Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että kaikki tapaamani ihmiset pitävät minua outona sosiaalisen kömpelyyteni vuoksi
17.07.2018 |
En ole puhelianta sorttia, mutten myöskään mykkä puhumaton mutisti. Silti tuntuu, että jokainen tapaamani ihminen pitää minua jokseenkin outona. Minulle on ominaista änkyttää, hakea sanoja ja olla awkward (tuntemattomissa ihmisryhmissä) Kavereiden kesken pystyn olemaan oma rento itseni ja puhumaan takeltelematta. En keksi small talkia ihmisten kanssa, niinkuin muut. Olen se hiljainen ahdistava tyyppi, jonka seuraa kaikki kammoksuu. Vaikken edes ole sellainen... Tämä masentaa ja haluaisin päästä sen yli.. Vertaistukea?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset seurustelee juttelemalla niitä näitä vähän tyhmiäkin itsestäänselvyyksiä. Ehkä olet liian fiksusti, eikä sinua koeta leppoisaksi.
Koen turhana puhua small talkia turhista asioista.. esim säästä...
Eihän sää ole turha asia paitsi jos viettää elämänsä sisällä, eikä sittenkään. Onhan noita muitakin aiheita pari miljoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset seurustelee juttelemalla niitä näitä vähän tyhmiäkin itsestäänselvyyksiä. Ehkä olet liian fiksusti, eikä sinua koeta leppoisaksi.
Koen turhana puhua small talkia turhista asioista.. esim säästä...
Eihän sää ole turha asia paitsi jos viettää elämänsä sisällä, eikä sittenkään. Onhan noita muitakin aiheita pari miljoonaa.
Sää on kulunut aihe, ei siitä jaksa jatkuvasti keskustella.... kun sitä itse vaan katsoo sääennusteen ja se ei sen enempää kiinosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on erilaisia. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sosiaalisten tilanteiden, sanoisinko tähän "pelon" joka taitaa tulla kohdalle uusien ihmisten kohdalla ymmärrän ja voisi olla asia jota työstää. Mutta se että et keksi esim. mitään small talkkia, siitä nyt en olisi lainkaan huolissaan. Sanoisinko jopa että teet virheen moittiessasi itseäsi siitä. Ja koska tiedän minkälainen paikka tämä foorumi on sanan introvertti suhteen, se minusta kuitenkin kertoo vain sitä että selkeästi olet introvertti. Mikä EI ole huono asia. Introvertit yleensä ovat niitä jotka vihaavat small talkkia yli kaiken. Itsekin olen samanlainen. Käyn mielummin läpi kiinnostavia keskusteluita kuin puhun aiheesta "olipas tänään ollut taas kuuma". Jos jollekkin se ettet pidä small talkista on ongelma, se on heidän ongelmansa. Ei sinun. :) Se että et kykene/halua puhua small talkkia, ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Se tekee sinnusta vain sellaisen henkilö, joka puhuu silloin kun on jotain sanottavaa. JÄRKEVÄÄ sanottavaa! Mikä taas on tae sille että kohdallesi osuu mielenkiintoisia ihmisiä, ja keskusteluita jotka takaavat sinulle uutta informaatiota. Kehottaisin siis koittamaan hakeutua sellaisten ihmisten seuraan jotka jakavat tämän kanssasi. Joita sinulla onneksi tuntuu myös olevan elämässäsi.
Kaiken yllä mainitsemani jälkeen sinun tulisi opetella hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Tämän jälkeen pystyt alkaa työstämään sitä, miten pystyt käymään läpi tilanteita tuntemattomien henkilöiden kanssa. Kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, et tule kokemaan tarvetta miellyttää jokaista, et tunne oloasi akwardiksi, ja pystyt sanomaan ei niille tilanteille ja henkilöille jotka tekevät olosi epämukavaksi, tai toisin sanottuna, eivät kiinnosta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on erilaisia. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sosiaalisten tilanteiden, sanoisinko tähän "pelon" joka taitaa tulla kohdalle uusien ihmisten kohdalla ymmärrän ja voisi olla asia jota työstää. Mutta se että et keksi esim. mitään small talkkia, siitä nyt en olisi lainkaan huolissaan. Sanoisinko jopa että teet virheen moittiessasi itseäsi siitä. Ja koska tiedän minkälainen paikka tämä foorumi on sanan introvertti suhteen, se minusta kuitenkin kertoo vain sitä että selkeästi olet introvertti. Mikä EI ole huono asia. Introvertit yleensä ovat niitä jotka vihaavat small talkkia yli kaiken. Itsekin olen samanlainen. Käyn mielummin läpi kiinnostavia keskusteluita kuin puhun aiheesta "olipas tänään ollut taas kuuma". Jos jollekkin se ettet pidä small talkista on ongelma, se on heidän ongelmansa. Ei sinun. :) Se että et kykene/halua puhua small talkkia, ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Se tekee sinnusta vain sellaisen henkilö, joka puhuu silloin kun on jotain sanottavaa. JÄRKEVÄÄ sanottavaa! Mikä taas on tae sille että kohdallesi osuu mielenkiintoisia ihmisiä, ja keskusteluita jotka takaavat sinulle uutta informaatiota. Kehottaisin siis koittamaan hakeutua sellaisten ihmisten seuraan jotka jakavat tämän kanssasi. Joita sinulla onneksi tuntuu myös olevan elämässäsi.
Kaiken yllä mainitsemani jälkeen sinun tulisi opetella hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Tämän jälkeen pystyt alkaa työstämään sitä, miten pystyt käymään läpi tilanteita tuntemattomien henkilöiden kanssa. Kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, et tule kokemaan tarvetta miellyttää jokaista, et tunne oloasi akwardiksi, ja pystyt sanomaan ei niille tilanteille ja henkilöille jotka tekevät olosi epämukavaksi, tai toisin sanottuna, eivät kiinnosta sinua.
Kiitos tästä. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä kyselee:
Mitä teette työksenne muut sosiaalisesti kömpelöt?
Lääkäri. Olen analyyttinen ja looginen, mikä toimii hyvin sairauksien hoidossa. Smalltalkia en osaa ja menen täysin lukkoon, jos yritän olla kohtelias ja keksiä jotain työhön liittymätöntä sanottavaa. Osa potilaista on valittanut, että minuun ei saa mitään kontaktia. Uran alussa se ahdisti erittäin paljon, mutta nykyään ajattelen, että tehtäväni on hoitaa ja parantaa sairauksia eikä hoitaa sosiaalipuolen asioita. Sitä varten on psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia, puolisoita, ystäviä...
Yle Areenassa menee sarja Doc Martin. Kuvailit juuri tuon sarjan päähenkilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan täysin sama täällä! Ollut aina.
Viime vuosina olen yrittänyt opetella hyväksymään piirteeni, vaikka joskus vähän hävettääkin. Vaikeaa se kyllä on. Joskus tekisi niin mieli sulautua massaan, ja olla samanlainen kuin muut.
Änkyttämiseen ja sanojen hakemiseen tosin löysin vastikään pienen avun. Tiedostin, että ongelmat johtuivat pitkälti siitä, että yritin puhuessani miettiä sanomisiani jo parin lauseen päähän eteenpäin, jolloin menin helposti sanoissa sekaisin ja takeltelin. Sitten päätin vain antaa tulla vapaammin, miettimättä etukäteen, ja huomasinkin että tekstiä alkoi tulla paljon enemmän ja sujuvamminkin.
Välillä vanhat tavat yrittävät vielä lyödä pintaan tottumuksesta, mutta pikkuhiljaa tapahtuu myös edistystä :) Introverttiydestäni ja muusta outoudestani en tällä hetkellä edes yritä päästä; askel kerrallaan ja kaikkihan me ollaan loppujen lopuksi yksilöitä joka tapauksessa.
Mielenkiintoista. Mulla on smyös sellainen ongelma, että änkytän, puhun epäjohdonmukaisesti/sekavasti, mutta mielestäni se johtuu päinvastaisesta, nimittäin siitä että rupean puhumaan "paljaaltaan" ilman etukäteen miettimistä, mietin siis sanomaani aikalailla yhtä aikaa kuin puhunkin. Jos miettisin etukäteen, en välttämättä aina uskaltaisi puhua mitään, koska en olisi tyytyväinen suunnittelemiini lauseisiin. Puheeni on kuitenkin varmaan niin sekavaa, että pitäisi jo muidenkin vuoksi alkaa miettiä lauseita huolellisemmin. Liian nopean puhumisen takia tulee joskus myös vahingossa "valehdeltua", koska muistan ensin/ajattelen jotain väärin, mutta jos olisin miettinyt asiaa vaikka viisi sekuntia pitempään, niin suusta olisi tullut todenmukaisempi lause.
Sama täällä. Ja liian usein jään miettimään sanomisiani pitäen niitä typerinä ja ajattelen, että miksi sekin piti sanoa ja mitähän tuo kuulija ajattelee, pitää minua nyt varmaan tyhmänä.
Olen myyjä ja hassua kyllä, asiakkaiden kanssa puhun usein small talkia ihan hyvin, mutta sitten työkavereiden kesken en oikein osaa ja jos suuni avaan, tunnen sanovani jotain väärää tai jotain outoa/typerää.
En tiedä onko sosiaalista kömpelyyttä vai huonoa itseluottamusta vai mitä, mutta harmittavaa tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ja liian usein jään miettimään sanomisiani pitäen niitä typerinä ja ajattelen, että miksi sekin piti sanoa ja mitähän tuo kuulija ajattelee, pitää minua nyt varmaan tyhmänä.
Olen myyjä ja hassua kyllä, asiakkaiden kanssa puhun usein small talkia ihan hyvin, mutta sitten työkavereiden kesken en oikein osaa ja jos suuni avaan, tunnen sanovani jotain väärää tai jotain outoa/typerää.
En tiedä onko sosiaalista kömpelyyttä vai huonoa itseluottamusta vai mitä, mutta harmittavaa tämä on.
tuttua!! sosiaalialalla olen :D antakaa nyt diagnoosi
Koen turhana puhua small talkia turhista asioista.. esim säästä...