Psykologia 2019

Vierailija kirjoitti:

Tampereella ainakin logopedia ja psykologia on molemmat tuhdisti kiintiöityjä.

Ensikertalaiskiintiön osalta, kyllä. Pätee (lähes) kaikkiin koulutusohjelmiin. Poikkeukset ovat jotain todella erikoista. Psykologian tai muidenkaan suosittujen alojen osalta poikkeuksia ei ole.

Jäljelle jäävä osa ei ole "toiskertalaiskiintiö". Se on täysin kiintiöimätön ja sitä kautta pääsee sisään kertalaisuudesta riippumatta.

Näin ollen toiskertalaisilla on mahdollisuus vain 20 % paikoista, mutta ensikertalaisilla on teoreettisesti mahdollisuus 100 % paikoista.

Onko joku täältä hakenut ulkomaille opiskelemaan psykaa, ja jos on niin minne? Tai kenties opiskellut jo psykan kandiksi ja hakee nyt maisterivaiheeseen? Alan pitää sisäänpääsyä mahdottomana ja ulkomaille haku on nyt alkanut kiinnostaa koska en enää jaksais tota pääsykoerumbaa. Eli onko siis jollain kokemuksia? Millainen hakuprosessi on?

Itseä lähinnä mietityttää toi että sit maisteri pitäis kuitenkin tehdä suomessa ja siinä vaiheessa hakea uudestaan pääsykokeella...

Vierailija kirjoitti:

Onko joku täältä hakenut ulkomaille opiskelemaan psykaa, ja jos on niin minne? Tai kenties opiskellut jo psykan kandiksi ja hakee nyt maisterivaiheeseen? Alan pitää sisäänpääsyä mahdottomana ja ulkomaille haku on nyt alkanut kiinnostaa koska en enää jaksais tota pääsykoerumbaa. Eli onko siis jollain kokemuksia? Millainen hakuprosessi on?

Itseä lähinnä mietityttää toi että sit maisteri pitäis kuitenkin tehdä suomessa ja siinä vaiheessa hakea uudestaan pääsykokeella...

Opiskellut kandiksi ulkomailla siis ja hakee nyt suomeen

Itsellä oli kolmas hakukerta, hain 2 kertaa HTT kunnes totesin että kokeen matemaattinen taso on itselleni liian vaikea. Viime vuonna hain Jyväskylään ja Joensuuhun, kokeet olivat aivan eri kaliiberia kuin aiempi HTT-koe tai tämän vuoden koe. Jyväskylässä jäin varasijalla 2 ja Joensuussa varasijalle 5. Lähellä siis oltiin.

Tämän kevään koe oli kyllä todella paljon entisiä HTT-hakijoita suosiva, tähän verrattuna eniten jkl/jsn kokeen taso oli kuin ala-asteen koe. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli kolmas hakukerta, hain 2 kertaa HTT kunnes totesin että kokeen matemaattinen taso on itselleni liian vaikea. Viime vuonna hain Jyväskylään ja Joensuuhun, kokeet olivat aivan eri kaliiberia kuin aiempi HTT-koe tai tämän vuoden koe. Jyväskylässä jäin varasijalla 2 ja Joensuussa varasijalle 5. Lähellä siis oltiin.

Tämän kevään koe oli kyllä todella paljon entisiä HTT-hakijoita suosiva, tähän verrattuna eniten jkl/jsn kokeen taso oli kuin ala-asteen koe. 

Kaikki sympatiat teille, joille matematiikka ei ole vahvuus. Iso kolaus siis tämä yhteishakuun liittyminen. :/

Vierailija kirjoitti:

Onko joku täältä hakenut ulkomaille opiskelemaan psykaa, ja jos on niin minne? Tai kenties opiskellut jo psykan kandiksi ja hakee nyt maisterivaiheeseen? Alan pitää sisäänpääsyä mahdottomana ja ulkomaille haku on nyt alkanut kiinnostaa koska en enää jaksais tota pääsykoerumbaa. Eli onko siis jollain kokemuksia? Millainen hakuprosessi on?

Itseä lähinnä mietityttää toi että sit maisteri pitäis kuitenkin tehdä suomessa ja siinä vaiheessa hakea uudestaan pääsykokeella...

Olen hakenut maisteriohjelmaan ja opiskellut Briteissä, mutta 90-luvulla, joten paljon on vettä virrannut sen jälkeen :) mutta, jos haku on yhä samanlainen, niin vielä ehdit hakea myöhäisessä haussa. Ensimmäinen haku oli jo kuukausia sitten, muistaakseni. Mutta voit tosiaan vielä kokeilla onneasi. Itsekin heräsin vasta tässä vaiheessa kevättä silloin aikoinaan, hain ja sain paikan ihan hyvästä yliopistosta.

UK:n ”opintopolku” on UCAS ja sitä kautta saat tietoa eri vaihtoehdoista ja hakuajankohdista. Opiskelu on hiton kallista. Itse kuuluin siihen viimeiseen vuosiluokkaan, jolle valtio kustansi ilmaisen opiskelun.

Haku on/oli aikoinaan helppo prosessi - lähetit lukion todistukset ja motivaatiokirjeen, jossa perustelet halusi opiskella ainetta. En muista oliko muuta. Ainakaan ei ollut pääsykoetta. Sitten yliopistoa suoritettiin kuten vanhaa lukiota, eli valinnanvaraa ja sivuaineita oli erittäin vähän. Mutta ainakin siinä yliopistossa, jossa opiskelin itse, vastasi aineet hyvin Helsingin yliopiston vaatimaa opintokokonaisuutta.

Opiskelu ulkomailla on kivaa, suosittelen.

Kun olet suorittanut kandin, voit hakea maisteriohjelmaan täällä Suomessa ja hyvällä lykyllä pääset sisään helpommin, sillä esim Helsingissä otetaan sisään 10 noin 100-180 hakijasta. Mutta en usko, että ulkomailla suoritettu kandin tutkinto auttaisi pääsemään helpommalla pääsykokeen matikkaosuudesta, sillä psykan opiskeluissa painotus on, noh, psykassa eikä matikassa!

Vierailija kirjoitti:

Onko joku täältä hakenut ulkomaille opiskelemaan psykaa, ja jos on niin minne? Tai kenties opiskellut jo psykan kandiksi ja hakee nyt maisterivaiheeseen? Alan pitää sisäänpääsyä mahdottomana ja ulkomaille haku on nyt alkanut kiinnostaa koska en enää jaksais tota pääsykoerumbaa. Eli onko siis jollain kokemuksia? Millainen hakuprosessi on?

Itseä lähinnä mietityttää toi että sit maisteri pitäis kuitenkin tehdä suomessa ja siinä vaiheessa hakea uudestaan pääsykokeella...

Tämä kiinnostaa myös minua! Ilmeisesti siis Britanniassa suoritettu maisteri ei anna psykologin pätevyyttä, mutta Hollannissa suoritettu antaa? Mutta Hollannissa edellytetään kliinisen harjoittelun tekemistä (jos siis kliiniselle puolelle kiinnostaa suuntautua), käytännössä siis hollannin kielen sujuvaa hallintaa. Huh. Onkohan helpompi oppia kahden muuttujan regressio kuin hollannin kieli. En tiiä.

Kallista on kyllä ulkomailla opiskelu. Yksi tuttuni pääsi muistaakseni Tsekkeihin opiskelemaan eläinlääkäriksi ja lukuvuosimaksu on jotain 15t/vuosi luokkaa. Mutta kyllä mä oon sitä mieltä, että jos oman unelma-ammatin saavuttaminen Suomessa on hankalaa, kannattaa sen eteen tehdä kaikkensa. Itse en ainakaan "tyytyisi" johonkin ammattiin, joka ei tunnu omalta.

Minä olen läpäissyt Jyväskylän kokeen kaksi kertaa, mutta en ole päässyt läpi soveltavuuskokeista. Olin varasijoilla 1 ja 3. Pah. Tämän vuoden koe taas oli aivan liikaa minulle ja nyt meni siis jo kolmas yrityskerta. Alkaa tuntua mahdottomalta tämä sisäänpääsy, mutta mikään muu ala ei kiinnosta pätkääkään. Ärsyttää niin paljon, kun olen pääsykokeen jo 2 kertaa läpäissyt, mutta silti turhaudun edelleen kotona. Ulkomailla opiskelu ei ole vaihtoehto, koska ei ole rahaa ja en voisi toimia Suomessa psykologin ammatissa ulkomailla suoritetun tutkinnon kanssa, vaan edessä olisi jälleen sama pääsykoe :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen läpäissyt Jyväskylän kokeen kaksi kertaa, mutta en ole päässyt läpi soveltavuuskokeista. Olin varasijoilla 1 ja 3. Pah. Tämän vuoden koe taas oli aivan liikaa minulle ja nyt meni siis jo kolmas yrityskerta. Alkaa tuntua mahdottomalta tämä sisäänpääsy, mutta mikään muu ala ei kiinnosta pätkääkään. Ärsyttää niin paljon, kun olen pääsykokeen jo 2 kertaa läpäissyt, mutta silti turhaudun edelleen kotona. Ulkomailla opiskelu ei ole vaihtoehto, koska ei ole rahaa ja en voisi toimia Suomessa psykologin ammatissa ulkomailla suoritetun tutkinnon kanssa, vaan edessä olisi jälleen sama pääsykoe :)

Itse olen kanssa ollut soveltuvuuskokeissa Turussa. Koepisteillä olisin päässyt heittämällä sisään, mutta soveltuvuuskokeesta en. Siitä tuli kyllä tosi paska fiilis etenkin siitä syystä, että päivä oli todellakin henkisesti raskas. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu käydä kaksissa soveltuvuuskokeissa pääsemättä sisään. Kuitenkin olet tehnyt kovan homman päästäksesi sinne asti.

Mua pelottaa ihan vietävästi, että koe tosiaan muuttuu ensi vuonna sellaiseksi, ettei siihen voi valmistautua. Logopedian koe on tuollainen, ja tiedän, ettei minulla ole toivoakaan päästä mihinkään korkeakouluun, jos kaikkien alojen pääsykokeet todella muuttuvat tuollaisiksi. 

Minkälaisia ne soveltuvuuskokeet olivat? Mitä kysyttiin ja oliko lähinnä haastatteluja vai jotain persoonallisuustestejä, vai mitä?

Olin viime vuonna Turun soveltuvuuskokeissa. Siihen kuului ryhmätehtävä ja kaksi psykologin haastattelua. Ennakkotehtävinä piti tehdä joku oma elämäntarina tiivistettynä, ja mitkä arvioi omiksi vahvuuksiksi ja heikkouksiksi psykologian alaa ajatellen. Siinä haastattelussa ne kysyi kyllä aika pahoja kysymyksiä joistain oman elämän pahimmista vaiheista tyyliin "mitenhän uudelle paikkakunnalle muuttaminen vaikuttaisi mielenterveyteesi" lol. Itsellä kävi onni siinä mielessä, että soveltuvuuskoe nosti omaa sijaa kirjalliseen pääsykokeeseen verrattuna. en kuitenkaan päässyt sisälle, mutta tuo nosti kuitenkin omaa motivaatiota ja varmistusta siitä, että tämä on oikea ala 

Vierailija kirjoitti:

Olin viime vuonna Turun soveltuvuuskokeissa. Siihen kuului ryhmätehtävä ja kaksi psykologin haastattelua. Ennakkotehtävinä piti tehdä joku oma elämäntarina tiivistettynä, ja mitkä arvioi omiksi vahvuuksiksi ja heikkouksiksi psykologian alaa ajatellen. Siinä haastattelussa ne kysyi kyllä aika pahoja kysymyksiä joistain oman elämän pahimmista vaiheista tyyliin "mitenhän uudelle paikkakunnalle muuttaminen vaikuttaisi mielenterveyteesi" lol. Itsellä kävi onni siinä mielessä, että soveltuvuuskoe nosti omaa sijaa kirjalliseen pääsykokeeseen verrattuna. en kuitenkaan päässyt sisälle, mutta tuo nosti kuitenkin omaa motivaatiota ja varmistusta siitä, että tämä on oikea ala 

Tässähän tuo soveltuvuuskokeen sisältö tulikin ilmi. Kahdenkeskiset haastattelut psykologin kanssa olivat mielestäni epäinhimillisiä. Kaikki mitä sanoit kyseenalaistettiin ja psykologilta ei löytynyt minkäänlaista empatiaa vaikeista asioista puhuttaessa. Toinen psykologi vieläpä käänsi veistä haavassa ja se on jäänyt kyllä pahasti mieleen. En ymmärrä, miten haastattelijat olivat niin "tylyjä"... Minä en ainakaan osaa keskustella ihmisen kanssa, joka tuijottaa sua ilmeellä "en usko sanaakaan".

Jooh. Mulle suositeltiin psykoterapiaa toisen haastattelun päätteiksi XDDDDD ja saatesanoilla "jos tiedät, mitä psykoterapia on.. " . Ei nyt sinänsä mitenkään huono asia ja varmasti valtaosa ihmisistä hyötyis psykoterapiasta mutta se tunnelma oli jotenkin outo. 

Vierailija kirjoitti:

Jooh. Mulle suositeltiin psykoterapiaa toisen haastattelun päätteiksi XDDDDD ja saatesanoilla "jos tiedät, mitä psykoterapia on.. " . Ei nyt sinänsä mitenkään huono asia ja varmasti valtaosa ihmisistä hyötyis psykoterapiasta mutta se tunnelma oli jotenkin outo. 

Todellakin oli outo tunnelma. Multa toinen psykologi kysyi aluksi että miltä ryhmähaastattelu tuntui. Aloin kertoa, että se oli kyl ihan mukava ja oli helppo keskustella jne. Psykologi pyöritteli päätään mulle ja sano "EI... vaan miltä se TUNTUI". Ookoo... Ja sit ku mä oon sellanen puhuja että saatan sanoa hermostuksissani lauseen perään esim. turhan sanan "että", esim "kyllä mä koen pärjääväni että.." ilman että lause jatkuu mitenkään. Niin psykologi kyllä varmasti ymmärsi tämän mutta hänen oli aivan pakko aina kysyä "että....?"

Osaako kukaan kertoa, mikä on oikea vastaus siihen logiikkatehtävään, jossa oli se iso neliö, jonka sisällä oli pieniä neliöitä, ja yhdestä (reunassa?) puuttui numero ja se piti keksiä. En ottanut koetta mukaan, joten en muista tehtävän numeroa, mutta se jäi mietityttämään. Samaten se ihan viimeinen logiikkatehtävä.

Gallup pitkästä aikaa

Peukku ylös = tilasto osuus kokeesta meni paremmin kuin logiikka osuus

Peukku alas = logiikka osuus meni paremmin kuin tilasto osuus

Osuudet eri mittaisia tietysti mutta jos miettii kummasta sai tehtyä suhteessa enemmän oikein. Ja artikkeliosuus ei nyt mahdu tähän galluppiin 😅

Soveltuvuuskokeista vielä sen verran, että itse en ainakaan ole nuoruudessa koetusta traumasta koskaan käynyt puhumassa kenenkään ammattilaisen kanssa, sillä sille ei ole ollut tarvetta. Nyt kuitenkin asiasta oli keskusteltava täysin vieraan ihmisen kanssa epäempaattisessa tunnelmassa. Psykologi piikitteli ja yritti omassa päässään kääntää minut välinpitämättömäksi jne. Onko tämä tosissaan oikea tapa toteuttaa soveltuvuuskoetta? Itse ainakin jäin tästä sellasille fiiliksille, että empä taitaisi haluta jatkossakaan mennä psykologin puheille asiasta...

Jep. Olin haastattelussa ihan kauhuissani koska niin jännittävä tilanne ja mua syytettiin siitä, että "en eläydy kertomaani tunteilla...????" tms.., tai että "vaikea pysyä mukana sun tunteissa" kun just puhuttiin jostain menneisyyden haamuista. Ja sitten kysyi että miksi näin ? Hämmennyin tuosta niin paljon, että haastattelija itsekin sanoi että oli kyllä vähän huono kysymys.