Uskonasiat tekee hulluksi...

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkäät helvettiin joutumista, etkö silloin jo ole uskovainen?

Luonteellasi kannattaa valita uskonto jossa ei ole helvettiä. Kokeile buddhalaisuutta. Siinä ei painosteta ihmistä uhkailuilla.

Tiesitkö, että kaikissa muissa uskonnoissa ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, paitsi kristinuskossa, jossa Jeesus on sovittanut kaikkien synnit.

Siis kaikkien niiden, jotka suostuvat ottamaan tämän lahjan vastaan. Muut vastaavat itse synneistään, mikä tarkoittaa, ettei taivaaseen ole asiaa, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.

Vierailija kirjoitti:

Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumia me ihmiset tarvitsemme. Ei tarvitse muuta kuin halua uskoa, ja syntien anteeksiantamusta. Mekin siunaamme toisiamme täällä kotona joka päivä. Siitä saa rauhan ja turvallisuuden tunteen. Rukoilen Jumalalta että löydät hänen valtakuntansa.

Laita kesäseuraradio päälle ja kuuntele seuroja. Netissä myös saarna-arkisto.

Hallelujah,

ja nyt  kaikki laulamaan virsiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas sisko tai veli Jeesuksessa Kristuksessa,

minäkin olen kokenut juuri samanlaista kuin sinä. Voit ajatella, että tuo pakko-oireisuutesi tulee nyt mukaan tuohon uskon elämään. Minullakin on itselläni pakko-oireita ja etenkin silloin alussa, kun uskonasiat alkoivat kiinnostamaan, pakko-oireet olivat vahvasti läsnä ja myös helvetin pelko. Mikään vaihto vääränlaiseen hengellisyyteen (kuten buddhalaisuus) ei ole hyvä vaihtoehto vaan voit heikkona, voimattomana, kurjana, pakko-oireisena, helvettipelkoisena turvata Kristukseen. Voit rukoilla "Kristus, en tiedä miten uskoa, en saa uskonvarmuutta, Herra armahda minua". Osaako terapeuttisi käsitellä hengellisiä asioita? Kaikki terapeutit eivät välttämättä ota postiivisessa valossa uskoa ja silloin pitää miettiä, että onko terapeutti juuri sinulle oikea. Tokikaan terapeutin tehtävä ei ole edistää mitään uskoa työssään tai päästää niissäkään asioissa helpolla, mutta sinulla on oikeus vakaumukseesi ja uskoosi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pakko-oireinen helvetti-pelko ei myöskään ole sitä sinun aitoa hengellistä elämääsi, vaan se on pakko-oire. Hengelliset pakko-oireet ovat yksi pakko-oireiden alalaji, eivätkä ne sinällään liity uskonelämään, esim henkilö joka haluaa pestä jatkuvasti käsiään, ei tosiasiallisesti ole käsipesun tarpeessa läheskään aina.

Onko sinulla uskovia ystäviä tai seurakuntaa josta voisit hakea apua hengellisyyteen? Itse voin suositella luterilaista tai ortodoksista pappia, joka kykenee näkemään metsän puilta. Tämä voisi myös olla tärkeää, jos terapiassa alatte altistamaan helvetti-pelkoasi.

Voit kaiken kivun keskellä turvata Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Helvetin pelko on kamalaa ja silloin kun se vahvasti kytkeytyy mt-ongelmiin, niin olo on helvetillinen. Voit luottaa siihen, että Jumala näkee sinun sydämeesi ja sinun kipuusi. Voit tuoda juuri nämä ongelmat suoraan Isälle, rakastavalle Jumalalle, joka ei todellakaan halua sinua helvettiin, vaan omaan yhteyteensä.

Voin kertoa lohdutuksena, että minun helvetti-pelkoni on helpottunut, kun olen päässyt terveen hengellisyyden pariin ja kun pakko-oireeni ovat terapian avulla helpottaneet.

Siunausta sinulle veli/sisko.

Jos ensinnä lakkaisit tuomitsemasta toisia vakaumuksia ”vääränlaisiksi hengellisyyksiksi”. Ihmisen asia ei ole tuomita kristinopinkaan mukaan.

Se, jota ap tarvitsee nyt, on aika ja lempeys itseään kohtaan tiellä, joka tuntuu oikealta.

Jeesus Kristus on ainoa tie, eli ei kristitty voi opettaa muuta tietä. Ap tarvitsee apua pakko-oireisiin ja hengellisen elämän eheytymistä. Buddhalaisuudesta ei todellakaan ole tässä apua.

Valitse joku kivempi usko. Esim buddhalaisuus, jainalaisuus tai sikhiläisyys. Ei mitään helveteillä pelottelua, alistamista yms.

Kunnioitetaan kaikkea elävää, luontoa jne ja pyritään elämään rauhassa. Abrahamilaiset uskonnot ovat turhan sotaisia.

Aloittaja tarvii ihan muunlaista apua kuin lukemalla itsekseen Raamattua.

Se vain ahdistaa enemmän.

Lopeta itsesi pakottaminen uskovaiseksi.

Kuka sinua siihen vaatii?

Elä normaalia elämää, nauti kesästä ja hanki jotain muuta ajattelemista.

Joku elämänmyönteinen, iloinen ja rempseä kaveri olisi hyvä, joka veisi ajatukset ja tekemiset muualle kuin pakkouskomiseen.

Todellinen ilosanoma on se, että sinä olet syntynyt täydellisenä ja viattomana ja sinulla ei ole mitään pelättävää. Vasta opittu taikausko saa meidät pelkäämään kaikenlaista täysin tarpeettomasti. Ei ole Jumalaa tai Jumalia, ei helvettiä, ei taivasta, ei syntiä, jota tarvitsisi keltään anteeksi pyydellä. Helvetin voi itselleen luoda sitä pelkäämällä, mutta yhtä lailla siitä pelosta voi olla vapaa.

Elämän merkitys on elämä itse. Älä tuhlaa sitä etsimällä jotain jota ei ole olemassakaan. Älä pelkää, sillä ei ole mitään pelättävää. Nauti se aika joka sinulla on. Kaikkea hyvää ainutkertaiseen elämääsi!

Ap tarttee terapiaa koska kuvittelee onnen löytyvän ihan kaikesta muusta kuin siitä että näkis vaivaa oman päänsä hoitamiseksi kuntoon.

Sinulla ei ole mitään hätää, voisitko saada seurakunnasta jonkin tukihenkilön jolle voit soittaa kun näitä oloja tulee. Uskon että nämä ovat jokaiselle uskovaiselle sellainen vaihe, mikä pitää käydä läpi, ihmiset ovat erilaisia ja käsittelevät asioita eri tavalla. Anna itsellesi aikaa ja pyydä apua. Uskonto on ihan jokaiselle henkilökohtainen, samassa seurakunnassa voi näkemyksiä olla moneksi, nuorten ryhmät ovat yksiä parhaita paikkoja, sillä nuorilla on uskonnosta yleensä selvästi positiivinen käsitys, näihin kannataa tutustua.

Kiitos vastauksista, niitä tuli odotettua enemmän! En ole varma Jeesuksen olemassaolosta, sen tiedän että yliluonnolliseen uskon varmasti, olen aina uskonut jollain tavalla. En vaan löydä Jeesusta joten en usko että uskon ns. oikealla tavalla...Terapiani on jo päättynyt, ilmaisin asian aloituksessa hieman epäselvästi. Terapeutti ei kestänyt hengellistä etsintääni ja syyllisti asiasta ja se oli yksi syy lopetukseen (en ole enää menossa uuteen terapiaan)

Olen tosiaan helvetin olemassaolosta vakuuttunut ja taivaastakin mutta en vaan usko pääseväni sinne...Ehkä tämä kuulostaa ristiriitaiselta? Raamattu ahdistaa kovasti, etenkin Ilmestyskirja jota en enää edes uskalla lukea. Toisaalta Raamatussa on myös lohdullisia kohtia.

Tunnen vahvasti, että kuolen pian (olen sairaalloinen) ja siksi haluaisin saada uskonvarmuuden ja olen varma että nyt on ns.viimeinen tilaisuus tai käy huonosti. Olen jutellut papin kanssa, mistä ei ollut mitään apua...Haluaisin mennä johonkin seurakuntaan, mutta pelkään että pakko-oireet menevät entistä pahemmiksi. Rauhoittavia lääkkeitä syön

ap

miksi et ryhdy ateistiksi?

eli alat inttämään että jumalaa ei ole olemassa

Vierailija kirjoitti:

miksi et ryhdy ateistiksi?

eli alat inttämään että jumalaa ei ole olemassa

Ei siitä tarvitse inttää. Kyllä se todistustaakka on ihan siellä uskovien puolella.

Jos minä väitän, että on olemassa kultamunia muniva hanhi, niin ei ole inttämistä tuomita väite mielikuvituksen tuotteeksi. Kyllä minun on jotenkin muutenkin se todistettava kuin kerrottava, että yksi kirja sanoo niin ja minä uskon siihen. Hanhesta ei tule sen todellisempi vaikka siihen uskoisi kuinka moni tahansa tai vaikka sen palvontaa varten rakennettaisiin taloja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, niitä tuli odotettua enemmän! En ole varma Jeesuksen olemassaolosta, sen tiedän että yliluonnolliseen uskon varmasti, olen aina uskonut jollain tavalla. En vaan löydä Jeesusta joten en usko että uskon ns. oikealla tavalla...Terapiani on jo päättynyt, ilmaisin asian aloituksessa hieman epäselvästi. Terapeutti ei kestänyt hengellistä etsintääni ja syyllisti asiasta ja se oli yksi syy lopetukseen (en ole enää menossa uuteen terapiaan)

Olen tosiaan helvetin olemassaolosta vakuuttunut ja taivaastakin mutta en vaan usko pääseväni sinne...Ehkä tämä kuulostaa ristiriitaiselta? Raamattu ahdistaa kovasti, etenkin Ilmestyskirja jota en enää edes uskalla lukea. Toisaalta Raamatussa on myös lohdullisia kohtia.

Tunnen vahvasti, että kuolen pian (olen sairaalloinen) ja siksi haluaisin saada uskonvarmuuden ja olen varma että nyt on ns.viimeinen tilaisuus tai käy huonosti. Olen jutellut papin kanssa, mistä ei ollut mitään apua...Haluaisin mennä johonkin seurakuntaan, mutta pelkään että pakko-oireet menevät entistä pahemmiksi. Rauhoittavia lääkkeitä syön

ap

Tuon alkukappaleen pohjalta voisit tutustua juutalaisuuteen? Ihan vinkkinä jos se hengellinen koti löytyisi sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Menet helluntai tai city seurakuntaan.pyydät apua ja rukousta.

Nimenomaan noihin kahteen äärikarismaattiseen harhaoppilahkoon ei ainakaan kannata mennä - niissä psyyke hajoaa, koska ovat tosiaan sitä väärää evankeliumia julistavia.

Baptistipohjaiset, kuten One Way Mission, ovat raamatullisia "vanhanajan" seurakuntia, joita suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, niitä tuli odotettua enemmän! En ole varma Jeesuksen olemassaolosta, sen tiedän että yliluonnolliseen uskon varmasti, olen aina uskonut jollain tavalla. En vaan löydä Jeesusta joten en usko että uskon ns. oikealla tavalla...Terapiani on jo päättynyt, ilmaisin asian aloituksessa hieman epäselvästi. Terapeutti ei kestänyt hengellistä etsintääni ja syyllisti asiasta ja se oli yksi syy lopetukseen (en ole enää menossa uuteen terapiaan)

Olen tosiaan helvetin olemassaolosta vakuuttunut ja taivaastakin mutta en vaan usko pääseväni sinne...Ehkä tämä kuulostaa ristiriitaiselta? Raamattu ahdistaa kovasti, etenkin Ilmestyskirja jota en enää edes uskalla lukea. Toisaalta Raamatussa on myös lohdullisia kohtia.

Tunnen vahvasti, että kuolen pian (olen sairaalloinen) ja siksi haluaisin saada uskonvarmuuden ja olen varma että nyt on ns.viimeinen tilaisuus tai käy huonosti. Olen jutellut papin kanssa, mistä ei ollut mitään apua...Haluaisin mennä johonkin seurakuntaan, mutta pelkään että pakko-oireet menevät entistä pahemmiksi. Rauhoittavia lääkkeitä syön

ap

Tuon alkukappaleen pohjalta voisit tutustua juutalaisuuteen? Ihan vinkkinä jos se hengellinen koti löytyisi sieltä.

Huono ohje, juutalaisuus ei pelasta - Vain Jeesus pelastaa.

Pakko-oireisena on äärimmäisen vaikeaa pitää hengellistä elämää terveenä, koska pakko-oireet tunkevat joka paikkaan, myös siihen. Minusta tuntuu, että sinä ap olet jonkinlaisessa etsikkovaiheessa? Haet vastauksia Jumalalta, Raamatusta ja mietit kuka Jeesus on. Oletko käynyt toisella papilla kuin sillä jolla kävit? Voisi auttaa jos kävisit toisella papilla tai toisessa seurakunnassa. Kokeile vaikkapa ortodoksipappia tai toista luterilaista pappia? Missä päin Suomea asut? Ortodoksipapille voivat muutkin soittaa koska vaan kuin ortodoksit. Puhelinnumerot löytyvät kunkin seurakunnan sivuilta.

 

Minä suosittelisin sinulle ap kyllä myös psykoterapiaa, sellaista, jossa psykoterapeutti suhtautuu hengellisyyteen positiivisesti ja antaa sinun uskoa jos haluat uskoa. Lisäksi sellainen terapeutti, joka ymmärtää pakko-oireita, olisi välttämätön. Kaikki terapeutit eivät osaa hoitaa pakko-oireita.

Uskontovihamielisyys voi tulla psykoterapian esteeksi. Terapeutin pitäisi kyllä ymmärtää laittaa omat asenteensa syrjään ja antaa asiakkaalle vapaus toimia elämässään niinkuin asiakas haluaa.

Minusta olisi äärimmäisen tärkeää, että saisit apua pakko-oireisiin. Kerroin jo aikaisemmassa viestissä, että minullakin on pakko-oireita ja ne ovat myös vaikuttaneet hengelliseen elämääni. Moni näkee tässä juuri niin, että uskonto on se syy ongelmiin, vaikka päinvastoin syy ongelmiin on pakko-oireet. Jos taas vertaa siihen käsienpesuun, niin eihän käsienpesu itsessään ole paha, sehän on hyvä tapa ja monesti tarpeen, mutta pakonomaisena aiheuttaa suunnatonta haittaa. Se, että pakko-oireet tulevat uskontoon, ei tee itse uskonnon harjoittamisesta pahaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkäät helvettiin joutumista, etkö silloin jo ole uskovainen?

Luonteellasi kannattaa valita uskonto jossa ei ole helvettiä. Kokeile buddhalaisuutta. Siinä ei painosteta ihmistä uhkailuilla.

Kummallinen eksyttävä vastaus, buddhalaisuus ei pelasta, vain Jeesus pelastaa.

Epäilen tosin erittäin vahvasti, että ap on provo, sillä aivan varmasti jos ihminen etsii Jeesusta, Hän kyllä ilmestyy ja pelastaa ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, niitä tuli odotettua enemmän! En ole varma Jeesuksen olemassaolosta, sen tiedän että yliluonnolliseen uskon varmasti, olen aina uskonut jollain tavalla. En vaan löydä Jeesusta joten en usko että uskon ns. oikealla tavalla...Terapiani on jo päättynyt, ilmaisin asian aloituksessa hieman epäselvästi. Terapeutti ei kestänyt hengellistä etsintääni ja syyllisti asiasta ja se oli yksi syy lopetukseen (en ole enää menossa uuteen terapiaan)

Olen tosiaan helvetin olemassaolosta vakuuttunut ja taivaastakin mutta en vaan usko pääseväni sinne...Ehkä tämä kuulostaa ristiriitaiselta? Raamattu ahdistaa kovasti, etenkin Ilmestyskirja jota en enää edes uskalla lukea. Toisaalta Raamatussa on myös lohdullisia kohtia.

Tunnen vahvasti, että kuolen pian (olen sairaalloinen) ja siksi haluaisin saada uskonvarmuuden ja olen varma että nyt on ns.viimeinen tilaisuus tai käy huonosti. Olen jutellut papin kanssa, mistä ei ollut mitään apua...Haluaisin mennä johonkin seurakuntaan, mutta pelkään että pakko-oireet menevät entistä pahemmiksi. Rauhoittavia lääkkeitä syön

ap

Tuon alkukappaleen pohjalta voisit tutustua juutalaisuuteen? Ihan vinkkinä jos se hengellinen koti löytyisi sieltä.

Huono ohje, juutalaisuus ei pelasta - Vain Jeesus pelastaa.

Ihmisen pelastaa se ja vain se, mistä hän itse uskoo pelastuksen saavansa. Se minkä me tiedämme on tämä: Ihminen syntyy ja kuolee samojen sääntöjen mukaan kuin kaikki muukin elollinen tällä planeetalla. Oleellista yksilön kannalta on vain se, mikä tekee sen rajallisen ajan mielekkääksi. Jos tahtoo turvautua johonkin, niin kannattaa turvautua siihen mikä itsestään tuntuu oikealta. Koska vain sillä on merkitystä. Elämä päättyy kuolemaan, niin minulla, sinulla, kuin vaikka oravalla ja ahvenellakin, joten jokainen saa sen elämänsä elää uskoen ja tahtoen ja tehden mitä haluaa. Kunhan ei sillä vahingoita muita.

Ap:n pelastaa peloiltaan se, mikä hänet pelastaa peloiltaan. Se voi olla mitä vaan ateismista pastafarismiin ja hänellä on täysi oikeus etsiä omaa ratkaisuaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko-oireisena on äärimmäisen vaikeaa pitää hengellistä elämää terveenä, koska pakko-oireet tunkevat joka paikkaan, myös siihen. Minusta tuntuu, että sinä ap olet jonkinlaisessa etsikkovaiheessa? Haet vastauksia Jumalalta, Raamatusta ja mietit kuka Jeesus on. Oletko käynyt toisella papilla kuin sillä jolla kävit? Voisi auttaa jos kävisit toisella papilla tai toisessa seurakunnassa. Kokeile vaikkapa ortodoksipappia tai toista luterilaista pappia? Missä päin Suomea asut? Ortodoksipapille voivat muutkin soittaa koska vaan kuin ortodoksit. Puhelinnumerot löytyvät kunkin seurakunnan sivuilta.

 

Minä suosittelisin sinulle ap kyllä myös psykoterapiaa, sellaista, jossa psykoterapeutti suhtautuu hengellisyyteen positiivisesti ja antaa sinun uskoa jos haluat uskoa. Lisäksi sellainen terapeutti, joka ymmärtää pakko-oireita, olisi välttämätön. Kaikki terapeutit eivät osaa hoitaa pakko-oireita.

Uskontovihamielisyys voi tulla psykoterapian esteeksi. Terapeutin pitäisi kyllä ymmärtää laittaa omat asenteensa syrjään ja antaa asiakkaalle vapaus toimia elämässään niinkuin asiakas haluaa.

Minusta olisi äärimmäisen tärkeää, että saisit apua pakko-oireisiin. Kerroin jo aikaisemmassa viestissä, että minullakin on pakko-oireita ja ne ovat myös vaikuttaneet hengelliseen elämääni. Moni näkee tässä juuri niin, että uskonto on se syy ongelmiin, vaikka päinvastoin syy ongelmiin on pakko-oireet. Jos taas vertaa siihen käsienpesuun, niin eihän käsienpesu itsessään ole paha, sehän on hyvä tapa ja monesti tarpeen, mutta pakonomaisena aiheuttaa suunnatonta haittaa. Se, että pakko-oireet tulevat uskontoon, ei tee itse uskonnon harjoittamisesta pahaa.

 

Entisenä "syntymäortodoksina" kehoitan ap:tä pysymään kaukana ortodoksisuudesta - siellä rukoillaan kuolleita pyhimyksiä ja Mariaa, joten se ei ole raamatullinen kirkko.

Jo 32 vuotta uskossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkäät helvettiin joutumista, etkö silloin jo ole uskovainen?

Luonteellasi kannattaa valita uskonto jossa ei ole helvettiä. Kokeile buddhalaisuutta. Siinä ei painosteta ihmistä uhkailuilla.

Kummallinen eksyttävä vastaus, buddhalaisuus ei pelasta, vain Jeesus pelastaa.

Epäilen tosin erittäin vahvasti, että ap on provo, sillä aivan varmasti jos ihminen etsii Jeesusta, Hän kyllä ilmestyy ja pelastaa ihmisen. 

Aivan varmasti joo. Yritin aikani tulla uskoon, rukoilin, puolestani rukoiltiin, luin Raamattua, puhuin papeilla ja muutenkin tahdoin uskoa. Eipä onnistunut. Isosena olin sitten siitä huolimatta ja seurakunta-aktiivina koska ajattelin, että kyllä se uskokin sieltä sitten tulee. Ei tullut.

Olen nykyään hyvin onnellinen uskonnoton. Ei ole mitään pelättävää. Olen sen varmuuden ja luottamuksen ja tyyneyden elämääni löytänyt siitä varmuudesta. Ja nyt on jo vuosia ollut näin oikein hyvä. En koskaan ollut kirkon piirissä pyöriessäni näin levollinen ja sinut maailman kanssa.

Jos joku muu löytää tämän saman rauhan jostain muusta, niin hieno juttu! Ei ole minulta pois.

Eikös Jumalan kuuluisi rakastaa kaikkia ja haluta kaikki onnelliseen yhteiseloon hänen lapsinaan? Ja sinä et löydä Jeesusta sitten millään yrityksistä huolimatta? Loogisesti tähän on vain kaksi mahdollista selitystä:

1) Jumalaa ja Jeesusta ei ole.

2) Jumala on, mutta hän ei rakasta sinua.

Miksi haluaisit palvoa jotakuta, joka ei rakasta sinua?

Sanoit myös, että Raamatun lukeminen on ahdistavaa/pelottavaa. Miksi haluat väkisin elää pelossa? Ei sellainen jumala ole palvomisen saati rakkauden arvoinen, joka tuomitsisi ihmisiä kadotukseen siksi, ettei itse antanut heille mitään mihin uskoa, eivätkä he halunneet käyttää ainoaa elämäänsä todistamattomia asioita pelkäämällä.