Nyt meni lopullisesti hermot miehen itsekkyyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.

Kuinka monta kertaa olenkaan yrittänyt. Ja hyvinhyvin kauniisti ja ymmärtäväisellä otteella. Mies on kotoaan saanut mallin, että miehen ei tarvitse tehdä kotona mitään, nainen tulee vessakäynninkin jälkeen siivoamaan rannut pöntöstä. Häntä ei kuulemma kodin sotkuisuus haittaa, ja itse hän syö aina voileipiä sekä kaakaojauhoihin sekoitettuja kauraryynejä. Hänellä ei ole mitään käsitystä aikuisen elämän hoidosta, ja pitää minua kammottavana akkana (näin aina riidoissa sanoo), kun vaadin häneltä osallistumista.

Voi kunpa olisikin provo tai edes liioittelua..

-Ap

En halua vaikuttaa ilkeältä tai jälkiviisastelijalta, mutta eikö nuo piirteet tulleet esiin ennen lapsia...?

Ihan aiheellinen kysymys. Kyllä, mies ei ennen lapsiakaan ollut innokas kodinhoitaja, mutta laitoin sen aina sen piikkiin, ettei ollut saanut kotoaan mallia ja että ei ollut aiemmin asunut kenenkään kanssa, joka olisi opettanut. Lapsen hankinnan yhteydessä asioista puhuttiin ja sain vakuutuksen häneltä, että hän tekee kaikkensa. Mieheni iso ongelma on se (tämäkin kotoa perittyä), että puheet ovat suuret mutta teot ovat nolla. Silloin en vielä tajunnut asiaa. Menin lankaan tässä, syytän siitä itseäni.

Tämä siis Ap:n vastaus.

Ap, ymmärrän niin hyvin tuon pelkonäkymän, että ero lisäisi myös yksinäisyyttä. Ehkä sinunkin kohdallasi nykyinen "tuttu paha" tuntuu siedettävämmältä kuin tuntematon tulevaisuus?

Sanon omasta kokemuksesta sen, että yritä parantaa olojasi suhteessa. Vastuut eivät nyt mene läheskään tasan. Mutta jos se ei tuota tulosta, niin sinun täytyy punnita milloin on se kohta, jolloin miehesi vie sinulta enemmän kuin antaa. Kohta, jolloin sinulle (ja todennäköisesti myös lapsellesi) on parempi vaihtoehto kohdata tuntematon tulevaisuus kuin jäädä tuttuun pahaan.

Miehellesi nykytila on kaikista parhain ratkaisu. Ero toisi taloudellisia muutoksia, rikkoisi hänen vähätöisen arkensa ja lataisi myöskin uudenlaista vastuuta lapsesta. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että hän lähtisi hakemaan huoltajuutta täysin itselleen. Pelottelee sinua, kun on huomannut sen tepsivän.

Ap. Kun lähdet etsimään uutta miestä, niin painota nyt kerrankin oikeita asioita, kuten aitoa toisten huomioon ottamista, vaikka se näyttytyykin heikkoutena ja vastenmielisenä kiltteytenä monelle naisille. EI pidä painottaa lihaksia, komeutta, assertiivisuutta ja menestystä. Älä enää hakkaa päätäsi lihaksiin, kuten naiset sukupolvi toisensa perään tekevät ja joutuvat tympeään perhe-elämään hetken huuman takia.

Missä päin asutte? 

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat sinne...

Meillä ei tapahdu mitään ellen minä tee tai pyydä monta kertaa tekemään ja sitten vihdoin mies SAATTAA laittaa vaikka tiskinsä koneeseen ja senkin valitusten kera.

Ja mies käyttäytyy kuin lapset olisivat vain minun...

Aikana ennen lapsia hän oli vielä osallistuva mutta en sit tiiä mitä tapahtui...

o_O Siis mitä valituksia sanoo? Aikuinen ihminen, laittaessaan itse likaamiaan astioita koneeseen? En kestä!

Ja ap, suosittelen kans perheneuvolaa jo silleen pian, ennen kuin mietit muuta. Voit sieltä saada vinkkejä ja uusia näkökulmia. Voisit ensin käydä ihan vaan yksin ja sitten myöhemmin miehen kanssa (jos haluat).

Ootko ap miettinyt, tykkäisitkö olla miehen kanssa jos hän jonkin verran saisi parannettua tapojaan? (Vai onko luonne silti sellainen, joka sua eniten harmittaa, ei tavat? Tapojaanhan saa halutessaan muutettua, luonnetta oikein ei.) Mulla yks ystävä oli vähän samanlaisessa tilanteessa mutta siihen kuului lisäksi alko miehen puolelta. Tietyn pohjalla käynnin jälkeen mies oikeasti havahtui ja muutti tapojaan. Nyt ovat paljon onnellisempia, eikä nainen enää haluaisi erota - on siis koko ajan kyllä tykännyt siitä miehestä niiden ärsyttävien tapojen takana. Toki heillä on ollut notkahduksia välillä ym., mutta pääpiirteissään menee nyt hyvin.

P*ska ukko todellakin, ei voi muuta sanoa.

Ennen kokotyöhön paluuta voisit sellaisen muutoksen koettaa puristaa läpi, että teille tulee kotisiivoaja. Sillä perusteella, että molemmat sotkette plus lapsi, mutta kotitöiden ja lapsenhoidon vastuita ei ole jaettu sen mukaisesti. Ja kun molemmat ovat kokoaikatyössä, on se molemmille helpotus arkeen.

Perustelet kaikilla seikoilla, joilla uskot olevan pienikin vaikutus, mutta toki mietit sanottavasi etukäteen valmiiksi. Jos vain saat ulkopuolista tukea itsellesi, niin se olisi hyvä. Siitä ei kannata mainita miehelle.

Tienaa 6K/kk ja pelaa pleikkaria... siis mistä helevetistä te mammat näitä sankareita löydätte? 🤤

Ja onko tällä ikuisella lapsella iso heppikin, vai mikä teitä alunperin yhdisti? 🤔

Curious George

Samaa mieltä, perheneuvolaan yhteys. Ja nyt soita vaikka auttavaan puhelimeen tyyliin töistä tullessa kun olet yksin, sekin auttaa vähän. Vaikea uskoa, että tuollainen ukko lähtisi mistään keskustelemaan ulkopuolisille, joten esitän, että haet keskusteluapua ja henkistä tukea itseäsi varten.

No jos ap:n suurin huoli on että kenen kanssa viettää joulut, niin kannattaakin jäädä suhteeseen. Ei tuollainen yksin pärjäisi kuitenkaan.

G-sus kirjoitti:

Tienaa 6K/kk ja pelaa pleikkaria... siis mistä helevetistä te mammat näitä sankareita löydätte? 🤤

Ja onko tällä ikuisella lapsella iso heppikin, vai mikä teitä alunperin yhdisti? 🤔

Curious George

Itse yrittäjänä tienaan paljon enemmän ja pelaan pleikkaria. Mitä yritit sanoa sankarijutuillasi?

Vierailija kirjoitti:

P*ska ukko todellakin, ei voi muuta sanoa.

Ennen kokotyöhön paluuta voisit sellaisen muutoksen koettaa puristaa läpi, että teille tulee kotisiivoaja. Sillä perusteella, että molemmat sotkette plus lapsi, mutta kotitöiden ja lapsenhoidon vastuita ei ole jaettu sen mukaisesti. Ja kun molemmat ovat kokoaikatyössä, on se molemmille helpotus arkeen.

Perustelet kaikilla seikoilla, joilla uskot olevan pienikin vaikutus, mutta toki mietit sanottavasi etukäteen valmiiksi. Jos vain saat ulkopuolista tukea itsellesi, niin se olisi hyvä. Siitä ei kannata mainita miehelle.

Voih, kotisiivoustakin olen pyytänyt monta kertaa. Mutta ei käy miehelle, ”koska se maksaa”. Miestä ei sotkuisuus häiritse, joten ei suostu maksamaan siivouksesta. Hänen mielestään olen siivouksen suhteen pinkoilija (en todellakaan ole, ihan perussiisti ja itsekin välillä laiska), mutta kun hänen oma lapsuudenkotinsa on hamstereiden asuttama sikolätti, niin ei oikein ymmärrä näitä siisteysasioita... eikä siis kyseenalaista omia kotiolojaan, koska palvoo omia vanhempiaan. Heitä ei saa koskaan arvostella tai mies suuttuu.

-Ap

No kun selitys löytyy kaikkeen ja tekosyy, niin täytyy vaan jatkaa tuollaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, perheneuvolaan yhteys. Ja nyt soita vaikka auttavaan puhelimeen tyyliin töistä tullessa kun olet yksin, sekin auttaa vähän. Vaikea uskoa, että tuollainen ukko lähtisi mistään keskustelemaan ulkopuolisille, joten esitän, että haet keskusteluapua ja henkistä tukea itseäsi varten.

Kävimme kerran pariterapiassa n. vuosi sitten. Se oli kauhea kokemus. Terapeutin mukaan kaikki syyt ovat minun rankassa lapsuudessani, miehen käytös on ok ja minä en vain ymmärrä häntä.

Kevennyksenä muuten että nyt mies soitti ja käski tulemaan kotiin (olen lapsen kanssa leikkipuistossa), että hänen ei tarvitse laittaa kahvinkeitintä pois päältä kun lähtee hakemaan mäkkäristä ruokaa, saa sitten jälkiruokakahvit! Sentään kysyi, että haluanko minä sieltä jotain. Meillä on myös eilen tekemääni ruokaa jääkapissa, mutta niitä hän ei yleensä syö.. lohta ja uusia perunoita, että ihan hyvää ja ravitsevaa ruokaa...

-Ap

Nämä nykyiset nuoret aviomiehet tuntuvat elävän kuin alivuokralaisina perheessään. Missä on konkreettinen vastuunkanto?

Tervetuloa oikeaan maailmaan, missä miehet katsovat kaiken oikeudekseen. 

Typerys pilaa oman elämänsä jonku yhteisen joulun takia.

G-sus kirjoitti:

Tienaa 6K/kk ja pelaa pleikkaria... siis mistä helevetistä te mammat näitä sankareita löydätte? 🤤

Ja onko tällä ikuisella lapsella iso heppikin, vai mikä teitä alunperin yhdisti? 🤔

Curious George

Tuota pleikkaria jaksan ihmetellä, mutta niin vain pelaa hänen vielä menestyneemmät kaverinsakin. Alun perin meidät yhdisti samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat, jotka käytännössä eivät kuitenkaan ole toteutuneet.

-Ap

ding dong kirjoitti:

Typerys pilaa oman elämänsä jonku yhteisen joulun takia.

Jouluesimerkin oli tarkoitus havainnollistaa totaalista yksinjäämistä, joka tuntuu kauhealta vuoden jokaisena päivänä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on? 

Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.

-Ap

Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.

Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.

-Ap

Nyt haloo ja herätys! Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan ole oikeasti noin tyhmä lattiarätti. Mars nyt siitä tulostamaan eropaperi ja soittamaan lakimiehelle. Pilaat elämäsi.

Tarkoituksesi on varmasti hyvä. Jos minulla olisi oma tukiverkko, jolta saisin apua ja tukea erotilanteessa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Kun mieleen tulee esim. kysymys, että kenen kanssa sitten jouluni vietän, sitä ihmeellisesti haluaa jäädä nykyiseen tilanteeseen.

-Ap

Joulut voi viettää vaikka ulkomailla. Et sä voi  jäädä  tuohon parisuhteen irvikuvaan vain yksinäisyyden pelosta.Viet itseltäsi sillä  tavalla KAIKKI mahikset parempaan elämään ja parisuhteeseen.

Kirjottelepa narsistienuhrientuen sivustolle. Siellä  on satoja  ihan vastaavia tarinoita ihmisistä joiden kumppani on näyttänyt todellisen karvansa kun toinen on ollut puolustuskyvyttömänä joko  tulottomana äitiyslomalla tai työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P*ska ukko todellakin, ei voi muuta sanoa.

Ennen kokotyöhön paluuta voisit sellaisen muutoksen koettaa puristaa läpi, että teille tulee kotisiivoaja. Sillä perusteella, että molemmat sotkette plus lapsi, mutta kotitöiden ja lapsenhoidon vastuita ei ole jaettu sen mukaisesti. Ja kun molemmat ovat kokoaikatyössä, on se molemmille helpotus arkeen.

Perustelet kaikilla seikoilla, joilla uskot olevan pienikin vaikutus, mutta toki mietit sanottavasi etukäteen valmiiksi. Jos vain saat ulkopuolista tukea itsellesi, niin se olisi hyvä. Siitä ei kannata mainita miehelle.

Voih, kotisiivoustakin olen pyytänyt monta kertaa. Mutta ei käy miehelle, ”koska se maksaa”. Miestä ei sotkuisuus häiritse, joten ei suostu maksamaan siivouksesta. Hänen mielestään olen siivouksen suhteen pinkoilija (en todellakaan ole, ihan perussiisti ja itsekin välillä laiska), mutta kun hänen oma lapsuudenkotinsa on hamstereiden asuttama sikolätti, niin ei oikein ymmärrä näitä siisteysasioita... eikä siis kyseenalaista omia kotiolojaan, koska palvoo omia vanhempiaan. Heitä ei saa koskaan arvostella tai mies suuttuu.

-Ap

Voi ei, ei tuossa ole enää mitään järkeä. Olet selvästikin yrittänyt jo moneen otteeseen saada parannusta asioihin. Tuo mies on este ja painolasti sinulle. Rohkaisen edelleen hakemaan tukea itsellesi. Ala valmistella eroa pikku hiljaa. Kun sen päätöksen olet mielessäsi tehnyt, ei hänellä ole sinun mieleesi enää niin suurta valtaa. Esille otat eroasian vasta kun oma ja lapsen selusta on kaikin puolin turvattu.

Tulevaisuudella on sinulle myös hyviä asioita!