Tunnetko jonkun, jota ei ole kasvatettu lainkaan?
Sellaisen, jota on vain palvottu ja kerrottu, että hän on maailman paras ja viisain?
Hänelle ei ole opetettu oikeaa ja väärää (moraalia), miten ihmisten kanssa kommunikoidaan, toisten ihmisten kunnioittamista ja huomioonottamista, epäitsekkyyttä, tunteiden tunnistamista ja käsittelyä.
Millainen ihminen hän on aikuisena.
Tunnen kaksi tällaista. Molemmat vanhemmat tunnevammaisia, äiti lisäksi jälkeenjäänyt, ei mitään koulutusta eikä ammattitaitoa.
Kommentit (6)
Minua ei ole kasvatettu, mutta päin vastoin kun aloituksessa, en ollut palvottu vaan haukuttu, häpäisty, hyljeksitty. Niinkin voi käydä.
Minä. Vietin lapsuuteni aina yksin. Vasta teini-iässä koin yllättävän valaistumisen ja aloin lähestyä muita ihmisiä ja sain ensimmäiset kaverini. Heiltä opin yleisiä käytösmalleja.
En taida tuntea, vaikka joskus on kyllä tuntunut tai vaikuttanut sille. - Tässä kohtaa kiitos yleisen oppivelvollisuuden, jonka saattelemana aika moni "piiip" saattaa saada osakseen kasvatuksellisa toimenpiteitä (olipa sanapari) , vaikkei hän missään muualla pääsisi osaksi sellaisesta. - - - Heitäkin, jotka suorittavat oppivelvollisuutensa muutoin kuin koulussa valvotaan, ainakin sen verran, että ainakin hieman seurataan, että onko oppi mennyt perille. Mutta tästä, tai näistä tomenpiteistä huolimatta syystä toisesta aina toisinaan kohtaa tai näkee ja tai tulee esiin henkilöitä, joista ensimmäiisiä ajatuksia on, että kukaan ei ole ollut kiinnostunut tai muutoin halukas tai kyennyt saati osannut jos kohta halunnutkaan kasvattaa ja neuvoa yhtään missään....
Mun lapset. Tosin en nyt oikein ymmärrä, että miksi lapsille olisi pitänyt opettaa kynnysmattoma olemista ja tunteiden tunnistamista. Lapsistani tuli lääkäreitä, heillä ei ole tunnevammaisia vanhempia.
Oikea ja väärä on muuten täysin kulttuurisidonnaisia asioita.
En henk. koht. mutta tällä palstalla heitä näyttää olevan useita.
Minä! :D