Sinä joka olet luovuttanut kumppanin etsinnässä

lottovoittamaton kirjoitti:

Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.

Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.

Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.

Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.

Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.

Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.

 

Sama. Luulin joskus että ihmisillä on erilaisia seksuaalisia mieltymyksiä. Niin onkin, siis miehillä. Naiset on aika yksimielisiä siitä kumman pitää viedä.

Asian voi funtsia näin:

1. oletko seksuaalisesti mies joka vie? K/E

2. näytätkö miesmallilta tai oletko julkkis/taiteilija/rikas/tms? K/E

3. hyväksytkö paikan kenen tahansa pubiruusun laskut maksavana kakkosmiehenä? K/E

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kieltävästi, unohda koko juttu. Et löydä kumppania.

Olen koulutettu ja työelämässä menestynyt 32 vuotias mies. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että kaikki lihavat läskinaiset on vähän kouluja käyneytä, heikosti elämässä menestyneitä ja pääosin wt-kansaa. Mutta jos en saa kaltaistani koulutettua, urheilullista naista, elän mieluummin yksin. Ehkä sellaisen läskin wt-naisen hyväksyisin käveleväksi kodinkoneeksi, mutta koskettaa ei sellaista kykene. 

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutettu ja työelämässä menestynyt 32 vuotias mies. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että kaikki lihavat läskinaiset on vähän kouluja käyneytä, heikosti elämässä menestyneitä ja pääosin wt-kansaa. Mutta jos en saa kaltaistani koulutettua, urheilullista naista, elän mieluummin yksin. Ehkä sellaisen läskin wt-naisen hyväksyisin käveleväksi kodinkoneeksi, mutta koskettaa ei sellaista kykene. 

Miksi naisen koulutus on sulle kynnyskysymys? Erikoinen suhtautuminen miehenä.

Ai että miksi luovuin toivosta? No koska olen nyt kohta kymmenen vuotta eli koko aikuisikäni ollut sinkkuna. Tavannut sinä aikana varmaan kymmeniä miehiä ja koskaan ei ole kunnon suhdetta kehittynyt, eri syistä. En tapaa arkielämässäni ketään ja vaikka tapaisin olen vaikeasti lähestyttävä ujo tylsimys joten ei olisi edes periaatteessa mahdollista niistäkään mitään kehittyä. En myöskään taida kyetä yhtään ihastumaan keneenkään. Saisin varmaan parisuhteen jos haluaisin mutta tuo että en ihastu enkä tunne vetoa keneenkään, taitaa estää pariutumisen. Minua vaivaa kaikkien ihmisten kanssa vierauden tunne. En edes tiedä mitä tarkoitetaan näillä "kemioilla" tai sillä että "synkkaa" jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes ehtinyt aloittaa, kun huomasin, että en tahdo pettyä. Ympärilläni olleiden parisuhteet ja niiden tyngät ja draamat ovat pettymystä täynnä ja heillä on usein hyväksikäytetty, surullinen olo jälkeenpäin. Sekä miehillä, että naisilla. En halua joutua tuohon asemaan itse, koska tiedän etten kestäisi sitä. Siksi en usko, että koskaan löytäisin kumppania. Ei voi tietää, esittääkö toinen kunnollista ja sitten paljastuukin paskaksi sisältä.

"Ei voi tietää, jos ei kokeile" Tiedän tiedän, mutta mielummin suojelen itseäni, kun otan liian suuren riskin.

N21

Ei tuon ikäisenä kannata luovuttaa - hyviä miehiä on tarjolla sinullekin vaikka kuinka!

- jos luovutat, niin muista, että olet sitten katkera ja vihainen vanhempana, jos pelkkä pelko esti sinua - sillä onhan miehissäkin niitä, joilla on samoja pelkoja kuin sinulla.

Sinulla on hyvin aikaa miettiä, millaisen miehen juuri sinä tarvitset ja mistä hänet voisi löytää.

Ole rohkea!

Miksi pitäisi ehdoin tahdoin satuttaa itseään, jos tietää ettei selviäisi siitä?

Itse luovutin, koska teen paljon yötöitä ja tapailu oli käytännössä mahdotonta.

Eivät kaikki miehet halua satuttaa sinua ja moni mieskin pelkää samoja asioita ja on ihan yhtä täynnä epävarmuutta.  Ihminen haluaa hyväksyntää ja rakkautta - oli mies tai nainen - ja pelkää hylkäämistä ja torjuntaa.

Sinun ikäisenäsi toki kannattaa panostaa omaan itsetuntoonkin ja miettiä, mistä pelot ja epävarmuus johtuvat, esim. terapiakeskustelutkin. Ei sinulla toki ole kiire vakiintua, mutta ei kannata etukäteen kieltäytyä mahdollisuudestakaan. Ikäsi on suuri valtti parisuhdemarkkinoilla myös, koska olet nuori.

Vierailija kirjoitti:

Luovutin, koska miehillä (ja sama varmaan naisilla) tuntuu olevan niin tarkat kriteerit, etten voi niitä kaikkia mitenkään täyttää. Ulkonäkö pitää olla tietynlainen pituuden, painon, hiustyylin jne suhteen, pelkkä normaalipainoinen tai pitkähiuksinen ei riitä. Harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden pitää olla prikulleen samat, pyöräily ja uinti ei kelpaa, pitää käydä salilla ja juoksulenkillä. Erilainen musiikkimaku on kauhistus, samoin jos luet erilaisia kirjoja tai tykkäät erilaisista leffoista. Tuntuvat etsivän itsensä peilikuvaa... huoh

Hassua etten ole huomannut tuntemieni miesten olevan noin tarkkoja. Ihan jo sen perusteella kenen kanssa ovat pariutuneet.

Jos taas puhutaan tuntemistani suosituista miehistä...sanotaanko nyt vaikka komeista, urheilullisista, sosiaalisista, itsevarmoista ja kenties jopa menestyvistä...no sitten onkin eri asia.

Huippumiehillä on varaa esittää vaatimuksia.

 

En ole luovuttanut, enkä myöskään enään etsi. Etsimällä satutin vain itseäni. Nykyään vain odotan. Jos puoliso on meikäläiselle määrätty, se tulkoon ennenkuin henki ruumiista ulos valuu. Enkä pidä enään edes mitään fyysisiä kriteerejä. Toivoisin vain naikkosta jonka kanssa poltella bongia, käydä sillointällöin lenkillä ja salilla, kokata ruokaa yhdessä, katsella hyviä ja paskoja leffoja syysiltoina peiton alla hipsutellen. Sitä on oikeastaan valmis antamaan paljon saadakseen edes vähän, mutta sitten taas toisaalta taustalla on kuumotus vääränlaiseen suhteeseen päätymisestä. No, tää on vaan elämää eikä siitä kukaan oo ennenkään hengissä selvinny. Tiedän kyllä myös että elämän ohjauspaneelissa sanottiin ettei elämä ole, eikä se tule koskaan olemaan reilua ja tasapuolista. 

Alea iacta est. 

mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutettu ja työelämässä menestynyt 32 vuotias mies. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että kaikki lihavat läskinaiset on vähän kouluja käyneytä, heikosti elämässä menestyneitä ja pääosin wt-kansaa. Mutta jos en saa kaltaistani koulutettua, urheilullista naista, elän mieluummin yksin. Ehkä sellaisen läskin wt-naisen hyväksyisin käveleväksi kodinkoneeksi, mutta koskettaa ei sellaista kykene. 

Miksi naisen koulutus on sulle kynnyskysymys? Erikoinen suhtautuminen miehenä.

Onhan se naisillekin kynnyskysymys, miehen koulutustaso. Ainakin enemmistölle. Ja onhan se tavallaan ymmärrettävää, yliopiston käynyt ja amiksen käynyt voidaan olettaa hieman erilaisiksi ihmisiksi. Ei päde aina, mutta lähtökohtaisesti.

Koska en osaa etsiä parisuhdetta, enkä rehellisesti usko että kukaan minua sellaiseen kelpuuttaisikaan. Ikinä en ole tapaillut ketään, kukaan ei ole tehnyt aloitteita, kun varovaisesti yritin lähestyä paria ihastustani niin sain välittömät pakit.

Olen ihan hoikka ja koitan urheilulla pitää itseni kunnossa, mutta seksiäkään en saa enkä irtosuhteita haluaisikaan.

Olisin niin kovasti tahtonut olla vaimo ja äiti, mutta ikinä en tule olemaan edes kenenkään naisystävä... Tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.

-n30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutettu ja työelämässä menestynyt 32 vuotias mies. En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että kaikki lihavat läskinaiset on vähän kouluja käyneytä, heikosti elämässä menestyneitä ja pääosin wt-kansaa. Mutta jos en saa kaltaistani koulutettua, urheilullista naista, elän mieluummin yksin. Ehkä sellaisen läskin wt-naisen hyväksyisin käveleväksi kodinkoneeksi, mutta koskettaa ei sellaista kykene. 

Miksi naisen koulutus on sulle kynnyskysymys? Erikoinen suhtautuminen miehenä.

Toki huolisin silloin, jos nainen olisi nätti, urheilua harrastava ja olisi lapsuudessa opetettu, miten tulee syödä. Lihavat ovat vain niin vastenmielisiä, ettei siitä pääse yli eikä ympäri. Minulle on vanhemmat aikanaan opettaneet oikeat ruokailutottumukset. 

Vierailija kirjoitti:

En ole luovuttanut, enkä myöskään enään etsi. Etsimällä satutin vain itseäni. Nykyään vain odotan. Jos puoliso on meikäläiselle määrätty, se tulkoon ennenkuin henki ruumiista ulos valuu. Enkä pidä enään edes mitään fyysisiä kriteerejä. Toivoisin vain naikkosta jonka kanssa poltella bongia, käydä sillointällöin lenkillä ja salilla, kokata ruokaa yhdessä, katsella hyviä ja paskoja leffoja syysiltoina peiton alla hipsutellen. Sitä on oikeastaan valmis antamaan paljon saadakseen edes vähän, mutta sitten taas toisaalta taustalla on kuumotus vääränlaiseen suhteeseen päätymisestä. No, tää on vaan elämää eikä siitä kukaan oo ennenkään hengissä selvinny. Tiedän kyllä myös että elämän ohjauspaneelissa sanottiin ettei elämä ole, eikä se tule koskaan olemaan reilua ja tasapuolista. 

Alea iacta est. 

mies

Kuulostat unelmamieheltäni, en usko että jäät yksin.

Minulla on takana muutamia epäonnistuneita parisuhteita, mutta tein päätöksen ensimmäisen avioliittoni päätyttyä. Ex-mieheni oli kaikin puolin kunnollisen ja kiltin oloinen, mutta paljasti todelliset kasvonsa heti häiden jälkeen. Meni vuosia että toivuin siitä tuskasta. Menetin kuitenkin uskoni parisuhteisiin, miehiin, ja omaan soveltuvuuteeni. En halua enää tyytyä johonkin "ihan kivaan", se ei vain ole riskin arvoista. Olen vielä nuori ja seuraa oli tyrkyllä ennen kuin eropaperit oli edes hoidettu, mutta ei vaan kiinnosta. Jos joku toisi eteeni "täydellisen" miehen, niin mikä ettei, mutta realistisesti ajateltuna sellaista tuskin on olemassakaan, vaikka kriteerini eivät paperilla kuulosta mitenkään kohtuuttomilta. Onneksi olen ihan onnellinen itsekseni. Huomattavasti onnellisempi kuin avioliitossa!

samaaaaa kirjoitti:

lottovoittamaton kirjoitti:

Lähes mahdottoman yhdistelmän takia.

Plussat: olen töissäkäyvä, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja elämäntavatkin ovat kunnossa.

Miinukset: olen seksuaalisesti alistuva (ja lisäksi alle 175cm). Tykkäisin että nainen vie, suhteen ollessa muilta osin tasa-arvoinen.

Jotta suhde toimisi, naisen tulisi olla ainakin jossain määrin seksuaalisesti dominoiva...ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ehkä liikunnallinenkin.

Kuvattuja naisia ei ole juuri olemassa, ja mikäli olisi, puhuttaisiin fantasiahahmosta josta kilpailisi valtava joukko miehiä.

Todennäköisyys että löytäisin sopivan naisen ja tämä kiinnostuisi minusta on verrattavissa lottovoittoon. Siksi olen luovuttanut ja keskityn muihin asioihin.

 

Sama. Luulin joskus että ihmisillä on erilaisia seksuaalisia mieltymyksiä. Niin onkin, siis miehillä. Naiset on aika yksimielisiä siitä kumman pitää viedä.

Asian voi funtsia näin:

1. oletko seksuaalisesti mies joka vie? K/E

2. näytätkö miesmallilta tai oletko julkkis/taiteilija/rikas/tms? K/E

3. hyväksytkö paikan kenen tahansa pubiruusun laskut maksavana kakkosmiehenä? K/E

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kieltävästi, unohda koko juttu. Et löydä kumppania.

https://cdn.psychologytoday.com/sites/default/files/styles/image-article_inline_full/public/field_blog_entry_images/BDSM%20redux%20chart%20image.png?itok=jZ2-lsIB

Tämän perusteella jokaista seksuaalisesti dominoivaa naista kohden on 6,25 seksuaalisesti alistuvaa miestä.

Miehistä 75% dom, 25% sub

Naisista 96% sub, 4% dom

Lähde: Psychology Today.

Vierailija kirjoitti:

Koska en osaa etsiä parisuhdetta, enkä rehellisesti usko että kukaan minua sellaiseen kelpuuttaisikaan. Ikinä en ole tapaillut ketään, kukaan ei ole tehnyt aloitteita, kun varovaisesti yritin lähestyä paria ihastustani niin sain välittömät pakit.

Olen ihan hoikka ja koitan urheilulla pitää itseni kunnossa, mutta seksiäkään en saa enkä irtosuhteita haluaisikaan.

Olisin niin kovasti tahtonut olla vaimo ja äiti, mutta ikinä en tule olemaan edes kenenkään naisystävä... Tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.

-n30

Miksi et vain tee tinder tiliä ja valitse sieltä mies?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana muutamia epäonnistuneita parisuhteita, mutta tein päätöksen ensimmäisen avioliittoni päätyttyä. Ex-mieheni oli kaikin puolin kunnollisen ja kiltin oloinen, mutta paljasti todelliset kasvonsa heti häiden jälkeen. Meni vuosia että toivuin siitä tuskasta. Menetin kuitenkin uskoni parisuhteisiin, miehiin, ja omaan soveltuvuuteeni. En halua enää tyytyä johonkin "ihan kivaan", se ei vain ole riskin arvoista. Olen vielä nuori ja seuraa oli tyrkyllä ennen kuin eropaperit oli edes hoidettu, mutta ei vaan kiinnosta. Jos joku toisi eteeni "täydellisen" miehen, niin mikä ettei, mutta realistisesti ajateltuna sellaista tuskin on olemassakaan, vaikka kriteerini eivät paperilla kuulosta mitenkään kohtuuttomilta. Onneksi olen ihan onnellinen itsekseni. Huomattavasti onnellisempi kuin avioliitossa!

Onko ihan pakko tulla leveilemään että seuraa kyllä riittäisi mutta koska vain täydellinen kelpaa niin olet mielummin itseksesi? Tämä ketju ei ole ihmisille jotka eivät halua kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en osaa etsiä parisuhdetta, enkä rehellisesti usko että kukaan minua sellaiseen kelpuuttaisikaan. Ikinä en ole tapaillut ketään, kukaan ei ole tehnyt aloitteita, kun varovaisesti yritin lähestyä paria ihastustani niin sain välittömät pakit.

Olen ihan hoikka ja koitan urheilulla pitää itseni kunnossa, mutta seksiäkään en saa enkä irtosuhteita haluaisikaan.

Olisin niin kovasti tahtonut olla vaimo ja äiti, mutta ikinä en tule olemaan edes kenenkään naisystävä... Tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.

-n30

Miksi et vain tee tinder tiliä ja valitse sieltä mies?

Eipä sitä niinvaan valita. Nettideittejä kokeilin 8v ajan mutta ei tärpännyt kertaakaan.

Oon netin kautta seukannut noin 8 kertaa. Aluksi miehet ovat innoissaan. Olen kaunis, fiksu, hauska, hyvin seksikäs, naisellinen.

Hurja sexishow alkaa ja nopeasti miehet alkavat katsoa asuntoilmoituksia ja esittelevät lapsensa.

Neljännen kuukauden tiimoilla tulee ongelmia, minulla on yksi 2cm vatsamakkara, en ole riittävän taiteellinen, minulla on liikaa kavereita, en jaksa kävellä korkkareilla 3 km, en tunne Marxismia, en jaksa juopotella, en ymmärrä että miehellä ei ole minulle ikinä aikaa, luen poliittista kirjallisuutta eli olen ylimielinen, minulla on jaloissa pinnallisia verisuonia, asun korvessa (Espoo), menen nukkumaan liian aikaisin työaamuina.

Nettimiehillä on kiire takaisin selaamaan kuvia, mun nää exät näyttää olevan siellä edelleen selailemassa.

Kun mikään ei riitä, tuumaan että ihan sama.

En vaan kiinnostu kenestäkään. Erosin viimeisimmästä suhteestani 12 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen ihastunut keneenkään. Olen tavannut ihan kivoja miehiä, mutta ei vaan tunnu missään. Välillä jo epäilin olevani lesbo, mutten ole kyllä ihastunut naisiinkaan teini-iän jälkeen. Toinen ongelma on se, että häpeän jossain määrin itseäni. En ole saavuttanut ammatillisesti ja rahallisesti sitä, mitä joskus halusin. Kuka tällaisen luuserin haluaisi.

eggggu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovutin, koska miehillä (ja sama varmaan naisilla) tuntuu olevan niin tarkat kriteerit, etten voi niitä kaikkia mitenkään täyttää. Ulkonäkö pitää olla tietynlainen pituuden, painon, hiustyylin jne suhteen, pelkkä normaalipainoinen tai pitkähiuksinen ei riitä. Harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden pitää olla prikulleen samat, pyöräily ja uinti ei kelpaa, pitää käydä salilla ja juoksulenkillä. Erilainen musiikkimaku on kauhistus, samoin jos luet erilaisia kirjoja tai tykkäät erilaisista leffoista. Tuntuvat etsivän itsensä peilikuvaa... huoh

Hassua etten ole huomannut tuntemieni miesten olevan noin tarkkoja. Ihan jo sen perusteella kenen kanssa ovat pariutuneet.

Jos taas puhutaan tuntemistani suosituista miehistä...sanotaanko nyt vaikka komeista, urheilullisista, sosiaalisista, itsevarmoista ja kenties jopa menestyvistä...no sitten onkin eri asia.

Huippumiehillä on varaa esittää vaatimuksia.

 

Taas kerran, kyse ei ollut mistään sixpack-pankkiirilääkäreistä, vaan tavismiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus lytätty niin alas että nyt ei enää kannata jatkaa etsimistä/jaksa enää toivoa että mitään löytyisi. Tulen vain vanhemmaksi, lihon koko ajan ja panolista sen kun kasvaa. Ei mua kukaan enää huoli. Niin ja suhdetta ei ole ollut koskaan. N29

Miksi vain panet miehiä etkä valitse heitä parisuhteeseen?

Panemistani miehistä kaksi olisin itse kelpuuttanut suhteeseen ja he eivät halunneet minua. Ei niitä miehiä kuule niin vaan ”valita” parisuhteeseen. Tai ehkä jotkut naiset niin tekevät mutta minä en ole yksi heistä.