Lapsen ylipaino

Siskon viisivuotiaalla tytöllä oli vähän sama homma, sisko tuskaili aiheesta kovasti. Keksittiin sitten "eläinpeli", eli piirrettiin yhdessä erilaisia eläimiä ja juteltiin siitä, mitä ja kuinka paljon norsu syö, mitä susi syö, mitä orava syö ja niin edelleen, ja piirrettiin myös ne ruoat. Sitten piirrettiin isi ja mitä isin pitää syödä, kuinka paljon ja miksi, jatkuvasti selittäen lapsen tasolle sopivasti. Sitten äiti, ja miksi äiti ei tarvitse ihan yhtä paljon kuin isi. Sitten veli, ja lopuksi tyttö itse. Likka hullaantui tomerana järjestelemään kaikille "oikeita määriä" ruokaa, ja ylimääräinen syöpöttely loppui siihen. Ohjeisti ruokapöydässä veljeään, että "Sun pitää ottaa vielä yksi peruna ja kaksi tomaatinlohkoa", ja "Minun annos on juuri oikea näin, minulle tulee yksi kauhallinen pastaa ja tämän verran salaattia" jne. Vähän luova ratkaisu kokolailla kepillä jäätä -idealla, mutta toimi. :)

Meillä ongelma saatiin kuriin (nopea painonnousu normaalipainon rajalla), kun annettiin sekä ennen ateriaa että aterian jälkeen lautasellinen kasviksia. Eli lisää sai ottaa mutta se oli kasviksia.

Samoin iltapalalla (olisi halunnut aina vain lisää leipää tai lisää puuroa vaikka kumpaakin syönyt jo lautasellisen, kaksi viipaletta) sai marjoja tai smoothien tai omenalohkoja.

Välillä sanottiin suoraan, että nyt kyllä jo riittää ja selitettiin annoskokoa, mutta isoveljellä on parhaillaan menossa kasvukausi/esiteinin pohjaton ruokahalu, joten kun hänelle on ollut pakko antaa lisää ruokaa, keksittiin nämä kasvislautaset. Paino on nyt ollut kurissa.

Tuohon eläinpeliin vielä lisään, että oli kyllä googlettamista, kun minimimmi alkoi kyselemään, että "Mitä sarvikuono syö?" "Mitä kameli syö?" "Mitä haisunäätä syö?" "Entäs vesinokkaeläin?" :D Eläinrakas tapaus halusi tietää KAIKEN. :) Ihmisten syömisistä piirrettiin jääkaapin oveen esimerkkilautasia, tyyliin "Isin spagetti: kaksi kauhallista ja seitsemän lihapullaa", "Äidin kalapäivä: yksi lohifile ja kolme perunaa" jne. Käytiin läpi myös aiheita sarjasta "kun sinä olit näin ja näin pieni, tarvitsit näin ja näin paljon perunasosetta, nyt tarvitset enemmän ruokaa koska olet isompi". Tästä on jo kolmisen vuotta aikaa, eläinpeliä ei enää tarvita, ja kaikki on syömisten ja herkuttelujen suhteen ihan normaalia. Ja opittiinpahan me aikuisetkin hurjasti erilaisten elukoiden ruokatavoista! :D

Mun 5 v tyttö on 108 cm ja painaa 17,5 kg. Järkyttäviä kokoeroja. Pidä ap huoli ettei ainakaan töni tai kiusaa pienempiään!

Kaverin muksuilla oli paha tapa napostella pitkin päivää ihan mitä vaan, kun silmä vältti. Askarreltiin sitten vekaroille "herkkupurkit", eli lasipurkit, jotka muksut sai koristella tarroilla jne. mielensä mukaan. Joka aamu sai valita purkkiin kolme (terveellistä) herkkua, tyyliin yksi mandariini, yksi pieni täysjyväkeksi, yksi kuivattu aprikoosi, pari mansikkaa jne. Ne oli päivän välipalat, sai hakea halutessaan, mutta kun purkki oli tyhjä, se oli siinä. Kaikista parhaita oli ns. näpertelyvälipalat (herneenpalot, mandariinit sun muut), joiden syömiseen meni aikaa, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut nälkä vaan halu napsia jotakin. Toimi. :)

Vierailija kirjoitti:

Kaverin muksuilla oli paha tapa napostella pitkin päivää ihan mitä vaan, kun silmä vältti. Askarreltiin sitten vekaroille "herkkupurkit", eli lasipurkit, jotka muksut sai koristella tarroilla jne. mielensä mukaan. Joka aamu sai valita purkkiin kolme (terveellistä) herkkua, tyyliin yksi mandariini, yksi pieni täysjyväkeksi, yksi kuivattu aprikoosi, pari mansikkaa jne. Ne oli päivän välipalat, sai hakea halutessaan, mutta kun purkki oli tyhjä, se oli siinä. Kaikista parhaita oli ns. näpertelyvälipalat (herneenpalot, mandariinit sun muut), joiden syömiseen meni aikaa, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut nälkä vaan halu napsia jotakin. Toimi. :)

Eihän se toiminut, ei poistanut napostelua.

Jatkuva salanapostelu vaihtui kontrolloiduiksi, normaaleiksi välipaloiksi ilman mitään draamakohtauksia? Sanoisin, että toimi. :)

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa lapsella voi olla huomattava lihasmassa. Meidän tytöllä on aivan samanlainen ruumiinrakenne kuin isällään, sytymäbodari. On mitattu kehonkoostumismittauksessa, ei ole mutua.

Tyttö on aina ollut iso, ruokavalio kuitenkin kunnossa, ei liiemmin herkuttele, liikkuu päivittäin. Syö monipuolisesti ja ei nirsoile, kasvikset maistuu hyvin.

Tyttö on nyt viimeiset pari vuotta laihtunut, polilla ihmetellään mitä olemme muuttaneet tai tehneet toisin. No ei yhtään mitään kun muutettavaa ei ole ollut. Moni pullea lapsi hoikistuu iän ja pituuskasvun myötä.

Välillä meinaa nousta savu korvista kun aina syytetään äitiä joka syöttää lapsen lihavaksi. Joskus lapsi vaan on pulleampi, vaikka söisi ja joisi samoin kuin muut perheessä. Ei meillä muut ole perheessä ylipainoisia, miksi syöttäisin tyttöni sellaiseksi?

Tytöllä on ollut aina hidas aineenvaihdunta jota on ihan tutkittu ja todettu. Iän myötä se on kiihtynyt ja tilanne normalisoitunut.

On aina ollut hurja tyttö liikkumaan, 7 vuotiaana pyöräili yli 50 km reitin. Kävelee koiran kanssa lähemmäs 10 kilometrin reittejä ja hiihtää talvisin satoja kilometrejä. Nykyään edes aikuiset jaksa tuon vertaa, samat pullamummot neuvoo sitten siellä pöydän takana lisäämään lasten arkisktiivisuutta...

Kehonkoostumusmittaus lapselta?! Miksi ihmeessä? Kyllä lapsesta näkee onko normaalipainoinen vai liian tuhti. Bodariksi ei synny kukaan. Tuo hidas aineenvaihdunta on samaa sarjaa kuin isot luut. Eroja on toki, mutta ne eivät vaikuta oleellisesti kenenkään painoon.