Kaipaan rehellisiä kokemuksia kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa elämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai tää olikin vaan perheellisille tarkoitettu keskustelu. T. sinkku bipo

Niin Ap mainitsi, että olisi erityisesti kiinnostunut, miten bipo-perheillä menee. Mutta ihan varmasti kaikki näkemykset ja etenkin omakohtaisten kokemuksien jakaminen on mielenkiintoista. Tämänkin Ap ilmeisesti mainitsi. T. Perheellinen bipo

Ap täällä ja itse pidän sinkun myös perheellisenä, koska onhan sinkuilla vanhemmat ja ehkä sisaruksia ym eli perhettä.

Hienosti on kirjoituksia tullut ja mikä parasta ne ovat asiallisia.

Useimmissa viesteissä on noussut talous esille eli raha-asiat taitaa olla ne mitkä helposti menee myttyyn.

Kuinka esim sinkkuja voisi auttaa etteivät tuhlaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai tää olikin vaan perheellisille tarkoitettu keskustelu. T. sinkku bipo

Niin Ap mainitsi, että olisi erityisesti kiinnostunut, miten bipo-perheillä menee. Mutta ihan varmasti kaikki näkemykset ja etenkin omakohtaisten kokemuksien jakaminen on mielenkiintoista. Tämänkin Ap ilmeisesti mainitsi. T. Perheellinen bipo

Ap täällä ja itse pidän sinkun myös perheellisenä, koska onhan sinkuilla vanhemmat ja ehkä sisaruksia ym eli perhettä.

Hienosti on kirjoituksia tullut ja mikä parasta ne ovat asiallisia.

Useimmissa viesteissä on noussut talous esille eli raha-asiat taitaa olla ne mitkä helposti menee myttyyn.

Kuinka esim sinkkuja voisi auttaa etteivät tuhlaa?

ainakin minun tuntemalla bipolla ainut keino olisi edunvalvoja. Yhtälö on sikäli mahdoton että 20 kiloo ulosotossa mutta jos ei ole se toimintakyvyn lamauttava masis päällä niin kaiken pitäs olla uutta ja hienoa. Ulosotosta huolimatta kahviakaan ei voi keittää kotona vaan pitää ostaa se 3 euron kupillinen monesti päivässä. Aivan toivoton suhari.

Toivottavasti huomenna jatketaan tätä ketjua.

Mieheni on bipo. Diagnoosi n. 10 vuotta sitten kun olimme jo naimisissa ja 2 lasta. Tässä yhteydessä n. puolen vuoden sairasloma, mutta sen jälkeen on pystynyt olla töissä normaalisti. Tosin mies on kieltäytynyt järjestelmällisesti töissä tarjotuista ylennyksistä peläten stressin laukaisevan taudin täysillä päälle.

Mies itse epäilee olleensa sairastanut tautia nuoresta asti, mutta diagnoosi keskivaikean masennuksen osuessa kohdalle, selviä maanisiakin kausia oli aikaisemmin. (Talon rakennusvaihe ja 3 yliopistotutkintoa parin vuoden sisällä ). Hoito yksityisellä psykiatrilla ja lääkitys saatiin kohdalleen tämän puolen vuoden sairasloman aikana 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen olemme eläneet täysin normaalisti, mies ottaa nyhtyristi lääkkeet ja kukaan lähipiiriä lukuunottamatta ei edes tiedä sairaudesta. Mies käy nykyisin n. kerran vuodessa edelleen samalla psykiatrilla keskustelemassa ja uusimassa lääkkeet. Alussa oli lisäksi n. puolen vuoden Kelan tukema psykoterapiajakso.

Bipon vaimo kirjoitti:

Mieheni on bipo. Diagnoosi n. 10 vuotta sitten kun olimme jo naimisissa ja 2 lasta. Tässä yhteydessä n. puolen vuoden sairasloma, mutta sen jälkeen on pystynyt olla töissä normaalisti. Tosin mies on kieltäytynyt järjestelmällisesti töissä tarjotuista ylennyksistä peläten stressin laukaisevan taudin täysillä päälle.

Mies itse epäilee olleensa sairastanut tautia nuoresta asti, mutta diagnoosi keskivaikean masennuksen osuessa kohdalle, selviä maanisiakin kausia oli aikaisemmin. (Talon rakennusvaihe ja 3 yliopistotutkintoa parin vuoden sisällä ). Hoito yksityisellä psykiatrilla ja lääkitys saatiin kohdalleen tämän puolen vuoden sairasloman aikana 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen olemme eläneet täysin normaalisti, mies ottaa nyhtyristi lääkkeet ja kukaan lähipiiriä lukuunottamatta ei edes tiedä sairaudesta. Mies käy nykyisin n. kerran vuodessa edelleen samalla psykiatrilla keskustelemassa ja uusimassa lääkkeet. Alussa oli lisäksi n. puolen vuoden Kelan tukema psykoterapiajakso.

Hienoa lukea myös näin positiivista.

Onko miten yleinen tuo psykoterapeutin luona käynti?

Mulla on 2-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ennen diagnoosia olin aika raskas, hypomianiassa saatoin herätä aamuyöllä ja järjestää koko huushollin uusiksi, paljon tuli juhlittua ja rahaa meni. Erohan siinä myös tuli. Läheiset saivat hakeutumaan hoitoon ja nyt olen jo usean vuoden ajan syönyt tasaavaa mielialalääkettä. Uusi kumppani on myös löytynyt, joka tukee todella paljon sairauden kanssa. Ensimmäisen vuoden ajan diagnoosin saamisesta kävin joka viikko psykiatrian polilla, nyt käyn n. 1x kuukaudessa juttelemassa, tarvittaessa useammin. Mielialalääkettä syön päivittäin. Puolison sanojen mukaan eipä tuo sun diagnoosi sussa juurikaan näy kun on hoitotasapainossa. Viimeisin sairausjakso mulla on ollut vuosi sitten, silloinkin lääkityksen ansioista paljon lyhyempi ja kevyempi kuin ennen lääkitystä :)