Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä
...kerro miksi näin kävi?
ps. tämä ei ole teille jotka ette halua kumppania, vaan ihmisille jotka haluaisivat mutta eivät usko löytävänsä/saavansa (oikeanlaista).
Kommentit (569)
Vierailija kirjoitti:
Urologille pääsee yksityiselle ihan ottamalla puhelimen käteen ja varaamalla ajan, ja iskemällä taalat tiskiin. :)
Ei ainakaan Mehiläisessä päässyt, piti olla lähete.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi kuulemma hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja "olla kunnossa" ennen suhteeseen ryhtymistä. Tällaisista asioista vaan ei mikään taho jakele mitään diplomeja tai todistuksia ja eihän ihminen koskaan mitenkään valmis ole. Maailmassa on valtavasti hyvinkin ongelmaisia ihmisiä joilla on sentään elämässään läheisyyttä ja mahdollisuus jakaa asioita kumppanin kanssa. Yritän kehittää itseäni ja työstää vanhoja traumoja mutta se on hidasta.
Henkilökohtainen käsitykseni omasta arvosta on kyllä ajoittain lähellä nollaa joten synkkinä hetkinä tuntuu että tasapainoiseen suhteeseen ei taida olla toivoa. Mutta kuten eräs tutkija jonka nimeä en tietysti muista, "ei rakkaudetonta elämääkään loputtomiin jaksa". Ja olenpa kuullut myös termin "tervehdyttävä ihmissuhde". Sen ymmärrän hyvin ettei kumppani ole terapeutti, mutta joidenkin harvojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on jotenkin hurjasti ehjempi olo kuin toisten.
Niin ap:n kysymykseen: en ilmeisesti osaa kommunikoida riittävän rennosti omana itsenäni uusia ihmisiä tavatessa. Vanhat traumat tekevät olon erittäin uhatuksi paikoissa joissa on useampia vieraita ihmisiä, eli juuri niissä joissa esim. treffeillä pitäisi pystyä käymään. Jäykät tokaisut ja refleksinomainen oman persoonan suojaaminen "piiloutumalla" ovat aika huono tapa tutustua tarpeeksi moneen ihmiseen että sieltä joukosta seuloutuisi esiin kumppani.
Jep. Itsetunto on kuulemma kaiken a ja o, mutta kun se on pyöreä 0. Ei ole yhtään positiivista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Olen mielestäni kiva ihminen mutta selvästikin miehille arvoton. Miten siis voisin ensin hankkia sen itsevarmuuden jolla kuulemma varmasti (hah!) mies isketään?
Lyhyt vastaus: pelkään miehiä. En voi luottaa miehiin. Liian monta huonoa kokemusta on saanut eristäytymään miehistä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lottovoittamaton kirjoitti:
Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.
Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.
Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.
Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.
Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.
Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.
Wau! Kuule kyllä löytyy naisia jotka kiinnostuvat seksuaalisesti alistuvista miehistä! Tässäkin on yksi! 😘
Täällä toinen. Miehet eivät kilpaile minusta, suurin osa miehistä kavahtaa dominoivaa naista.
Koska teitä dominoivia naisia on selkeä enemminstö.
Itse asiassa ei. Yleensä naiset haluavat olla seksissä alistuvia ja miehet dominoivia. Toisin päin on jo aika harvinaista.
T. Kleopatra
No tuossahan jo linkattiin tutkimustuloksia.
Miehet: dominoivia 75%, alistivia 25%
Naiset: alistuvia 96%, dominoivia 4%
Ja edelliselle tiedoksi ettei dominoiva tarkoita kotityrannia. Sellaiset ovat tyypillisesti alistuvia naisia jotka turhautuvat kun joutuvatkin toisen alistuvan kanssa "viemään" useammin kuin haluaisivat.
Tasoni ei riitä naisiin jotka kiinnostaisivat.
Ulkonäöllisesti tykkään monenlaisista. Tiimalasivartaloisista ja kurvikkaista, päärynävartaloisista joilla on ihanat paksut sääret, pitkistä amatsoninaisista, hoikista ja siroista, jne.
On tasan yksi vartalotyyppi joka ei sytytä seksuaalisesti. Se jos nainen on pyöreä keskivartalosta. Ja sitä tyyppiä ovat edustaneet kaikki puolisen tusinaa naista jotka minusta kiinnostaisivat. Normaalipainoisina nämäkin naiset olisivat silmissäni kauniita, mutta sitten he saisivat komeamman miehen kuin minä.
Itse olen liikunnallinen. Mutta niin kuin arvasitte jo, lyhyt ja "luonnostaan" hintelä.
En oikeastaan edes halua pariutua enää, nyt kun tajuan että kaikki on lähinnä tasoteoriaa. Niin kuin legendaarinen pikkukakkonen on kuvannut, pörssikauppaa jossa feminiinisiä ominaisuuksia ostetaan maskuliinisilla ominaisuuksilla. Uskoin joskus romantiikkaan, se usko on kadonnut lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaunisoululainen kirjoitti:
Olen jo 40 eli tälllä iällä ei kumppania enään voi saada. Olen harrastanut seksiä viimeksi viime vuoden marraskuussa,oli yhden illan juttu, pyysin miestä lähtemään omaan kotiin toimituksen jälkeen ja baarissa kysyin suoraan yhden illan juttuun. Mitään riskejä en halua ottaa eli esim yöksi en anna jäädä kenenkään nukkumaan.Nyt en ole sopivaa löytänyt yhden illan juttuun (pitäisi olla sekä komea että turvallisen oloinen) joten fyysisyydenkin olen jättänyt pois. Sekin vaikutti kun huomasin että miehiltä ei saa enään huomiota,edes superkauniiseen( ja iloiseen) kasvokuvaan ei mitään,mutta nuoria naisia hehkuttavat kokoajan sosiaalisessa mediassa. Ja siis joo olen kaunis eli en tarkoita ns rumia kuvia.
Sitä on alkanut muuttua näkymättömäksi(iän myötä) vaikka onkin ok. Pitkään olen näitä asioita miettinyt,haaveilin toisesta lapsesta (on yksi) mutta olen huomannut ettei se voi toteutua koska kaikilla on jo se perhe ja suhtaudutaan kuin mummoon " eli kirjoitin koska et halua varmaan enään lapsia", "minulla on kolme lasta" )miksi sekaantuisin tällaisiin?. Enhän silloin voi sitä lasta saada. Joten tämä oli viimeinen niitti.
Olen kaunis ja älykäs ja kuntoilen joten kuten aiemmin kirjoitin pohdin asioita pikään ja kuukausiin en lyönyt asioita lukkoon mutta koska toista lasta en voi saada,lähestyy vain lapselliset miehet enkä voisi sekaantua mieheen joilla lapsia muutenkaan ja loukkaavaa kun mies ekana olettaa että voisin sekaantua mieheen jolla jo lapset tehtynä. Tämähän on minun elämä ja oikeus myös että minun haaveet voisivat toteutua.
Tein siis sen johtopäätöksen että olen saanut miesten huomiosta nauttia ja jatkossakin varmasti joku jollain lailla lähestyy. Elämässä ei voi kaikkea saada. Yksi terve lapsi minulla on joka tekee iloiseksi ja on jo isompi joten mitään rajoituksia ei siltäkään osin ole. nautin tästä elämästä ja kokemuksista joista sain. Sain kuitenkin olla monesti myös se ns kaunotar( vähän yli 160, pienikokoinen pitkähiuksinen,naisellinen) jota ihaillaan ja myös se joka verkkareissa hipsii myös se ns poikatyttö. Koen että sain tältä rintamalta myös hyvää ja kunnon ihastuksia kokea. Olen vain ajatellut etten kelvannut tai kukaan ei niin paljon mua rakastanut ettei olisi voinut elää ilman mua. Olen nykyisin sinut asian kanssa. Ajattelen myös että kaikki on hyvin ja kuten pitää olla. Iloa saan pienistä asioista nykyisin.näin tämän oli tarkoitus mennä.
SINÄ OLET arvokas, ainutlaatuinen ja rakastettu:
minäkinluovuttanut kirjoitti:
Tasoni ei riitä naisiin jotka kiinnostaisivat.
Ulkonäöllisesti tykkään monenlaisista. Tiimalasivartaloisista ja kurvikkaista, päärynävartaloisista joilla on ihanat paksut sääret, pitkistä amatsoninaisista, hoikista ja siroista, jne.
On tasan yksi vartalotyyppi joka ei sytytä seksuaalisesti. Se jos nainen on pyöreä keskivartalosta. Ja sitä tyyppiä ovat edustaneet kaikki puolisen tusinaa naista jotka minusta kiinnostaisivat. Normaalipainoisina nämäkin naiset olisivat silmissäni kauniita, mutta sitten he saisivat komeamman miehen kuin minä.
Itse olen liikunnallinen. Mutta niin kuin arvasitte jo, lyhyt ja "luonnostaan" hintelä.
En oikeastaan edes halua pariutua enää, nyt kun tajuan että kaikki on lähinnä tasoteoriaa. Niin kuin legendaarinen pikkukakkonen on kuvannut, pörssikauppaa jossa feminiinisiä ominaisuuksia ostetaan maskuliinisilla ominaisuuksilla. Uskoin joskus romantiikkaan, se usko on kadonnut lopullisesti.
Romantiikkaa ei arvosteta, vaikka siitä niin paljon puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joilta on puoliso kuollut, niin kannattaa hakeutua muiden saman kokeneiden seuraan. Aika paljon järjestetään leskille ryhmiä ja tapaamisia. Sieltä voisi löytää ainakin tapailumielessä seuraa yksinäisiin iltoihin. Ja kieltämättä se samantyyppinen kokemus yhdistää.
minäkinluovuttanut kirjoitti:
Tasoni ei riitä naisiin jotka kiinnostaisivat.
Ulkonäöllisesti tykkään monenlaisista. Tiimalasivartaloisista ja kurvikkaista, päärynävartaloisista joilla on ihanat paksut sääret, pitkistä amatsoninaisista, hoikista ja siroista, jne.
On tasan yksi vartalotyyppi joka ei sytytä seksuaalisesti. Se jos nainen on pyöreä keskivartalosta. Ja sitä tyyppiä ovat edustaneet kaikki puolisen tusinaa naista jotka minusta kiinnostaisivat. Normaalipainoisina nämäkin naiset olisivat silmissäni kauniita, mutta sitten he saisivat komeamman miehen kuin minä.
Itse olen liikunnallinen. Mutta niin kuin arvasitte jo, lyhyt ja "luonnostaan" hintelä.
En oikeastaan edes halua pariutua enää, nyt kun tajuan että kaikki on lähinnä tasoteoriaa. Niin kuin legendaarinen pikkukakkonen on kuvannut, pörssikauppaa jossa feminiinisiä ominaisuuksia ostetaan maskuliinisilla ominaisuuksilla. Uskoin joskus romantiikkaan, se usko on kadonnut lopullisesti.
Hyvä! Itse myös luovuttanut. Ei vain riitä taso. En todellakaan voi tyytyä oman tasoiseeni, mitäs järkeä siinä olisi? Sitten salaa katselisi muita naisia ja varmasti toinenkin huomaisi sen. Parempi olla yksin.
Varmaan tämä ajatusmaailma muillakin kilttimiehillä on, ei tahdota loukata ketään ja sitten kärsitään itse. Parasta itselle olisi vain käyttää naisia omaksi hyväkseen! Eihän tämä nyt ihan kärsimystä ole, mutta ilman rakkautta silti ankeaa! Ainakin jos on yksin eikä ole mitään tekemistä se kalvaa. Ei voi tyytyä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä on kun naiset toivovat että löytäisivät jonkun ja heittävät "kiinnostuispa joku minusta".
Ettekö itse koskaan ihastu? Odotatte vain että joku ihastuu teihin, tekee aloitteen ja toivotte että kemiat sopii yhteen?
Itse täytyy sanoa, että ainakin nuorempana oli lähes turn off jos nainen oli kovin kiinnostunut. Jotenkin painostavaa koska mieheltä odotetaan suostumista! Tosin nyt on jo ikää eikä kukaan kiinnostu :D
En ymmärrä näitä jotka tyytyvät parisuhteeseen, sehän on varmasti todella ankeaa? Mitäs jos sitten oikeasti ihastuukin eri ihmiseen? Tulee ero tai kituuttaa nykyisessä.
Vaikutat narsistiselta. Valitat kun naiset ei tee alotteita ja sitten kun naiset näyttää kiinnostustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä on kun naiset toivovat että löytäisivät jonkun ja heittävät "kiinnostuispa joku minusta".
Ettekö itse koskaan ihastu? Odotatte vain että joku ihastuu teihin, tekee aloitteen ja toivotte että kemiat sopii yhteen?
Itse täytyy sanoa, että ainakin nuorempana oli lähes turn off jos nainen oli kovin kiinnostunut. Jotenkin painostavaa koska mieheltä odotetaan suostumista! Tosin nyt on jo ikää eikä kukaan kiinnostu :D
En ymmärrä näitä jotka tyytyvät parisuhteeseen, sehän on varmasti todella ankeaa? Mitäs jos sitten oikeasti ihastuukin eri ihmiseen? Tulee ero tai kituuttaa nykyisessä.
Vaikutat narsistiselta. Valitat kun naiset ei tee alotteita ja sitten kun naiset näyttää kiinnostustaan.
Jaa vai niin. :D Narsistikortti. Itselle vain outo ajatusmaailma että kunpa vain joku kiinnostuisi. Naisilla taitaa olla yleistäkin? Tahdotaan että joku palvoo (narsistin piirre)? :D
Voihan naiset näyttää vihreää valoa itseään kiinnostaville miehille muutenkin kuin suoraan tyrkyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaunisoululainen kirjoitti:
Olen jo 40 eli tälllä iällä ei kumppania enään voi saada. Olen harrastanut seksiä viimeksi viime vuoden marraskuussa,oli yhden illan juttu, pyysin miestä lähtemään omaan kotiin toimituksen jälkeen ja baarissa kysyin suoraan yhden illan juttuun. Mitään riskejä en halua ottaa eli esim yöksi en anna jäädä kenenkään nukkumaan.Nyt en ole sopivaa löytänyt yhden illan juttuun (pitäisi olla sekä komea että turvallisen oloinen) joten fyysisyydenkin olen jättänyt pois. Sekin vaikutti kun huomasin että miehiltä ei saa enään huomiota,edes superkauniiseen( ja iloiseen) kasvokuvaan ei mitään,mutta nuoria naisia hehkuttavat kokoajan sosiaalisessa mediassa. Ja siis joo olen kaunis eli en tarkoita ns rumia kuvia.
Sitä on alkanut muuttua näkymättömäksi(iän myötä) vaikka onkin ok. Pitkään olen näitä asioita miettinyt,haaveilin toisesta lapsesta (on yksi) mutta olen huomannut ettei se voi toteutua koska kaikilla on jo se perhe ja suhtaudutaan kuin mummoon " eli kirjoitin koska et halua varmaan enään lapsia", "minulla on kolme lasta" )miksi sekaantuisin tällaisiin?. Enhän silloin voi sitä lasta saada. Joten tämä oli viimeinen niitti.
Olen kaunis ja älykäs ja kuntoilen joten kuten aiemmin kirjoitin pohdin asioita pikään ja kuukausiin en lyönyt asioita lukkoon mutta koska toista lasta en voi saada,lähestyy vain lapselliset miehet enkä voisi sekaantua mieheen joilla lapsia muutenkaan ja loukkaavaa kun mies ekana olettaa että voisin sekaantua mieheen jolla jo lapset tehtynä. Tämähän on minun elämä ja oikeus myös että minun haaveet voisivat toteutua.
Tein siis sen johtopäätöksen että olen saanut miesten huomiosta nauttia ja jatkossakin varmasti joku jollain lailla lähestyy. Elämässä ei voi kaikkea saada. Yksi terve lapsi minulla on joka tekee iloiseksi ja on jo isompi joten mitään rajoituksia ei siltäkään osin ole. nautin tästä elämästä ja kokemuksista joista sain. Sain kuitenkin olla monesti myös se ns kaunotar( vähän yli 160, pienikokoinen pitkähiuksinen,naisellinen) jota ihaillaan ja myös se joka verkkareissa hipsii myös se ns poikatyttö. Koen että sain tältä rintamalta myös hyvää ja kunnon ihastuksia kokea. Olen vain ajatellut etten kelvannut tai kukaan ei niin paljon mua rakastanut ettei olisi voinut elää ilman mua. Olen nykyisin sinut asian kanssa. Ajattelen myös että kaikki on hyvin ja kuten pitää olla. Iloa saan pienistä asioista nykyisin.näin tämän oli tarkoitus mennä.
Anteeksi vain, mutta älykkäältä et kyllä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urologille pääsee yksityiselle ihan ottamalla puhelimen käteen ja varaamalla ajan, ja iskemällä taalat tiskiin. :)
Ei ainakaan Mehiläisessä päässyt, piti olla lähete.
Okei, näköjään Googlettelin sitten vähän hätäisesti. Ei tokikaan ole omaa kokemusta kun en ole mies. Saisikohan yksityiseltä lääkäriltä paremmin sen lähetteen? Ainakaan työterveyslääkärin asia se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urologille pääsee yksityiselle ihan ottamalla puhelimen käteen ja varaamalla ajan, ja iskemällä taalat tiskiin. :)
Ei ainakaan Mehiläisessä päässyt, piti olla lähete.
Okei, näköjään Googlettelin sitten vähän hätäisesti. Ei tokikaan ole omaa kokemusta kun en ole mies. Saisikohan yksityiseltä lääkäriltä paremmin sen lähetteen? Ainakaan työterveyslääkärin asia se ei ole.
Miksei muka työterveyslääkäri voisi kirjoittaa lähetettä urologille? Tietenkin voi. Ei vain viitsi. Koska raja-arvot. :)
Kaipa se on pakko käydä esim Mehiläisen yleislääkärillä jotta saisi lähetteen Mehiläisen urologille. Turhan hankalaa mielestäni. Ja kallista! Ehkä vähän myöhäistä tässä iässä...
Jotenkin vaikuttaa, että harvalla on sopivia tilanteita tai aasin siltoja löytää kumppania tai ystäviä. Aika moisia kriteerejä on seuranhakupalstoilla. Näyttää täälläkin oleva joillakin aika outoja valiteluja. Minua ei ainakaan mitkään painoindeksit kiinnosta vaan ihminen ihmisenä omana personanaan. Tietysti on hyvä, jos on yhteisiä mielenkiinnon kohteita jotka yhdistää toisiinsa ja tuo lisää yhteen kuuluvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei oikeasti kuuluisi tulla tähän ketjuun vastaamaan ohi aiheen, mutta mutta...
Minulla ei vielä 24-vuotiaana ollut ollut lainkaan seurustelusuhdetta. Ensisuudelman olin kokenut 20- tai 21-vuotiaana erään nettituttavan kanssa, mutta siitä ei sen enempää tullut. Teininä en kuulunut suosittuihin tyttöihin. En välittänyt kampauksista ja meikeistä vaan olin luomunaamainen kirjanörtti. Ystäviä minulla oli paljon muttei ketään poikia - tunsin oloni aina vaivaantuneeksi ja epävarmaksi poikien seurassa.
Yliopistossa tutustuin miehiinkin ja heistä tuli jopa ystäviäni. Mitään pientäkään ihastumista ei silti koskaan ollut, ainakaan molemminpuolista. Tuo ensisuudelma oli ja meni. Edelleen olin yksin. Koko tänä aikana ikäkautena 19 - 24 minulle oma-aloitteisesti flirttaili kolme miestä: tämä nettituttava, yksi mies, jonka ryhmää opastin töissä museokierroksella (ei kuitenkaan tehnyt selvää aloitetta ja itse olin liian nössö pyytämään numeroa) ja yksi känninen solkkaaja kerran baarissa. Siis viiden vuoden aikana kolme todella kaukaista tilaisuutta parinmuodostukseen.
Mitään luonnollisia tilaisuuksia kumppanin löytymiselle ei avautunut sitten millään. 24-vuotiaana kirjauduin nettitreffeihin, tapasin kolme miestä, ja se kolmas on aviomieheni. Ne kaksi, muuta, joiden kanssa ei oikein natsannut, olivat hekin ihan tavallisia miehiä, eivät mitään outoja hiippareita. Outojen vastaajien kanssa en edes kirjoitellut. Eli minulla on vain hyviä kokemuksia nettitreffeistä. Jos en olisi kerinnyt ensin sopia treffejä nykyisen mieheni kanssa, olisin vielä erään neljännenkin mukavanoloisen kanssa voinut lähteä. Hyvää tarjontaa siis oli. Meni alle vuosi koko prosessissa ja sitten olinkin jo rakastunut ja seurustelusuhteessa mieheni kanssa.
Jos ajattelen elämääni, niin ei olisi myöhemminkään mitään tilaisuuksia tullut harrastusten tai työn kautta. Nettitreffit olivat minulle ainoa mahdollisuus. Onneksi käytin sen. Minulla on tuttava, joka hokee, että on jo hyväksynyt sen, että jää yksin. Kaunis ja kiinnostava nainen. Hän ei usko nettitreffeihin. Ei edes halua kokeilla. Jos itse olisin tuon linjan pitänyt, olisin minäkin yhä yksin.
Nettideitteihin kannattaa mennä ajoissa, jo parikymmpisenä - hyvä kirjoitus!
Itselkin jäänyt ikisinkuksi, jolla jo liikaa ikää ja muutakin - kuin vain odotin, että arjessa kohtaisi jne.
Jokaisella naisella, joka odottaa että arjessa kohtaisi, on ympärillään useita miestuttavia, jotka mielellään syventäisivät tuttavuutta intimiimpään suuntaan ja seurusteluun, jos nainen vain antaisi mahdollisuuden. Ja nuorempana näillä naisilla on jokaisella ollut tällaisia miestuttavia jonoksi asti - nyt esim. nelikymppisenä valinnanvaraa voi olla vähemmän, mutta edelleen niitä tuttavamiehiä löytyy. He vain ovat näille naisille näkymättömiä.
Ei kaikilla naisilla ole mitään tuttavamiehiä ympärillä - tai ainakin omat tuttavamieheni ovat joko naispuolisten ystävieni miehiä tai sitten miespuolisia sukulaisiani. Miespuolisia ystäviäkin on ollut vain lapsena, jos sukulaisia ei lasketa.
Ei nelikymppisillä naisilla ole mitään valinnanvaraa enää ja esim. mahdollisuus lapsiinkin on jo mennyt.
Niin miesten kuin naistenkin pitäisi olla aktiivisia nuorena, parhaassa iässään.
Vierailija kirjoitti:
Koska en osaa etsiä parisuhdetta, enkä rehellisesti usko että kukaan minua sellaiseen kelpuuttaisikaan. Ikinä en ole tapaillut ketään, kukaan ei ole tehnyt aloitteita, kun varovaisesti yritin lähestyä paria ihastustani niin sain välittömät pakit.
Olen ihan hoikka ja koitan urheilulla pitää itseni kunnossa, mutta seksiäkään en saa enkä irtosuhteita haluaisikaan.
Olisin niin kovasti tahtonut olla vaimo ja äiti, mutta ikinä en tule olemaan edes kenenkään naisystävä... Tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.
-n30
Aika pitkälle sama mitä minulla. Kavereille noita ehdokkaita ja suhteita tulee niin helpolla. Riittää että käyvät pyörähtämässä baarissa ympäri ja melkein heti on mies matkassa. Kun taas minua ei ole lähestytty tai pyydetty ulos eikä muutenkaan kenenkään kanssa asiat etenevän juttelua/flirttiä pidemmälle. Ihailijoita on, kyllähän miesten päätkin saan helpolla kääntymään mutta asiat jää flirtin tasolle ja ne joiden kanssa haluaisin jotain niin niiden kanssa asiat menee monimutkaisiksi ja eikä vain päästä treffeille asti. Ja olen kyllä alotteita tehnyt ja saanut pakit aina, joiltain jopa kahdesti vaikka antavat minun aina ymmärtää tunteiden olevan molemminpuolisia. Ja ei, en ole mikään ylipainoinen paskanaama, ihan normaalipainoinen, urheileva ja itsestään huolta pitävä huumorintajuinen nainen. Ja ei, en ole epätoivoinen. En ole ikinä etsimällä etsinyt suhdetta, alotteita olen tehnyt vain jos olen kiinnostunut ja toinen antaa merkkejä kiinnostuksesta..
Joten kyllä tämä tuntuu siltä ettei minua ole tarkoitettu kenenkään kanssa olemaan koska suhteen saaminen on niin vaikeaa. Kaiken ikäiset kerkeävät saamaan suhteita ja eroamaan ja solmimaan uusia sillä välin kun itse elelen sinkkuna. Joten olen periaatteessa jo luovuttanut...
N27
Vierailija kirjoitti:
En edes ehtinyt aloittaa, kun huomasin, että en tahdo pettyä. Ympärilläni olleiden parisuhteet ja niiden tyngät ja draamat ovat pettymystä täynnä ja heillä on usein hyväksikäytetty, surullinen olo jälkeenpäin. Sekä miehillä, että naisilla. En halua joutua tuohon asemaan itse, koska tiedän etten kestäisi sitä. Siksi en usko, että koskaan löytäisin kumppania. Ei voi tietää, esittääkö toinen kunnollista ja sitten paljastuukin paskaksi sisältä.
"Ei voi tietää, jos ei kokeile" Tiedän tiedän, mutta mielummin suojelen itseäni, kun otan liian suuren riskin.
N21
Itselläni oli kanssa kauan nuo suojamuurit ympärillä. En päästänyt ketään lähelle. Koin kuitenkin kahdenkympin kriisin. Piti päästä deittaamaan ja harrastamaan seksiä. Vihdoin kokea se. Voin sanoa, että pettymys oli. Oikeastaan mitään hyvää miehet eivät tuoneet. Tuhosivat vain lisää. Ainut mitä kaipaan on fyysinen läheisyys. Siihen kelpaa minulle niin Harva, että mahdollisuudet ovat pienet.
Kovin moni mies ei kiinnostu minusta tai ei ainakaan näytä sitä. Ehkä tunne on molemminpuolinen. Suurin osa miehistä vain on herättämättä suurempia tunteita. Suurin osa miehistä, niinkuin mainitsit, esittää ainakin aluksi ja sitten paljastuu hirviöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmuus lytätty niin alas että nyt ei enää kannata jatkaa etsimistä/jaksa enää toivoa että mitään löytyisi. Tulen vain vanhemmaksi, lihon koko ajan ja panolista sen kun kasvaa. Ei mua kukaan enää huoli. Niin ja suhdetta ei ole ollut koskaan. N29
Miksi vain panet miehiä etkä valitse heitä parisuhteeseen?
Haluan siemennesteet sisälleni, eri miehiltä N29
Ketju on lukittu.
Yhteiskunta takaa miesten selkänahasta city-pöhinän? Haluaisitko vähän avata tätä?
Miten minun pitäisi mielestäsi elää?