Uskonasiat tekee hulluksi...
Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo 2 vuotta tulla uskoon mutta psyyke vaan alkaa hajoamaan...Pelkään koko ajan helvettiin joutumista ja on nyt todettu pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene. En pysty ottamaan Jeesusta vastaan, ihan sama mitä teen. Olen varma että joudun helvettiin kun en osaa olla tarpeeksi nöyrä. Mt-taustaa on (mutta ei uskonnollista kotia). Mitä teen väärin? Miksi toiset tulevat kerrasta uskoo än ja minä en? Terapiasta ei ole apua. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä epäilevät minua provoksi. En valitettavasti ole mikään provo vaan aivan tosissani kirjoitin aloituksen, uskokoon ken tahtoo tai olkoon uskomatta.
ap
Juttusi kuullostaa täysin epäuskottavalta.
Ei siinä ole mitään ihmeelllistä. Maailmassa on varmasti miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät peloista ja ahdistuksesta uskonnon takia.
Autuas uskoontuleminen tuskin onnistuu niistä lähtökohdista. Itse vapauduin pahimmista peloista kun tajusin ja uskalsin myöntää, että jumalaa ei ole olemassa, ainakaan sellaista mihin ihmiset uskovat; niitä "oikeita" näkemyksiä kun on yhtä paljon kuin ihmisiäkin...
Pakko-oireisuus ja neuroottisuus vielä pahentavat tilannetta. Suosittelen ap:ta keskittymään johonkin ihan muuhun, helvettiä ei ole todennäköisesti olemassa joten siltä ei tarvitse pelastua. Jos se jumala onkin olemassa ja haluaa ihmisille hyvää, niin eiköhän sille riitä että keskitytään tähän elämään, huolehtimaan itsestämme ja toisistamme.
Sinulla on selvästi OCD joka ilmenee vain uskonasioiden yhteydessä. Opettele sivuuttamaan mielessäsi kyseiset asiat kokonaan. PÄTEVÄ terapeutti osaa auttaa mutta hyvän ocd-terapeutin löytäminen ei ole ihan helppoa. Tunnista tilanne jossa ahdistavat ajatukset alkavat kiertää kehää ja aiheuttaa ahdistusta ja pistä tilanne poikki kokonaan. Tee näin toistuvasti, vaikka 100 kertaa päivässä. Vähitellen aivot oppivat uuden tavan suhtautua asioihin. Youtubesta löydät paljon englanninkielistä materiaalia aiheesta. Kannattaa harkita myös jotain ssri-lääkitystä (psykiatrin kautta).
Huomenna on luvassa tukalaa 30 asteen hellettä tänne Helsingin keskustaan. Täytyypä muistaa avata ikkunat, että asunto vähän jäähtyisi. Työpäivän jälkeen on mukava tulla hyvin tuuletettuun ja raikkaseen kotiin. :D
Opin (luterilaisessa) rippikoulussa aikoinaan, että uskoa ei voi synnyttää omin voimin, töin ja teoin vaan se annetaan lahjana sille, joka anoo.
Aikani pohdin, miksi juuri minun anomukseni kaikui kuitenkin kuuroille korville. Lopulta haistatin pitkät, kun meinasi mennä järki siinä touhussa.
Joten ap, jos (sinunkaan) anomuksiasi ei kuunnella, niin suosittelen kokeilemaan jotain sellaista uskontoa, missä omilla teoilla voi saada edes jotain aikaiseksi. Ja kannattaa heittää vesilintua kristinuskolla, joka sitoo ihmisen kädettömäksi ja jättää ihmispolon vain yksin ja hylättynä anomaan anomistaan, vailla vastausta (vaikka se nimenomaan luvattiin -ja ilmeisesti jotkut harvat ja valitut bättre folkit sen saavatkin. Pyh!)
Vierailija kirjoitti:
Opin (luterilaisessa) rippikoulussa aikoinaan, että uskoa ei voi synnyttää omin voimin, töin ja teoin vaan se annetaan lahjana sille, joka anoo.
Aikani pohdin, miksi juuri minun anomukseni kaikui kuitenkin kuuroille korville. Lopulta haistatin pitkät, kun meinasi mennä järki siinä touhussa.
Joten ap, jos (sinunkaan) anomuksiasi ei kuunnella, niin suosittelen kokeilemaan jotain sellaista uskontoa, missä omilla teoilla voi saada edes jotain aikaiseksi. Ja kannattaa heittää vesilintua kristinuskolla, joka sitoo ihmisen kädettömäksi ja jättää ihmispolon vain yksin ja hylättynä anomaan anomistaan, vailla vastausta (vaikka se nimenomaan luvattiin -ja ilmeisesti jotkut harvat ja valitut bättre folkit sen saavatkin. Pyh!)
Aika ikävä jumala, jos se vielä kiduttaa ikuisesti niitä, joille se ei ole sitä uskoa lahjaksi antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin (luterilaisessa) rippikoulussa aikoinaan, että uskoa ei voi synnyttää omin voimin, töin ja teoin vaan se annetaan lahjana sille, joka anoo.
Aikani pohdin, miksi juuri minun anomukseni kaikui kuitenkin kuuroille korville. Lopulta haistatin pitkät, kun meinasi mennä järki siinä touhussa.
Joten ap, jos (sinunkaan) anomuksiasi ei kuunnella, niin suosittelen kokeilemaan jotain sellaista uskontoa, missä omilla teoilla voi saada edes jotain aikaiseksi. Ja kannattaa heittää vesilintua kristinuskolla, joka sitoo ihmisen kädettömäksi ja jättää ihmispolon vain yksin ja hylättynä anomaan anomistaan, vailla vastausta (vaikka se nimenomaan luvattiin -ja ilmeisesti jotkut harvat ja valitut bättre folkit sen saavatkin. Pyh!)
Aika ikävä jumala, jos se vielä kiduttaa ikuisesti niitä, joille se ei ole sitä uskoa lahjaksi antanut.
Tämä niin helvetisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 32 vuotta uskossa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäät helvettiin joutumista, etkö silloin jo ole uskovainen?
Luonteellasi kannattaa valita uskonto jossa ei ole helvettiä. Kokeile buddhalaisuutta. Siinä ei painosteta ihmistä uhkailuilla.
Kummallinen eksyttävä vastaus, buddhalaisuus ei pelasta, vain Jeesus pelastaa.
Epäilen tosin erittäin vahvasti, että ap on provo, sillä aivan varmasti jos ihminen etsii Jeesusta, Hän kyllä ilmestyy ja pelastaa ihmisen.
Aivan varmasti joo. Yritin aikani tulla uskoon, rukoilin, puolestani rukoiltiin, luin Raamattua, puhuin papeilla ja muutenkin tahdoin uskoa. Eipä onnistunut. Isosena olin sitten siitä huolimatta ja seurakunta-aktiivina koska ajattelin, että kyllä se uskokin sieltä sitten tulee. Ei tullut.
Olen nykyään hyvin onnellinen uskonnoton. Ei ole mitään pelättävää. Olen sen varmuuden ja luottamuksen ja tyyneyden elämääni löytänyt siitä varmuudesta. Ja nyt on jo vuosia ollut näin oikein hyvä. En koskaan ollut kirkon piirissä pyöriessäni näin levollinen ja sinut maailman kanssa.
Jos joku muu löytää tämän saman rauhan jostain muusta, niin hieno juttu! Ei ole minulta pois.
Itsepetoksessa on varmaan kiva elää. Mutta oma on elämäsi.
Nyt sinulta meni koko viestini ydin ohi. Elin itsepetoksessa kun yritin löytää uskon. Sitten hyväksyin, ettei sellaista minulle ole. Nyt tiedän, että minä riitän juuri näin, koska minä riitän itselleni. Elämäni mielekkyys on vain omissa käsissäni. Kaikki kuolemanpelkokin katosi, kun tajusi sen olevan vain loppu eikä minkään tuntemattoman alku.
Ja ihan todella, elämäni on omani. Minulle ainutkertainen ja ainutlaatuinen, mutta maailmankaikkeuden mittakaavassa aivan mitätön juttu. Se on valtavan lohdullinen ja hieno ajatus.
Itseäni kristinuskossa häiritsee eniten juuri se ikuinen kidutushelvetti joka tuntuu vaan moraalisesti väärältä. Sekä äärimmäisen ehdottomat säännöt, esim.avioerokielto (paitsi uskottomuustapauksissa) ja aborttikielto. Olisi ihanaa jos löytäisi turvallisen ja rakastavan jumalayhteyden mutta itse en ole sellaista onnistunut löytämään...t.etsijä
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kristinuskossa häiritsee eniten juuri se ikuinen kidutushelvetti joka tuntuu vaan moraalisesti väärältä. Sekä äärimmäisen ehdottomat säännöt, esim.avioerokielto (paitsi uskottomuustapauksissa) ja aborttikielto. Olisi ihanaa jos löytäisi turvallisen ja rakastavan jumalayhteyden mutta itse en ole sellaista onnistunut löytämään...t.etsijä
Olet kai tietoinen, että noista kysymyksistä esiintyy hyvinkin erilaisia näkemyksiä kristinuskon, jopa evlut-kirkon sisällä.
On kauheaa kun joutuu pelkäämään Jumalaa ja helvettiin joutumista eikä tule uskoon vaikka kuinka pyytää ja anoo...
Ap tosiaan kuulostaa vahvasti ocd-tapaukselta. Olen kohtalotoveri ja minuakin vaivaa päivittäin hirveä helvetinpelko, rukoilen ja rukoilen mutta mikään ei auta ja raamatun lukeminenkin ahdistaa pahasti...En ole myöskään tullut 2 vuoden rukoilusta uskoon. En tiedä mikä tähän auttaisi, ei kai mikään. Papille puhuttu jne ilman apua
Hmm ehkä ap ei sittenkään oikeasti halua antaa elämäänsä Jeesukselle? Yleensä uskoon kyllä tulee jos oikeasti nöyrtyy evankeliumin sanomalle
väsynyt kirjoitti:
Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo 2 vuotta tulla uskoon mutta psyyke vaan alkaa hajoamaan...Pelkään koko ajan helvettiin joutumista ja on nyt todettu pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene. En pysty ottamaan Jeesusta vastaan, ihan sama mitä teen. Olen varma että joudun helvettiin kun en osaa olla tarpeeksi nöyrä. Mt-taustaa on (mutta ei uskonnollista kotia). Mitä teen väärin? Miksi toiset tulevat kerrasta uskoo än ja minä en? Terapiasta ei ole apua. Onko kohtalotovereita?
Ei sinun tarvitse yrittää mitään, riittää kun uskot.
Usko Jeesuksen nimessä kaikki synnit anteeksi rauhaan, vapauteen ja iloon asti! Ole siunattu ja turvattu!
Täältä kuuluu seuroja kun googlaa : srk seurat
Hei, etsi seurakunnasta joku sielunhoitaja, tai ylipäätään uskossa pitempään vaeltanut ja juttele ahdistavista asioista. Uskoa ei tarvitse puristaa itsestään. Käytkö seurakunnassa? Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi! Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa RAKASTANUT, ettei yksikään joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. + Tv 7 -kanavalta löydät paljon uskon täyteisiä ja rohkaisevia ohjelmia. Saat uskoa kaikki syntisi, myös epäuskon Jeesuksen sovitustyön kautta anteeksi!
Mielenterveysongelmat kannattaa varmaan pyrkiä hoitamaan ensin...