Help! Kertoisitteko elokuvia, jotka ovat niin aikaansasidottuja, etteivät ne oikein aukea enää nykykatsojalle

Taru Sormusten Herrasta

Kuka jaksaa tollasta digitaalista massojen. Marssia isolla aukiolla hohhoijaa

Juu monet tehosteisiin pohjanneet elokuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pihalla saa olla, jos Some Like It Hot'ia katsellessa ei ymmärrä, että elokuva sijoittuu 50-luvulle ja näin ollen käsitykset esim. homoudesta ovat olleet aika erilaisia. Liekö tämä sitten totta näille 2000-luvun puolella syntyneille? Ei tiedetä mitään lähimenneisyydestäkään? Musta tämä on aika edistyksellinen leffa, kunhan sen osaa suhteuttaa historian aikajanalle.

Suurimmat aikaansidotut leffat on mun mielestä sellaiset 80- ja 90-luvun taitteessa tehdyt rainat, jotka ovat muka-moderneja, mutta joissa ei ole vielä älypuhelimia tai sähköposteja tms. Aika monelta elokuvalta lähtisi pohja kokonaan, jos ne tehtäisiin uudestaan nykyteknologiaa käyttäen. :) Esim. Uneton Seattlessa, Pretty Woman, Yksin kotona, Die Hard... Onhan näitä.

Väärin. Piukat paikat (Some Like it Hot) sijoittuu 20-luvulle, kieltolain aikaan. Toki se varmaan kuvastaa 50-luvun asenteita, kun se on tehty silloin.

Eikä se käsittely homoutta kuin ehkä loppurepliikeissä. Kantava teema on miehet mekoissa, yksi elokuvakomiikan lähteistä. Nykyäänhän elokuvan koomisen övereille miesnaisille ei varmaan saisi edes nauraa, kun joku lumihiutale kuitenkin näkee itsensä noissa karikatyyreissä.

Vierailija kirjoitti:

Taru Sormusten Herrasta

Kuka jaksaa tollasta digitaalista massojen. Marssia isolla aukiolla hohhoijaa

Musta LOTR on vanhentunut kunniakkaasti! Siinä kun on käytetty hyvin tasapuolisesti computer graphics ja practical effects. Örkit on ihan mahtavia, todellisia ja upeita että niihin uskoo, se maailma tuntuu aidolta. Isot digitaaliset puumiehet on niiden rinnalla uskottavia koska muu maailma on niin todellinen. Toisin on hobitissa, joka pääasiassa on pelkkää koneellisesti tuotettua matskua. Mihin mä voin uskoa tässä, kun kaikki fantasia on feikkiä? Sillon se paraskin cg pistää silmään. Alkuperänen Jurassic Park on edelleen uskottava, koska mekaaninen T-Rex näyttää vielä seuraavatkin 25 vuotta aidolta, koska se on aito! Uudet Jurassic Parkit vanhenee ihan eri tavalla ja paljon nopeemmin, koska tietokonegrafiikka on niin aikasidonnaista. Se on niin hyvää ku se on aikanaan pystyny olemaan, ja pian joku tekee parempaa. Mutta sen aidon dinon muistaa vielä pitkään.

Jeff The Killer. Mun lemppari!

Supersankarielokuvat. No itselle ei ainakaan avaudu, aikuiset ihmiset tiukoissa trikoissa pikkuhousut päällimmäisenä leikkii ihmekyvyillä. En käsitä miks niitä pitää vielä tätä nykyä tehdä kun ei ole olemassa mitään rikollisia vastaan taistelevia Batmanneja sun muita Muurahaismiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Taru Sormusten Herrasta

Kuka jaksaa tollasta digitaalista massojen. Marssia isolla aukiolla hohhoijaa

Samaa mieltä, liikaa tietokoneanimaatioon pohjautuva, pelimäinen. Olen päättänyt etten katso uudestaan, ainakaan ennen kuin olen lukenut kirjat uudestaan (sitten kun en enää muista juonta).

Kaunis Veera eli balladi Saimaalta. Aloin katsomaan sitä, koska Kipparikvartetin laulut ovat mainioita, mutta ei tullut mitään. Tämän pitäisi olla hupailu, mutta on tuskastuttavan nolo itse keksittyine kummallisine "m*stalaisten rituaaleineen" , joilla ei ole mitään yhteyttä romanikulttuuriin. En voi käsittää, että tuolloin oli kulunut vain 5 vuotta sodasta, jossa romanimiehet olivat aseveljinä muiden rinnalla. Elokuvassa toistuu toistumistaan "vitsikäs" m*stalaisten mollaaminen tyhmiksi ja laiskoiksi. Kaiken huippuna haltioitunut repliikki "Olen valkolaisen tytär!"

Vierailija kirjoitti:

Lolita järkytti aikoinaan ihmiset tolaltaan. Nykyihmisen silmään se on niin hienovarainen, ettei tarinaa ennalta tuntematon edes huomaa, että aikuisella miehellä ja nuorella tytöllä on jotain säpinää keskenään.

Ehkä samalla tavalla menee ohi Miehuuskoe. Nuoremmalla miehellä suhde vanhempaan naiseen, joka on toisaalta tabu, toisaalta sen ajan tavallista keskiluokan salailtua elämää (tuohon aikaan oli tavanomaisempaa, että on naimisissa, mutta sitten sivusuhde).

Nykyään kun ihmiset ovat maallistuneita ja väheksyvät uskonnon merkitystä, niin ohi menevät todennäköisesti kovaa Bunuelin elokuvat Simon ja viettelykset ja Viridiana. Espanjalainen Bunuel on kasvanut katolisessa kulttuurissa ja noissa elokuvissa (hän ei itse usko jumalaan) irvii katolilaisuutta, sen tapoja, asenteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Casablanca. Elämän rakkauden hylkääminen velvollisuuden, erityisesti isänmaallisen velvollisuuden, vuoksi tuntuu nykykatsojasta valinnalta, johon on vaikea samaistua.

Eihän se ole mikään "elämän rakkaus" vaan sota-ajan romanssi. Nainen on koko ajan naimisissa ja sitten vaan palaa miehensä luokse.

Nyt on pakko ottaa esille elokuva Hiljaiset sillat, joka on monen mielestä kertomus "elämän rakkaudesta". Meille näytetään, että Francesca säilytti muistot Robertista, ja hänen viimeinen tahtonsa hautaustavasta ja -paikasta. Mutta onko se, että ihminen ajattelee jotain toista koko loppuelämänsä, todellista ja aitoa rakkautta, vai ehkä pelkkää pakkomiellettä lyhyestä kesäromanssisa?

Me emme tiedä, mitä Casablancan Ilsa teki myöhemmin. Ehkä hänkin halusi tuhkansa paikkaan, joka oli hänelle ja Rickille tärkeä. Jos sellainen kohtaus olisi näytetty, pitäisikö nyt sanoa, että kyseessä oli "elämän rakkaus"?

Kaikki vanhat elokuvat, joissa jenkit jahtaa kommunisteja ja näkee niitä joka nurkan takana.

Sinkkumies

En ymmärrä 25+ vuoden takaisten oikeussalidraamojen viehätystä. En ymmärtäisi varmaan uudempienkaan, mutta ei kai niitä enää tehdä.

Holokausti-elokuvat ovat alkaneet menettää nykyisin uskottavuuttaan kun on selvinnyt ettei miljoonien ihmisten kaasuttaminen olisi ollut mitenkään mahdollista niillä välineillä mitä Stalin ja liittoutuneet väittivät kaasutuksissa käytetyn. Muutenkin monet tutkijat ovat löytäneet aukkoja siitä virallisesta miljoonien kaasutusteoriasta.

Mielestäni maininnat homo- ja perheidylliaiheista ovat vähän huonoja tässä, kun kaikilla on kuitenkin tietoa siitä, että homous on ollut laitonta ja naisen on tullut pyytää mieheltä allekirjoitus lupalappuihin voidakseen tehdä asioita jne. Tuollainen on silkkaa historiakuvausta. Eihän elokuva Kekkosestakaan ole passe` vain siksi, että meillä on Niinistö presidenttinä. Joku sekoittaa dokumentit ja taiteen. Eikä homous vieläkään ole niin normaalia, etteikö siihen kiinnitettäisi huomiota. Monia esim harmittaa, ettei homoksi arveltu tunnusta homouttaan.

Mielestäni Kumman kaa on vanhentunut näissä kyselyissä "kumman kaa", kun puhutaan monista unohtuneista tyypeistä. Tuskin nuoret ainakaan muistavat remontti-Reiskaa tai Timo TA:ta... Ja monet 90-luvun elokuvat ja sarjat on tehty jollakin oudolla tavalla, mikä tekee niiden katsomisen vaikeaksi.

Wall Streetin ahneus. Ihan normaalia nykyään. Ilmeisetsi iso juttu vielä 87.

Ruma Elsa, nainen on ruma kun käyttää housuja ja siitä seuraa se ettei saa miestä, eli elämä pilalla.

Kaikki kotimaiset 60-luvun nk. yhteiskunnalliset elokuvat. Kun kuulen nimen Jaakko Pakkasvirta, en takuulla jää kanavalle.   Mukana myös Niskasen  Käpy selän alla, jota ei enää jaksa katsoa yhtään.  Jotenkin vaan ei enää avaudu se nuorison ja naisten ja seksuaalisuuden vapautumisaihe.

Bondeja katsoo vieläkin ihan huvimielessä, mutta muuten ne amerikkalaiset sota- ja agenttielokuvat, missä venäläiset kuvataan tyhmiksi,  rumiksi ja surkeiksi piruparoiksi, on aivan mahdotonta käsittää tänä päivänä. 

Uuno Turhapuro -huumori ei enää iske millään.  Ylipäänsä Speden elokuvat, jotain poikkeuksia lukuunottamatta. 

Ja kyllä, Piukat paikat on varmaan elokuvahistorian paras teos!  Ellei oteta huomioon jotain Buster Keatonin parhaita juttuja. 

Emmanuellea nykyään katsova saattaa kyllä ihmetellä, että mikä ihmeen tajunnan räjäyttävä pornoelokuva?