Lue keskustelun säännöt.
Millaisen miehen nainen haluaa jatkoa
13.07.2018 |
Alkuperäinen ketju sitten poistettiin, mysteeri.
Itse olin kommentoimassa että kyllä me tavismiehet olemme aika katkeria. Itse siis introvertti ja masentunut joten ei ole saanut itsestään irti sitä, että iskisi naisen. Nyt ikää yli 35 vuotta, joten yksin taidan pysyä loppuelämän. Helppo teidän naisten huudella että itseäsi niskasta kiinni.
Olen ihan ok näköinen, en siis kuitenkaan malli. Jos olisin 'prinssi' olisi naiset luultavasti lähestyneet minua jossain vaiheessa elämääni. En kuitenkaan ole siinä top 10% miehistä ulkonäöllisesti, joten ilman lähestymisyrityksiä olen ollut. Siis tasan nolla treffipyyntöä saanut. Nolla.
Käyn kuitenkin ulkona ajoittain, en dokaa en polta. Urheilen. Tehnyt kaiken paitsi itse kunnolla lähestynyt ketään. Töissä olen, ei sielläkään mitään sutinaa.
Kommentit (109)
Mä haluan mielenkiintoisen ja keskustelevan miehen. Sellaisen joka lukee, on kiinnostunut historiasta, eri maiden kulttuureista, lähtee teatteriin ja luennoille.
Jos vielä purjehtii ja laittaa ruokaa niin vielä parempi.
Toisaalta mulle kelpais työtön novellikirjailijakin joka vähän siivoilee kotona ja kokkaa kun tulen töistä.
Muusikkokin kävisi.
Ulkonäkövaatimuksia vain pituus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko nyt kysyä kun kaksikin miestä on täällä sanonut että ei löytyisi kuin vanhempia naisia seuraksi. Mikäs vika heissä on? Kannattaisiko vaikka edes yrittää? Ties miten siistiä olisi.
Toki jos lapsukaisia haluaa tehdä tähän maailmaan niin sitten ymmärrän miksi ei.
Mulla oli 27-42v hakukriteeri tinderissä. Ainoat jotka kiinnostui edes tykkäykset verran oli tuolta ikähaitarin alkupäästä 27v.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan mielenkiintoisen ja keskustelevan miehen. Sellaisen joka lukee, on kiinnostunut historiasta, eri maiden kulttuureista, lähtee teatteriin ja luennoille.
Jos vielä purjehtii ja laittaa ruokaa niin vielä parempi.
Toisaalta mulle kelpais työtön novellikirjailijakin joka vähän siivoilee kotona ja kokkaa kun tulen töistä.
Muusikkokin kävisi.
Ulkonäkövaatimuksia vain pituus.
Montako tällaista miestä olet tavannut? :D
Mä en tajua tätä nykyaikaa. Ap, millä rahoilla täällä jokaiselle hankitaan ammattimainen pönkittäjä? Tekemään ne työt, joita sinä ja vielä masentuneempi ette ole valmiita toisillenne tekemään. Mikään ostoapu tässä maailmassa ei korvaa ihmisten keskinäistä ystävyyttä, lämpöä, läheisyyttä ja auttamista. Mikään näistä ei pitäisi olla keskivertomasentuneen ulottumattomissa ainakin jossain mittakaavassa. Tuottajana, ei kuluttajana.
Kun puhutaan kenen tahansa parisuhteesta parin vuoden jälkeen, hyvässä tapauksessa se koostuu noista asioista. Ei niinkään seksuaalisesta vetovoimasta. Voit saada elämältä riittävästi kokemusta parisuhteessa tarvittavista asioista ja nostaa itseluottamusta terveellä tavalla, kohottamalla suhdetaitojasi. Miksi se ei kiinnosta eikä kelpaa? Mikä sinua vetää noin vastustamattomasti itsesäälin harrastajaksi? Ettet voi sitä hetkeksikään heittää?
Asia ei kaunistu yhtään sillä, että kehut objektiivisella ymmärryksellä omista vioistasi. Meillä kaikilla on vikoja. Silti täällä voidaan joko elää tai jättää elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä nykyaikaa. Ap, millä rahoilla täällä jokaiselle hankitaan ammattimainen pönkittäjä? Tekemään ne työt, joita sinä ja vielä masentuneempi ette ole valmiita toisillenne tekemään. Mikään ostoapu tässä maailmassa ei korvaa ihmisten keskinäistä ystävyyttä, lämpöä, läheisyyttä ja auttamista. Mikään näistä ei pitäisi olla keskivertomasentuneen ulottumattomissa ainakin jossain mittakaavassa. Tuottajana, ei kuluttajana.
Kun puhutaan kenen tahansa parisuhteesta parin vuoden jälkeen, hyvässä tapauksessa se koostuu noista asioista. Ei niinkään seksuaalisesta vetovoimasta. Voit saada elämältä riittävästi kokemusta parisuhteessa tarvittavista asioista ja nostaa itseluottamusta terveellä tavalla, kohottamalla suhdetaitojasi. Miksi se ei kiinnosta eikä kelpaa? Mikä sinua vetää noin vastustamattomasti itsesäälin harrastajaksi? Ettet voi sitä hetkeksikään heittää?
Asia ei kaunistu yhtään sillä, että kehut objektiivisella ymmärryksellä omista vioistasi. Meillä kaikilla on vikoja. Silti täällä voidaan joko elää tai jättää elämättä.
Ööh, kuulostaa vähän hölmöltä sanoa tää, mutta kaipa apn ongelma on se masennus?:D
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä nykyaikaa. Ap, millä rahoilla täällä jokaiselle hankitaan ammattimainen pönkittäjä? Tekemään ne työt, joita sinä ja vielä masentuneempi ette ole valmiita toisillenne tekemään. Mikään ostoapu tässä maailmassa ei korvaa ihmisten keskinäistä ystävyyttä, lämpöä, läheisyyttä ja auttamista. Mikään näistä ei pitäisi olla keskivertomasentuneen ulottumattomissa ainakin jossain mittakaavassa. Tuottajana, ei kuluttajana.
Kun puhutaan kenen tahansa parisuhteesta parin vuoden jälkeen, hyvässä tapauksessa se koostuu noista asioista. Ei niinkään seksuaalisesta vetovoimasta. Voit saada elämältä riittävästi kokemusta parisuhteessa tarvittavista asioista ja nostaa itseluottamusta terveellä tavalla, kohottamalla suhdetaitojasi. Miksi se ei kiinnosta eikä kelpaa? Mikä sinua vetää noin vastustamattomasti itsesäälin harrastajaksi? Ettet voi sitä hetkeksikään heittää?
Asia ei kaunistu yhtään sillä, että kehut objektiivisella ymmärryksellä omista vioistasi. Meillä kaikilla on vikoja. Silti täällä voidaan joko elää tai jättää elämättä.
Ööh, kuulostaa vähän hölmöltä sanoa tää, mutta kaipa apn ongelma on se masennus?:D
-eri
Tota noin. Kuka vain olisi masentunut tuollaisen elämäntarinan myötä. Ettei se elämä oikeastaan ole alkanutkaan. Sehän ei ole aapeen syytä maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille kaikesta rummutuksesta huolimatta, mutta halpaa viihdettä on rajattomasti ja yhteiskunta taputtaa selkään, että viru sinä vaan poika kotonas, kun ei me sinulta mitään odoteta. Että jos nyt vähän töissäkin jaksat käydä, niin sehän on jo elämän tarkoitus täytetty siinä.
Ja varmasti on ollut masentavaa elää niin huonosti pohjustettua elämää, joka on johtanut syrjäytymiseen 16-vuotiaana.
Mutta itse kroonikkona muistuttaisin aina ja uudelleen, että masennuksesta ei pidä tehdä suurempaa pirua kuin se onkaan. Masentuneet ihmiset myös elävät parisuhteissa ja kehittyvät niissä, ja saavat kaikenlaista muutakin aikaan, kasvavat ihmisenä ja oppivat antamaan jotain todellista ja myös ottaman sitä vastaan. Keski-ikäistyessä alkaa ymmärtää sitten sitäkin, mitkä asiat olosuhteissa, historiassa ja luonteessa ovat tuottaneet jatkuvasti ongelmia.
Tosi iso osa masennukseksi leimatusta ongelmavyyhdistä on itse asiassa puhdasta pelkoa ja oman itsen kampittamista ongelmien välttämiseksi. Olisi rakentavampaa puhua siitä ja lopettaa tolkuton medikalisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä nykyaikaa. Ap, millä rahoilla täällä jokaiselle hankitaan ammattimainen pönkittäjä? Tekemään ne työt, joita sinä ja vielä masentuneempi ette ole valmiita toisillenne tekemään. Mikään ostoapu tässä maailmassa ei korvaa ihmisten keskinäistä ystävyyttä, lämpöä, läheisyyttä ja auttamista. Mikään näistä ei pitäisi olla keskivertomasentuneen ulottumattomissa ainakin jossain mittakaavassa. Tuottajana, ei kuluttajana.
Kun puhutaan kenen tahansa parisuhteesta parin vuoden jälkeen, hyvässä tapauksessa se koostuu noista asioista. Ei niinkään seksuaalisesta vetovoimasta. Voit saada elämältä riittävästi kokemusta parisuhteessa tarvittavista asioista ja nostaa itseluottamusta terveellä tavalla, kohottamalla suhdetaitojasi. Miksi se ei kiinnosta eikä kelpaa? Mikä sinua vetää noin vastustamattomasti itsesäälin harrastajaksi? Ettet voi sitä hetkeksikään heittää?
Asia ei kaunistu yhtään sillä, että kehut objektiivisella ymmärryksellä omista vioistasi. Meillä kaikilla on vikoja. Silti täällä voidaan joko elää tai jättää elämättä.
Ööh, kuulostaa vähän hölmöltä sanoa tää, mutta kaipa apn ongelma on se masennus?:D
-eri
Tota noin. Kuka vain olisi masentunut tuollaisen elämäntarinan myötä. Ettei se elämä oikeastaan ole alkanutkaan. Sehän ei ole aapeen syytä maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille kaikesta rummutuksesta huolimatta, mutta halpaa viihdettä on rajattomasti ja yhteiskunta taputtaa selkään, että viru sinä vaan poika kotonas, kun ei me sinulta mitään odoteta. Että jos nyt vähän töissäkin jaksat käydä, niin sehän on jo elämän tarkoitus täytetty siinä.
Ja varmasti on ollut masentavaa elää niin huonosti pohjustettua elämää, joka on johtanut syrjäytymiseen 16-vuotiaana.
Mutta itse kroonikkona muistuttaisin aina ja uudelleen, että masennuksesta ei pidä tehdä suurempaa pirua kuin se onkaan. Masentuneet ihmiset myös elävät parisuhteissa ja kehittyvät niissä, ja saavat kaikenlaista muutakin aikaan, kasvavat ihmisenä ja oppivat antamaan jotain todellista ja myös ottaman sitä vastaan. Keski-ikäistyessä alkaa ymmärtää sitten sitäkin, mitkä asiat olosuhteissa, historiassa ja luonteessa ovat tuottaneet jatkuvasti ongelmia.
Tosi iso osa masennukseksi leimatusta ongelmavyyhdistä on itse asiassa puhdasta pelkoa ja oman itsen kampittamista ongelmien välttämiseksi. Olisi rakentavampaa puhua siitä ja lopettaa tolkuton medikalisointi.
Eikös aplla ole ihan "normaali" elämä? Ei ole vain parisuhdetta. Hänen kaverillaan sitä vastoin taas ei ole mitään. Jokuhan koitti houkutella ap:ta lyömään hynttyyt yhteen kaverinsa kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko nyt kysyä kun kaksikin miestä on täällä sanonut että ei löytyisi kuin vanhempia naisia seuraksi. Mikäs vika heissä on? Kannattaisiko vaikka edes yrittää? Ties miten siistiä olisi.
Toki jos lapsukaisia haluaa tehdä tähän maailmaan niin sitten ymmärrän miksi ei.
En yritä jos en ihastu. Mitä järkeä? En ole kertaakaan ihastunut yli 40-vuotiaaseen naiseen!
Siis yrittäminen vaatii ihastumisen? Miten tuo ihastuminen yleensä syntyy? Pelkän ulkonäön perusteella? Usein ihastuminen kuitenkin lähtee siitä, että viettää paljon aikaa toisen henkilön kanssa ja huomaa, että siinäpä loistava tyyppi. Täysin ulkonäöstä lähtenyt ihastuminen johtaa usein pettymykseen, sillä ihastumisen kohde saattaa osoittautua luonteeltaan ja arvomaailmaltaan sinulle sopimattomaksi ihmiseksi. Kuvauksesi perusteella kierrät ongelmasi kanssa kehää. Löydät paljon selityksiä sille, miksi et pääse suhteeseen. Odotat siis oikeasti tilannetta, jossa nainen, johon olet ihastunut lähestyy sinua. En oikein usko, että annat ”lähesty minua” -signaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko nyt kysyä kun kaksikin miestä on täällä sanonut että ei löytyisi kuin vanhempia naisia seuraksi. Mikäs vika heissä on? Kannattaisiko vaikka edes yrittää? Ties miten siistiä olisi.
Toki jos lapsukaisia haluaa tehdä tähän maailmaan niin sitten ymmärrän miksi ei.
En yritä jos en ihastu. Mitä järkeä? En ole kertaakaan ihastunut yli 40-vuotiaaseen naiseen!
Siis yrittäminen vaatii ihastumisen? Miten tuo ihastuminen yleensä syntyy? Pelkän ulkonäön perusteella? Usein ihastuminen kuitenkin lähtee siitä, että viettää paljon aikaa toisen henkilön kanssa ja huomaa, että siinäpä loistava tyyppi. Täysin ulkonäöstä lähtenyt ihastuminen johtaa usein pettymykseen, sillä ihastumisen kohde saattaa osoittautua luonteeltaan ja arvomaailmaltaan sinulle sopimattomaksi ihmiseksi. Kuvauksesi perusteella kierrät ongelmasi kanssa kehää. Löydät paljon selityksiä sille, miksi et pääse suhteeseen. Odotat siis oikeasti tilannetta, jossa nainen, johon olet ihastunut lähestyy sinua. En oikein usko, että annat ”lähesty minua” -signaaleja.
Taisi tarkottaa ettei yritä lähestyä/pyytää treffeille jos ei ole ihastunut. Voihan hän tuntea naisen vaikka kaveriporukan tai työn kautta...
Jotain muutakin häikkää apssa on kuin masennus ja introverttiys. Kyllä yli kolmevitosena pitäisi olla jo parisuhteita takana jos on tavallinen mies ulkonäöllisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue ketjua mutta otsikkoon vastaisin että sellainen mies on paras, jonka äitisuhde on kunnossa. Eli ei mammanpoikaa tai vajaalle hoivalle jäänyttä. Mies joka on riittävässä määrin päässyt aikoinaan irti äidistä, mutta silti tullut hyvin hoivatuksi, on parasta aviomiesmateriaalia, eikä nämä miehet yleensä eroa jos menevät naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksen ääni kirjoitti:
En lue ketjua mutta otsikkoon vastaisin että sellainen mies on paras, jonka äitisuhde on kunnossa. Eli ei mammanpoikaa tai vajaalle hoivalle jäänyttä. Mies joka on riittävässä määrin päässyt aikoinaan irti äidistä, mutta silti tullut hyvin hoivatuksi, on parasta aviomiesmateriaalia, eikä nämä miehet yleensä eroa jos menevät naimisiin.
eihän miehet yleensäkään eroa. Naiset niitä jättäjiä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen ketju sitten poistettiin, mysteeri.
Itse olin kommentoimassa että kyllä me tavismiehet olemme aika katkeria. Itse siis introvertti ja masentunut joten ei ole saanut itsestään irti sitä, että iskisi naisen. Nyt ikää yli 35 vuotta, joten yksin taidan pysyä loppuelämän. Helppo teidän naisten huudella että itseäsi niskasta kiinni.
Olen ihan ok näköinen, en siis kuitenkaan malli. Jos olisin 'prinssi' olisi naiset luultavasti lähestyneet minua jossain vaiheessa elämääni. En kuitenkaan ole siinä top 10% miehistä ulkonäöllisesti, joten ilman lähestymisyrityksiä olen ollut. Siis tasan nolla treffipyyntöä saanut. Nolla.
Käyn kuitenkin ulkona ajoittain, en dokaa en polta. Urheilen. Tehnyt kaiken paitsi itse kunnolla lähestynyt ketään. Töissä olen, ei sielläkään mitään sutinaa.
Onko nyt siis ymmärrettävä, että jokainen parisuhteessa edes joskus ollut mies (n. 90%) on prinssi, jolle joku nainen on tehnyt aloitteen?
On. Prismassa vyöryy useita suunnattomia prinssejä, joilla on huono iho, kalju päälaki ja ostoskärry täynnä makkaraa ja kaljaa. Vieressä on aloitteen tehnyt sulovaimo, jolla on vihanneksia, hedelmiä, leipää, juustoa, suklaata, salmiakkia ja siideriä ja vartalo melkein kuin puolisollaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen ääni kirjoitti:
En lue ketjua mutta otsikkoon vastaisin että sellainen mies on paras, jonka äitisuhde on kunnossa. Eli ei mammanpoikaa tai vajaalle hoivalle jäänyttä. Mies joka on riittävässä määrin päässyt aikoinaan irti äidistä, mutta silti tullut hyvin hoivatuksi, on parasta aviomiesmateriaalia, eikä nämä miehet yleensä eroa jos menevät naimisiin.
eihän miehet yleensäkään eroa. Naiset niitä jättäjiä ovat.
Totta. Ystäväni oli julma sika ja jätti miehensä.
Miespolo vain petti häntä työkaverinsa kanssa ja jäi kiinni. Nyt mies uikuttaa kaikille, että vaimo yllättäen jätti.
Kokemuksen ääni kirjoitti:
En lue ketjua mutta otsikkoon vastaisin että sellainen mies on paras, jonka äitisuhde on kunnossa. Eli ei mammanpoikaa tai vajaalle hoivalle jäänyttä. Mies joka on riittävässä määrin päässyt aikoinaan irti äidistä, mutta silti tullut hyvin hoivatuksi, on parasta aviomiesmateriaalia, eikä nämä miehet yleensä eroa jos menevät naimisiin.
Ihmiset eroaa vaikka mistä syistä. Läheskään aina kyse ei ole esim. mistään pettämisestä missään muodossa. Huomataan vain, että ollaan liian erilaisia ja kasvetaan erilleen yms.
Vierailija kirjoitti:
Pakko nyt kysyä kun kaksikin miestä on täällä sanonut että ei löytyisi kuin vanhempia naisia seuraksi. Mikäs vika heissä on? Kannattaisiko vaikka edes yrittää? Ties miten siistiä olisi.
Toki jos lapsukaisia haluaa tehdä tähän maailmaan niin sitten ymmärrän miksi ei.
En ole kumpikaan viittaamistasi, mutta voin vastata. Kynnys liittyy lähinnä seksiin. Jotenkin ajattelen niin, että vanhempi nainen haluaa kunnon seksiä eikä epämääräistä räpellystä. Tai siis hänelle se on tärkeämpää kuin nuoremmalle naiselle. Toki te naiset tiedätte itse paremmin ja olisi kiva jos vastaisitte tähän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se naisten vika olekkaan, vaan oma vika tai vanhempien (geenit) ettei mies ole tarpeeksi puoleensavetävä jotta naiset tekisivät aloitteita tai näyttäisivät vihreää valoa!
Eiköhän se M35 manaile ihan samoja asioita, vaikka uskaltautuu tekemään aloitteita.
Aika outoa myös syyllistää masentuneita masennuksesta, ei se ole oma vika!
eri
Geeneilleen ei tietysti kukaan mitään mahda, mutta sille mahtaa kyllä, että onko fyysisesti hyvässä kunnossa (tai sen näköinen), onko tukka ja parta siistit, hampaat hoidettu, ja miten pukeutuu. Noilla voi jo tehdä jonkinlaista korjausliikettä jos kokee sellaiseen tarvetta ja useimmille naisille jo nuo kyllä ihan riittää vaikka miehellä pottunokka olisikin.
Kukaan ei vissiin suoraan masennuksesta syyllistänyt täällä. Kyseenalaistettiin vaan sitä, että onko masentuneena ylipäänsä valmis suhteeseen ja henkiikö muille ihmisille pelkkää kurjuutta. Tietysti parisuhteen (tai seksin?) puute voi masennusta pahentaa, mutta varmaan aika marginaalista on se, että masennus johtuisi tyystin siitä ettei käy flaksi. Masentunutkin voi tehdä itsekseen töitä hyväksyäkseen elämäntilanteensa ja on varmasti suositeltavaakin itsesäälissä ja katkeruudessa piehtaroinnin asemesta, tiedän kokemuksesta. Jospa tuon henkilökohtaisen tilinpäätöksen jälkeen se pääkin on vähän pystymmässä ja olisi valmiimpi päästämään toisen ihmisen elämäänsä.
Olen koittanut aika paljon kaikkea, paitsi seurustelua. Terapiat ja lääkkeet, mikään ei auttanut. Kuitenkin töitä on ja kavereita. Ei vaan uskallusta tai itseluottamusta lähestyä ihastuksia (joita on harvassa).
Ei siis naisten vika että olen yksin, vaan ihan oma vika. Jos tosiaan olisin komeampi, saisin varmaan lähestymisiä osakseni. En dokaa en polta ja urheilen, en nyt keksi miten tätä naamaa parantaisi. Ikää on kuitenkin yli 35v jo eli aika käy vähiin!
En usko, että saisit lähestymisiä, vaikka olisit komeampi, koska luonne näkyy ilmeestäsi, ryhdistäsi, siitä miten itsesi kannat ja miten toisia ihmisiä katsot. Ja vaikka saisit lähestymisiä, niin sinäkö et osoittautuisi masentuneeksi, ylianalyyttiseksi introvertiksi? Yhtäkkiä olisitkin muuttunut positiiviseksi, seuralliseksi, spontaaniksi juttelukumppaniksi?
Itse asiassa komea mies saa surumielisen näköisenä paljon enemmän lähestymisiä kuin virnistys naamalla ja pillunkiilto silmissä
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh ja hahhah. Mitäpä jos ees kerran elämässäs koittaisit lähestyä jotakuta niin ei tarvi rakennella tekosyitä siitä, että yksinäisyytesi syy on se ettet ole prinssi?
Koska olen introvertti ja masentunut en kykene siihen. Menen lukkoon ja ylianalysoin. En voi sille mitään eikä muutkaan. Jos olisin todella komea ja miellyttävä, minua lähestyttäisiin. Siksi olen katkera koska olen tavallinen.
Ja kyllä, pelkkä läheisyys lievittäisi masennusta joka ei muutenkaan ole niin paha koska töissä pystyn käymään. Ehkä olisin ihan normaali ihminen jos olisin parisuhteessa? Olen tietenkin sitä 10% joka ei löydä parisuhdetta, mutta ei se katkeroitumista estä.
Ottaisitko itse valmiiksi masentuneen naisen aloittamaan parisuhdetta. Jos et ite kykene tekee edes alotetta, niin sehän ei ole muiden ongelma.
Niinpä, miehenä helposti jää ikisinkuksi jos on jotain esteitä. Naisia lähestytään kyllä.
Luuletko, että lähestyminen riemastuttaa, kun sen tekee 10 vuotta itseä vanhempi tai kännissä hoippuva tai seksiä vonkaava ääliö??
Luuletko tai edellytätkö, että naiselle riittää että miehellä on pulssi ja muna?
Mitä huonoa on siinä, jos 10v vanhempi mies lähestyy selvinpäin, kohteliaasti ja asiallisesti?
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Luotettavan.
- Rehellisen.
- Sitoutuneen.
- Miehen, joka ei heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen lähde lätkimään eli tahtoo selvittää ongelmia ja rakastaa.
- Osaa siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa.
Näillä pääsee jo pitkälle.
Omassa päässäsi ehkä. Tositilanteessa tämä M35 varmaan sopisi hyvin sulle, mutta ei ole sitä 'kemiaa' koska hän on tylsä :D
Empä ole tosiaan noilla ominaisuuksilla päässyt toistaiseksi pitkälle.
Ymmärrän täysin! Olen seurannut tätä palstaa sivusilmällä ja sun juttuja tullut luettua. Eikö ole hullua miten naiset pettävät itseään noilla kriteereillä? Eivät ne koskaan päde! Tajuan että monilla naisilla on joku lista ominaisuuksista millä "kelpaa", mutta ei kukaan nainen tahdo tyytyä siihen. Pitää olla tuota edellä mainittua kemiaa!
-eri-ohis-
No kun nuo ominaisuuslistat ja kriteerit ovat toiveita, ei kiveenhakattuja vaatimuksia. Kun tapaa sen, jonka kanssa kemiaa löytyy, yleensä nämä listat unohtuu. Oma miehenikin on täysin toisenlainen kuin se täydellinen haaveiden kumppani. Toisaalta kavereina on montakin miestä, jotka tämän haavekuvan täyttäisi hyvinkin, mutta kun kerran siellä tunnepuolella ei ollut mitään värähtelyä niin kavereiksi jäivät. Ei se kumppanin valinta ole sama kuin jokin viran täyttäminen, että kuka tahansa tietut vaatimukset täyttävä siihen kelpaa. Eikä näissä jollekkin kelpaamattomissa ole sinänsä mitään vikaa, ei vaan syystä tai toisesta natsannut. Jollekulle toiselle asia voion olla toisin.
Itse siis jaksan juuri ja juuri tätä normaalia arkea (kavereita välillä, töitä). Ei todellakaan ole voimavaroja sen yli. Tämä naiskaverini ei tee siis yhtään mitään ja se harmittaa minua kyllä. Yli 20 vuotta lääkkeitä näkyy jo hänessä eikä ole enää "oma itsensä". Tässä pitäisi olla joku ulkopuolinen henkilö auttamassa häntä. Ei niinkään mua. Parempaa apua ei taida herua, ainakaan julkiselta puolelta. Kenellä sitten on varaa yksityiseen; aniharvoilla.
On minulla jotain sutinoita ollut, mutta ei koskaan sellaisten naisten kanssa johon tunnen itse vetoa. Eipä sillä ole väliä, onhan se selvää etten ole parisuhdekelpoinen. Olisi sitä jo tähän ikään mennessä pitänyt olla uskallusta. Ei vain taida olla tarpeeksi voimakkaat vietit. :)