Help! Kertoisitteko elokuvia, jotka ovat niin aikaansasidottuja, etteivät ne oikein aukea enää nykykatsojalle

Jos ihminen ei tunne historiaa edes pintapuolisesti, vanhat elokuvat eivät avaudu.

Juuri katsoin youtubesta klipin "Simpauttajasta", kommenttiketjussa nuoret ihmeytelvät, miksi ne hajottavat paskaa talikolla pellolle, missä on traktori.

Mikä vaan elokuva on varmasti mahdollista ymmärtää, jos on vaan kiinnostusta ja tietoa ajasta ja kulttuurista, jossa elokuva on tehty. Toki varmastikaan aivan jokainen pieni viittaus tai "sävy" ei aukea. Historiasta kiinnostumaton 10 vuotta nuorempi teini-ikäinen veljeni halusi muutama vuosi sitten katsoa seuranani Goodbye Lenin-elokuvan. Pitkään ihmetteli ja taivasteli miksi asiat menivät siinä kuin menivät, eikä muka voinut millään ymmärtää/samaistua. :D Mutta tämä ei tokikaan päde koko ikäluokan kohdalla.

Punaine uhka ja muut sentapaiset kylmän sodan öyhötyselokuvat vihollisen demonisoimisineen. Tosin tätähän kuraa jenkit vieläkin suoltavat. Vaihdetaan vaan kommunistin tilalle terroristi. Tarzan-elokuvat. Valkoinen mies tulee ja hallitsee, muunväriset ovatkin sitten krokotiilinruokaa.

Pikku naisia.

Yksin kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Perusteluineen.

Kiitoksia!

Näemmä keskustelua herättävä aloitus, mutta häiritsee, onko tämä joku opiskelu- tai pääsykoetehtävä, jolla ap ei itse jaksa vaivata päätään vaan yrittää teettää työt toisilla?

Aikanaan Lynchin Wild at heart teki vaikutuksen, mutta nyt kun se tuli telkusta joku aika sitten, jätin kesken koska se oli niin tunkkainen ja sovinistinen.

Ovatko myös vanhat Tartzan elokuvat jo totaalisesti kiellosta kun vielä 70-80 luvulla näytettiin ahkeraan telkkarista ja lasten ei ehkä enään toivota tuntevan vaikka oli käsite lapsuuden leikeissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Casablanca. Elämän rakkauden hylkääminen velvollisuuden, erityisesti isänmaallisen velvollisuuden, vuoksi tuntuu nykykatsojasta valinnalta, johon on vaikea samaistua.

Eihän se ole mikään "elämän rakkaus" vaan sota-ajan romanssi. Nainen on koko ajan naimisissa ja sitten vaan palaa miehensä luokse.

Mutta vanhentunutta varmasti se, että tuollaista asetelmaa ei nyt ilman sotaa niin helpolla ole, että oma mies jossain muualla päin maailmaa ja sitten sota vähän niin kuin ajaa nuo hahmot yhteen, siis niin, että sodan ikävyydetkin jouduttavat sitä, että etsitään vastaantulevasta sopivasta tyypistä lohtua ja romanssia. Eihän kukaan väitä, että tuo Bergmanin ja Bogartin hahmojen romanssi on kestävällä pohjalla ajatellen tulevia aikoja. Ehkä nuo ajat eläneet siis ymmärtävät paremmin sellaista, että sota saattoi henkilöhahmot yhteen väheksymättä nyt heidän romanssiaan sen kummemmin.

 Ehkä nyt tulin kuvailleeksi juuri tuota, mitä ap tässä jo kuuluttelikin, että mikä elokuvassa voi olla sellaista, mikä ei avaudu nykykatsojalle.

Niin, huvittavaa on juuri se, että myöhemmät sukupolvet ovat ottaneet Casablancan jotenkin yltiöromanttisena, 'elämäni tai ehkä jopa kahdenkin rakkautena', mutta sota-ajan eläneet näkivät sen realistisemmin, yhtenä monista sota-ajan romansseista, jolla ei ollut tulevaisuutta, mutta joita syntyi paljon, kun ihmiset kaipasivat ankeuden keskelle hellyyttä, läheisyyttä, unohdusta jne. Tavallaanhan se lause 'tämä on pitkän ystävyyden alku' kiteyttää koko jutun, hetken huuma vs kestävämpi pohja, elämänarvot, ns oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pihalla saa olla, jos Some Like It Hot'ia katsellessa ei ymmärrä, että elokuva sijoittuu 50-luvulle ja näin ollen käsitykset esim. homoudesta ovat olleet aika erilaisia. Liekö tämä sitten totta näille 2000-luvun puolella syntyneille? Ei tiedetä mitään lähimenneisyydestäkään? Musta tämä on aika edistyksellinen leffa, kunhan sen osaa suhteuttaa historian aikajanalle.

Suurimmat aikaansidotut leffat on mun mielestä sellaiset 80- ja 90-luvun taitteessa tehdyt rainat, jotka ovat muka-moderneja, mutta joissa ei ole vielä älypuhelimia tai sähköposteja tms. Aika monelta elokuvalta lähtisi pohja kokonaan, jos ne tehtäisiin uudestaan nykyteknologiaa käyttäen. :) Esim. Uneton Seattlessa, Pretty Woman, Yksin kotona, Die Hard... Onhan näitä.

Ihan samalla tavalla voisi sanoa, että aika pihalla saa olla, jos ei tiennyt, ettei 80-luvulla ollut kännykkää. Ei niiden puuttuminen tee sitä, ettei leffaa ymmärtäisi. Ei kyse ole siitä, etteikö nykynuori tietäisi esim. Vietnamin sodasta.

Kysehän on siitä, ettei kaikkia viittauksia asioihin enää ymmärrä samalla tavalla, varsinkaan kun leffat on tehty eri maassa ja kulttuurissa. Vietnamin sota on ollut suomalaisille ihan eri asia kuin amerikkalaisille.

Enhän mä missään sanonutkaan, että nykynuoriso ei tiedä että 80-luvulla ei ollut kännyköitä...? Enkä myöskään tehnyt mitään viittauksia Vietnamin sotaan. Mainitsemani esimerkit otin esille aloituksen puitteissa, eli aikaansidotut elokuvat jotka eivät enää nykyolosuhteissa toimisi syystä että teknologia on kehittynyt niin paljon. Suututtiinko mulle tuossa alkuperäisessä kommentissa siitä, että esitin väitteen 2000-luvulla syntyneiden yleissivistyksen tasosta, vai onko joku eri mieltä siitä, että esim. Yksin kotona -leffa toimisikin nykypuitteissa? :D Voi av-mammat taas.

Ymmärsit kysymyksen väärin. Kyse oli elokuvan ymmärtämisestä. Elokuvissa on muitakin tasoja kuin se näkyvä pinta ja sanotut asiat kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rambo + monet monet muut, jopa Perhe on paras - tv-sarja

Ei nykykatsojien voi olettaa tietävän että neonvalojen välkkeestä muistetulla vuosikymmenellä käytiin myös rankkaa itsetutkistelua Vietnamin sodasta

Ai ei kun siitä aiheesta on tehtykin varovasti arvioiden joitain satoja elokuvia joissa on tavalla tai toisella sivuttu sitä ettei sota ollut kaikkien mieleen.

esim.

full metal jacket

born on 4th of july

forrest gump

platoon

apocalypse now

good morning vietnam

kauriinmetsästäjä

Selitähän vielä että miksi se itsetutkiskelu käytiin vasta 80-luvulla, sehän tuossa oli ideana

En tiedä koska luulet vietnamin sodan olleen mutta virallisesti se loppui 1975 jolloin etelä antautui ja usa:n viimeiset joukot lähtivät maasta. Tuostakin listasta elokuva kauriinmetsästäjä on tehty 70-luvun lopussa.

Muutenkin väittäminen ettei vietnamin sotaa käsitelty ennen kuin elokuvissa on yhtä älytöntä kuin väittää ettei vuoden 1968 tapahtumia suomessa käsitelty ennen kuin joku media lähti tekemään niistä yhteenvetoa joskus myöhemmin. 

Pekka ja Pätkä Neekereinä. Nuff' said.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Casablanca. Elämän rakkauden hylkääminen velvollisuuden, erityisesti isänmaallisen velvollisuuden, vuoksi tuntuu nykykatsojasta valinnalta, johon on vaikea samaistua.

Eihän se ole mikään "elämän rakkaus" vaan sota-ajan romanssi. Nainen on koko ajan naimisissa ja sitten vaan palaa miehensä luokse.

Mutta vanhentunutta varmasti se, että tuollaista asetelmaa ei nyt ilman sotaa niin helpolla ole, että oma mies jossain muualla päin maailmaa ja sitten sota vähän niin kuin ajaa nuo hahmot yhteen, siis niin, että sodan ikävyydetkin jouduttavat sitä, että etsitään vastaantulevasta sopivasta tyypistä lohtua ja romanssia. Eihän kukaan väitä, että tuo Bergmanin ja Bogartin hahmojen romanssi on kestävällä pohjalla ajatellen tulevia aikoja. Ehkä nuo ajat eläneet siis ymmärtävät paremmin sellaista, että sota saattoi henkilöhahmot yhteen väheksymättä nyt heidän romanssiaan sen kummemmin.

 Ehkä nyt tulin kuvailleeksi juuri tuota, mitä ap tässä jo kuuluttelikin, että mikä elokuvassa voi olla sellaista, mikä ei avaudu nykykatsojalle.

Niin, huvittavaa on juuri se, että myöhemmät sukupolvet ovat ottaneet Casablancan jotenkin yltiöromanttisena, 'elämäni tai ehkä jopa kahdenkin rakkautena', mutta sota-ajan eläneet näkivät sen realistisemmin, yhtenä monista sota-ajan romansseista, jolla ei ollut tulevaisuutta, mutta joita syntyi paljon, kun ihmiset kaipasivat ankeuden keskelle hellyyttä, läheisyyttä, unohdusta jne. Tavallaanhan se lause 'tämä on pitkän ystävyyden alku' kiteyttää koko jutun, hetken huuma vs kestävämpi pohja, elämänarvot, ns oma elämä.

Kiitos! Koin Casablancan romanssin ahdistavana, kun se oli niin repivä eikä edennyt. Tämä selittää miksi se oli sellainen ja näillä laseilla jopa looginen. 😂 T: "nuori"

Vierailija kirjoitti:

Pikku naisia.

Ei kuvaa suomi-naisen todellisuutta mitenkään.

Nakke69 kirjoitti:

Pekka ja Pätkä Neekereinä. Nuff' said.

Täysin ajankohtainen. Siinähän ei pilkattu tummaihoisia, vaan sekä heihin täysin varauksettoman ihailevasti suhtautuvaa ravintolanpitäjää, että "ihmissyöjiä" säikähtävää talonmies Pikkaraista. Eli nykysuomessa ylisuvaitsevaisia ja äärirajakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan Lynchin Wild at heart teki vaikutuksen, mutta nyt kun se tuli telkusta joku aika sitten, jätin kesken koska se oli niin tunkkainen ja sovinistinen.

Minä en ymmärtänyt sitä aikoinaankaan. :D Ärsytti, kun en tajunnut mitään. 

Kaikki vanhat Disney-leffat on asenteeltaan sitä, että nainen odottaa sankarin tulevan pelastamaan. Lumikit ja Ruususet pönöttää jossain mökissä tai linnassa odottamassa.

Frozenissa on toinen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Frozenissa on toinen meininki.

Tangled on myös loistava esimerkki toisenlaisesta meiningistä

Ehkä liian aikaista sanoa varmasti mutta veikkaan että joskus tulevaisuudessa ihmetellään että mikä ihme twilight-elokuvien idea on. Heitetään molempien lajien perinteiset erikoispiirteet mäkeen ja keksitään kokonaan uusia ja lopputulos on lähinnä kahden keskenään vihanpidossa olevan jengin välistä draamaa joista toiset nyt vaan sattuvat olemaan "vampyyreja" ja toiset "ihmissusia".

Lolita järkytti aikoinaan ihmiset tolaltaan. Nykyihmisen silmään se on niin hienovarainen, ettei tarinaa ennalta tuntematon edes huomaa, että aikuisella miehellä ja nuorella tytöllä on jotain säpinää keskenään.