Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa lapsen jumituskohtauksia?
15.07.2018 |
Lapsen ensimmäinen uhmaikä oli ihan hirveä. Noin 2-4-vuotiaana pahimmillaan päivittäin monta kertaa päivässä yhteensä tuntien tappeluita. Jossain määrin helpottanut.
Nyt alkanut taas 6-vuotiaana uudestaan vähän samanlaista veemäisyyttä mitä harjoitti nuorempana. Vastaan inttämistä, pitkiä jankutusraivareita, tavaroiden heittelyä, seinien paukuttamista ja hajottamista, lyömistä... vaikka miten kieltäisi ja estäisi niin kiihtyy vaan entistä raivokkaammaksi. Aloittaa suuttuessaan hokemaan vartin... puoli tuntia... jotain parin kolmen sanan hokemaa "mä haluan/en haluan x". Hokee samaa lopettamatta itkien ja parkuen, puskien hakaten ja potkien. Ei vastaa mihinkään puhutteluun. Menee ihan tilttiin. Olen ihan loppu tähän. Mitään asiallista apua ei saa mistään. Lastensuojelu himoitsee vaan lastaan omaan huostaansa tarjoamalla tukiperhettä tai loputtomia keskusteluja missä pitäisi itse avautua kaikkien tilanteiden hirveydestä, tunnustaa oma heikkous, oma oletettu rikollisuus... mitään apua ja neuvoja eivät anna nöyryyttämättä. Sanokaa edes joku että tämä helpottaisi joskus. Jos toinenkin uhmakausi on näin hirveä mitä odottaa teini-iässä?
Mitä noissa jumikohtauksissa pitäisi tehdä kun toinen vaan puskee väkisin kiellettyyn paikkaan ja toimintaan pakonomaisesti välittämättä yhtään kielloista. Sitten ulisee jälkikäteen että sattuu kun pitää väkisin pitää aisoissa kun huitoo, puskee ja potkii, heittelee tavaroita, rikkoo kaiken, repii kaapeista tavarat, jos ei fyysisesti sido itseä siihen että joudut taas pitämään karjuvaa lasta kiinni puoli tuntia enemmän tai vähemmän. Ja sitten jotkut vaan vinoilevat että miksi et estänyt lasta tekemästä jotain monen sadan euron vahinkoa tai miksi "sallin" lapsen lyödä tms. En salli. En vaan saa lasta mitenkään lopettamaan noissa kohtauksissa ja joudun tosiaan pitämään hänestä kiinni aika totaalisesti joka raajasta. Ja sitten se lapsi uhriutuu, jos häneen sattuu enemmän tai vähemmän. Asioista puhuttu niin monet kerrat ja perusrajat on tiedossa mutta pakonomaisesti rikkoo monia sääntöjä vähän väliä. Pitääkö kohta toteuttaa vaan sekin uhkaus, että kohta ihan oikeasti annan hänet lasujen huostaan. Voisi puolestani mennä välillä hakkaamaan jotain muuta ihmistä kuin minua, voisi uuvuttaa jonkun toisen ihmisen tuntikausien nukkumaanmenon vastustuksellaan. Katsoa kuka on se joka oikeasti jaksaa vuodesta toiseen tuommoista inttämistä ja pakonomaista perässä juoksemista vielä tunnin kieltojen jälkeen... toki ei joka päivä saa näitä kohtauksia mutta nämä vie minulta ihan täysin fiiliksen. Jotenkin en voi edes kunnioittaa lasta. Halveksun... se on oikeastaan päällimmäinen tunne noissa tilanteissa. Sanottakoon sekin että ei tuota lasta ole saanut hiljaiseksi aina edes kasvatuksen ammattilaiset. Sitoo omiin kohtauksiinsa kolme neljäkin hoitajaa pahimmillaan. Mitä enemmän huomiota saa sitä enemmän vaatii sitä.
Kun muut lapset polkevat jalkaa ja huitovat käsiään kiukkuisena vaan ilmassa niin tämä lapsi ei. Tulee väkisin aikuiseen käsiksi. Ei suostu istumaan eikä pysymään tietyllä alueella. Lähtee vaan pakonomaisesti kiellettyyn tekoon ja puskee väkisin aikuista vasten.
Kommentit (54)
Ja sitten kun lapsi on raivonnut maksimaalista raivoaan sen puoli tuntia tunnin niin saattaa lopettaa sen ihan seinään, saattaa itkemisen ja raivoamisen lopuksi nauraa hullua naurua ja sen jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... nauraa että se oli ihan helkkarin kiva painimatsi. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun lapsi on raivonnut maksimaalista raivoaan sen puoli tuntia tunnin niin saattaa lopettaa sen ihan seinään, saattaa itkemisen ja raivoamisen lopuksi nauraa hullua naurua ja sen jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... nauraa että se oli ihan helkkarin kiva painimatsi. :( ap
Pelottavaa.. en tiedä haluanko lapsia koskaan.
Ei kyllä ihan normaalilta kuulosta. Vieläkö tuon ikäistä voi käyttää neuvolassa? Tai ihan vaikka lastenlääkärillä. Ymmärrän että tulee inhimillisiä ikäviäkin tunteita noiden tilanteiden vuoksi, mutta koita muistaa että se on vielä keskeneräinen eikä osaa säädellä tunteitaan kuin aikuinen. Kuulostaa siltä että lasta ahdistaa itseäänkin ja on avuton ja neuvoton omien äärimmäisten olojensa äärellä eikä tosiaan osaa yhtään säädellä käytöstään. Apua tarvitsette. Voimia vaikeaan tilanteeseen ja sympatiat ap.
Voimia ap. Kuulostaa hurjasta. Niin kuin muutkin neuvoneet, oletteko käyneet lääkärissä? Onko hoidossa vai jo koulussa, miten siellä menee?
Lastenneurologia suosittelen minäkin. Voimia sinulle aloittaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko käyneet perheneuvolassa? Esikoisella on ollut aivan pienestä asti uni- ja mielialaoireita, jotka eskari-ikäisenä kehittyivät pakonomaisiksi ahdistaviksi ajatuksiksi. Perheneuvolasta ollaan saatu todella paljon apua, eikä missään vaiheessa ole puhuttu mistään lastensuojelutoimista. Lapsi on työskennellyt psykologin kanssa, sosiaalityöntekijä on keskustellut vanhempien kanssa kartoittaakseen elämänkaarta ja lapsi sai myös lähetteen lastenpsykiatrian polille.
Tukiperhe on hyvä tapa saada omaa aikaa, näitä ei todellakaan usein tarjota, eikä kaikki halukkaat tämmöistä saa, kannataa ottaa vastaan, jos tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poista ruutuaika tenavalta kokonaan. Ei pelejä eikä televisiota enää yhtään. Vie se pihalle leikkimään.
Töissä joka päivä näen näitä raivopäisiä muksuja, joiden vanhemmat kuulemma "rajoitetusti vain vähän aikaa" antaa sen pelata. Varmaan tosi rajoitetusti, kun raivopää ei muusta puhu kuin fortnitesta, gta:sta ym. Kun tilanne on päässyt jo noin pahaksi, sinun pitää oikeasti panostaa lapsen kasvattamiseen. Ja panostamisella tarkoitan sitä, että käytät siihen aikaa. Paljon. Joka ikinen päivä.
Voimia, AP! Vaikuttaa tekstisi perusteella, että olet aivan uuvuksissa. Sinun pitäisi nyt saada levätä ja kerätä voimia. Lapsen käytökseen et varmastikaan tuon enempää pysty enää vaikuttamaan. Olet väsynyt, uupunut etkä pysty sellaisena lastasi auttamaan. Apua lapsesi tarvitsee. Se on selvää. Hänelläkin on paha olla. Lapsesi saattaa olla vain tavallista temperamentisempi tapaus, mutta neurologinen puoli tulee ottaa huomioon. Yritä muistaa väsymyksesi keskellä, että hän on vasta 6-vuotias ja aikuisten tehtävä on pitää huolta hänestä ja auttaa kasvussa. Te molemmat siis tarvitsette apua, jota on saatavilla, kun uskaltaudutte pyytämään. Lastensuojelu on mielestäni ylimitoitettu. Ihan toimintaterapiaa tai muuta sellaista "kevyen linjan" auttamista. Ei lasta sinulta pois olla viemässä. Kun olet saanut levättyä pahimman väsymyksen pois, pystyt ehkä huomaamaan, ettei tilanteenne ole mitenkään toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen sai kovia raivareita noin 2v iässä. Alkuun luultiin että kyseessä tosi kova uhma. Mutta sattumalta huomattiin että nämä raivarit tukivat aina noin 2 tuntia siitä kun lapsi söi pähkinöitä.
Kun pähkinät jätettiin pois ruokavaliosta lapsella oli enää "normaaleja" uhma kohtauksia. Valitettavasti lapselle tuli uusia ruoka-aine allergioita noin 6-12 kk välein. Kun sopimattomaksi todettu ruoka-aine poistettiin käytöstä niin lapsi rauhoittui. Ja välillä saatiin aikaisemmin sopimattomia ruoka-aineita takaisin käyttöön. Ja ennen kiviryöppyä niin joskus kokeeksi testattiin allergioita kun mielestäni vehnä oli muuttunut sopimattomaksi niin kyllä se näkyi allergiatesteissäkin lääkärissä. Eli kyseessä allergiat joiden ainoa näkyvä oire oli kauheat raivarit.
Joskus annettiin heti yksittäisen raivoamisen alkuun antihistamiini ja se kyllä nopeutti raivon loppumista. Mutta jos lapsi söi joka päivä jotain sopimatonta ei antihistamiini tehonnut.
Ruokavalion pitäminen sopivana oli työlästä mutta koko perhe lapsi mukaan lukien voi niin paljon paremmin. Nyt lapsi murrosikäinen ja jäljellä enää se että kotona vältellään joitakin oireita aiheuttavia ruoka-aineita mutta satunnaisesti voi syödä kylässä ja muualla kaikkea.
Tsemppiä ap, kannattaa kokeilla pitää ruokapäiväkirjaa-oirepäiväkirjaa.
Tabletti onkin ollut nyt enimmäkseen pois käytöstä paria kertaa lukuun ottamatta kun lapsi paiskasi sen eräänä päivänä kiellosta huolimatta lattiaan. Ja sen lisäksi repi siitä myös kolhuilta suojaavan suojalasin irti ja katsoi uhmakkaasti että siitäs saat kun et anna mitä haluan (mitä mahtoi sekin haluaminen olla en muista enää). Rajallisesti lapsi saanut käyttää tabletilla pelkkiä opetusohjelmia parina päivänä, jotka ei tietenkään yhtä kivoja kuin pelit. Tai no isänsä ei jaksa sitä kitinää ja sitten antaa lapselle läppäriltä lastenohjelmat vaikka olisi miten riehunut hetkeä aikaisemmin että on sit hiljaa ja tyytyväinen. Helppoahan se on olla kiva isi joka antaa vasemmalla kädellä toisen laitteen kun äiti kieltää toisen. Ja itse jatkaa sitä oman luurin tuijotusta ja loputtomia puheluita kymmenille ihmisille päivittäin kun oma perhe on yhdentekevä. Jos sanon miehelle että pidä siitä lapsesta edes muutama minuuttia kiinni ettei taas seuraa minua toiseen huoneeseen repimään minun vaatekaapin sisältöä ulos vaatien että pitää lähteä ulos vaikka hetki sitten sanoin että ei lähdetäkään kun aloitti sen tappelunsa ja oman säätönsä kuuntelematta.
Diagnooseja ei ole. En jaksa mitään psykologeja enkä halua että lapsi pistetään märehtimään asioita jo näin nuorena. Eniten minua tympii miehen vastuuttomuus ja laiskuus kun se ei jaksa puuttua noihin tilanteisiin. Se vaan tekee töitä ja rentoutuu. Istuu vaan passiivisesti puhelintaan tuijottaen kun yritän pistää lasta kuriin. Mies ei muka voi eli ei viitsi pitää lapsesta kiinni kun aikaahan siihen menisi. Lapsi voi hajottaa mitä vaan miehen estämättä fyysisesti kun on niin laiska tekemään muuta kuin kieltämään sanallisesti ja kun ei tottele niin heittää hanskat tiskiin. Käskee ja kieltää mutta ei toimi jos lapsi ei tottele. Minusta tuntuu että olen tässä huushollissa ainoa joka pitää lapselle mitään kuria kahdenkin edestä. Ja mies sanoo vaan sieltä luurinsa takaa että "on sullakin aikaa tuommoiseen". :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et vielä ole riittävän kyllästynyt ja väsynyt jollei mikä tahansa apu kelpaa, joka voisi tilannetta helpottaa. Ei lastenpsykiatria ole mitään konitohtorihommia. Ota vapaata oravanpyörästä ja sano isälle, että tämän päivän sinä vastaat lapsesta, äiti nyt rentoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Ota vapaata oravanpyörästä ja sano isälle, että tämän päivän sinä vastaat lapsesta, äiti nyt rentoutuu.
Mihinkähän sitä sitten lähtisi täältä ja mitä se maksaisi? No mies viitsii vihdoinkin lähteä ulos lapsen kanssa. Tosi hyvä ajoitus alkaa villiinnyttää lasta iltaa varten. Juoskaa, juoskaa yöhön asti! Dumppaa sitten se kakara minulle nukutettavaksi ja pakene mies pakene... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan teillä perusasiat ok? Ruutuaika mielestäni lähes olemattomaksi noin nuorelle, todella paljon liikuntaa ja leikkejä, sosiaalista toimintaa, hyvä ruokavalio ja unta. Lapsi myös helposti reagoi jos perheessä ei ole kaikki ok, saattaa purkaa turhautumistaan.
Eikö sen sais iltaan painottuvalla juoksemisella ja pihalla riekkumisella väsytettyä yötä vasten. Lämmin kylpy ja hiilaripitoinen iltapala tekevät myös väsyneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tabletti onkin ollut nyt enimmäkseen pois käytöstä paria kertaa lukuun ottamatta kun lapsi paiskasi sen eräänä päivänä kiellosta huolimatta lattiaan. Ja sen lisäksi repi siitä myös kolhuilta suojaavan suojalasin irti ja katsoi uhmakkaasti että siitäs saat kun et anna mitä haluan (mitä mahtoi sekin haluaminen olla en muista enää). Rajallisesti lapsi saanut käyttää tabletilla pelkkiä opetusohjelmia parina päivänä, jotka ei tietenkään yhtä kivoja kuin pelit. Tai no isänsä ei jaksa sitä kitinää ja sitten antaa lapselle läppäriltä lastenohjelmat vaikka olisi miten riehunut hetkeä aikaisemmin että on sit hiljaa ja tyytyväinen. Helppoahan se on olla kiva isi joka antaa vasemmalla kädellä toisen laitteen kun äiti kieltää toisen. Ja itse jatkaa sitä oman luurin tuijotusta ja loputtomia puheluita kymmenille ihmisille päivittäin kun oma perhe on yhdentekevä. Jos sanon miehelle että pidä siitä lapsesta edes muutama minuuttia kiinni ettei taas seuraa minua toiseen huoneeseen repimään minun vaatekaapin sisältöä ulos vaatien että pitää lähteä ulos vaikka hetki sitten sanoin että ei lähdetäkään kun aloitti sen tappelunsa ja oman säätönsä kuuntelematta.
Diagnooseja ei ole. En jaksa mitään psykologeja enkä halua että lapsi pistetään märehtimään asioita jo näin nuorena. Eniten minua tympii miehen vastuuttomuus ja laiskuus kun se ei jaksa puuttua noihin tilanteisiin. Se vaan tekee töitä ja rentoutuu. Istuu vaan passiivisesti puhelintaan tuijottaen kun yritän pistää lasta kuriin. Mies ei muka voi eli ei viitsi pitää lapsesta kiinni kun aikaahan siihen menisi. Lapsi voi hajottaa mitä vaan miehen estämättä fyysisesti kun on niin laiska tekemään muuta kuin kieltämään sanallisesti ja kun ei tottele niin heittää hanskat tiskiin. Käskee ja kieltää mutta ei toimi jos lapsi ei tottele. Minusta tuntuu että olen tässä huushollissa ainoa joka pitää lapselle mitään kuria kahdenkin edestä. Ja mies sanoo vaan sieltä luurinsa takaa että "on sullakin aikaa tuommoiseen". :/
Ap
Ai et JAKSA psykologia?!
Kuule. Lapsesi tarvitsee tutkimuksia ja apua. Jos hänellä olisi vaikkapa paha keuhkokuume, tuskin ajattelisit, että SINÄ ET JAKSA viedä lasta lääkäriin ja lapsi ei jaksa vatvoa oireitaan....
Tuo on täysin vastaavaa, mitä sinä nyt teet. Et hanki lapselle apua.
Lapsesi on menossa kouluunkin ihan kohta, ja siellä hänelle on pedattuna noilla oireilla häiriön rooli. Syrjäytyy opetuksesta, syrjäytyy kaveriporukoista.
Sinä päätät. Olisi aika hemmetisti järjevämpää hankkia apua nyt niin, että lapsi saa vaikkapa erityisopetuspäätöksen ja pääsee pienryhmään, jos se on tarpeen.
1, joka ei ymmärrä perseilyäsi ollenkaan.
Siskon adhd-lapsi oli samanlainen ennen lääkitystä. Nyt jo 11v, lääkitys auttoi kun ei elämästä eikä koulusta tullut yhtään mitään.
Hommaa valjaat niin lapsi pysyy kiinni ilman että tarvitsee koko ajan pidellä.
Mikä diagnoosi lapsellasi on? Ei kuulosta normaalilta. Sinuna varaisin ajan terveyskeskuksesta ja pyytäisin lähetettä lastenpsykiatrille tai neurologille. Ainakin autismikirjon mahdollisuus olisi syytä tutkia. Voi tuo olla jotain psyykkistäkin.
Ps. Lastensuojelu EI "etsi keinoja saadakseen lastasi huostaan". Huostaanotto on kallein ja työläin lastensuojelun toimenpide, ei sitä HALUTA tehdä, vaan pyritään kaikin keinoin ratkaisemaan asia ilman sitä.