Milloin mies puuttuu vaimon mielestä LIIKAA lastenhoitoon ja kasvatukseen?

lapsiaan ja sillee, mut sit kuitenki siis päävastuu on äidillä ja miehet saa juosta omissa menoissaa niin pal ku tykkää. Ja ite si kysytää lupa voidaanko mennä????Päättääkää jo ,oikeesti mitä mieltä olette.

(toki maristen ja naristen sitä, kun aina itse ja yksin jne) - niin onko tilannetta, jossa nainen alkaa tuntea itsensä vähemmän naiseksi ja äidiksi, koska mies osallistuu aktiivisesti ja esim. esittää mielipiteitään synnytyksestä, imetyksestä jne.



ap

mutta noissa asioissa mies ei oikein voi kamalasti vaikuttaa.



Kasvatuksessa ja lastenhoidossa miehen tasapuolinen panostus on toivottavaa. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä kiinnostuneita asiasta, mutta elämä on...

käytännössä minä (äiti) pähkäilen, päätän ja toteutan PALJON. Mutta viimeksi eilen tuli " käsky" mieheltä miten hoidetaan esikoisen kouluun tutustuminen, ja minähän tottelen ;) (olisin laittanut lapsen sinne yksin mutta mies olis sitä mieltä että siellä pitää olla mukana)

Kun mies on yksin lasten kanssa se tietysti hoitaa asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

olla auttamassa synnytyksessä ja toivoisi vaimon synnyttävän kotona, toivoisi, että vaimo imettäisi pitkään ja lapselle syötettäisiin tiettyjä ruokia... Sitten haluaisi käydä lasten kanssa jo vauva-aikana kaksistaan esim. uinnissa, sitten jumpassa, opettaisi ajamaan pyörällä, leikkisi paljon heidän kanssaan ym.



Tuntuisiko se teistä omituiselta? Tuntuisiko, että se jotenkin vähentäisi toimivaltaanne naisena ja äitinä perheessä?

Mitenköhän mies voisi liikaa puuttua lasten kasvatukseen? Kysymys sisältää oletuksen, että ne ovat äidin aluetta, johon kenenkään ei pidä " puuttua" . Enemmänkin ajattelisin niin, että kumpi tahansa puoliso voi puuttua toisen itsemääräämisoikeuteen esim. vaatimalla toista tekemään lasten kasvatuksen suhteen jotain, jota toinen ei millään haluaisi. Asioista pitäisi pystyä sopimaan asiallisesti puhumalla ja toista kunnioittaen, ei " puuttumalla" .

Vierailija:

olla auttamassa synnytyksessä ja toivoisi vaimon synnyttävän kotona, toivoisi, että vaimo imettäisi pitkään ja lapselle syötettäisiin tiettyjä ruokia... Sitten haluaisi käydä lasten kanssa jo vauva-aikana kaksistaan esim. uinnissa, sitten jumpassa, opettaisi ajamaan pyörällä, leikkisi paljon heidän kanssaan ym.

Tuntuisiko se teistä omituiselta? Tuntuisiko, että se jotenkin vähentäisi toimivaltaanne naisena ja äitinä perheessä?

Muutenkin se on sellainen alue, ettei edes nainen itse voi päättää " synnytän sinä ja sinä päivänä 3,5kg lapsen ja ei tule repeämiä edes" . Se menee omalla painollaan. Mies voi toivoa naisen imettävän pitkään, mutta sekään ei aina onnistu, vaikka nainen haluaisi samaa.

Jos taas mies vie vauvaa uimaan tai opettaa lapselle pyöräilyä niin multa saa vain täyden tuen moiselle! Upeaa, jos sellaisen miehen on löytänyt!

Ja minusta se ei vähentäisi kenenkään toimivaltaa. Perhe on yhteisyritys, ei kilpailu.

Vierailija:

Sitten haluaisi käydä lasten kanssa jo vauva-aikana kaksistaan esim. uinnissa, sitten jumpassa, opettaisi ajamaan pyörällä, leikkisi paljon heidän kanssaan ym.

Tuntuisiko se teistä omituiselta? Tuntuisiko, että se jotenkin vähentäisi toimivaltaanne naisena ja äitinä perheessä?

Miksi hän ei muka saisi tehdä niin? Ne ovat hänelle luontaisia, tärkeitä asioita, joita hän haluaa tehdä myös lastensa kanssa. Minusta on hienoa, että isällä ja lapsilla on omia juttuja, joissa äiti ei ole edes kummoinen ekspertti. ;) Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta häslätä päällepäsmärinä joka h*mmetin asiassa!

Vierailija:

Mitenköhän mies voisi liikaa puuttua lasten kasvatukseen? Kysymys sisältää oletuksen, että ne ovat äidin aluetta, johon kenenkään ei pidä " puuttua" . Enemmänkin ajattelisin niin, että kumpi tahansa puoliso voi puuttua toisen itsemääräämisoikeuteen esim. vaatimalla toista tekemään lasten kasvatuksen suhteen jotain, jota toinen ei millään haluaisi. Asioista pitäisi pystyä sopimaan asiallisesti puhumalla ja toista kunnioittaen, ei " puuttumalla" .

Kuvaamasi tilanne on ideaali, eli että asioista voitaisiin sopia ja puhua. Kuitenkin usein tuntuu siltä, että mielipiteiden esittäminen otetaan vastaan puuttumisena, etenkin kun keskustelun kohteena oleva asia liittyy lapsiin. Kommentiin suhtaudutaan hyökkäyksenä, jos se sisältää ristiriidan oman ajatusmaailman tai toiminnan kanssa.

Useimmat tuntemani naiset sekä joutuvat että saavat hoitaa lapset täysin itsekseen. Epäilen, että osa heistä tuntisi musertavaa syyllisyyttä, jos mies osallistuisi enemmän kuin äidin pikku apurina heidän kasvatukseensa. Mies saa toimia annetuissa rajoissa, mutta ei ylittää äidin myöntämää toimivaltaa.

Koska se olisi uhka äidin identiteettiä vastaan.

ap

Odottaa, synnyttää ja imettää hän ei voi, mutta niistäkin saa olla mieltä ja " ottaa osaa" eli olla kiinnostunut odotuksesta, osallistua synnytykseen päänsilittäjänä ja kannustaa imetyksessä. Minun mieheni on toiminut juuri näin, ja on ihana. Jos näihin asioihin " puuttuisi" jotenkin väärällä tavalla, esim. kieltämällä imettämästä ettei rinnat rupsahda, vaihtaisin miestä.



Muista lastenhoidon ja kasvatuksen osa-alueista ei mielestäni tarvitse edes keskustella, sillä ne eivät ole sen enempää naisen kuin miehenkään aluetta.

mutta ei itse ota vastuuta omien hienojen teorioidensa toteutuksesta eikä seurauksista.

Vierailija:

olla auttamassa synnytyksessä ja toivoisi vaimon synnyttävän kotona, toivoisi, että vaimo imettäisi pitkään ja lapselle syötettäisiin tiettyjä ruokia... Sitten haluaisi käydä lasten kanssa jo vauva-aikana kaksistaan esim. uinnissa, sitten jumpassa, opettaisi ajamaan pyörällä, leikkisi paljon heidän kanssaan ym.

Tuntuisiko se teistä omituiselta? Tuntuisiko, että se jotenkin vähentäisi toimivaltaanne naisena ja äitinä perheessä?

ap

Vierailija:

Muista lastenhoidon ja kasvatuksen osa-alueista ei mielestäni tarvitse edes keskustella, sillä ne eivät ole sen enempää naisen kuin miehenkään aluetta.

minun mielestäni lastenhoidosta ja kasvatuksesta nimenomaan tulee keskustella edes joskus, eikä antaa asioiden mennä omalla painollaan.

nro 20

Vierailija:

olla auttamassa synnytyksessä ja toivoisi vaimon synnyttävän kotona, toivoisi, että vaimo imettäisi pitkään ja lapselle syötettäisiin tiettyjä ruokia... Sitten haluaisi käydä lasten kanssa jo vauva-aikana kaksistaan esim. uinnissa, sitten jumpassa, opettaisi ajamaan pyörällä, leikkisi paljon heidän kanssaan ym.

Tuntuisiko se teistä omituiselta? Tuntuisiko, että se jotenkin vähentäisi toimivaltaanne naisena ja äitinä perheessä?

Sillon kun lapsi ja isä yhdessä tottakai he saavat mennä kunhan rajat sovitaan yhdessä.

Nyt isä on käynyt kahdestaan vauvauinnissa vauvan kanssa, itse olen ollut 9 kerrasta kerran mukana. Ajattelen niin, että se on sitä isä-lapsi aikaa. Kun kuitenkin itse olen päivät lapsen kanssa, missä milloinkin, kun lapsen isä töissä

nro 20

Keskenään pitää tietysti keskustella. :)

että entä jos isä haluaisi vaikka jäädä kotiin hoitamaan lasta syntymän jälkeen? Yleensähän se on aina nainen joka jää kotiin. Eli entäpä jos sekä äiti että isä haluaisi jäädä kotiin? Kuinkahan tuommoisen voisi keskenään sopia? Uskoisin että olisi aika monelle naiselle kova paikka lähteäkin töihin ja mies jäisi kotiin..



Tai entäpä jos isä vaikka hurahtaisi johonkin uskonlahkoon ja haluaisi kovasti kasvattaa lapsen myös tähän uskoon? Miten tämmöisessä asiassa voi tehdä kompromissin? On pakko valita joko oma uskonto tai sen miehen uskonto....



Jos joku katsoi Lostin torstaina, niin herättikö se teissä mitään ajatuksia? Itse ainakin pohdiskelin sitä miten epäreilu asema miehillä on huoltajana! (ja olen siis itse nainen) Yleensä aina nainen saa erotessa huoltajuuden ja naiset pitää sitä täysin itsestäänselvänä. Tuntuu ettei siinä paljoa ajatella asioita toisen kannalta (miltäpä äideistä tuntuisi tavata lastaan vain joka toinen vkonloppu?). Itse tunnen muutamia vkonloppu isiä ja kyllä siinä on alkanut itseäkin suututtaa kun on katsonut niitä tilanteita sivusta. Esim. yhden miehen ex päättikin muuttaa toiselle puolelle Suomea lapsen kanssa ja nyt matkat tulee niin kalliiksi ettei lapsi pääsekään joka toinen vkonloppu isänsä luo. Miehellä on ikävä lastaan mutta ei voi tehdä tilanteelle yhtään mitään!