, että lopetan hommat kohta kokonaan.
Miehellä hyvä virka, kyllä me pärjätään.
-pärjäisin yksinkin.
Jotkut ovat oman kertomansa mukaan kutsumusammatissaan jolloin se työaikakin tuntuu oman elämän elämiseltä eikä pelkästään rahan tienaamiselta jotta pääsee vapaalla toteuttamaan itseään. Kadehdittava ajatus.
Oletko ap joskus kartoittanut elämänarvojasi? Se voisi kannattaa. Pohdit sitten näpsäkästi että millaisella elämäntyylillä (mukaanlukien ammatinvalinta, työrytmi jne) pääsisit toteuttamaan mahdollisimman pitkälti arvojen mukaista elämää. Mulla on tämä prosessi hiukan kesken mutta jotain tässä on jo ollut oivaltavinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ainakaan minun mielestä tuo työhön valmistautuminen tai työmatkat ole oikeasti omaa aikaa, näennäisesti kyllä. On noustava, laittauduttava työkuntoon ja liikuttava työpaikan suuntaan. Ei sitä huvikseen tehdä.
Kenen aikaa sinä silloin elät?
Onhan se tavallaan omaa aikaa, mutta ei silti kuitenkaan. Ei sitä valmistautumista tehdä siksi, että se olisi kivaa tai omaa vapaata, vaan siksi, että töihin on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kahdeksan tuntia päivässä jolloin omaa aikaa jää 16 tuntia vuorokaudessa ja kahtena päivänä peräti 24 tuntia. Lisäksi minulla on viisi viikkoa lomaa vuodessa plus arkipyhät. Ei mitään ongelmaa.
Etkö nuku koskaan? Itse en myöskään laske työmatkaan ja valmistautumiseen käyttämääni aikaa omaksi ajaksi, koska kuten joku kommentoikin, niin ei sitä huvikseen tehdä. Nukkuessa taas on niin tiedostamattomassa tilassa ettenpä oikein sitäkään voi omaksi ajaksi laskea. Eli tarkoitin siis sitä aikaa elämästä kun voin tehdä mitä haluan - mielellään niin että siihen riittäisi energiaakin.
Ap
Sit kun sulla on lapsi tohon lisänä ni voit sanoo ettei juuri ole omaa aikaa . Kyllähän sulla sitä nyt vielä on :D !
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet harvinaisen hyvässä asemassa kun on säännöllinen työaika ja lyhyt työmatka. Jotkut meistä tekevät ylitöitä ja viikonlopputöitä ja vuorotöitä, ja joillain menee työmatkoihin vielä tunti pari. Ole iloinen että sulla on noin helppoa.
Totta toinen puoli, mutta toisaalta työajoissani ei ole juuri joustoa. Eikä minulle riitä tämä määrä vapaa-aikaa. En kadehdi vuorotöitä tai pitkiä työmatkoja, mutta en ymmärrä miksi kukaan tällaistakaan haluaisi tehdä, minulla on vielä pitkä matka ideaaliini.
Ap
Tervetuloa todelliseen elämään. Noin me kaikki muutkin elämme.