Lue keskustelun säännöt.
Nyt meni lopullisesti hermot miehen itsekkyyteen
13.07.2018 |
Meidän perheestä on tasa-arvoinen vanhemmuus kaukana, vaikka mies sitä korupuheissaan jaksaa toitottakin. Olen alkanut tehdä keikkahommia hoitovapaan ohessa ja esim. nyt olen menossa huomenna tekemään pitkän vuoron. Mies on lomalla.
Tällä viikolla olen joka aamu herännyt lapsen kanssa klo 6 ja antanut miehen nukkua. Mies on valvonut illat katsoen jalkapalloa ja pelaten pleikkaria. Itse olen mennyt nukkumaan ajoissa, että jaksan herätä.
Tänä aamuna jouduin hoitamaan työasiaa, ja mies joutui heräämään katsomaan lapsen perään. Kun olin saanut työasian hoidettua, mies tokaisi vihaisena: ENSI YÖNÄ MÄ SITTEN NUKUN!
Häntä ei kuulemma kiinnosta, että minulla on edessä pitkä työvuoro. Ei kuulemma suostu menemään aikaisemmin nukkumaan, koska ”tarvitsee illalla oman ajan”.
Miehen ollessa töissä hoidin AINA yöheräämiset ja heräsin lapsen kanssa, jos tämä heräsi ennen miehen herätyskellon soittoa.
Mies on myös ollut työvuorojeni jälkeen aivan loppu ja tiuskinut lapselle. Ollut siis korkeintaan kahtena peräkkäisenä päivänä työvuoroni ajan lapsen kanssa lomansa aikana (lapsen päivähoito on alkamassa)... kuitenkin mies on koko ajan painostanut minua töihin, koska ”ei aio elättää meitä”. Vaatii minua osallistumaan kaikkiin menoihin yhtä suurin panostuksin, vaikka tienaa 6000 € /kk (minä töissä ollessani n. 2500 €).
Sanomattakin lienee selvää, että minä hoidan kaikki kotityöt (myös remontit, auton huollot ym.), paitsi pyykit. Koska miehellä on tämä yksi vastuualue (joka toki lapsiperheessä on iso), hän on oikea arjen sankari.
Ei tarvitse kehottaa, että jätä se... taisin tajuta sen juuri itsekin.
Kommentit (203)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Mitä terveysongelmia sinulla sitten on?
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.
No masennushan ei ole lieväasteisena kovin väkevä peruste sille, että mies saisi erossa yksinhuoltajuuden. Eri asia niissä vakavammissa tapauksissa, joissa sairastunut ei pysty pitämään huolta edes itsestään, saati lapsista.
Mutta käsitän ap:n tekstistä, että näin ei ole.
Oliko hän tuollainen jo seurustellessanne, vai onko muuttunut ajan saatossa? Vaikea uskoa et kukaan menisi tuollaisen kanssa naimisiin... Lähtisiköhän terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Nyt haloo ja herätys! Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan ole oikeasti noin tyhmä lattiarätti. Mars nyt siitä tulostamaan eropaperi ja soittamaan lakimiehelle. Pilaat elämäsi.
Tarkoituksesi on varmasti hyvä. Jos minulla olisi oma tukiverkko, jolta saisin apua ja tukea erotilanteessa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Kun mieleen tulee esim. kysymys, että kenen kanssa sitten jouluni vietän, sitä ihmeellisesti haluaa jäädä nykyiseen tilanteeseen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Menisin perheneuvolaan puhumaan asiasta. Lisäksi puhuisin avoimesti oman neuvolantädin kanssa jaksamisesta ja kuinka mies ei tue riittävästi. Näin saat "aseita", henkilöitä ymv todistamaan että mies on itse omalla käytöksellään ainakin edesauttanut terveydellisten ongelmien synnyn. Keskustelut ei tarkoita, että kukaan olisi lastasi viemässä pois vaan saisit hiukan tukea itsellesi. Itse näin toimin vastaavassa tilanteessa. Kun raahasin lopulta miehenkin keskustelemaan perheneuvolaan asioista, niin "heräsi" omasta itsekkyydestään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei ap, ei se oikeasti sitä lasta halua erossa. ei se jaksa hoitaa sitä nytkään! se vaan koittaa pelotella sua. tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Alä viitsi. Oikeus sentään velvoittaisi hänet osallistumaan lapsen elatukseen, nythän hän ei sitä tee. Et ole ihan viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Mitä terveysongelmia sinulla sitten on?
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.
No masennushan ei ole lieväasteisena kovin väkevä peruste sille, että mies saisi erossa yksinhuoltajuuden. Eri asia niissä vakavammissa tapauksissa, joissa sairastunut ei pysty pitämään huolta edes itsestään, saati lapsista.
Mutta käsitän ap:n tekstistä, että näin ei ole.
Kyllä, minulla on diagnosoitu masennus kauan sitten, jo ennen kuin olin tutustunut mieheen. Ei siis johtunut miehestä vaan hyvin vaikeasta lapsuudenperheestäni. Olen (aina ollut) täysin toimintakykyinen ja hoitanut asiani viimeisen päälle (ollut pakkokin, kun kotona ei ole autettu, ei nykyisin eikä lapsena), mutta mieshän voi erotilanteessa kehitellä tarinoita siitä, miten en ole suoriutunut lapsen hoidosta ym.
Mutta kyllä, tuolla masennusdiagnoosilla mies minua uhkailee.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.
Tuossa tilanteessahan on kaksi eri vaihtoehtoa, eli
A) Menot 50-50, mutta silloin myös kotityöt 50 - 50 ja miehen loma-aikana lastenhoito 50-50
B) Mies maksaa enemmän ja ap vastapainoksi tekee enemmän kotitöitä
Noilla kahdella vaihtoehdolla tilanteesta tehdään reilu. Se, että mies maksaa samanverran kuin ap, mutta teettää ap:lla kotityöt, niin se on pelkkää vapaamatkustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Mitä terveysongelmia sinulla sitten on?
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.
No masennushan ei ole lieväasteisena kovin väkevä peruste sille, että mies saisi erossa yksinhuoltajuuden. Eri asia niissä vakavammissa tapauksissa, joissa sairastunut ei pysty pitämään huolta edes itsestään, saati lapsista.
Mutta käsitän ap:n tekstistä, että näin ei ole.Kyllä, minulla on diagnosoitu masennus kauan sitten, jo ennen kuin olin tutustunut mieheen. Ei siis johtunut miehestä vaan hyvin vaikeasta lapsuudenperheestäni. Olen (aina ollut) täysin toimintakykyinen ja hoitanut asiani viimeisen päälle (ollut pakkokin, kun kotona ei ole autettu, ei nykyisin eikä lapsena), mutta mieshän voi erotilanteessa kehitellä tarinoita siitä, miten en ole suoriutunut lapsen hoidosta ym.
Mutta kyllä, tuolla masennusdiagnoosilla mies minua uhkailee.
-Ap
Voisitkohan olla etukäteen yhteydessä kuntasi sosiaalitoimeen tuosta asiasta? Eli miehesi uhkailee lapsien avulla jottet eroaisi, ja pelkäät tämän sepittävän asioita.
Sympatiat sinne...
Meillä ei tapahdu mitään ellen minä tee tai pyydä monta kertaa tekemään ja sitten vihdoin mies SAATTAA laittaa vaikka tiskinsä koneeseen ja senkin valitusten kera.
Ja mies käyttäytyy kuin lapset olisivat vain minun...
Aikana ennen lapsia hän oli vielä osallistuva mutta en sit tiiä mitä tapahtui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.
Kuinka monta kertaa olenkaan yrittänyt. Ja hyvinhyvin kauniisti ja ymmärtäväisellä otteella. Mies on kotoaan saanut mallin, että miehen ei tarvitse tehdä kotona mitään, nainen tulee vessakäynninkin jälkeen siivoamaan rannut pöntöstä. Häntä ei kuulemma kodin sotkuisuus haittaa, ja itse hän syö aina voileipiä sekä kaakaojauhoihin sekoitettuja kauraryynejä. Hänellä ei ole mitään käsitystä aikuisen elämän hoidosta, ja pitää minua kammottavana akkana (näin aina riidoissa sanoo), kun vaadin häneltä osallistumista.
Voi kunpa olisikin provo tai edes liioittelua..
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.
Kuinka monta kertaa olenkaan yrittänyt. Ja hyvinhyvin kauniisti ja ymmärtäväisellä otteella. Mies on kotoaan saanut mallin, että miehen ei tarvitse tehdä kotona mitään, nainen tulee vessakäynninkin jälkeen siivoamaan rannut pöntöstä. Häntä ei kuulemma kodin sotkuisuus haittaa, ja itse hän syö aina voileipiä sekä kaakaojauhoihin sekoitettuja kauraryynejä. Hänellä ei ole mitään käsitystä aikuisen elämän hoidosta, ja pitää minua kammottavana akkana (näin aina riidoissa sanoo), kun vaadin häneltä osallistumista.
Voi kunpa olisikin provo tai edes liioittelua..
-Ap
En halua vaikuttaa ilkeältä tai jälkiviisastelijalta, mutta eikö nuo piirteet tulleet esiin ennen lapsia...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Ap, toi on pelkkää uhkailua, koska miehesi tietää, että pelkäät menettäväsi huoltajuuden. Ei mies todellakaan ala erotilanteessa ala vaatimaan yksinhuoltajuutta. Luuletko, että miehesi haluaisi olla yksin vastuussa lapsenhoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Mitä terveysongelmia sinulla sitten on?
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.
No masennushan ei ole lieväasteisena kovin väkevä peruste sille, että mies saisi erossa yksinhuoltajuuden. Eri asia niissä vakavammissa tapauksissa, joissa sairastunut ei pysty pitämään huolta edes itsestään, saati lapsista.
Mutta käsitän ap:n tekstistä, että näin ei ole.Kyllä, minulla on diagnosoitu masennus kauan sitten, jo ennen kuin olin tutustunut mieheen. Ei siis johtunut miehestä vaan hyvin vaikeasta lapsuudenperheestäni. Olen (aina ollut) täysin toimintakykyinen ja hoitanut asiani viimeisen päälle (ollut pakkokin, kun kotona ei ole autettu, ei nykyisin eikä lapsena), mutta mieshän voi erotilanteessa kehitellä tarinoita siitä, miten en ole suoriutunut lapsen hoidosta ym.
Mutta kyllä, tuolla masennusdiagnoosilla mies minua uhkailee.
-Ap
Voisitkohan olla etukäteen yhteydessä kuntasi sosiaalitoimeen tuosta asiasta? Eli miehesi uhkailee lapsien avulla jottet eroaisi, ja pelkäät tämän sepittävän asioita.
Kiitos tästä ja muista vinkeistä. Ajattelin olla ainakin perheneuvolaan yhteydessä. Olen syksyllä palaamassa töihin kokoaikaisesti, joten en usko tilanteen tästä ainakaan helpottuvan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä iloa tuosta miehestä sulle on?
Enpä ole tähän keksinyt vastausta enää vähään aikaan. Mutta mies on niin hankala, että uskon olevan helpompaa pysyä hänen kanssaan yhdessä kuin esim. alkaa tapella elatusasioista.
-Ap
Olkoot hankala. Vähemmän hankala se sulle on eri osoitteessa. Hankit kämpän ja muutat lapsen kanssa pois. Varaat ajan lastenvalvojalle, jonka luona sovitte elatusasioista. Jos mies ei suostu, viet asian oikeuteen.
Mies on nyt jo uhkaillut riidoissa, että aikoo käyttää terveysongelmiani minua vastaan, että saa lapsen huoltajuuden (en kuulemma ole kykenevä huolehtimaan lapsesta). Uhkailullaan hän on saanut minut ajettua nurkkaan, jossa en voi vaatia oikeuksiani. Hänen perheensä on samanlainen, itsekkäitä ihmisiä ja aina syyttämässä muita. Siksikään en eroriitoihin uskaltaisi lähteä, kun miehellä on perheensä takanaan ja minulla ei ketään.
-Ap
Mitä terveysongelmia sinulla sitten on?
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.
No masennushan ei ole lieväasteisena kovin väkevä peruste sille, että mies saisi erossa yksinhuoltajuuden. Eri asia niissä vakavammissa tapauksissa, joissa sairastunut ei pysty pitämään huolta edes itsestään, saati lapsista.
Mutta käsitän ap:n tekstistä, että näin ei ole.Kyllä, minulla on diagnosoitu masennus kauan sitten, jo ennen kuin olin tutustunut mieheen. Ei siis johtunut miehestä vaan hyvin vaikeasta lapsuudenperheestäni. Olen (aina ollut) täysin toimintakykyinen ja hoitanut asiani viimeisen päälle (ollut pakkokin, kun kotona ei ole autettu, ei nykyisin eikä lapsena), mutta mieshän voi erotilanteessa kehitellä tarinoita siitä, miten en ole suoriutunut lapsen hoidosta ym.
Mutta kyllä, tuolla masennusdiagnoosilla mies minua uhkailee.
-Ap
Voisitkohan olla etukäteen yhteydessä kuntasi sosiaalitoimeen tuosta asiasta? Eli miehesi uhkailee lapsien avulla jottet eroaisi, ja pelkäät tämän sepittävän asioita.
Kiitos tästä ja muista vinkeistä. Ajattelin olla ainakin perheneuvolaan yhteydessä. Olen syksyllä palaamassa töihin kokoaikaisesti, joten en usko tilanteen tästä ainakaan helpottuvan.
-Ap
Mitä olen kuullut, niin vastaavissa tapauksissa töihinpaluun jälkeenkin nainen hoitaa kotityöt käytännössä yksin, huolehtii lapset yksin ja mies vahtii ettei maksa senttiäkään enemmän kuin nainen, koska "minä en teitä elätä!!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan surettaa aloittajan puolesta. Miksi suostut tekemään kaiken muun (paitsi sen pyykin)? Mitä jos pikku hiljaa vähentäisit ja pyytäisit miestä osallistumaan kotitöihin ja hieman perustelemaan hänelle syitä. Lisäksi olisi reilua, että hän maksaa enemmän perheen yhteisiä menoja, sillä hänen tulonsa ovat reilusti suuremmat. Noin suuripalkkaisella on tietysti kyllä vaativa ja aikaa vievä työ, mutta tasa-arvoinen ei tämä tilanne ole missään nimessä. Tottunut liian hyvälle, eikä halua luopua siitä.
Kuinka monta kertaa olenkaan yrittänyt. Ja hyvinhyvin kauniisti ja ymmärtäväisellä otteella. Mies on kotoaan saanut mallin, että miehen ei tarvitse tehdä kotona mitään, nainen tulee vessakäynninkin jälkeen siivoamaan rannut pöntöstä. Häntä ei kuulemma kodin sotkuisuus haittaa, ja itse hän syö aina voileipiä sekä kaakaojauhoihin sekoitettuja kauraryynejä. Hänellä ei ole mitään käsitystä aikuisen elämän hoidosta, ja pitää minua kammottavana akkana (näin aina riidoissa sanoo), kun vaadin häneltä osallistumista.
Voi kunpa olisikin provo tai edes liioittelua..
-Ap
En halua vaikuttaa ilkeältä tai jälkiviisastelijalta, mutta eikö nuo piirteet tulleet esiin ennen lapsia...?
Ihan aiheellinen kysymys. Kyllä, mies ei ennen lapsiakaan ollut innokas kodinhoitaja, mutta laitoin sen aina sen piikkiin, ettei ollut saanut kotoaan mallia ja että ei ollut aiemmin asunut kenenkään kanssa, joka olisi opettanut. Lapsen hankinnan yhteydessä asioista puhuttiin ja sain vakuutuksen häneltä, että hän tekee kaikkensa. Mieheni iso ongelma on se (tämäkin kotoa perittyä), että puheet ovat suuret mutta teot ovat nolla. Silloin en vielä tajunnut asiaa. Menin lankaan tässä, syytän siitä itseäni.
No varmaan hänellä on masennusta. Ap ja hänen tilanteensa kuulostaa ihan samalle kuin minun. Veikkaan, että masennus johtuu pitkälti miehestä ja huonosta parisuhteesta. Näin ainakin minulla.