Miten päädyit yksinhuoltajaksi?

Miksi tähän päätymisen syyt kiinnostaa? Haluatko päästä jeesustelemaan sillä, miten "helposti nykyään erotaan"?

Mies petti minua. Kertapanon olisin voinut katsoa läpi sormien mutta sivusuhdetta en pystynyt, joten jätin miehen ja muutin lapsien kanssa muualle.

Lapset olivat silloin 2 ja 4vuotiaat. Hyvin ollaan pärjätty alkuhankaluuksien jälkeen kun opeteltiin meille sopivaan rytmiin. :)

En koe elämääni rankaksi tai vaikeaksi. Toki minulla on vakaa taloudellinen tilanne joka osaltaan helpottaa suuresti. En koe katkeruutta eksää kohtaan, vaikka oli huono mies niin on kuitenkin hyvä isä jota kiinnostaa mitä lapsilleen kuuluu.

Lapset tapaavat isäänsä kerran tai kaksi kuukaudessa.

Mua kiinnostaisi tietää että miksi isäksi pitää valita niin renttuja miehiä?

Tuntuu että nainen painottaa miesvalinnoissaan paljon enemmän niitä renttuus-ominaisuuksia kuin että miettisi olisiko tämä mies vastuuntuntoinen luotettava hyvä isä..

Puolison kuolema

Lapset olivat 3-vuotiaita kun isänsä menehtyi.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että miksi isäksi pitää valita niin renttuja miehiä?

Tuntuu että nainen painottaa miesvalinnoissaan paljon enemmän niitä renttuus-ominaisuuksia kuin että miettisi olisiko tämä mies vastuuntuntoinen luotettava hyvä isä..

Voitaisiinko niihin renttuihin miehiin iskeä jokin varoituskyltti, niin osaisi välttää. Se kun ei päällepäin näy.

Kasvoimme erilleen eli se klassinen tarina. Ja käytän tuota ilmaisua tietäen, että palstapojat alkavat mölistä. Mutta minä halusin elämässä eteenpäin, kun lapsi oli kasvanut. Halusin opiskella yliopistotutkinnon, kävin kyllä myös töissä ja hoidin edelleen suurimman osan kodista ja lapsenhoidosta. Mies kävi töissä ja harrasti. Pilkkasi opiskeluani ja opiskelutovereitani. Alkoi tulla kännissä harrastuksistaan, kun oli sovittu, että hän jäisi vuorostaan loppuillaksi lapsen kanssa kotiin, jotta minä pääsen omiin menoihini eli en päässyt sovittuihin menoihin. Vielä kolmekymppisenä mies oli henkiseltä tasoltaan samassa vaiheessa kuin 20+ vuotiaana, kun tapasimme, so. hän ei aikuistunut, ei kehittynyt, ei muuttunut millään tavalla kypsemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että miksi isäksi pitää valita niin renttuja miehiä?

Tuntuu että nainen painottaa miesvalinnoissaan paljon enemmän niitä renttuus-ominaisuuksia kuin että miettisi olisiko tämä mies vastuuntuntoinen luotettava hyvä isä..

Voitaisiinko niihin renttuihin miehiin iskeä jokin varoituskyltti, niin osaisi välttää. Se kun ei päällepäin näy.

Väittäisin kyllä että näkyy päällepäin. Kysykää kunnollisilta miesystäviltänne arviota miesehdokkaista.

Miehet osaa arvioida paremmin toisten miehen kunnollisuutta ja luotettavuutta koska heidän arvioihin ei vaikuta miehen itsevarmuus ym renttu-ominaisuudet.

Monesti tuntuu siltä että nainen nimenomaan haluaa renttugeenit lapsille ja sitten vasta sen hyväsydämisen isän kun ollaan yksinhuoltajia.

Tarina on pitkä kerrottavaksi kokonaisuudessaan joten kerron pääpiirteittäin.

Oltiin monta vuotta onnellisia ennen lapsia ja onnemme kukkuloilla monta vuotta lasten saannin jälkeen. Elämä kukoisti siihen saakka kunnes mies jäi työttömäksi ja minä jäin ainoaksi talouden pyörittäjäksi. Rahasta tuli tiukkaa, mies rupesi juomaan ja juominen lähti käsistä. Miehen persoonallisuus muuttui, ennen ystävällinen, huimorintajuinen ja ihana persoona oli kokoajan vihainen, masentunut, huusi ja raivosi. Yritin hakea apua päihdeklinikalta, mielenterveystoimistosta ja lastensuojelusta.

Mies oli jonkin aikaa aina kuivilla ja repsahti aina uudelleen. Väkivalta astui kuvioon, ensin lievänä joten en lähtenyt. Ranteista puristamista ja tönimistä. Se muuttui lyömiseksi. Sitten löi lasten edessä nenäni poskelle ja hampaita suusta, potki vatsaan ja mursi käteni.

Se on viimeinen kerta kun ollaan tavattu. Nappasin lapset mukaan ja juoksin ilman kenkiä pihalle huutamaan apua.

Ollaan pärjätty lasten kanssa loistavasti, olen onnellinen ja lapsetkin ovat. Isä ei ole tavannut lapsiaan tuon illan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän päätymisen syyt kiinnostaa? Haluatko päästä jeesustelemaan sillä, miten "helposti nykyään erotaan"?

Siksi, koska palstalla tuntuu olevan äänessä pääosin ne, jotka viettää perhe-elämää. Samalla kiinnostaa useimmat syyt, minkä takia suhde lopulta päättyy. Jotkut voi sinnitellä pitkäänkin yhdessä, vaikka ongelmia on, mutta mihin sitten lopulta kaikki kaatuu, sitä voi olla ihan hyvä itsekin pohdiskella. Aina se ei ole niin yksiselitteistä.

Voimia kaikille, jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi puolison kuoleman jälkeen. Minullakin on lähisuvussa kuolemantapauksen vuoksi yh:ksi jäänyt.

Ap

Mihin Sanoman aviisiin ap kerää artikkelimatskua?

Paikallisen lähiöbaarin sonni tuli yökylään. Lähiöbaarissa käy yhä, mutta miestä ei ole enää näkynyt.

Tulin raskaaksi yhden illan jutusta. Mies ei halunnut lasta. Yksin olen lapsen kasvattanut syntymästä teini-ikään asti ja varmasti kasvatan aikuiseksikin.

Yksinhuoltajana olen toki perheellinen, muodostan perheen yhdessä lapseni kanssa. Suurin syy eroon päätymiselle oli miehen lähtö keikkatöihin kauas kotoa. Hän kävi kotona enää vain muutaman viikon välein kääntymässä ja kun tätä jatkui melkein vuoden, todettiin että meillä ei enää ole parisuhdetta. Käytännön syistä minusta tuli yksinhuoltaja, että lapsen asioiden hoitaminen olisi helpompaa. Tämä oli meidän molempien tahto. Lapsi luonnollisesti tapaa isäänsä aina, kun isä käy kotipaikkakunnalla vanhempiensa luona, sekä viettää lomilla isän luona pidempiä aikoja. Erotessa lapsi oli 5-vuotias, nyt 8-vuotias. Harmi, että lapsi tapaa isäänsä niin harvoin, mutta isän oma valinta oli lähteä kauas lapsen luota. Puhelimessa he ovat puhuneet sekä ennen eroa että eron jälkeen useita kertoja viikossa ja isä on kiinnostunut lapsen asioista ja kuulumisista.

Olin isälle itsestäänselvyys joka hoitaa kaiken ja hän tekee mitä haluaa. Halusin erota ja siinä vaihessa selvisi ettei toista kiinnosta lapsi ollenkaan eikä halunnut olla edes se viikonloppuisä vaan jäätiin kahdestaan.

Lapsi oli aikanaan yhteinen päätös. Vauva-ajan jälkeen loppui isän mielenkiinto.

Vierailija kirjoitti:

Tarina on pitkä kerrottavaksi kokonaisuudessaan joten kerron pääpiirteittäin.

Oltiin monta vuotta onnellisia ennen lapsia ja onnemme kukkuloilla monta vuotta lasten saannin jälkeen. Elämä kukoisti siihen saakka kunnes mies jäi työttömäksi ja minä jäin ainoaksi talouden pyörittäjäksi. Rahasta tuli tiukkaa, mies rupesi juomaan ja juominen lähti käsistä. Miehen persoonallisuus muuttui, ennen ystävällinen, huimorintajuinen ja ihana persoona oli kokoajan vihainen, masentunut, huusi ja raivosi. Yritin hakea apua päihdeklinikalta, mielenterveystoimistosta ja lastensuojelusta.

Mies oli jonkin aikaa aina kuivilla ja repsahti aina uudelleen. Väkivalta astui kuvioon, ensin lievänä joten en lähtenyt. Ranteista puristamista ja tönimistä. Se muuttui lyömiseksi. Sitten löi lasten edessä nenäni poskelle ja hampaita suusta, potki vatsaan ja mursi käteni.

Se on viimeinen kerta kun ollaan tavattu. Nappasin lapset mukaan ja juoksin ilman kenkiä pihalle huutamaan apua.

Ollaan pärjätty lasten kanssa loistavasti, olen onnellinen ja lapsetkin ovat. Isä ei ole tavannut lapsiaan tuon illan jälkeen.

Olet superäiti💪 Ehkä mäkin uskallan lähteä tästä suhteesta.. mies ei ole vielä lyönyt mutta nimittelee kokoajan ja on repinyt hiuksista ja töninyt..

Mies löi lasta. Kaikki oli hyvin meidän välillä, riideltiinkin harvoin mutta uhmaikäisenä lapsi kävi miehen hermoille ja mies löi lasta avokämmenellä kasvoille. Siihen loppui se suhde ja lastaan tapaa kerran kahdessa kuukaudessa valvotusti sosiaalityöntekijöiden valvoessa. En suostu valvomattomiin tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mihin Sanoman aviisiin ap kerää artikkelimatskua?

Ap ei kerää mihinkään aviisiin mitään vaan kyselee oman mielenkiinnon tähden. Olen lehtihommia tehnyt keikkatyönä (en sanomalle), mutta nyt työttömänä. Ap

Muitakin kuin perheellisiä? Tiedoksi, että minä olen perheellinen, perheemme koostuu minusta ja lapsesta. Ja se on ollut alusta asti sellaisenaan kokonainen.

Ihan suunnitellusti. Olin päättänyt että haluan lapset suht nuorena. En löytänyt sopivaa parisuhdetta siihen mennessä joten aloitin perheeni itse. Ehtii sitä sitten taas myöhemmin seurustella, kun lapset kasvaneet. Nyt nautin pikkulapsivaiheesta.