Psykologia 2019
Hei tein tällasen jo nyt tosi ajoissa, jotta tää ehtisi tavoittaa mahdollisimman monen ennen ensi kevättä. :D Ja voihan tässä jo fiilistellä seuraavia pääsykokeita etukäteen vaikka niiden sisällöstä ei vielä olekaan paljoa tietoa.
Tän vuoden keskustelu oli musta ihanaa seurattavaa, ja vaikka ite onnekseni pääsin jo tänä vuonna sisään niin olis mulla mielenkiintoa mahdollisesti auttaa muita ens vuonna (hki/tku/tre) hakevia. (Varsinkin jos koe pysyy vielä tän vuoden samanlaisena kuin mitä se oli nyt tänä keväänä:)!)
Kommentit (5687)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kans neljäs hakukerta menossa.
Vuosi 2016: varasija 99
Vuosi 2017: varasija 42
Vuosi 2018: varasija 5
2019: ?????????????????+
Miten sulla meni koe tänä vuonna verrattuna vaikka viime vuoteen? :)
Ja onko ylppäreistä apua?Tänä vuonna koe meni yllättävän hyvin. Raakapisteistä taidan saada liki 80% oikein. Yo-pisteitä on 130 eli ihan hyvät mahdollisuudet pitäisi olla.
Hain ykkösenä Jyväskylä ja kakkosena Joensuu. Asun Tampereelle ja tänne en halua jäädä. Myöskään Turku ja Stadi eivät nappaa.
Voisi kuvitella, että jos psyka on unelma-ala, niin opiskelupaikalla ei oo väliä...
Mä kanssa sanoisin, että mieluummin annan opiskelupaikan sellaiselle joka on niin motivoitunut että on valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle tai jopa vieraaseen maahan vain unelma-alansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te monta kertaa hakeneet ootte päässeet yli pettymyksistä? Miten olette keränneet voimia yrittää uudelleen? Itse pelkään, etten lannistumistani uskalla enää hakea uudelleen. Nyt oli toka hakukerta, mutta eka tosissaan ja en usko pääseväni. Ihailen teidän sinnikkyyttä ja toivon, että se palkitaan ensi viikolla!
Varasijan lävähtäminen opintopolkuun vetää jalat alta. Vuosi painettu hommia ja mitään ei jää käteen, tai siltä se tuntuu sillä hetkellä. Unelma särkyy pieniksi palasiksi ja muutaman päivää tuntuu siltä, että paskat kaikesta ja hanskat tiskiin. Suurimman järkytyksen jälkeen unelma alkaa kuitenkin taas pikkuhiljaa rakentua ja mietit asioita järjellä. Esim että menihän se koe paremmin kuin viime vuonna eli kehitystä on tapahtunut. Ymmärrät myös, että yksikään viikko/kuukausi/vuosi ei ole mennyt hukkaan, sillä osaamisesi on parantunut. Tämän turvin jaksat yrittää entistä kovemmin.
Mä en kadu yhtäkään epäonnistumista, vaikka niitä on jo 2 takana. Mikään ei vahvista ihmistä enempää kuin se, että kerta toisensa jälkeen keräät ne pirstaloituneet unelman rippeesi ja nouset ylös entistä vahvempana. Tämä oli ensimmäinen stressitön hakuvuoteni, sillä luotin omaan osaamiseeni sekä arvostin enemmän lepoa ja vapaa-aikaa oppimisen tukena. En olisi ikinä uskonut voivani olla näin rennosti koko vuoden, mutta niin sitä vaan kasvaa. :)
Kiitos paljon tästä vastauksesta! Tsemppasi kyllä ja pidän peukkuja pystyssä, että pääset tänä vuonna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te monta kertaa hakeneet ootte päässeet yli pettymyksistä? Miten olette keränneet voimia yrittää uudelleen? Itse pelkään, etten lannistumistani uskalla enää hakea uudelleen. Nyt oli toka hakukerta, mutta eka tosissaan ja en usko pääseväni. Ihailen teidän sinnikkyyttä ja toivon, että se palkitaan ensi viikolla!
Varasijan lävähtäminen opintopolkuun vetää jalat alta. Vuosi painettu hommia ja mitään ei jää käteen, tai siltä se tuntuu sillä hetkellä. Unelma särkyy pieniksi palasiksi ja muutaman päivää tuntuu siltä, että paskat kaikesta ja hanskat tiskiin. Suurimman järkytyksen jälkeen unelma alkaa kuitenkin taas pikkuhiljaa rakentua ja mietit asioita järjellä. Esim että menihän se koe paremmin kuin viime vuonna eli kehitystä on tapahtunut. Ymmärrät myös, että yksikään viikko/kuukausi/vuosi ei ole mennyt hukkaan, sillä osaamisesi on parantunut. Tämän turvin jaksat yrittää entistä kovemmin.
Mä en kadu yhtäkään epäonnistumista, vaikka niitä on jo 2 takana. Mikään ei vahvista ihmistä enempää kuin se, että kerta toisensa jälkeen keräät ne pirstaloituneet unelman rippeesi ja nouset ylös entistä vahvempana. Tämä oli ensimmäinen stressitön hakuvuoteni, sillä luotin omaan osaamiseeni sekä arvostin enemmän lepoa ja vapaa-aikaa oppimisen tukena. En olisi ikinä uskonut voivani olla näin rennosti koko vuoden, mutta niin sitä vaan kasvaa. :)
Kiitos paljon tästä vastauksesta! Tsemppasi kyllä ja pidän peukkuja pystyssä, että pääset tänä vuonna!
Kiitos! Samaa toivon sulle ja jos ei tänä vuonna niin sitten ens vuonna! ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kans neljäs hakukerta menossa.
Vuosi 2016: varasija 99
Vuosi 2017: varasija 42
Vuosi 2018: varasija 5
2019: ?????????????????+
Miten sulla meni koe tänä vuonna verrattuna vaikka viime vuoteen? :)
Ja onko ylppäreistä apua?Tänä vuonna koe meni yllättävän hyvin. Raakapisteistä taidan saada liki 80% oikein. Yo-pisteitä on 130 eli ihan hyvät mahdollisuudet pitäisi olla.
Hain ykkösenä Jyväskylä ja kakkosena Joensuu. Asun Tampereelle ja tänne en halua jäädä. Myöskään Turku ja Stadi eivät nappaa.
Voisi kuvitella, että jos psyka on unelma-ala, niin opiskelupaikalla ei oo väliä...
Mä kanssa sanoisin, että mieluummin annan opiskelupaikan sellaiselle joka on niin motivoitunut että on valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle tai jopa vieraaseen maahan vain unelma-alansa takia.
No pikkasen sillä on väliä onko perhettä vai ei. Jos on lapsia ja miehellä työ, ni ei siinä voi enää itsekkäästi itseään ja omaa unelmaa ajatella. Kyllä siinä pitää ottaa myös muun perheen tilanne huomioon. Todellisessa reaali elämässä otetaan oma perhe huomioon. Jossakin höpö höpö piparkakkumaailmassa ei ole perhellä väliä.
Katsoin opintopolkua, ja mulla lukee kaikkien psykan hakukohteiden kohdalla kesken. Matikassa olen todistusvalinnassa 45 varasijalla, joten huonolta näyttää sen suhteen. Todennäköinen tulos psykassa on varmaan vielä kauempana varalla.
Vähän tekisi jo mieli luovuttaa koko elämän suhteen, kun mikään helppo tie ei houkuta ollenkaan, enkä pysty edes hyväksymään ajatusta että olisin ihminen, joka ei koskaan pääse suorittamaan yliopistotason koulutusta. En ole kokenut elämässä mitään sellaista, josta pitäisin niin paljon, että haluaisin tehdä sitä täysin koulutustasosta tai palkasta riippumatta. Ja ajatus siitä, että joutuisi elämään tekemällä 5 päivänä viikossa 8 tuntia päivässä huonolla palkalla jotakin mistä ei erityisesti pidä, on kamala. En tosin tiedä onko psykakaan mulle aivan 100% unelma-ala, mutta se on lähin hyvä yhdistelmä mielenkiinnon, palkan ja työllisyyden suhteen jonka osaan kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kans neljäs hakukerta menossa.
Vuosi 2016: varasija 99
Vuosi 2017: varasija 42
Vuosi 2018: varasija 5
2019: ?????????????????+
Miten sulla meni koe tänä vuonna verrattuna vaikka viime vuoteen? :)
Ja onko ylppäreistä apua?Tänä vuonna koe meni yllättävän hyvin. Raakapisteistä taidan saada liki 80% oikein. Yo-pisteitä on 130 eli ihan hyvät mahdollisuudet pitäisi olla.
Hain ykkösenä Jyväskylä ja kakkosena Joensuu. Asun Tampereelle ja tänne en halua jäädä. Myöskään Turku ja Stadi eivät nappaa.
Voisi kuvitella, että jos psyka on unelma-ala, niin opiskelupaikalla ei oo väliä...
Mä kanssa sanoisin, että mieluummin annan opiskelupaikan sellaiselle joka on niin motivoitunut että on valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle tai jopa vieraaseen maahan vain unelma-alansa takia.
No pikkasen sillä on väliä onko perhettä vai ei. Jos on lapsia ja miehellä työ, ni ei siinä voi enää itsekkäästi itseään ja omaa unelmaa ajatella. Kyllä siinä pitää ottaa myös muun perheen tilanne huomioon. Todellisessa reaali elämässä otetaan oma perhe huomioon. Jossakin höpö höpö piparkakkumaailmassa ei ole perhellä väliä.
Eli jossakin hattara maailmassa mennään opiskelemaan omien unelmien perässä minne maailman kolkkaan vaan. Perheellisenä on pakko unohtaa uniikkina lumihiutaleena eläminen.
Jes, perheellisenä on pakko olla niin pro, että pääsee Helsinkiin.
Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa täältä pois.
Elämä on valintoja.
Onneksi mulla on se tilanne, että en ole juurtunut vielä oikein mihinkään. Silloin ei juurikaan ole väliä, mihin kaupunkiin ajautuu opiskelemaan. Toki haluaisin pysyä lähellä läheisiäni. Poikaystäväni on vakkariduunissa unelma-alallaan täällä missä nyt asutaan, mutta hän on valmis muuttamaan kanssani sinne, mihin nokka seuraavaksi näyttää. Iso uhraus häneltä, ei voi kuin arvostaa.
Mä oon perheellinen ja hain joka paikkaan. En kyllä tiedä yhtään mitä teen jos pääsen pelkästään Joensuuhun :D Mutta hakiessa ajattelin että kyllä ne opinnot jotenkin saa järjestymään, ja varmasti pystyy paljon tekemään etänä. Unelma ois Tampere tai Jyväskylä, joka tapauksessa taitaa olla muutto edessä jos pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Jes, perheellisenä on pakko olla niin pro, että pääsee Helsinkiin.
Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa täältä pois.
Elämä on valintoja.
juuu tottakai nuorena ihmisen niitä valintoja on paljon enemmän tehtävissä. Iän tullessa valinnanmahdollisuudet vähenee. Olisi aika synkkää ajatella, että psykologiksi pääsee henkilö, joka ei ymmärrä muiden ihmisten päätöksiä eikä haluakaan ymmärtää, ja itsekkäästi vain tekee omia päätöksiä jättämättä huomioimatta muut tärkeät ihmiset ympäriltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mul on sellanen tunne että ens maanantaina, en tiiä miks :D
Tuskin, kun juhannus on juuri ollut. Tiistaina todennäköisemmin.
Voispa ne kertoa edes pisterajat vaikka sähköpostilla, kun kuitenkin kaikki kokeet ovat jo 100% varmasti tarkistettu. Saisi jotain osviittaa siitä, onko mitään mahkuja päästä.
Joensuu julkaisi jo tulevien fuksienki ohjelmaa syksyn osalta. 2.9 alkaa kaiken maailman infot ja orientaatiot.
Pisterajan tietää vasta kun on selvillä kuka on viimeinen sisäänpääsijä... Eli pisterejaa ei mitenkään voi julkaista etukäteen.
Psykologiastakin on tullut sellainen menestyjien ja eliitin ala, missä ei ole sijaa epäonnistumisille. Samalla tavoin kuin lääkärin ammatista.
Meitsi tällaisena mustalaisena saa haudata haaveensa kokonaan :(
MIlloinkahan alkaa näkyä värillisiä psykologeja työelämässä?
Ei hätää, matikan 45 sija on tosi hyvä, sul on todellaki mahis päästä sinne! Matikan jonot liikkuu yleensä todella paljon! :)
Mulla on hassu kutina, että huomenna tulee tulokset iltapäivälle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hassu kutina, että huomenna tulee tulokset iltapäivälle.
Tuota kutinaa kannattaisi käydä näyttämässä lääkärille. 😂😂 eiköhän ens viikkoon mene... ikäväkyllä.
Onko täällä muuten muita, jotka ei osaa yhtään arvioida omaa suoritustaan? Itse olin niin paineissa, etten edes ymmärtänyt ottaa koetta mukaani, vaikka muistaakseni valvoja vielä kysyi, haluanko ottaa :D
Tilasto meni hyvin, logiikka huonosti ja artikkelit on täys mysteeri. On voinu mennä tosi hyvin tai tosi huonosti.
Huuuuuh näin just unta että tulokset tuli ja näytölle lävähti varasija 3... Ei helvetti miten pahalta tuntukaan, onneks oli uni mutta toivottavasti ei enneuni. D: Heräsin ihan siihen kamalaan tunteeseen :'D
Mulla oli viime vuonna joku todella kaukainen varasija, joten olisin tavallaan tyytyväinen, jos tänä vuonna olisi edes yksinumeroinen varasija psykalle. Eihän sillä varmaan sisään pääsisi mutta ainakin tietäisi että on päässyt niin lähelle, että mahdollisuuksia on ja yrittämistä kannattaa vielä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli viime vuonna joku todella kaukainen varasija, joten olisin tavallaan tyytyväinen, jos tänä vuonna olisi edes yksinumeroinen varasija psykalle. Eihän sillä varmaan sisään pääsisi mutta ainakin tietäisi että on päässyt niin lähelle, että mahdollisuuksia on ja yrittämistä kannattaa vielä jatkaa.
Toi on kyllä tosi hyvä ajattelutapa :) ja tottahan se on. Jotenkin vaan samalla ärsyttäis kyllä loputtomasti se että todennäkösesti oli ihan muutamasta pisteestä kiinni ettei päässyt...
Monella muullakin? :D Taisi olla nyt kolmas ihminen joka tässä ketjussa on sanonut että koe meni oikeasti tosi hyvin (ja oon seurannut tätä todella aktiivisesti). Aloituspaikkoja on kuitenkin reilusti yli 100 kaiken kaikkiaan... ;)