Psykologia 2019

Uniikkeja hakijoita oli noin 5000. Muutaman kommentin perusteella ei kannata tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet persoonallisuushäiriöiset ovat hyviä tekemään ensivaikutelman. Psykopaateillahan on tunnetusti usein keskivertoa kehittyneempi kognitiivinen empatiakyky ja johtuen heidän tunne-elämänsä kylmyydestä, he sietävät keskimäärin paremmin stressaavia sosiaalisia tilanteita. Voi olla, että tuollaiset soveltuvuustestit suosivat nimenomaan tiettyjä persoonallisuushäiriöitä. Itsestään epävarmat jännittäjät taas häviävät, koska eivät osaa tehdä hyvää ensivaikutelmaa. 

No tätä itsekin mietin! Että jos tosiaan noissa sovareissa haettiin sellaisia tyyppejä, jotka ei esim murru tai mee vaikeeksi kun haastattelija on ilkeä tai piikittelee, niin nimenomaan esim psyko-/sosiopatiaan tai narsismiin taipuvaiset henkilöthän menestyy tuollaisissa tilanteissa kaikista parhaiten. Kuulostaa kyllä tosi hämmentävältä ja oudolta koko homma, mikähän on oikein ollut ajatuksena niillä..

Ehkäpä ei psykologiksi haluavana kannattaisi tehdä noin rankkoja yleistyksiä. Kaikki itsehillintään ja paineensietämiseen kykenevät eivät ole luonnehäiriöisiä eivätkä kaikki herkästii reagoivat tunne-elämältään terveitä.

Kauhee kun näin viime yönä painajaista, että tulokset tuli enkä päässyt sisälle niinkuin viime vuonna ja se uni vaan jatku ja jatku kuinka mun elämä oli ihan epäonnistunut :'D Olin niin helpottunut kun lopulta heräsin ja tajusin, että se oli onneks unta ja en ole epäonnistunut ainakaan vielä :D Pikkasen näköjään stressaa tää tulosten odottelu. Jokaisesta sähköpostista käy ajatus et "joko nyt tulis tulokset!" vaikka eihän ne tuu vielä varmaan moneen viikkoon ja kaikki virheet mitä tein siinä kokeessa pyörii vaan päässä et tuliko niitä liikaa. Tietääkö kukaan muuten et sitten kun se sähköposti opintopolusta tulee niin lukeeko siinä jo et onko hyväksytty/hylätty vai lukeeko siinä et pitää käydä opintopolusta tarkistaa? En muista viimevuodelta yhtään miten ne oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän soveltuvuuskokeet muutama vuosi sitten olivat kyllä miljoona kertaa mukavammat kuin Turun, jos noita kertomuksia on uskominen! Kirjallisten tehtävien (minä-essee, kuvan täydennys ja musteläiskät) lisäksi oli ryhmähaastattelu, jonka idea oli ryhmässä keskustella annetusta aiheesta, joka saattoi olla jotain ihan puuta heinää; pointtina suurinpiirtein tuoda ilmi ryhmä- ja vuorovaikutustaitojaan ja stressinsietokykyä, sillä arvioivat psykologit olivat kovin tuimailmeisiä ja hiljaisia :D viimeisenä oli vielä parihaastattelu, jossa kysyimme parin kanssa toisiltamme peruskysymyksiä "miksi haluat tänne", "mikä olisi heikkoutesi/vahvuutesi psykologina" jne. Tätä arvioivat psykologit sitten taas olivat oikein sydämellisiä ja mukavia, eli selvästi etukäteen annetut roolit eri tehtävissä. Itse koin nämä soveltuvuuskokeet hyviksi ja toimiviksi (pääsin sisään, ehkäpä siksi), mutta eihän noiden "hyvän psykologin ennustearvolle" tosiaan empiiristä näyttöä juuri ollut. Karsivat varmasti kaikista pahimmat persoonallisuushäiriöiset pois, mutta itsellä ainakin oli päivän jälkeen sellainen olo, että miten ketään näistä hakijoista voi tiputtaa, kaikki ovat niin mahtavia ihmisiä! Että sellainen positiivisempi kokemus itsellä soveltuvuuskokeista :)

Aika monet persoonallisuushäiriöiset ovat hyviä tekemään ensivaikutelman. Psykopaateillahan on tunnetusti usein keskivertoa kehittyneempi kognitiivinen empatiakyky ja johtuen heidän tunne-elämänsä kylmyydestä, he sietävät keskimäärin paremmin stressaavia sosiaalisia tilanteita. Voi olla, että tuollaiset soveltuvuustestit suosivat nimenomaan tiettyjä persoonallisuushäiriöitä. Itsestään epävarmat jännittäjät taas häviävät, koska eivät osaa tehdä hyvää ensivaikutelmaa. 

Ehkä totta osittain, mutta toisaalta Roo (=musteläiskätesti) pystyy erottelemaan jonkin verran tiettyjä persoonallisuushäiriöitä, kuten narsismia. Soveltuvuuskokeissa käytettynä sen luotettavuus on kuitenkin todennäköisesti aika heikko, sillä protokollaa ei noudateta oikein ja tilanne on muutenkin täysin erilainen normaalisin yksilötestaustilanteeseen nähden.

Hui! Ensi viikolla kesäkuun eka päivä ja se on tuloksien kuukausi! Varmaan parin viikon päästä alan raivaamaan opintopolussa

Mä en oo ollu päivääkään ajattelematta tuloksia, en malta oottaa oikeesti

Oho, en oo kuullu muualta noin kovia kokemuksia Turun soveltuvuuskokeista! :O Kai ne haastattelut vaihtelee kovin, koska itse en kyllä yhtään minkäänlaista paineensiedon testausta kokenut tai ollu mitenkään kamalaa. Päin vastoin. Toki mä pystyin avoimesti puhumaan tunteistani ja sen hetkisestäkin henkilökohtaisesta kriisistä, mutta eihän se niin voi olla, että niille, jotka jo pystyy ja osaa reflektoimaan, ollaan inhimillisiä ja muuten seinä vastassa... Mä muistan tunteneeni, kuinka empaattisesti molemmat haastattelijat suhtautu muhun ja kokemuksiini. Vähän ku ois psykoterapian ensikäynnillä käyny. Toki siellä oli eri haastattelijoita, mutta varmaan heillä kaikilla sama ohjeistus, kuinka edetä

Opintopolun sähköpostissa lukee suunnilleen "Sinulla on opiskelupaikka vastaanotettavissa Opintopolussa". Viestissä ei lue mikä paikka se on, mutta se ei myöskään voi olla mikään muu kuin ylin hyväksytty, eli joko eka tai alempi, jonka yläpuolelta kaikki on hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Kauhee kun näin viime yönä painajaista, että tulokset tuli enkä päässyt sisälle niinkuin viime vuonna ja se uni vaan jatku ja jatku kuinka mun elämä oli ihan epäonnistunut :'D Olin niin helpottunut kun lopulta heräsin ja tajusin, että se oli onneks unta ja en ole epäonnistunut ainakaan vielä :D Pikkasen näköjään stressaa tää tulosten odottelu. Jokaisesta sähköpostista käy ajatus et "joko nyt tulis tulokset!" vaikka eihän ne tuu vielä varmaan moneen viikkoon ja kaikki virheet mitä tein siinä kokeessa pyörii vaan päässä et tuliko niitä liikaa. Tietääkö kukaan muuten et sitten kun se sähköposti opintopolusta tulee niin lukeeko siinä jo et onko hyväksytty/hylätty vai lukeeko siinä et pitää käydä opintopolusta tarkistaa? En muista viimevuodelta yhtään miten ne oli. 

Mä näin kans viime yönä unta että menin johonkin luentosaliin ja siellä oli muita hakijoita ja sit kaikille näytettiin yks kerrallaan toisten vastaukset ja paljon niistä sai pisteitä, katoin vaan et hitto miten moni on saanu kaikista tehtävistä täydet pisteet ja aloin panikoimaan kun odotin omaa vuoroa ja tiesin etten varmasti kyllä pääse.. :D huh. Mutta toivo elää itselläkin vielä vaikka tuli niitä virheitä jonkun verran tehtyä kokeessa..

Vierailija kirjoitti:

Uniikkeja hakijoita oli noin 5000. Muutaman kommentin perusteella ei kannata tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen.

Epäuniikeillakin voi olla mahdollisuus, jos ovat ahkeria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uniikkeja hakijoita oli noin 5000. Muutaman kommentin perusteella ei kannata tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen.

Epäuniikeillakin voi olla mahdollisuus, jos ovat ahkeria.

Uniikeilla hakijoilla tarkoitetaan jokaista hakenutta ihmistä, ei hakemusten määrää. Suuri osa tässäkin keskustelussa on hakenut 3-5 psykan paikkaan, joten hakemusten määrä on moninkertainen hakijoiden määrään nähden.

Tämä on sen verran aktiivinen ja hyvillä hakijoilla kuorrutettu keskusteltu, että todennäköisesti joka kaupunkiin valitaan kaksinumeroinen prosenttiluku Vauvalla kirjoittaneita hakijoita, vaikka moni jää ulkopuolelle ja moni pääsee sisään tämän keskustelun ulkopuolelta.

Mä hain viime vuonna Ruotsiin psykalle Uumajaan, Örebrohon ja Uppsalaan - en päässyt. Ruotsissa haetaan yo-toikan ja lukion päättötodistuksen yhteenlasketuilla skaalatuilla pisteillä ja omat paperit LEEECCC ja noin 9 keskiarvo ei riittänyt kuin sadoille ja tuhansille varasijoille.. :D Että haastavaa se on Ruotsin puolellakin, en siis enään tänä vuonna yrittänytkään. Mutta jos jollain on paremmat arvosanat kuin mulla niin ehdottomasti kannattaa hakea, kieli on tuttu ja sen oppii nopeasti ja haku oli tosi helppo, todistukset sai laittaa suomenkielisinä versioina skannattuina.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku täältä hakenut ulkomaille opiskelemaan psykaa, ja jos on niin minne? Tai kenties opiskellut jo psykan kandiksi ja hakee nyt maisterivaiheeseen? Alan pitää sisäänpääsyä mahdottomana ja ulkomaille haku on nyt alkanut kiinnostaa koska en enää jaksais tota pääsykoerumbaa. Eli onko siis jollain kokemuksia? Millainen hakuprosessi on?

Itseä lähinnä mietityttää toi että sit maisteri pitäis kuitenkin tehdä suomessa ja siinä vaiheessa hakea uudestaan pääsykokeella...

Ylempi viesti siis piti olla lainauksena tähän !

Mä kysyisin hieman ihmetellen, miksi lähteä ulkomaille asti vaan tekemään psykan kandi? Miksei siis opiskella maisteriksi asti, kun on kerran matkaan lähtenyt? Kertoisiko joku asiasta enemmän tietävä. En vaan tajua tätä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyisin hieman ihmetellen, miksi lähteä ulkomaille asti vaan tekemään psykan kandi? Miksei siis opiskella maisteriksi asti, kun on kerran matkaan lähtenyt? Kertoisiko joku asiasta enemmän tietävä. En vaan tajua tätä.

Maailmalla kandintutkinto on riittävä työelämän tarpeisiin, maisteriksi jatkavat vain ne, jotka haluavat tiedeuran. Maisteri ei edes ole mahdollinen kuin pienelle osalle.

Suomessa tilanne on aina ollut toisin. Kandi on "koulunsa keskeyttänyt", pitää olla maisteri, että voi tehdä edes generalistialan töitä. Työpaikkailmoitukset ovat täynnä tekstejä "koulutukseltasi olet esim. ekonomi, DI tai tradenomi".

Psykassa ja muutamalla muulla alalla asia on tietty eri, kun pitää aidosti olla valmistunut maisteriksi, että tulee laillistetuksi työhönsä.

Ulkomailla tehty psykan maisteri ei lähes koskaan kelpaa Suomessa, siksi moni suuntaa tekemään pelkän kandin ulkomaille ja pyrkii sitten maisteriohjelmaan Suomessa. Sama pääsykoe on edessä siis joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Oho, en oo kuullu muualta noin kovia kokemuksia Turun soveltuvuuskokeista! :O Kai ne haastattelut vaihtelee kovin, koska itse en kyllä yhtään minkäänlaista paineensiedon testausta kokenut tai ollu mitenkään kamalaa. Päin vastoin. Toki mä pystyin avoimesti puhumaan tunteistani ja sen hetkisestäkin henkilökohtaisesta kriisistä, mutta eihän se niin voi olla, että niille, jotka jo pystyy ja osaa reflektoimaan, ollaan inhimillisiä ja muuten seinä vastassa... Mä muistan tunteneeni, kuinka empaattisesti molemmat haastattelijat suhtautu muhun ja kokemuksiini. Vähän ku ois psykoterapian ensikäynnillä käyny. Toki siellä oli eri haastattelijoita, mutta varmaan heillä kaikilla sama ohjeistus, kuinka edetä

Mäkin puhuin tunteistani mielestäni avoimesti ja selkeästi. Kerroin, kuinka rankin kokemani asia on jättänyt jälkensä, eikä se ikinä poistu mielestä, mutta se ei kuitenkaan vaikuta arkipäiväiseen elämääni. Tällä hain sitä, että en ole elämässäni millään tavalla rajoittunut tapahtuneesta johtuen. Tämä sitten käännettiin niin, että en piittaa ja olen välinpitämätön. Psykologin sanoin "olen vain rutannut asian kuin paperin palan ja heittänyt pois mielestä". Aivan kamalasti sanottu. En tiedä oliko haastattelijoissa tosiaan eroja... Mutta periaatteessa ei saisi olla, sillä se vaikuttaisi merkittävästi siihen, kuka pääsee sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho, en oo kuullu muualta noin kovia kokemuksia Turun soveltuvuuskokeista! :O Kai ne haastattelut vaihtelee kovin, koska itse en kyllä yhtään minkäänlaista paineensiedon testausta kokenut tai ollu mitenkään kamalaa. Päin vastoin. Toki mä pystyin avoimesti puhumaan tunteistani ja sen hetkisestäkin henkilökohtaisesta kriisistä, mutta eihän se niin voi olla, että niille, jotka jo pystyy ja osaa reflektoimaan, ollaan inhimillisiä ja muuten seinä vastassa... Mä muistan tunteneeni, kuinka empaattisesti molemmat haastattelijat suhtautu muhun ja kokemuksiini. Vähän ku ois psykoterapian ensikäynnillä käyny. Toki siellä oli eri haastattelijoita, mutta varmaan heillä kaikilla sama ohjeistus, kuinka edetä

Mäkin puhuin tunteistani mielestäni avoimesti ja selkeästi. Kerroin, kuinka rankin kokemani asia on jättänyt jälkensä, eikä se ikinä poistu mielestä, mutta se ei kuitenkaan vaikuta arkipäiväiseen elämääni. Tällä hain sitä, että en ole elämässäni millään tavalla rajoittunut tapahtuneesta johtuen. Tämä sitten käännettiin niin, että en piittaa ja olen välinpitämätön. Psykologin sanoin "olen vain rutannut asian kuin paperin palan ja heittänyt pois mielestä". Aivan kamalasti sanottu. En tiedä oliko haastattelijoissa tosiaan eroja... Mutta periaatteessa ei saisi olla, sillä se vaikuttaisi merkittävästi siihen, kuka pääsee sisään.

Lisään tohon vielä, että toi oli siis vaan esimerkki noista inhottavimmista jutuista. Koko keskustelu oli pelkkää kyseenalaistamista ja sellaista noh... epäempaattista niin kuin olen aiemminkin sanonut. Melkein olisin mielummin jonkunlaisen vihamieheni kanssa keskustellut. :D

Tuntuu että viime päivinä vaan enemmän ja enemmän on noussu tulokset mieleen enkä pysty keskittyy kunnolla mihinkään muuhun