Lue keskustelun säännöt.
Onko kaveri mäntti vai minä ankea jäykkis
17.07.2018 |
Kaverini kutsui minut kylään luoksensa toiseen kaupunkiin viikonlopuksi. Sovimme menevämme suoraan elokuvateatteriin, ja tapaavamme paikassa x juna-asemalla. Kun olin odotellut juna-asemalla 20 minuuttia, kaveri tekstasi odottavansa minua elokuvateatterin edessä, joka oli n. 800 metrin kävelymatkan päässä. Kaupunki oli minulle vieras, ja olin jokseenkin ärsyyntynyt tuosta. Menin kuitenkin Google Mapsin kanssa elokuvateatterille jossa minua vastassa oli kaverin lisäksi hänen uusi kumppaninsa.
Katsoimme elokuvan, ja törmäsimme kaverin opiskelukaveriin. Elokuvan loppuratkaisu oli järkyttänyt kaverin uutta kumppania, jonka sukulainen oli kuollut kuukausia sitten, ja kaveri kuiskasi että menisin kaljalle terassille teatterin viereen tämän itselleni tuntemattoman opiskelukaverin kanssa sillä välin kun kumppani rauhoittuu. Päädyin istumaan tämän tuntemattoman hepun kanssa 1,5 tuntia terassilla kaveria ja kumppaniaan odotellen. Kun kaveri lopulta saapui, hän ei huomannut että meitä kyllästytti jo istua siellä, vaan tilasi itselleen ja kumppanilleen uudet juomat. Lopulta päädyttiin istumaan terassilla yhteensä neljä tuntia, ja matkojen kanssa kaverin luokse päästiin nukkumaan vasta yöllä.
Seuraavalle päivälle olimme sopineet erään menon, jonka jälkeen kaveri ilmoitti, että mennään hänen toisten kavereidensa kanssa katsomaan fudista. Mua ei varsinaisesti kiinnosta fudis ollenkaan, mutta menin kohteliaisuudesta. Fudiksen jälkeen seurustelimme ravintolassa muiden kanssa (siellä oli myös meidän yhteisiä tuttuja, joita en ollut nähnyt hetkeen) hän sai päähänsä että oli unohtanut ostaa lahjan ystävänsä syntymäpäiville jotka olivat tiistaina. Kysyin eikö voisi käydä maanantaina ostamassa, ei kuulemma kun silloin on töitä. Jouduimme siis lähtemään baarista kesken kaiken ostamaan kylpysettiä tälle ystävälle. Välissä jouduimme poikkeamaan vessassa ostoskeskuksessa kun kaverille iski pissahätä ja syömässä ravintolassa ja muuta tuollaista, joten olimme baarissa muiden luona vasta tunteja myöhemmin.
Kun palasimme baariin, oli mukavaa taas viettää aikaa muiden kanssa. Yhtä äkkiä noin kello kahdeksan tämä kaveri sitten kuitenkin taas ilmoitti, että helle oli väsyttävää ja nyt me lähdettäisiin kotiin katsomaan Star Trek Deep Space 9:ä. En ole ikinä nähnyt tuota sarjaa eikä hän kysynyt kiinnostaisiko minua sitä katsoa saati lähteä pois. En viitsinyt kuitenkaan valittaa asiasta, kun olin kuitenkin yökylässä, joten kun mentiin kaverin luokse annoin hänen katsoa sarjaansa samalla kun pesin meikit, kävin suihkussa ja menin aikaisin nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa sovimme että söisimme aamiaista yhdessä (junani lähti jo puolilta päivin).
Aamulla heräsin ja kävin keittämässä kahvit. Kaveri heräsi myös samaan aikaan mutta jäi sänkyyn makoilemaan. Menin keittiöön (talon toisella puolella) tekemään sitä sovittua aamiaista. Kaveri ei tullut missään vaiheessa auttamaan. Lopulta katoin aamiaisen ja kävin peseytymässä. Oli noin 15 minuuttia aikaa siihen kun mun piti jo lähteä. Kävin sanomassa tästä kaverille joka pötkötti vielä sängyssä, ja oli ihan että "ai jaa, ai kauheeta, no mennään sitten syömään". Söin ja lähdin.
Koko viikonlopusta jäi todella omituinen maku suuhun. Kaveri oli kutsunut minut, en mennyt väkisin kylään. Onko tämä kaveri ihan mäntti vai minä ankea tiukkis? En kiukutellut missään vaiheessa, vaan yritin olla joustava niinäkin hetkinä kun kaveri sai näitä typeriä (sori vaan) impulsiivisia päähänpistoja tai päätti jostain asiasta kysymättä minulta mitään, koska ajattelin että olen kuitenkin itse vieraana. Tekisi mieli jopa lopettaa yhteydenpito, mutta kaikissa skenaarioissa kun tätä pyörittelen päässäni päädyn siihen että olen vaan itse ankea jos en jousta.
Mitä mieltä?
Ps. ei ole provo, olisipa. Merkityksettömiä yksityiskohtia muutettu.
Kommentit (13)
Tämä on tuttua. Asia korjaantui vasta kun valmistuin ammattiin, sain oikeaa palkkaa ja aloin yöpyä hotellissa. Sieltä käsin on hyvä käydä katsomassa ystäviä ja tuttavia ihan omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuonne toiste kannattaa mennä vaikka pyytäisi.
Onko tuossa taustalla jotain? Ei halunnut sinua pitkäksi ajaksi samaan paikkaan kuin hänen kumppaninsa? Kaverisi on mäntti.
Sinulle siis sopii että muut päättävät tekemisesi? Olet täysin vailla omaa tahtoa? Kaverisi on jo tottunut siihen, että sulle käy aina kaikki, etkä ikinä valita mistään. Korkeintaa anonyyminä valitat jollain palstalla.
Jatkossa verailut niin että olet hotellissa niin et koe velvollisuutta alistua kavereitten oman elämän aikatauluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olihan tuo jotenkin outoa. Etenkin tuo, että kun on yhteisiä kavereita joita näette niin sieltä pitää yhtäkkiä lähteä ostamaan lahjaa ym. Vähän tulee tunne ikään kuin olisi halunnut tuossa tilanteessa olla sitten vain pelkästään kanssasi? Mutta sitten taas tuo aamupala kuvio tuo vaan mieleen että kaveri tykkää pompotella, ehkä on ihminen joka vaatii että näytetään ne rajat mikä kaikki on sallittua? Tämmöisiäkin tunnen, menevät siis tarkoituksella käytöksessään tasan niin pitkälle kunnes toinen sanoo että nyt riittää.
Tuo kumppanin lohduttelu oli toisaalta ihan ymmärretävää, vaikkei varmasti kenestäkään olisi kivaa joutua viettämään jonkun ihan tuntemattoman kanssa väkisin paria tuntia noin yllättäen.
En minäkään menisi enää toiste. Inhoan yökyläilyä juuri tuon takia, että silloin sitä on jotenkin pakko suostua juuri tuollaisiin kuvioihin (aikaisin nukkumaan vaikka on hauskaa) mitä taas hotellissa yöpyessä ei tarvitse. Mutta eipä sitä aina tiedä ihmisistä ennen kuin on kerran ollut yökylässä miten se menee, joidenkin kanssa se vaan on sujuvampaa ja joidenkin kanssa se yksi kerta riittää.
Kaverisi on täysi mäntti. Joko täysin ilman sosiaalisia tai taitoja tai sitten hänellä on mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mennä, vaikka pyytäisi. Eikä ottaa kotiinsa, jos pyytää. Hotellilinja, jos on pakko. Tai sitten voit tietysti keskustella asiasta, mutta luulenpa, ettei ko ihmisen kanssa siitä ole hyötyä, menee vaan jankkaamiseksi. Vähemmällä mielipahalla pääset, jos annat ystävyyden hiljalleen päättyä. Hyvä, ettei asu lähelläsi, aika vouhake.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa taustalla jotain? Ei halunnut sinua pitkäksi ajaksi samaan paikkaan kuin hänen kumppaninsa? Kaverisi on mäntti.
Kumppani oli paikalla vain perjantaina eli yhtenä iltana-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Luulen että tässä on kyse siitä, että kaveri on mua kuutisen vuotta nuorempi. Itse alan olla jo paikoilleen asettunut kolmikymppinen ja kaveri elää vielä sitä parikymppisyyttä. Toisekseen kaveri on perhetaustaltaan hemmoteltu ja voimakastahtoinen ja itse olen ehkä liian kohtelias.
En ole samaa mieltä siitä etteikö mulla olisi omaa tahtoa. Yritin sanoa vastaan kun lähdettiin ostamaan niitä suihkugeelejä, että nyt ei olisi oikea hetki ja varmaan maanantainakin ehtisi. Mutta se meni ikään kuin kuuroille korville. Ehkä en inttänyt vastaan missään vaiheessa kun tiesin ettei se johda mihinkään, sen lisäksi että yritin olla helppo vieras.
Tekisi mieli laittaa joku viesti missä kertoisin että käyttäytyi mielestäni mäntisti, mutta se tuntuu jotenkin dramaattiselta. Ehkä olen vain hiljaa ja en suostu tuleviin kutsuihin.
Tee just noin. Älä suostu uusiin kutsuihin. Mänttipää ei tiedä kuinka tyhmä on. Ajan mittaan joku vähemmän säyseä uhrinsa pistää hänet kyllä ruotuun.
Minulla oli tuollainen entinen kaveri. Joka kerta kun hänen kanssaan vietti aikaa, hän teki kaiken maailman oikkujaan ja oli hankala. Kyllästyin häneen, kun hän jätti minut aina yöelämässä yksin jonnekin vieraaseen kaupunkiin ja paineli itse jonkun randomtyypin luokse parittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oujee, mullekin on käynyt hyvin samalla tavalla! Ja itsekin mietin, että oonko itse outo kun kaverin käytös ihmetyttää ja ärsyttää.
Sain tarpeekseni erään kerran jälkeen, kun hänen luona kyläillessäni (reilun parin tunnin päässä omasta kaupungistani) piti lähteä eka kaupungille palauttamaan jotain paitaa (ostin kertalipun, hänellä kausikortti) ja kun päästiin siltä reissulta takaisin niin ilmoitti, että lähdetään kaverilleensa eri kaupunkiin viettämään iltaa. En ollut koskaan nähnyt tätä kaverin kaveria aiemmin. Paikanpäällä selvisi, että siellä on monta muutakin kaverini kaveria.
Kyllä ärsytti. Minä matkustan kaveriani tapaamaan ja hän selvästi haluaa senkin ajan viettää omien kavereidensa kanssa, varsinkin kun hän hyvin tietää, etten nii välitä olla vieraassa seurassa. Olisin mieluusti viettänyt aikaa kaverini kanssa kahdestaan, ja ehdotinkin sitä, mutta ei. Suostuin sitten lopulta.
Halusin lähteä kotiin kolmen tunnin päästä kun päätäni alkoi särkeä. Kaverini halusi jatkaa iltaa ja jäikin sinne! Antoi vaan avaimen ja käski pitää puhelimen päällä et saan avattua oven kun hän yöllä joskus saapuu kotiin...
En oikeasti tiedä miten olisin päässyt turvallisesti sieltä kaverin asunnolle, jos hänen fiksu kaveri ei olisi lupaunut tulee samalla taksilla. Olisin toki yksinkin voinut ottaa taksin mut kalliiksi olisi yksin tullut. Lähijunat ei enää siihen aikaan kulkeneet.
Ja tämä itsekeskeinen minäminä-asenne on kaverilla aina ollut. Nyt se vaan meni jo yli. Jälkikäteen tuli mieleen monet kerrat kun ei mun ruokarajoituksia (en pysty syömään tulista ruokaa) ei oo mitenkään huomioitu. Yksissäkin tupareissa en voinut syödä mitään tarjottavista, nypin jotain yksittäisiä viinirypäleitä coctailpaloista. Kaikessa oli chiliä, jopa suklaassa. Kaveri tasan tarkkaan tietää mut ei sit välittäny pätkääkään.
*##€&@/ mikä tossu oon tosiaan ollut! Kyl normityyppi ottaa muutkin huomioon, mäkin otin hänet ja hänen ruokarajoituksensa esim. Ei nää oo oikeita kavereita, heivataan tollaset helkuttiin!
Kaverisi on hullu.