Psykologia 2019

Koen kauheita paineita sisäänpääsyn suhteen. Ensi keväänä jo kolmas hakukerta ja tuntu että kaverit ja sukulaiset pitää ihan luuserina jos en vieläkään pääse.

Oon hakemassa Joensuuhun. Paskat yo-paperit vielä pienentää mahdollisuuksia. Koekiintiö oli joku 13 akijaa? Kiva...

Kaikki kaveritkin vaan sanoo että kyllä mä pääsen ja sä osaat kyllä kokeessa yms. kiva tietenkin kun kannustavat mutta samalla kauheet paineet antavat mulle :(

Tässä pitäisi vielä keksiä joku varavaihtoehto koska kolmatta välivuotta en halua. Joku AMK-ala varmaan mutta pelkään että se ei kuulu kuitenkaan kiinnosta ja sit menetän ensikertalaisuuden yms.

Mulla on ihan samanlaiset tuntemukset ja koen, että joka suunnalta tulee kamalasti paineita :/ Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, kun en vieläkään ole lukion jälkeen mihinkään kouluun päässyt (ekan välivuoden olin kyllä töissä) ja nyt tulee sit ainakin vielä kolmas välivuosi. Mulla on pikkuveli, joka on 1,5 vuotta mua nuorempi ja tuntuu, että sekin on saavuttanut elämässään enemmän, kuin minä - ja sitä ei painosteta koko ajan. Tiedän kyllä, että oon taas enskevään pääsykokeessa (toivottavasti) vähän viisaampi, koska oon esimerkiksi nyt matikassa kertaillut varsinkin niitä asioita, jotka ei vielä tän vuoden kokeessa ollut tarpeeksi hyvin hallussa. Psykologian materiaaliahan en vielä tiedä, koska sitä ei ole julkaistu. Mut kyllähän se aina ahdistaa, se epätietoisuus, että entä jos en taaskaan pääse.. Se nimittäin syö myös motivaatiota, kun ei vaan onnistu. Haen itsekin varmaan ainakin johonkin AMK-koulutukseenkin, tosin mikään siellä ei vaan kiinnosta niin paljon kuin psykologia. En haluaisi "tyytyä vähempään", jos mulla kuitenkin on joku tavoite, jonka haluan niin kovasti saavuttaa.

Hain viime haussa hki/tre/tku ja kävin myös katsomassa Jyväskylän valintakokeen. Oli siis toinen hakukerta, mutta ensimmäinen ei ollut kunnollinen hakukerta. Luin koko vuoden hyvin intensiivisesti, viimeiset kuukaudet 8-12 h kirjojen ääressä joka päivä ja muuta elämää ei oikeastaan ollut. Valmennuskurssinkin kävin, enkä oikeastaan olisi pystynyt tekemään mitään enää enempää sisäänpääsyn eteen. Sitä järkytyksen määrää, kun tulokset tulivat, enkä päässyt edes varasijoille.

Suoraan sanottuna tällä hetkellä usko omaan sisäänpääsyyn on 0%. Mitään en enemmän haluaisi, kun päästä lukemaan psykologiaa. Jos en nyt pääse, en tiedä mitä teen, mutta toisaalta mahdollisuudet on huonot sillä usko itseensä tässä asiassa on aika lailla mennyttä. Pahinta on tämä odottaminen ja epätietoisuus ensi vuoden valintatiedoista! Olin ajatellut jääväni töistä pois joulun jälkeen lukujen takia, mutta saas nähdä nyt sitten tarvitseeko, jos valintakirjallisuus muuttuu...

Älkää luovuttako parista - kolmesta kerrasta! Minä pääsin kuudennella yrittämällä :D

Aion itse yrittää ainakin vielä tämän kolmannen kerran, mutta ei huvittaisi yrittää jotain kuutta kertaa.. :/ Ja oon henkisesti koettanut valmistella itseäni siihen, että ainakin psykan osalta valintakoekirja Joensuuhun todennäköisesti muuttuu. Sinänsä kiva, koska sitten myös aiempien vuosien hakijat, jotka eivät ole päässeet sisään, ovat samalla tasolla ja kukaan ei ole ns. korkeammalla tasolla. Toisaalta taas, joutuu opettelemaan jälleen yhden asiakokonaisuuden todella tarkasti ja melkein sanasta sanaan kaiken..

Tavallaan helpottaa aika paljon, että kaikki ollaan samalla viivalla vaikka aiempi työ tuntuukin pois pyyhityltä. Onko kellään mitään vinkkejä, miten saisi rauhoteltua tässä itseään? Pakko yrittää vaan uskoa, että itsestänikin on johonkin enkä oo vaan luuseri, vaikka ihan kaikki muut kaverit viettääkin jo parasta elämäänsä yliopistomenojen parissa ...

Mä jotenkin ajattelen aina että en ole ainoa hakija joka stressaa ja jännittää oma pääsykoeprosessi. Mutta tiedän, että pääsisin sisään jos Joensuun kirjat eivät vaihdu koska pääsin tänä keväänä niin lähelle. Hieman harmittaa että jos kirjat vaihtuu, joudun alottaan kaiken alusta ja sitten sisäänpääsy ei olekkaan enää varmaa...

Toiseksi en tiedä, mitä tekisin, jos tilastokirja poistuisi ja artikkelit ilmestyisi vasta huhtikuussa. Tässä olisi sitten liki puoli vuotta aikaa. Voisin ehkä tehdä avoimen opintoja mutta en tiedä...

Kauheen sekava olo nyt koko pääsykoeuudistuksesta.

Hakeeko kukaan täältä mihinkään muualle? Onko kellään niinku plan B:tä? Mä varmaan haen johonkin AMK-koulutukseen. Sosionomi kiinnostaisi ja sinne voisin todellakin hakea.

Osallistun varmaan myös logopediankin pääsykokeeseen kun ei mitään ennakkomateriaalia varmaan ole.

Tosi kiva kun luin tänä keväänä jostain joulusta asti Joensuun kokeeseen ja lopputulos oli joku varasija 40. Eli olisi vielä pitänyt olla parempi kuin 40 hakijaa mun edessä. Hieman toivoton olo nyt koska en tiedä mitä tekisin toisin. Varmaan osallistun ensi keväänä valmennuskurssille.

Mä olin yhteydessä Itä-Suomen yliopistoon ja ne vastas että valintakoeyhteistyöstä on ollut puhetta mutta sitä tietoa ei ole vielä vahvistettu. Sen saa tietää opintopolusta marraskuun alussa.

Ne tiedot tulee kuulemma opintopolkuun jo lokakuun lopussa. Enää about 4 viikkoa! Jännää!

Miekin varmaan haen johonkin AMKiin myös lisäksi ja jos sattuisin sieltä opiskelupaikan saamaan, niin sit ottaisin sen vastaan ja mahdollisesti hakisin taas parin vuoden päästä vieläkin psykaan uudelleen. Mut kunnon varasuunnitelmaa mulla ei ole..

Itse aion hakea yliopistoon teologiseen varasuunnitelmana kun siellä kuitenkin voi lukea psykaa jonkin verran, vaikka psykan ja uskonnon opettajaksi. Tai jatkaa siitä psykoterapeutiksi

Itselläkin ois kans toisena tavoitteena edetä sit psykoterapeutiksi, jos ensin edes psykalle pääsisin. Mut se on vielä kaukaisempi asia, kuin itse psykalle hakeminen. Ja tietääkseni psykoterapeutin ei tarvitse edes olla opiskellut psykologiaa yliopistossa, vaan riittää, kunhan on joku sellainen pohja hoitotyöstä, johon liittyy potilaiden hoitaminen ja potilaskontaktit: sairaanhoitaja, psykologi, tais olla myös joku sosionomi. Eli psykoterapeutiksi pääsee ilman yliopistoakin, tosin tietääkseni se koulutus on kallis ja täytyy itse maksaa.

varasija kirjoitti:

Itselläkin ois kans toisena tavoitteena edetä sit psykoterapeutiksi, jos ensin edes psykalle pääsisin. Mut se on vielä kaukaisempi asia, kuin itse psykalle hakeminen. Ja tietääkseni psykoterapeutin ei tarvitse edes olla opiskellut psykologiaa yliopistossa, vaan riittää, kunhan on joku sellainen pohja hoitotyöstä, johon liittyy potilaiden hoitaminen ja potilaskontaktit: sairaanhoitaja, psykologi, tais olla myös joku sosionomi. Eli psykoterapeutiksi pääsee ilman yliopistoakin, tosin tietääkseni se koulutus on kallis ja täytyy itse maksaa.

Psykoterapeutiksi pääsee ilman yliopistoakin kyllä, mutta ennen koulutusta pitää jokatapauksessa suorittaa väh. 30op psykologian opintoja yliopistossa.

Hei sinä kuudennella yrittämällä sisäänpäässyt! Haluaisitko avata asiaa vähän tarkemmin?

Haitko moneen kaupunkiin (joka kerralla?), paljonko luit, kävitkö valmennuskursseja tai avoimia opintoja, olitko välivuosina töissä? Opiskelitko muuta alaa vai menitkö ensikertalaisuuskiintiössä sisään? Ja erityisesti, miten jaksoit ylläpitää motivaatiota ja kestit niitä ystävien ja sukulaisten uteluja?

Entä onko opiskelu ollut mieluista? Tuossa ajassa sitä varmaan lataa suuret odotukset ja helposti sitten pettyy.

Mutta hurjasti onnea saavutuksesta!

Opintopolkuun tieto voisi tulla varmaan jo seuraavien 1-3 viikon aikana. Yliopistot ovat jo laittaneet joitakin tietoja. Ainakin logopedian ja lääketieteen 2019 valintaperusteet löytyvät

Jostain taisin lukea, että viimeistään 26.10 tietojen pitäisi olla Opintopolussa.

Kolmannella kerralla sisään Jyväskylään päässeenä tiedän, miten kamalalta tuntuu jokavuotinen täysillä yrittäminen vailla onnistumista. Perheen, sukulaisten ja käytännössä koko yhteiskunnan asettamat paineet painaa harteilla ja itsetunto laskee kerta kerralta.

Luulin olevani muusta joukosta erottuva luuseri, joka on pitänyt 2 tyhjää välivuotta ennen opiskelemaan pääsyä. Todellisuudessa olen saanut vain todeta, että monella on itse asiassa jo vuosia siitä, kun lukiosta on päästy ja usealla on jo muitakin koulutuksia takana.

Vain muutamia yksittäisiä on näyttänyt päässeen tänne suoraan lukiosta. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että välivuosia on pidetty tai muita polkuja kuljettu ennen psykalle pääsyä.

Suurin osa päässeistä on hakenut vähintään kerran, useimmiten kaksi kertaa ihan täysillä ennen kuin ovat kolmannella kerralla päässeet sisälle. Moni on hakenut sitäkin useammin. Ei siis liikaa paineita!

Halusin sanoa tämän, koska minulla itselläni ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka erilaisista taustoista porukkaa pääsee sisään: naiivisti kuvittelin, että suurin osa tulee olemaan itsestäni paljon nuorempia abeja. Tilanne on päinvastainen ja nyt olenkin itse niiden nuorimpien joukossa!

Tässä kun ottaa vielä huomioon sen, kuinka moni oikeasti taidokas ja soveltuva jää koulupaikan ulkopuolelle vain koska hakijoita on niin paljon, täytyy vain todeta että älköön kukaan erehtykö kuvittelemaan olevanne alisuoriutujia vaan puskekaa täysillä eteenpäin!

Viime vuonna pääsykoemateriaalit taidettiin julkaista lokakuun lopulla, ainakin Joensuuhun.

Te ketkä haetta Joensuuhun, paljonko saatte lähtöpisteitä tolla laskurilla? https://haeyliopistoon.fi/lahtopistelaskuri/

Tiedän, että valintaperusteet voi muuttua ja yo-pisteytys myöskin, mutta kiinnostaa, minkälaisilla papereilla ihmiset on hakemassa. Olin vähän pettynyt, kun mun EEEM rivillä tulikin vain 59 pistettä...

Keväällä yritän korottaa varmaan psykan ja äidinkielen ja ehkä vielä muitakin aineita varsinkin jos artikkelit julkaistaan vasta huhtikuussa.

Mulla vielä kirjoitukset kesken, mutta jos saan ne paperit mitkä tällä hetkellä luulen saavani, saan MELL-rivillä 70 pistettä.