Nykyparisuhteista puuttuu jännite ja moni nainen on tyytymätön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Miten tämän miehen selkeä maskuliinisuus ja pomous ilmenee? Ja miksi parisuhteessa toisen edes pitäisi olla pomo?

Lynkatkaa vaan mutta kyllä naisena ajattelen perheen suojelemisen kuuluvan miehelle. Toki nainen tekee oman osuutensa joka on eri asioita kuin mies.

Nykypäivänä kaikista miehistä halutaan pullan tuoksuisia äityliineja ja maskuliinisuus miehissä halutaan poistaa. Ja tuota en ymmärrä.

Äitinä koen vastuuta kuinka poikani kasvatan tähän yhteiskuntaan jossa kivikirveillä ei enää tarvii majaa puolustaa tai ruokaa hankkia, miettiä mikä oikeasti on miehen rooli parisuhteessa ja perheessä?

Olen hetero. En tahdo enkä halua toista naista tähän talouteen. Miehen pitää olla mies, aivan kuten naisen pitää olla nainen.

Olla kumppani ja toinen vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa happamia tämän palstan naiset, kun toisten miehiä empatiseeraavien naistenkin kimppuun pitää hyökätä. 

Saanen huomauttaa, että todellisessa elämässä tämä kaikkivoipaisuus johtaa juuri ap:n mainitsemaan naisten myötäilyyn (vaikenemalla).

Ovatko täällä myötäilevät naiset juuri niitä joista miehet kirjoittavat jos se on heille todellisuutta?

Kyllä teillä on pahasti palikat hukassa, kun naisten myötäilystä tässä puhutaan. Viimeistään aloituksen perusteella pitäisi tajuta mistä on kyse, mutta kun asiat tulkitaan ihan miten tahdotaan. Ja mammat vielä peukuttaa...

Aloituksen perustella luulisi että kyse on apn parisuhteesta mutta sitten selvisikin ettei tässä keskustelussa kenekään omat kokemukset paina vaan kyse on jostain mystisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Moni on sanonut ettei omassa elämässään tälläistä ongelmaa näe mutta sitten tänne tulee muutama nainen aloitusta puolustamaan niin oletettavasti heidän elämässään tämä ongelma sitten on.

Ensimmäinen sana on nykyparisuhteista, monikossa. Nainen yksikössä viittaa naiseen parisuhteessa.

"se että mies jatkuvasti joutuu myötäilemään naista on naisen syy."

Naisen, ei naiseni. Ei tuossa ole mielestäni mitään epäselvää, mutta tulkitaan kyllä miten parhaaksi nähdään.

Kyseenalainen taktiikka on myös tuo myötämielisten naisten kääntäminen osasyyllisiksi - jos sinä et näe ongemaa (joka on kärjistynyt maailman muuttuessa), niin ei se tarkoita sitä, että nainen joka sen näkee olisi osallinen sen syntyyn. Se kyllä on käynyt selväksi, että teillä ei ole kykyä nähdä sitä, että nainen, tyypillisessä suhteessa, voi olla myös etuoikeutetussa asemassa.

Missä sinä näet tämän ongelman jos se ei ole omassa suhteessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa happamia tämän palstan naiset, kun toisten miehiä empatiseeraavien naistenkin kimppuun pitää hyökätä. 

Saanen huomauttaa, että todellisessa elämässä tämä kaikkivoipaisuus johtaa juuri ap:n mainitsemaan naisten myötäilyyn (vaikenemalla).

Ovatko täällä myötäilevät naiset juuri niitä joista miehet kirjoittavat jos se on heille todellisuutta?

Kyllä teillä on pahasti palikat hukassa, kun naisten myötäilystä tässä puhutaan. Viimeistään aloituksen perusteella pitäisi tajuta mistä on kyse, mutta kun asiat tulkitaan ihan miten tahdotaan. Ja mammat vielä peukuttaa...

Aloituksen perustella luulisi että kyse on apn parisuhteesta mutta sitten selvisikin ettei tässä keskustelussa kenekään omat kokemukset paina vaan kyse on jostain mystisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Moni on sanonut ettei omassa elämässään tälläistä ongelmaa näe mutta sitten tänne tulee muutama nainen aloitusta puolustamaan niin oletettavasti heidän elämässään tämä ongelma sitten on.

Ensimmäinen sana on nykyparisuhteista, monikossa. Nainen yksikössä viittaa naiseen parisuhteessa.

"se että mies jatkuvasti joutuu myötäilemään naista on naisen syy."

Naisen, ei naiseni. Ei tuossa ole mielestäni mitään epäselvää, mutta tulkitaan kyllä miten parhaaksi nähdään.

Kyseenalainen taktiikka on myös tuo myötämielisten naisten kääntäminen osasyyllisiksi - jos sinä et näe ongemaa (joka on kärjistynyt maailman muuttuessa), niin ei se tarkoita sitä, että nainen joka sen näkee olisi osallinen sen syntyyn. Se kyllä on käynyt selväksi, että teillä ei ole kykyä nähdä sitä, että nainen, tyypillisessä suhteessa, voi olla myös etuoikeutetussa asemassa.

Miten nainen on mielestäsi etuoikeutetussa asemassa? Tasaveroisessa suhteessa toimitaan siten, että kun sä rapsutat mun selkää niin mä rapsutan sun selkää. Miehet tuntuvat haluavan saada rapsutusta antamatta itse yhtään mitään vastikkeeksi. Pitkityksessä käy raskaaksi aina antaa huomiota, vaivaa yms saamatta itse vastavuotoisesti samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Minä haluaisin nähdä sellaisen suomalaisen miehen, jonka tykkää, kun vaimo halailee ja suukottelee toisten nähden. Harvoin tuollaista näkee julkisilla paikoilla enkä usko, että syynä on aina naisten passiivisuus. Oma mies jopa ravistelee käden irti, jos otan häntä kaupungilla kädestä kiinni.

No täällä yksi sellainen. Ketjun naiset tuntuvat pitävän enemmän flegmaattisista miehistä (kunhan tekee mitä odotetaan). Herkkä ja tunteellinen on myös herkempi vaivaantumaan suhteen epäkohdista.

t. keskusteluun osallistunut mies.

Mihin ketjun kommentteihin perustat väittämäsi?

No kun mies sanoo, että naisen tulisi antaa tilaa miehen olla mies, niin vastaukset ovat luokkaa

"Nämä ovat niitä suhteita, joissa mies on kuin yksi perheen lapsista ja nainen on koko poppoon äityli. Mies ei ota vastuuta mistään, odottaa vain että äiti sanoo, mitä pitää milloinkin tehdä.  Tottelee sitten nyrpeänä tai vetäytyy omiin oloihinsa kuin kapinallinen teini. Siihen asetelmaan ei kannata ajautua alunperinkään, sillä siitä ei ole paluuta." - peukut 72/0

Sitoudun suhteeseen, en työsopimukseen, jossa on tietyt, ennalta määrätyt velvoitteet. Teen kyllä mielelläni osani, ja enemmänkin, mutta ei tällainen asetelma paljon motivoi, kun arvostus jää osoittamatta ja pienistä "sopimusrikkeistä" rangaistaan. Vähän vaikea kuvailla, mutta jotenkin vaan jää huono maku suuhun.

Miten mies, joka hoitaa kodissa omat hommansa, on flegmaattinen? 

Flegmaattinen tässä yhteydessä tarkoittaa miestä, joka mukisematta ja pilkulleen tekee kompromisseja naisten mieltymyksiä mukaillen saamatta mitään kiitosta siitä. Mieltymykset eivät ole yhtä. Seikka jonka kommentit kuten aiemman viestin "Onko ihan kamalaa jos arvostaa toista kumppanina" missaavat täysin. 

Ai jaa. Sinun käsityksesi flegmaattisesta on kyllä erikoinen. Vaikka mies tekisi mukisematta ne sovitut hommat, hänen ei silti tarvitse olla mikään tahdoton robotti tai löysä nahjus. 

Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi saada kiitosta kotitöistä sen kummemmin kuin naisenkaan? Molemmat siellä kodissa asuvat, eikä pitäisi olla mikään erityisen kiitoksen aihe, jos laitat omat tiskisi koneeseen tai viet roskapussin. Ei sinua yksin asuessasikaan kukaan näistä kiittele. Ne nyt vain pitää tehdä. 

Tätä mä olen miettinyt kans. Edellisessä parisuhteessa kotihommat, kuten ruuanlaitto, kaupassakäynti ja pyykkäys jäi kokonaan mun harteille, enkä mä niistä mitään kiitosta saanut.

Mies oli vielä työttömänä kotona ja minä kävin töissä.

Jos kotihommien tekeminen vaatii jonkun miehen mielestä kiitosta, olisiko syytä sitten kiittää sitä naistakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Minä haluaisin nähdä sellaisen suomalaisen miehen, jonka tykkää, kun vaimo halailee ja suukottelee toisten nähden. Harvoin tuollaista näkee julkisilla paikoilla enkä usko, että syynä on aina naisten passiivisuus. Oma mies jopa ravistelee käden irti, jos otan häntä kaupungilla kädestä kiinni.

No täällä yksi sellainen. Ketjun naiset tuntuvat pitävän enemmän flegmaattisista miehistä (kunhan tekee mitä odotetaan). Herkkä ja tunteellinen on myös herkempi vaivaantumaan suhteen epäkohdista.

t. keskusteluun osallistunut mies.

Mihin ketjun kommentteihin perustat väittämäsi?

No kun mies sanoo, että naisen tulisi antaa tilaa miehen olla mies, niin vastaukset ovat luokkaa

"Nämä ovat niitä suhteita, joissa mies on kuin yksi perheen lapsista ja nainen on koko poppoon äityli. Mies ei ota vastuuta mistään, odottaa vain että äiti sanoo, mitä pitää milloinkin tehdä.  Tottelee sitten nyrpeänä tai vetäytyy omiin oloihinsa kuin kapinallinen teini. Siihen asetelmaan ei kannata ajautua alunperinkään, sillä siitä ei ole paluuta." - peukut 72/0

Sitoudun suhteeseen, en työsopimukseen, jossa on tietyt, ennalta määrätyt velvoitteet. Teen kyllä mielelläni osani, ja enemmänkin, mutta ei tällainen asetelma paljon motivoi, kun arvostus jää osoittamatta ja pienistä "sopimusrikkeistä" rangaistaan. Vähän vaikea kuvailla, mutta jotenkin vaan jää huono maku suuhun.

Miten mies, joka hoitaa kodissa omat hommansa, on flegmaattinen? 

Flegmaattinen tässä yhteydessä tarkoittaa miestä, joka mukisematta ja pilkulleen tekee kompromisseja naisten mieltymyksiä mukaillen saamatta mitään kiitosta siitä. Mieltymykset eivät ole yhtä. Seikka jonka kommentit kuten aiemman viestin "Onko ihan kamalaa jos arvostaa toista kumppanina" missaavat täysin. 

Ai jaa. Sinun käsityksesi flegmaattisesta on kyllä erikoinen. Vaikka mies tekisi mukisematta ne sovitut hommat, hänen ei silti tarvitse olla mikään tahdoton robotti tai löysä nahjus. 

Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi saada kiitosta kotitöistä sen kummemmin kuin naisenkaan? Molemmat siellä kodissa asuvat, eikä pitäisi olla mikään erityisen kiitoksen aihe, jos laitat omat tiskisi koneeseen tai viet roskapussin. Ei sinua yksin asuessasikaan kukaan näistä kiittele. Ne nyt vain pitää tehdä. 

Eikä pidä. Ei ainakaan yhtä usein.

Totta. Mutta tuleeko jollekkin yllätyksenä, että kahdelta ihmiseltä tulee enemmän tiskiä ja pyykkiä, jolloin niitä pitää pestä useammin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Minä haluaisin nähdä sellaisen suomalaisen miehen, jonka tykkää, kun vaimo halailee ja suukottelee toisten nähden. Harvoin tuollaista näkee julkisilla paikoilla enkä usko, että syynä on aina naisten passiivisuus. Oma mies jopa ravistelee käden irti, jos otan häntä kaupungilla kädestä kiinni.

No täällä yksi sellainen. Ketjun naiset tuntuvat pitävän enemmän flegmaattisista miehistä (kunhan tekee mitä odotetaan). Herkkä ja tunteellinen on myös herkempi vaivaantumaan suhteen epäkohdista.

t. keskusteluun osallistunut mies.

Mihin ketjun kommentteihin perustat väittämäsi?

No kun mies sanoo, että naisen tulisi antaa tilaa miehen olla mies, niin vastaukset ovat luokkaa

"Nämä ovat niitä suhteita, joissa mies on kuin yksi perheen lapsista ja nainen on koko poppoon äityli. Mies ei ota vastuuta mistään, odottaa vain että äiti sanoo, mitä pitää milloinkin tehdä.  Tottelee sitten nyrpeänä tai vetäytyy omiin oloihinsa kuin kapinallinen teini. Siihen asetelmaan ei kannata ajautua alunperinkään, sillä siitä ei ole paluuta." - peukut 72/0

Sitoudun suhteeseen, en työsopimukseen, jossa on tietyt, ennalta määrätyt velvoitteet. Teen kyllä mielelläni osani, ja enemmänkin, mutta ei tällainen asetelma paljon motivoi, kun arvostus jää osoittamatta ja pienistä "sopimusrikkeistä" rangaistaan. Vähän vaikea kuvailla, mutta jotenkin vaan jää huono maku suuhun.

Miten mies, joka hoitaa kodissa omat hommansa, on flegmaattinen? 

Flegmaattinen tässä yhteydessä tarkoittaa miestä, joka mukisematta ja pilkulleen tekee kompromisseja naisten mieltymyksiä mukaillen saamatta mitään kiitosta siitä. Mieltymykset eivät ole yhtä. Seikka jonka kommentit kuten aiemman viestin "Onko ihan kamalaa jos arvostaa toista kumppanina" missaavat täysin. 

Ai jaa. Sinun käsityksesi flegmaattisesta on kyllä erikoinen. Vaikka mies tekisi mukisematta ne sovitut hommat, hänen ei silti tarvitse olla mikään tahdoton robotti tai löysä nahjus. 

Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi saada kiitosta kotitöistä sen kummemmin kuin naisenkaan? Molemmat siellä kodissa asuvat, eikä pitäisi olla mikään erityisen kiitoksen aihe, jos laitat omat tiskisi koneeseen tai viet roskapussin. Ei sinua yksin asuessasikaan kukaan näistä kiittele. Ne nyt vain pitää tehdä. 

Eikä pidä. Ei ainakaan yhtä usein.

Totta. Mutta tuleeko jollekkin yllätyksenä, että kahdelta ihmiseltä tulee enemmän tiskiä ja pyykkiä, jolloin niitä pitää pestä useammin?

Kaiken järjen mukaan töiden määrä henkilöä kohden yhteisessä taloudessa kyllä vähenee, koska samoja asioita ei tarvitse tehdä moneen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa happamia tämän palstan naiset, kun toisten miehiä empatiseeraavien naistenkin kimppuun pitää hyökätä. 

Saanen huomauttaa, että todellisessa elämässä tämä kaikkivoipaisuus johtaa juuri ap:n mainitsemaan naisten myötäilyyn (vaikenemalla).

Ovatko täällä myötäilevät naiset juuri niitä joista miehet kirjoittavat jos se on heille todellisuutta?

Kyllä teillä on pahasti palikat hukassa, kun naisten myötäilystä tässä puhutaan. Viimeistään aloituksen perusteella pitäisi tajuta mistä on kyse, mutta kun asiat tulkitaan ihan miten tahdotaan. Ja mammat vielä peukuttaa...

Aloituksen perustella luulisi että kyse on apn parisuhteesta mutta sitten selvisikin ettei tässä keskustelussa kenekään omat kokemukset paina vaan kyse on jostain mystisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Moni on sanonut ettei omassa elämässään tälläistä ongelmaa näe mutta sitten tänne tulee muutama nainen aloitusta puolustamaan niin oletettavasti heidän elämässään tämä ongelma sitten on.

Ensimmäinen sana on nykyparisuhteista, monikossa. Nainen yksikössä viittaa naiseen parisuhteessa.

"se että mies jatkuvasti joutuu myötäilemään naista on naisen syy."

Naisen, ei naiseni. Ei tuossa ole mielestäni mitään epäselvää, mutta tulkitaan kyllä miten parhaaksi nähdään.

Kyseenalainen taktiikka on myös tuo myötämielisten naisten kääntäminen osasyyllisiksi - jos sinä et näe ongemaa (joka on kärjistynyt maailman muuttuessa), niin ei se tarkoita sitä, että nainen joka sen näkee olisi osallinen sen syntyyn. Se kyllä on käynyt selväksi, että teillä ei ole kykyä nähdä sitä, että nainen, tyypillisessä suhteessa, voi olla myös etuoikeutetussa asemassa.

Miten nainen on mielestäsi etuoikeutetussa asemassa? Tasaveroisessa suhteessa toimitaan siten, että kun sä rapsutat mun selkää niin mä rapsutan sun selkää. Miehet tuntuvat haluavan saada rapsutusta antamatta itse yhtään mitään vastikkeeksi. Pitkityksessä käy raskaaksi aina antaa huomiota, vaivaa yms saamatta itse vastavuotoisesti samaa.

Ei vastavuoroisuuteen päästä, kun naiset sanelevat mikä on hyvä suhde. Ap:n sanoin, mies joutuu myötäilemaan (naisten ihannetta) - se ei ole tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös ihailevia kommentteja sai se itsetunto-ongelmaiselta vaikuttava nainen joka "tajusi höllätä ja antaa".

Tämä viittasi ilmeisesti aikaisempaan kommenttiini...  "Höllötä ja antaa". Mielenkiintoinen tulkinta viestistäni. En myöskään omasta mielestäni omaa kummempia itsetunto-ongelmia. Olen akateemisesti koulutettu, hyvä työpaikka ja on kehuttu fyysisestikin viehättäväksi. Seksi ei ole mielestäni mitään "antamista", vaan yhdessä nauttimista. Ja kyllä, pidän ulkonäköni naisellisena ja ostan seksikkäitä alusvaatteita. Miten mies voi olla parisuhteessa miehinen, ellei nainen ole naisellinen? Samoin kuin itse nautin miehen kehuista, kehun itsekin miestäni. En usko, että itsekään muuttuisin paremmaksi vaimoksi haukkujen, nalkutuksen ja lyttäyksen seurauksena...

Mies on oman elämäni tärkein ihminen. Lapset ovat toki tällä hetkellä ykkösinä, mutta lapset lähtevät aikanaan elämään omaa elämäänsä, mies on toivottavasti kanssani loppuun asti. Mikäli pystyn omilla valinnoillani tekemään miehestä onnellisen, niin toki sen teen. Hyvään vastataan yleensä  hyvällä, pahaan pahalla. Mitä enemmän teen mieheni eteen, sitä enemmän saan myös itse hyvää takaisin, ja parisuhde voi hyvin. Näin se vaan menee. 

Ja kyllä, meilläkin oli vaikeita aikoja. Kuulostin varmaan samalta kun tämän ketjun nalkuttavat ja miehiään haukkuvat naiset. Mikään ei ikinä riittänyt ja mies ei tehnyt mitään oikein. Onneksi havahduin ja tein tietoisen päätöksen siitä, etten halua olla tällainen katkeroitunut nainen. Haluan hyvän parisuhteen ja muutoksen ensimmäinen askel alkaa aina ihmisestä itsestään. Halusin tulla puoliväliin vastaan. Ja mies vastasi tähän omalta osaltaan. Paljon asioista puhuimme ja yritimme ymmärtää myös toisen näkökulman ja odotukset parisuhteelta, perhe-elämältä ja elämältä ylipäänsä.

Tämä ketju on todella hirveää luettavaa. Miten voitte puhua näin rumasti miehistänne, jotka kuitenkin olette itse valinneet kumppaneiksenne? Jotka ovat lastenne isiä. Luuletteko tosiaan, että haukkumalla ja lyttäämällä saa aikaan jotain hyvää? Nostan hattua kaikille miehille, jotka jaksavat jatkaa tällaisessa parisuhteessa vuodesta toiseen... 

Sä teet nyt oletuksen, että tähänkin ketjuun kirjoittavat naiset vaatii mahdottomia, tai liikaa. Esimerkiksi itse olen tosi laiska siivoamaan, enkä todellakaan mikään siisteysintoilija tai tavarankerääjä, mutta siltikin meille tuli ongelma nimenomaan kotitöistä. Onneksi ennen kuin tuli lapsia. Kun kaikki ruuanlaitto, kaupassakäynti, jälkien siivoamiset ym. kaatui mun niskaan omien töiden lisäksi, niin johan siinä alkoi väsyä. Kun toinen ei tehnyt MITÄÄN oma-aloitteisesti (hyvät, että omat laskut hoiti). Siinä vaiheessa kun tyypiltä alkoi loppua puhtaat sukat, sen sijaan, että olisi ladannut pyykkikoneen ja pessyt koneellisen vaatetta, alkoi vihjailu tyyliin "on viimenen sukkapari menossa, tarvis puhtaita vaatteita". Ongelma ei niinkään ollut se, että jouduin tekemään kaikki (joudunhan nyt yksin asuessanikin tekemään kaiken itse), vaan se, että toinen ei osallistunut, eikä halunnut auttaa mitenkään, mutta vaati sitten kyllä huomiota. Viikkosiivouksestakin tuli kähinää, kun tyyppi olisi halunnut mennä harrastuksiinsa ja lattialla vilisee villakoiria. Meidän kämpän viikkosiivoukseen menee mulla yksinään max. tunti, ehkä 1,5h, yhdessä olisi selvitty siitä varmaan 20 minuutissa. Kyllä mä siinä mietin, että jos meillä olisi ollut lapsia, olisiko mies osallistunut sittenkään, vai olisinko minä joutunut hoitamaan kaiken (oman työn, kodin, lapset) yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia kuitenkin on se, että miehen passivoituminen, maskuliinisuuden katoaminen ja se että mies jatkuvasti joutuu myötäilemään naista on naisen syy.

Naiset voivat siis miettiä, mitä voivat itse tehdä että mies ei passivoituisi kotisohvalle ja kokisi itseään tarpeettomaksi tai että häntä vähätellään.

Nykymiehet on niin nyssäköitä vätyksiä, ettei niitä oikeen miehiksi voi enää kutsua. Miten niin mies joutuu myötäilemään? Samoja naisia on nyt kuin ennenkin ja samoja miehiä. Miten nyt joutuu myötäilemään, mutta ennen ei? Ai niin, kun ne miehet oli vielä miehiä, oli munaa sanoa ei ja OLLA PERHEEN PÄÄ, PITÄÄ PERHEESTÄ HUOLI. Ottaa päävastuu kodista, perheestä.

Minä olen sitä mieltä, että kaikille selkeintä ja toimivinta on jos mies päättää suurimmat päätökser, tai sanoo sen viimeisen sanan. Ja saa mies asettaa joitakin sääntöjä/rajoituksia naiselle, mutta niin, että ajatellaan naisen parasta. Nykyään saa onneksi valita millaisen miehen haluaa. Hyvän miehen luottaa antaa tehdä päätökset

Ja feministit saa nyt imeä sitä itseään. Feminismi on alunpitäen sitä, että annetaan naiselle oikeus valita elää miten haluaa. Joten koettakaa nyt vaan hyväksyä se, että monet naiset oikeasti haluavat jäädä kotiin hoitamaan lapset ja passata miestään. Tämä on minun valinta ja olen erittäin onnellinen.

Pukeudun naisellisesti, miehen ja minun välillä on kipinää edelleen, sillä hän ei ole mikään tossukkalassukka vaan oikea ihana, karismaattinen ja miehekäs Mies. Kohtelee minua niinkuin naista kuuluu kohdella.

Toivottavasti mies maksaa sinulle vapaaehtoista eläkevakuutusta ja taloutesi on muutenkin turvattu mahdollisen eron ja miehen kuoleman varalle.

Katkeraa sanoi kettu....

Mutta älä huoli, talouteni on turvattu. Katsos, mieheni pitää huolen minusta. Kyllä. Vielä kerran: mieheni pitää minusta huolen. Vielä kerran: mieheni pitää minusta huolen. Mitä, eihän näin voi sanoa...

Sehän on hyvä juttu!

Itse olen valinnut toisen tien. Koulutuksen, mielenkiintoisen työn, josta saan liksaa, joka on ihan ok. Saanut säästöön rahaa, jotta olen taloudellisesti itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Minä haluaisin nähdä sellaisen suomalaisen miehen, jonka tykkää, kun vaimo halailee ja suukottelee toisten nähden. Harvoin tuollaista näkee julkisilla paikoilla enkä usko, että syynä on aina naisten passiivisuus. Oma mies jopa ravistelee käden irti, jos otan häntä kaupungilla kädestä kiinni.

No täällä yksi sellainen. Ketjun naiset tuntuvat pitävän enemmän flegmaattisista miehistä (kunhan tekee mitä odotetaan). Herkkä ja tunteellinen on myös herkempi vaivaantumaan suhteen epäkohdista.

t. keskusteluun osallistunut mies.

Mihin ketjun kommentteihin perustat väittämäsi?

No kun mies sanoo, että naisen tulisi antaa tilaa miehen olla mies, niin vastaukset ovat luokkaa

"Nämä ovat niitä suhteita, joissa mies on kuin yksi perheen lapsista ja nainen on koko poppoon äityli. Mies ei ota vastuuta mistään, odottaa vain että äiti sanoo, mitä pitää milloinkin tehdä.  Tottelee sitten nyrpeänä tai vetäytyy omiin oloihinsa kuin kapinallinen teini. Siihen asetelmaan ei kannata ajautua alunperinkään, sillä siitä ei ole paluuta." - peukut 72/0

Sitoudun suhteeseen, en työsopimukseen, jossa on tietyt, ennalta määrätyt velvoitteet. Teen kyllä mielelläni osani, ja enemmänkin, mutta ei tällainen asetelma paljon motivoi, kun arvostus jää osoittamatta ja pienistä "sopimusrikkeistä" rangaistaan. Vähän vaikea kuvailla, mutta jotenkin vaan jää huono maku suuhun.

Miten mies, joka hoitaa kodissa omat hommansa, on flegmaattinen? 

Flegmaattinen tässä yhteydessä tarkoittaa miestä, joka mukisematta ja pilkulleen tekee kompromisseja naisten mieltymyksiä mukaillen saamatta mitään kiitosta siitä. Mieltymykset eivät ole yhtä. Seikka jonka kommentit kuten aiemman viestin "Onko ihan kamalaa jos arvostaa toista kumppanina" missaavat täysin. 

Ai jaa. Sinun käsityksesi flegmaattisesta on kyllä erikoinen. Vaikka mies tekisi mukisematta ne sovitut hommat, hänen ei silti tarvitse olla mikään tahdoton robotti tai löysä nahjus. 

Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi saada kiitosta kotitöistä sen kummemmin kuin naisenkaan? Molemmat siellä kodissa asuvat, eikä pitäisi olla mikään erityisen kiitoksen aihe, jos laitat omat tiskisi koneeseen tai viet roskapussin. Ei sinua yksin asuessasikaan kukaan näistä kiittele. Ne nyt vain pitää tehdä. 

Eikä pidä. Ei ainakaan yhtä usein.

Totta. Mutta tuleeko jollekkin yllätyksenä, että kahdelta ihmiseltä tulee enemmän tiskiä ja pyykkiä, jolloin niitä pitää pestä useammin?

Kaiken järjen mukaan töiden määrä henkilöä kohden yhteisessä taloudessa kyllä vähenee, koska samoja asioita ei tarvitse tehdä moneen kertaan. 

Periaatteessa joo. Mutta kyllä mun kotitöiden määrä on eron jälkeen vähentynyt. Roskis täyttyy hitaammin, tiskikone täyttyy hitaammin, pyykkiä ei tarvi pestä niin paljoa. Kämpässä pysyy tavarat paremmin järjestyksessä, eikä sohvalla ja sen edustalla ole leivänmuruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Minä haluaisin nähdä sellaisen suomalaisen miehen, jonka tykkää, kun vaimo halailee ja suukottelee toisten nähden. Harvoin tuollaista näkee julkisilla paikoilla enkä usko, että syynä on aina naisten passiivisuus. Oma mies jopa ravistelee käden irti, jos otan häntä kaupungilla kädestä kiinni.

No täällä yksi sellainen. Ketjun naiset tuntuvat pitävän enemmän flegmaattisista miehistä (kunhan tekee mitä odotetaan). Herkkä ja tunteellinen on myös herkempi vaivaantumaan suhteen epäkohdista.

t. keskusteluun osallistunut mies.

Mihin ketjun kommentteihin perustat väittämäsi?

No kun mies sanoo, että naisen tulisi antaa tilaa miehen olla mies, niin vastaukset ovat luokkaa

"Nämä ovat niitä suhteita, joissa mies on kuin yksi perheen lapsista ja nainen on koko poppoon äityli. Mies ei ota vastuuta mistään, odottaa vain että äiti sanoo, mitä pitää milloinkin tehdä.  Tottelee sitten nyrpeänä tai vetäytyy omiin oloihinsa kuin kapinallinen teini. Siihen asetelmaan ei kannata ajautua alunperinkään, sillä siitä ei ole paluuta." - peukut 72/0

Sitoudun suhteeseen, en työsopimukseen, jossa on tietyt, ennalta määrätyt velvoitteet. Teen kyllä mielelläni osani, ja enemmänkin, mutta ei tällainen asetelma paljon motivoi, kun arvostus jää osoittamatta ja pienistä "sopimusrikkeistä" rangaistaan. Vähän vaikea kuvailla, mutta jotenkin vaan jää huono maku suuhun.

Miten mies, joka hoitaa kodissa omat hommansa, on flegmaattinen? 

Flegmaattinen tässä yhteydessä tarkoittaa miestä, joka mukisematta ja pilkulleen tekee kompromisseja naisten mieltymyksiä mukaillen saamatta mitään kiitosta siitä. Mieltymykset eivät ole yhtä. Seikka jonka kommentit kuten aiemman viestin "Onko ihan kamalaa jos arvostaa toista kumppanina" missaavat täysin. 

Ai jaa. Sinun käsityksesi flegmaattisesta on kyllä erikoinen. Vaikka mies tekisi mukisematta ne sovitut hommat, hänen ei silti tarvitse olla mikään tahdoton robotti tai löysä nahjus. 

Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi saada kiitosta kotitöistä sen kummemmin kuin naisenkaan? Molemmat siellä kodissa asuvat, eikä pitäisi olla mikään erityisen kiitoksen aihe, jos laitat omat tiskisi koneeseen tai viet roskapussin. Ei sinua yksin asuessasikaan kukaan näistä kiittele. Ne nyt vain pitää tehdä. 

Eikä pidä. Ei ainakaan yhtä usein.

Totta. Mutta tuleeko jollekkin yllätyksenä, että kahdelta ihmiseltä tulee enemmän tiskiä ja pyykkiä, jolloin niitä pitää pestä useammin?

Kaiken järjen mukaan töiden määrä henkilöä kohden yhteisessä taloudessa kyllä vähenee, koska samoja asioita ei tarvitse tehdä moneen kertaan. 

Niinhän sitä luulisi. Ai peset pyykkiä, siihenhän samaan koneelliseen mene nämä minunkin vaatteet. Ai teet ruokaa, tee vähän enemmän, niin minullekin on. Ai menet kauppaan, tuo sitä ja tätä minullekin. No eihän sinulle ole iso vaiva laittaa nämä minun astiatkin koneeseen. Mitä nyt yksi kahvikuppi olohuoneessa haittaa, viet sen pois kun menet keittiöön. Hups, kun eteiseen tuli hiekkaa, mutta äkkiähän sinä nämä imuroit samalla kun muunkin kämpän. Noin toinen on sitä mieltä, että sen tekevän työmäärä ei ole lisääntynyt, kun samat hommat hän tekisi muutenkin. Hassua, että se tekevä on eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä miehen aloitteellisuus on todella seksikästä. Miesten aloitekyvyttömyys ei kuitenkaan ole naisten vika. Naisen ei tarvitse antaa miehelle tilaa, miehen pitää se itse ottaa. Myös kotona. Jos töiden (yhtä vaativa kuin miehen) jälkeen pitäisi itse koordinoida kaikki arkisiivouksesta ja lasten synttärijuhlista appivanhempien dinnerin järkkäilyyn miehen taantuessa vain käskyjä odottavaksi "pikku apuriksi", makuuhuone jäähtyisi kyllä melko nopeasti. Pelkkä roskien vieminen ei riitä, sorry. Niin ja meillä ei ole miesten ja naisten töitä -vaihdatan esim. itse renkaani huoltoliikkeessä, omilla rahoillani, joten sieltäkään ei saa mieslisäpisteitä.

Että ihan omalla rahalla... Ei ihme, ettei parisuhteet toimi, kun kaikki on omaa ja toisen. Tässäkin näkyy se, miten sekoitetaan aloitekyvyttömyys siihen, ettei mies nyt telepaattisesti toimi, niin kuin nainen haluaisi. Ehkä miehellä on aloitekykyä johonkin muuhun? Miksi pitää järkkäillä appivanhemmille dinnereitä, jos ne rasittaa? Ehkä mies ei järkkäisi niin monimutkaisia ja työtä teettäviä synttäreitä lapsille? Ja todennäköisesti siivoaisi paljon harvemmin... Edelleenkin pyöritään siinä ongelman ytimessä: naiselle kelpaa vain hänen kriteerinsä täyttävä elämä ja arki. Jos mies ei tee juuri, niin kuin nainen hänen odottaa tekevän, on mies huono, luuseri, aloitekyvytön, selkärangaton etc... 

Olipa katkera kommentti :D kuka on sanonut että sanelen meidän elämän? Ihan samaa elämää tuo ukko tuntuu haluavan: lapsia, sosiaalista elämää perheen/kavereiden kanssa ja eteisen, josta ei kulkeudu hiekkaa sänkyyn kun hammaspesun jälkeen hipsii sen kautta nukkumaan. Mutta ei sitä varmaan ymmärrä peräkammarin hikinen ulisija, jolle 5 min imurointi useammin kuin kerran kk on ylitsepääsemätön ponnistus ja vaiva... Tosin jos yksin asuu niin se riittänee.

Dinnereistä: ne on ihania ja rentouttavia kaikille kun kukaan ei joudu yksin järjestelyvastuuseen! Ja vaikka pitää miten helpot lastensynttärit, jonkun pitää kuitenkin kutsut lähettää ja keksit ja jätskit ostaa (lapset ei syö kakkua, joten turha leipoa/ostaa). Joo pieniä asioita, mutta on niin helvetin kiva kun on talossa toinen aikuinen joka sanoo joskus että "hoidettu jo". Ei mulla ole valittamista hänen tavastaan hoitaa asiat, pääasia että hoituu.

Ja kyllä, on sillä aloitekykyä töissä, harrastuksissaan, itseopiskelussaan, mutta koti on pakko itse tajuttava mahduttaa siihen listaan, jos on perhettä. Molempien on jaettava sitä arkista puuhastelua.

On se aarre ja pidän huolen että hän sen tietää.