Lue keskustelun säännöt.
Nyt meni lopullisesti hermot miehen itsekkyyteen
13.07.2018 |
Meidän perheestä on tasa-arvoinen vanhemmuus kaukana, vaikka mies sitä korupuheissaan jaksaa toitottakin. Olen alkanut tehdä keikkahommia hoitovapaan ohessa ja esim. nyt olen menossa huomenna tekemään pitkän vuoron. Mies on lomalla.
Tällä viikolla olen joka aamu herännyt lapsen kanssa klo 6 ja antanut miehen nukkua. Mies on valvonut illat katsoen jalkapalloa ja pelaten pleikkaria. Itse olen mennyt nukkumaan ajoissa, että jaksan herätä.
Tänä aamuna jouduin hoitamaan työasiaa, ja mies joutui heräämään katsomaan lapsen perään. Kun olin saanut työasian hoidettua, mies tokaisi vihaisena: ENSI YÖNÄ MÄ SITTEN NUKUN!
Häntä ei kuulemma kiinnosta, että minulla on edessä pitkä työvuoro. Ei kuulemma suostu menemään aikaisemmin nukkumaan, koska ”tarvitsee illalla oman ajan”.
Miehen ollessa töissä hoidin AINA yöheräämiset ja heräsin lapsen kanssa, jos tämä heräsi ennen miehen herätyskellon soittoa.
Mies on myös ollut työvuorojeni jälkeen aivan loppu ja tiuskinut lapselle. Ollut siis korkeintaan kahtena peräkkäisenä päivänä työvuoroni ajan lapsen kanssa lomansa aikana (lapsen päivähoito on alkamassa)... kuitenkin mies on koko ajan painostanut minua töihin, koska ”ei aio elättää meitä”. Vaatii minua osallistumaan kaikkiin menoihin yhtä suurin panostuksin, vaikka tienaa 6000 € /kk (minä töissä ollessani n. 2500 €).
Sanomattakin lienee selvää, että minä hoidan kaikki kotityöt (myös remontit, auton huollot ym.), paitsi pyykit. Koska miehellä on tämä yksi vastuualue (joka toki lapsiperheessä on iso), hän on oikea arjen sankari.
Ei tarvitse kehottaa, että jätä se... taisin tajuta sen juuri itsekin.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä että miksi miehet tekevät lapsia jos eivät yhtään jaksa niiden kanssa olla. Jos vastaavasti nainen tienaisi miestä enemmän, niin mitä sanoisitte äidistä, joka rahaan vedoten kieltäytyy ottamaan vastuuta omasta lapsestaan? Voisiko äiti ostaa itsensä ulos kaikesta vastuusta? Ei vanhemuudesta voi olla kyse vain siitä, että kuka maksaa mitäkin.
Lapsesta vastuun ottaminen on eri asia kuin se että maksaa puolison kulut. Jos nainen tienaa enemmän kuin mies niin 99/100 hän ei suostuisi maksamaan euroakaan enemmän kuin mies perheen menoista.
Niin miksi ei maksaisi, jos tienaa huomattavasti miestä enemmän? Ainakin itse olen ollut suhteessa, jossa olen ollut enemmän maksava osapuoli ja se on ollut ihan ok, koska halusin saman elintason molemmille. Tylsä olisi ollut yksin matkustella ja hyvin elellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mennyt usko miehiin ihan kokonaan.
Pajon on juuri ap:n miehen kaltaisia vätyksiä. Omaakin kokemusta löytyy valitettavasti, ja oppirahoina konkreettisesti paljon velkaa.
Jos joskus enää edes seurustelen, niin yhteistä omaisuutta en ikinä enää hanki enkä muuta saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama, en tosin ole vielä töissä mutta jännittää ja valmiiksi. Mies valvoo johonkin 2-3 yöllä ja aamulla lapsi ja minä herätään jo ennenkuin herää itse töihin. Jos lapsi valvoo yöllä on hän niin vihainen kun "ikinä en saa nukkua!" öö saisit kyllä kun kävisit aikaisemmin nukkumaan! Ei kuulemma voi kun se on ainut hetki päivässä kun saa omaa aikaa.. Niin, no minä en saa sitä ikinä. Samaten ei voi päivällä tehdä mitään jos joutuu katsomaan lasta, ei voi syödä, ei voi siivota, ei voi tehdä mitään kuulemma. Jännä että minä voin ja teen kaiken päivän aikana kuitenkin. En ymmärrä.
Ai että, ihan kuin omasta suustani tämä! Keittiön tasot on täynnä likaisia astioita kun ei edes astianpesukonetta muka pysty tyhjentämään ja täyttämään! Miehen ja lapsen vaatteita on ympäri kämpän lattioita... itse olen mm. pessyt saunan ja maalannut pihakalusteita ja samalla vahtinut lapsen leikkejä. Mies käyttää yhteiset päivänsä lapsen kanssa kavereillaan ja vanhemmillaan notkumiseen, syö siellä heidän laittamansa ruuat tai käy mäkkärin autokaistalla. Ei varmaan tulisi mieleenkään laittaa itse lapselle ruokaa, kun purkkiruuat on keksitty. No, kai pitää olla tyytyväinen, kun edes antaa sitä ruokaa lapselle...
-Ap
Mun mielestäni sen, joka on lapsen kanssa, ei tarvitse tehdä mitään muuta. Lapsen kanssa voi tietenkin touhuta jotain ja tehdä pieniä järjestelyhommia ja remontteja ottaen lapsen mukaan siihen mutta jos on lapsen kanssa niin silloin on lapsen kanssa ja keskittyy siihen asiaan ja lapsen vahtimiseen, ruokkimiseen, pukemiseen ja juottamiseen. Kotityöt tekee kulloinkin se, joka ei ole lapsen kanssa, annetaan olla tekemättä tai teetetään jollakulla. Suurimman osan kotitöistä hoitaa onneksi koneet tänä päivänä.
Aika paha! Valitettavasti hyvasta miehesta ja poikaystavasta ei valttamatta tule hyvaa isaa! Niin kavi minulle! Ja oltiin kimpassa 5 vuotta ennenkuin lapsi syntyi. Mies oli huomaavainen ja auttavainen, mutta eipa kiinnostanut lapsen hoito. Me oltiin pariskuntana mahtava ja toimiva, perheena ihan paska! Erottiin.
Käyttäjä17974 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama, en tosin ole vielä töissä mutta jännittää ja valmiiksi. Mies valvoo johonkin 2-3 yöllä ja aamulla lapsi ja minä herätään jo ennenkuin herää itse töihin. Jos lapsi valvoo yöllä on hän niin vihainen kun "ikinä en saa nukkua!" öö saisit kyllä kun kävisit aikaisemmin nukkumaan! Ei kuulemma voi kun se on ainut hetki päivässä kun saa omaa aikaa.. Niin, no minä en saa sitä ikinä. Samaten ei voi päivällä tehdä mitään jos joutuu katsomaan lasta, ei voi syödä, ei voi siivota, ei voi tehdä mitään kuulemma. Jännä että minä voin ja teen kaiken päivän aikana kuitenkin. En ymmärrä.
Ai että, ihan kuin omasta suustani tämä! Keittiön tasot on täynnä likaisia astioita kun ei edes astianpesukonetta muka pysty tyhjentämään ja täyttämään! Miehen ja lapsen vaatteita on ympäri kämpän lattioita... itse olen mm. pessyt saunan ja maalannut pihakalusteita ja samalla vahtinut lapsen leikkejä. Mies käyttää yhteiset päivänsä lapsen kanssa kavereillaan ja vanhemmillaan notkumiseen, syö siellä heidän laittamansa ruuat tai käy mäkkärin autokaistalla. Ei varmaan tulisi mieleenkään laittaa itse lapselle ruokaa, kun purkkiruuat on keksitty. No, kai pitää olla tyytyväinen, kun edes antaa sitä ruokaa lapselle...
-Ap
Mun mielestäni sen, joka on lapsen kanssa, ei tarvitse tehdä mitään muuta. Lapsen kanssa voi tietenkin touhuta jotain ja tehdä pieniä järjestelyhommia ja remontteja ottaen lapsen mukaan siihen mutta jos on lapsen kanssa niin silloin on lapsen kanssa ja keskittyy siihen asiaan ja lapsen vahtimiseen, ruokkimiseen, pukemiseen ja juottamiseen. Kotityöt tekee kulloinkin se, joka ei ole lapsen kanssa, annetaan olla tekemättä tai teetetään jollakulla. Suurimman osan kotitöistä hoitaa onneksi koneet tänä päivänä.
Tama ei ole tainnut AP:n tapauksessa toimia ja aika harvassa suhteessa muutenkin. AP taitaa hoitaa seka lapset, etta tyot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka
Kun lähet suhteestasi kävelemää..sun mies menee täysin sekaisin
Kun kuvitteli,että pysyt suhteessa ja olen häntä varten.
Täydellisyyteen pyrkivä ,itsekäs mies..ei yhtään empatiaa.
Halaus sulle Espoon sportilta
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Mistä te löydätte noin helmiä miehiä?
Omani on nyt kesälomalla, mutta herää silti joka aamu mun kanssa kuudelta ja laittaa mulle aamiasta sillä välin kun olen suihkussa <3 Meillä ei ole lapsia (eikä tule), mutta mies haluaa omien sanojensa mukaan "aloittaa aamun yhdessä".
Jospa hän on aamuvirkku luonnostaan, niin aikaisin herääminen ei ole ongelma. Mutta jos illanvirkku ja aamuntorkku ja ihan väkisin tekee noin, niin nostan hattua.
Ei TODELLAKAAN ole aamuvirkku, nukkuu helposti puolillepäivin viikonloppuisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Mistä te löydätte noin helmiä miehiä?
Omani on nyt kesälomalla, mutta herää silti joka aamu mun kanssa kuudelta ja laittaa mulle aamiasta sillä välin kun olen suihkussa <3 Meillä ei ole lapsia (eikä tule), mutta mies haluaa omien sanojensa mukaan "aloittaa aamun yhdessä".
Miten pitkä parisuhde teillä on takana? ;)
Aika lyhyt, alle 2 vuotta. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama, en tosin ole vielä töissä mutta jännittää ja valmiiksi. Mies valvoo johonkin 2-3 yöllä ja aamulla lapsi ja minä herätään jo ennenkuin herää itse töihin. Jos lapsi valvoo yöllä on hän niin vihainen kun "ikinä en saa nukkua!" öö saisit kyllä kun kävisit aikaisemmin nukkumaan! Ei kuulemma voi kun se on ainut hetki päivässä kun saa omaa aikaa.. Niin, no minä en saa sitä ikinä. Samaten ei voi päivällä tehdä mitään jos joutuu katsomaan lasta, ei voi syödä, ei voi siivota, ei voi tehdä mitään kuulemma. Jännä että minä voin ja teen kaiken päivän aikana kuitenkin. En ymmärrä.
En sinänsä puolustele näitä miehiä, mutta ilmeisesti on niin, että mies keskimäärin tarvitsee sitä omaa aikaa enemmän henkisen jaksamisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ketjun aloittaja!
Vaikea ja uuvuttava tilanne sulla. Luin koko ketjun ja tekisi mieli kirjoittaa pari sanaa itsekin. Mielipiteeni ei ole muotia, tajuaahan sen jo siitä, että täällä kaikki huutavat että "jätä se sika". Ajattelen, että eroja on Suomessa paljon, pikkulapsivaiheessa erityisesti. Siitä seuraa paljon paljon tuskaa, kyyneliä, kauaskantoisia vaikutuksia lapsiinkin ja heidän elämäänsä, parisuhteisiinsa. Itsekkyys on suurta muotia täällä nyt. Heti kaikki mulle nyt tänne.
Tekstisi perusteella mies ei käytä päihteitä eikä ole väkivaltainen, ilmeisesti ei ole pettänytkään. On kylläkin aika laiska ja erikoiset makumieltymykset. Ja tässä ongelman ydin: kovin erilaiset tavoitteet kuin sinulla ja hyvin erilaisesta perheestä lähtöisin. Tekstisi ja siitä kumpuavan voimasi perusteella ei ole uskoakseni narsistikaan, vaikka sitäkin täällä väläyteltiin.
Nyt siitäkin huolimatta että alkaa kaakatus miten tyhmää on pysyä yhdessä, sanon mielipiteeni: kannattaisi ainakin kokeilla pysyä yhdessä. Siinä sivussa kun valmistaudut eroon (ohjeita satanut jo edellisissä viesteissä), valmistaudu elämään yhdessä ja tulemaan onnelliseksi pariksi ja tasapainoiseksi perheeksi. Siihen pari ohjetta tässä. Mieti mihin aikanaan rakastuit miehessä? Löytyykö sieltä, vaikkapa hyvistä muistoista, mitään, miksi vielä kunnioittaisit tätä mistä. Kokeile kunnioittaa ja arvostaa hetki ihmistä, vaikka hän ei olisi ansainnut sitä. Älä ajattele hänen vikojaan vaan niitä hyviä piirteitä, joita jokaisella ihmisellä on. Hetkenä, jolloin ette ole raivoisan riidan pyörteissä, pyydä syliin ja purista lujasti ja kerro että haluat elää just hänen kanssaan loppuelämän. Että haluat elää sovinnossa, rauhassa, tasapainossa. Kerro että hän on sulle tärkeä, tärkein ihminen maailmassa. Työnnä pois ne pintaan pukkaavat katkeruuden, kaunan ja inhon tunteet. Itse näkisin, että olisi syitäkin yrittää pysyä yhdessä. Jos yrittäisi esim ymmärtää, että miehesi on lapsuuden perheensä erilaisuuden vuoksi sellainen kuin on, voisi sitä kautta yrittää ymmärtää hänen käsittämättömiä tapojaan. Olet yrittänyt esim ymmärryksellä opettaa häntä kotitöihin, niin näkisin että sinulta löytyy ytyä ymmärtää syvemmältäkin. Sen mitä et pysty muuttamaan, se on hyväksyttävä. Maailmassa on ihmisten siedettävä ihan käsittämättömän vaikeitakin elämäntilanteita, ja he pystyvät siihen. Pian lapsi nukkuu kokonaiset yöt, yritä ainakin opettaa siihen itsekin, elämä alkaa helpottaa sitäkin kautta.
Tässä tärkeä pointti: miehesi antaa sinun kasvattaa lapsenne mieleiseksesi, koska ei jaksa puuttua hoitoon ja sitä myötä kasvatukseen. Käytä se valta. Opeta lapsellesi, että pleikkari ei ole järkevää ajankäyttöä, vaikka isä pelaakin. Opeta lapsellesi tärkeitä arvoja, lue klassikkosatuja, käy syvällisiä keskusteluja kaikista asioista, opeta tekemään kotityöt huolellisesti. Näetkö mahdollisuutesi? Ja kaikkein tärkeintä, sinulla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä, mitä on altruismi, toisen edun asettaminen oman mielihyvän edelle. Tämä aika ei toki mainosta sitä, vaan ennenkaikkea päinvastaista, hedonismia. Kuitenkin, syvin onni löytyy ensin mainitusta. Kun ongelmat on pitkien, kipeiden vuosien myötä voitettu, elämä tasapainossa, on opittu puhumaan ja kuuntelemaan, on rakkaus sellaisessa parisuhteessa paljon paljon syvempää ja parempaa kuin hetken huumassa, joka kestää hetken ja sammuu pian. Jäljelle jää suru ja tyhjyys. Ei niitä ihania unelmien prinssejä oikeasti ole olemassa. Jokainen muuttuu takaisin tavalliseksi sammakoksi huuman haihduttua. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään, ja sitä kautta kehityksen suuntaa todellakin voi. Sympatiat sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies näköjään löytänyt tiensä tähän ketjuun.
Noita toisen edun asettaminen oman mielihyvän edelle -naisia on Suomi pullollaan varsinkin vanhemmassa ikäluokassa. Siinä ne 8-kymppiset naiset ovat pitäneet huolta omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan, omista vanhemmista ja appivanhemmista sekä naimisissa oloajan miehestä. Varsinkin jos mies on ja on ollut koko ajan hankala tyyppi, ei siinä ole naisella mitään arvoa. Mies vain odottaa passausta vuodesta toiseen. Jos tuota ei halua eikä puolisolla ole omasta mielestään mitään petrattavaa, niin ero on ihan oikeasti hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen ja äitikin kirjoitti:
Sinä ketjun aloittaja!
Vaikea ja uuvuttava tilanne sulla. Luin koko ketjun ja tekisi mieli kirjoittaa pari sanaa itsekin. Mielipiteeni ei ole muotia, tajuaahan sen jo siitä, että täällä kaikki huutavat että "jätä se sika". Ajattelen, että eroja on Suomessa paljon, pikkulapsivaiheessa erityisesti. Siitä seuraa paljon paljon tuskaa, kyyneliä, kauaskantoisia vaikutuksia lapsiinkin ja heidän elämäänsä, parisuhteisiinsa. Itsekkyys on suurta muotia täällä nyt. Heti kaikki mulle nyt tänne.
Tekstisi perusteella mies ei käytä päihteitä eikä ole väkivaltainen, ilmeisesti ei ole pettänytkään. On kylläkin aika laiska ja erikoiset makumieltymykset. Ja tässä ongelman ydin: kovin erilaiset tavoitteet kuin sinulla ja hyvin erilaisesta perheestä lähtöisin. Tekstisi ja siitä kumpuavan voimasi perusteella ei ole uskoakseni narsistikaan, vaikka sitäkin täällä väläyteltiin.
Nyt siitäkin huolimatta että alkaa kaakatus miten tyhmää on pysyä yhdessä, sanon mielipiteeni: kannattaisi ainakin kokeilla pysyä yhdessä. Siinä sivussa kun valmistaudut eroon (ohjeita satanut jo edellisissä viesteissä), valmistaudu elämään yhdessä ja tulemaan onnelliseksi pariksi ja tasapainoiseksi perheeksi. Siihen pari ohjetta tässä. Mieti mihin aikanaan rakastuit miehessä? Löytyykö sieltä, vaikkapa hyvistä muistoista, mitään, miksi vielä kunnioittaisit tätä mistä. Kokeile kunnioittaa ja arvostaa hetki ihmistä, vaikka hän ei olisi ansainnut sitä. Älä ajattele hänen vikojaan vaan niitä hyviä piirteitä, joita jokaisella ihmisellä on. Hetkenä, jolloin ette ole raivoisan riidan pyörteissä, pyydä syliin ja purista lujasti ja kerro että haluat elää just hänen kanssaan loppuelämän. Että haluat elää sovinnossa, rauhassa, tasapainossa. Kerro että hän on sulle tärkeä, tärkein ihminen maailmassa. Työnnä pois ne pintaan pukkaavat katkeruuden, kaunan ja inhon tunteet. Itse näkisin, että olisi syitäkin yrittää pysyä yhdessä. Jos yrittäisi esim ymmärtää, että miehesi on lapsuuden perheensä erilaisuuden vuoksi sellainen kuin on, voisi sitä kautta yrittää ymmärtää hänen käsittämättömiä tapojaan. Olet yrittänyt esim ymmärryksellä opettaa häntä kotitöihin, niin näkisin että sinulta löytyy ytyä ymmärtää syvemmältäkin. Sen mitä et pysty muuttamaan, se on hyväksyttävä. Maailmassa on ihmisten siedettävä ihan käsittämättömän vaikeitakin elämäntilanteita, ja he pystyvät siihen. Pian lapsi nukkuu kokonaiset yöt, yritä ainakin opettaa siihen itsekin, elämä alkaa helpottaa sitäkin kautta.
Tässä tärkeä pointti: miehesi antaa sinun kasvattaa lapsenne mieleiseksesi, koska ei jaksa puuttua hoitoon ja sitä myötä kasvatukseen. Käytä se valta. Opeta lapsellesi, että pleikkari ei ole järkevää ajankäyttöä, vaikka isä pelaakin. Opeta lapsellesi tärkeitä arvoja, lue klassikkosatuja, käy syvällisiä keskusteluja kaikista asioista, opeta tekemään kotityöt huolellisesti. Näetkö mahdollisuutesi? Ja kaikkein tärkeintä, sinulla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä, mitä on altruismi, toisen edun asettaminen oman mielihyvän edelle. Tämä aika ei toki mainosta sitä, vaan ennenkaikkea päinvastaista, hedonismia. Kuitenkin, syvin onni löytyy ensin mainitusta. Kun ongelmat on pitkien, kipeiden vuosien myötä voitettu, elämä tasapainossa, on opittu puhumaan ja kuuntelemaan, on rakkaus sellaisessa parisuhteessa paljon paljon syvempää ja parempaa kuin hetken huumassa, joka kestää hetken ja sammuu pian. Jäljelle jää suru ja tyhjyys. Ei niitä ihania unelmien prinssejä oikeasti ole olemassa. Jokainen muuttuu takaisin tavalliseksi sammakoksi huuman haihduttua. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään, ja sitä kautta kehityksen suuntaa todellakin voi. Sympatiat sinulle!
VMP. Kippaa ylimääräinen kuollut lasti elämästäsi mahdollisimman pian. Turha on yrittää paskaa kiillottaa -paskaa sen on silti vaikka kiiltäisikin. Lastenkin elämä on paljon parempaa ilman tuollaista isää -eivätkä opi vääriä malleja parisuhteesta. Turha pitkittää kenenkään kärsimystä sen pitempään.
nainen ja äitikin kirjoitti:
Sinä ketjun aloittaja!
Vaikea ja uuvuttava tilanne sulla. Luin koko ketjun ja tekisi mieli kirjoittaa pari sanaa itsekin. Mielipiteeni ei ole muotia, tajuaahan sen jo siitä, että täällä kaikki huutavat että "jätä se sika". Ajattelen, että eroja on Suomessa paljon, pikkulapsivaiheessa erityisesti. Siitä seuraa paljon paljon tuskaa, kyyneliä, kauaskantoisia vaikutuksia lapsiinkin ja heidän elämäänsä, parisuhteisiinsa. Itsekkyys on suurta muotia täällä nyt. Heti kaikki mulle nyt tänne.
Tekstisi perusteella mies ei käytä päihteitä eikä ole väkivaltainen, ilmeisesti ei ole pettänytkään. On kylläkin aika laiska ja erikoiset makumieltymykset. Ja tässä ongelman ydin: kovin erilaiset tavoitteet kuin sinulla ja hyvin erilaisesta perheestä lähtöisin. Tekstisi ja siitä kumpuavan voimasi perusteella ei ole uskoakseni narsistikaan, vaikka sitäkin täällä väläyteltiin.
Nyt siitäkin huolimatta että alkaa kaakatus miten tyhmää on pysyä yhdessä, sanon mielipiteeni: kannattaisi ainakin kokeilla pysyä yhdessä. Siinä sivussa kun valmistaudut eroon (ohjeita satanut jo edellisissä viesteissä), valmistaudu elämään yhdessä ja tulemaan onnelliseksi pariksi ja tasapainoiseksi perheeksi. Siihen pari ohjetta tässä. Mieti mihin aikanaan rakastuit miehessä? Löytyykö sieltä, vaikkapa hyvistä muistoista, mitään, miksi vielä kunnioittaisit tätä mistä. Kokeile kunnioittaa ja arvostaa hetki ihmistä, vaikka hän ei olisi ansainnut sitä. Älä ajattele hänen vikojaan vaan niitä hyviä piirteitä, joita jokaisella ihmisellä on. Hetkenä, jolloin ette ole raivoisan riidan pyörteissä, pyydä syliin ja purista lujasti ja kerro että haluat elää just hänen kanssaan loppuelämän. Että haluat elää sovinnossa, rauhassa, tasapainossa. Kerro että hän on sulle tärkeä, tärkein ihminen maailmassa. Työnnä pois ne pintaan pukkaavat katkeruuden, kaunan ja inhon tunteet. Itse näkisin, että olisi syitäkin yrittää pysyä yhdessä. Jos yrittäisi esim ymmärtää, että miehesi on lapsuuden perheensä erilaisuuden vuoksi sellainen kuin on, voisi sitä kautta yrittää ymmärtää hänen käsittämättömiä tapojaan. Olet yrittänyt esim ymmärryksellä opettaa häntä kotitöihin, niin näkisin että sinulta löytyy ytyä ymmärtää syvemmältäkin. Sen mitä et pysty muuttamaan, se on hyväksyttävä. Maailmassa on ihmisten siedettävä ihan käsittämättömän vaikeitakin elämäntilanteita, ja he pystyvät siihen. Pian lapsi nukkuu kokonaiset yöt, yritä ainakin opettaa siihen itsekin, elämä alkaa helpottaa sitäkin kautta.
Tässä tärkeä pointti: miehesi antaa sinun kasvattaa lapsenne mieleiseksesi, koska ei jaksa puuttua hoitoon ja sitä myötä kasvatukseen. Käytä se valta. Opeta lapsellesi, että pleikkari ei ole järkevää ajankäyttöä, vaikka isä pelaakin. Opeta lapsellesi tärkeitä arvoja, lue klassikkosatuja, käy syvällisiä keskusteluja kaikista asioista, opeta tekemään kotityöt huolellisesti. Näetkö mahdollisuutesi? Ja kaikkein tärkeintä, sinulla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä, mitä on altruismi, toisen edun asettaminen oman mielihyvän edelle. Tämä aika ei toki mainosta sitä, vaan ennenkaikkea päinvastaista, hedonismia. Kuitenkin, syvin onni löytyy ensin mainitusta. Kun ongelmat on pitkien, kipeiden vuosien myötä voitettu, elämä tasapainossa, on opittu puhumaan ja kuuntelemaan, on rakkaus sellaisessa parisuhteessa paljon paljon syvempää ja parempaa kuin hetken huumassa, joka kestää hetken ja sammuu pian. Jäljelle jää suru ja tyhjyys. Ei niitä ihania unelmien prinssejä oikeasti ole olemassa. Jokainen muuttuu takaisin tavalliseksi sammakoksi huuman haihduttua. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään, ja sitä kautta kehityksen suuntaa todellakin voi. Sympatiat sinulle!
Kerroppa vielä, mitä hyötyä aplle tuosta olisi. No ei yhtään mitään. Oikeassa olet siinä, ettei toista voi väkisin muuttaa, mikäli hän ei halua muuttua. Turha kumminkaan nöyrästi tyytyä tuollaiseen tai itse yrittää sopeitua ja kestää. Se ei ole hyvä malli lapsellekkaan Mitä pikemmin tuosta tilanteesta hankkiutuu eroon, sitä nopeammin pääsee kunnon elämän alkuun.
Onpa tosiaan muistoja herättävä tarina. Melkein kuin yksi yhteen. Arvaa mitä tein? Läksin litomaan, läpsyttelemään, otin hatkat, pistin ritolat, ulos ovesta. Siinä on yksi päätös jota en ole koskaan, ikinä katunut.
En nyt halua liikaa sekottaa pakkaa mutta olen huomannut omassa ystävä piirissä että jos lasten tulon jälkeen seksi loppuu niin miehet tuntevat tulleensa huijatuksi että heistä haluttiinkin vain isä ja elättäjä eikä miestä. Tämä aiheuttaa suurta katkeruutta ja se helposti näkyy välinpitämättömyytenä lasten ja kodin hoidossa. En väitä että joka tilanne johtuisi tästä mutta kannattaa naisten miettiä oletteko unohtaneet miehenne lasten tulon jälkeen.
N59
Lisäyksenä vielä että en väitä että miesten olisi oikeus katkeroitua jos huomio heitä kohtaan vähenee mutta tuppaavat olemaan hyvin herkkiä asian suhteen eivätkä välttämättä osaa puhua asiasta.
Ainakaan ei tarvitse myydä omaa vehjettä rahan toivossa niin kuin AP