Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?

SOS.TANTTA kirjoitti:

Parempi on ettei yksikään teistä hanki lapsia joilla on lomalla ainoastaan oma hyvinvointi se tärkein.Miksi ihmeessä olette edes hankkineet lapsia ja teette koko ajan lisää jos kuvittelette että lapset poistuvat jonnekin loma ajoiksi tai ette ymmärrä että olette PERHE joka on yhdessä 24/ 7 kertaa 365 LAPSET tehdään vasta kun tajuaa että perhe ei ole ERHE  vaan tarkoittaa kokonaisuutta ja yhteistä elämää seuraavat 18 vuotta vähintään tai enemmän,riippuen nuorten opiskeluista ja mahdollisuuksista .Oikeammin vanhemuus EI LOPU koskaan.  Ei tällaisten minä,minä ja minun hyvinvointini etusijalla tyyppejä lapsien kanssa samaan paikkaan..Jos ei lapsistaan saa iloa ja onnea ,tarkoitusta elämäänsä (sitäkin)jne.on parasta luovuttaa vastuu muille AINA on lomailtu lasten kanssa ja normaalit ihmiset tekevät sen vastakin.Tällaiset minä minä tyypit eivät sovellu vanhemmiksi ja suuri osa näistä on juuri niitä joiden aika kuluu oman itsensä ympärillä ja netissä valittamassa.Kodinhoito ja ruuan laitto ,lasten kanssa leikkiminen jne.on vastenmielistä ja valittamisen aiheita vuodesta toiseen.Nämä nykyajan mammat jotka eivät jaksa edes kauppakasseja kotiin kantaa kaupasta,tai lasta paria kerrosta rappusia ylös samaan aikaan.Miehen pitää olla sairaalassa jo palvelemassa ja työntämässä pyörätuolilla synnytyksen jälkeen.Lapset eivät tarvitse jatkuvaa väkisin tehtyä toimintaa vaan rauhaa ja rakkautta,normaaleja leikkejä ja aikaa perheenä.Kesällä retkiä,uimista,eläinpuistoja halvalla pääsee ,omat eväät,grillausta jne.jne.Nykyajan mammat  eivät jaksa edes leikkipuistoihin mennä,eikä siellä leikkiä lastensa kanssa,vaan seisovat puhelimet kourassa tai seurustelevat toisten samanlaisten kanssa omiaan.Kesälläkin lapsia pidetään sisällä kun ei kiinnosta lähteä luontoon tai leikkipuistoon,oman pihan hiekkalaatikolle ,uimarannalle jne.jne."ME VANHEMMAT halutaan vaihtelua.."SIINÄ se vastaus jo tulikin.Eli ei lapsia tällaisille vanhemille alkujaankaan.Parasta vaan että elätte ihan sinkkuina  niin kauan kun vastuu ja perhe elämä alkaa kiinnostamaan.Hermoheikkojen j araivostuvien ei lapsia kannata hankia ollenkan,huomaa kun monet vanhemmat menettävät hermonsa lomilla koska eivät pääse juomaan tai hillumaan kuten haluavat,se on suurin syy yleensäkin.

Aamen.

SOS.TANTTA kirjoitti:

Parempi on ettei yksikään teistä hanki lapsia joilla on lomalla ainoastaan oma hyvinvointi se tärkein.Miksi ihmeessä olette edes hankkineet lapsia ja teette koko ajan lisää jos kuvittelette että lapset poistuvat jonnekin loma ajoiksi tai ette ymmärrä että olette PERHE joka on yhdessä 24/ 7 kertaa 365 LAPSET tehdään vasta kun tajuaa että perhe ei ole ERHE  vaan tarkoittaa kokonaisuutta ja yhteistä elämää seuraavat 18 vuotta vähintään tai enemmän,riippuen nuorten opiskeluista ja mahdollisuuksista .Oikeammin vanhemuus EI LOPU koskaan.  Ei tällaisten minä,minä ja minun hyvinvointini etusijalla tyyppejä lapsien kanssa samaan paikkaan..Jos ei lapsistaan saa iloa ja onnea ,tarkoitusta elämäänsä (sitäkin)jne.on parasta luovuttaa vastuu muille AINA on lomailtu lasten kanssa ja normaalit ihmiset tekevät sen vastakin.Tällaiset minä minä tyypit eivät sovellu vanhemmiksi ja suuri osa näistä on juuri niitä joiden aika kuluu oman itsensä ympärillä ja netissä valittamassa.Kodinhoito ja ruuan laitto ,lasten kanssa leikkiminen jne.on vastenmielistä ja valittamisen aiheita vuodesta toiseen.Nämä nykyajan mammat jotka eivät jaksa edes kauppakasseja kotiin kantaa kaupasta,tai lasta paria kerrosta rappusia ylös samaan aikaan.Miehen pitää olla sairaalassa jo palvelemassa ja työntämässä pyörätuolilla synnytyksen jälkeen.Lapset eivät tarvitse jatkuvaa väkisin tehtyä toimintaa vaan rauhaa ja rakkautta,normaaleja leikkejä ja aikaa perheenä.Kesällä retkiä,uimista,eläinpuistoja halvalla pääsee ,omat eväät,grillausta jne.jne.Nykyajan mammat  eivät jaksa edes leikkipuistoihin mennä,eikä siellä leikkiä lastensa kanssa,vaan seisovat puhelimet kourassa tai seurustelevat toisten samanlaisten kanssa omiaan.Kesälläkin lapsia pidetään sisällä kun ei kiinnosta lähteä luontoon tai leikkipuistoon,oman pihan hiekkalaatikolle ,uimarannalle jne.jne."ME VANHEMMAT halutaan vaihtelua.."SIINÄ se vastaus jo tulikin.Eli ei lapsia tällaisille vanhemille alkujaankaan.Parasta vaan että elätte ihan sinkkuina  niin kauan kun vastuu ja perhe elämä alkaa kiinnostamaan.Hermoheikkojen j araivostuvien ei lapsia kannata hankia ollenkan,huomaa kun monet vanhemmat menettävät hermonsa lomilla koska eivät pääse juomaan tai hillumaan kuten haluavat,se on suurin syy yleensäkin.

Luulis että yliopistossa oppisi edes käsitteen "kappalejaot". Ei tuota jaaritusta jaksa erkkikään lukea.

Vanha ketju mutta aihe sama, eli kanavat hävisivät äsken kesken ohjelman kaikilta kanavilta enkä saa millään niitä takaisin. Mitä tässä pitäisi tai voisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittaja ei innostu neuvoista koska hän ei ole missään vaiheessa pyytänyt neuvoja. Hän on pyytänyt vertaistukea, kysynyt onko muilla tällaista, kaivannut ehkä ymmärrystä ja mahdollisesti kannustusta. Empatiavammaiset ihmiset ei ymmärrä mikä ero on auttamisella ja sillä että kertoo mitä toinen on hänen mielestään tehnyt väärin ja miten hänen pitäisi toimia oikein - tuntematta tilannetta lainkaan muuten kuin yhden turhautuneen nettioksennuksen verran.

Uskokaa jo ei ole ap:ta kysymässä neuvoja vaan yli-innokas ja ah niin avulias neuvoja neuvomassa luomaansa esimerkkitapaukseen. Tämä on niin selvä provo.

Kyseessä jonkinlainen henkilö joka on ottanut tehtäväkseen vatvoa toisten asioita. Mikäs siinä kun aikaa riittää nähtävästi hirveästi tuollaiseen vatvomiseen.

Eli aloittaja vatvoo naapurin asioita ja kirjoittaa monen monta itseään miellyttävää vastausta?

Onhan tämä aivan käsittämätön ketju.

Oho, onpas täällä tekstiä :D Ap tässä, en ole provo. Väsynyt perheenäiti vaan. En mä kummemin neuvoja kaipaile tai diagnooseja lapsille. Kunhan etsin vertaistukea, että meneekö muillakin joskus kaikki päin persettä. Ehkä sitä on vaikea sanoa edes anonyymisti, että menee? Tai sitten me ollaan vaan jotenkin poikkeuksellisia kun lapsiperhe-elo ei todellakaan ole yhtä auvoa ja lomalla ihanaa :)

Viime yönä valvoin kuuteen aamulla, kun pienempi lapsi sairastui. On tää kyllä tällästä :D

Ap

Jännä muuten tämä suorittajaäiti, joka täällä yhdessä sun toisessa kohtaa vilahtelee. Itse koen olevani tosi kaukana sellaisesta, me ollaan aika ellunkanoina lomalla, tosin niistä tietyistä uniajoista on pakko yrittää pitää vähän kiinni, sillä muuten homma leviää.

Me aina naureskellaan miehen kanssa, miten ollaan saatu näin yhteistyökykyisiä lapsia kaksin kappalein :D Kumpikin vanhemmista on aika pitkäpinnaista sorttia ja rauhallisia ihmisiä, mutta siinä kohtaa kun on sanottu x10 jostain alkaa pinna, myönnetään kyllä, kiristymään :D Kyllähän niitä kasvatusvinkkej on tullut luettua vaikka mitä, harmi vaan kun ne ei noiden temperamenttipakkausten kanssa toimi yhtään. Onneksi tässä nyt on jotenkuten kuitenkin vuosia luovittu ilman pahempia rrimanalituksia.

Onnea teille, joilla on rauhalliset ja tottelevaiset lapset. Ei johdu kasvatuksesta välttämättä kuitenkaan ;)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten tämä suorittajaäiti, joka täällä yhdessä sun toisessa kohtaa vilahtelee. Itse koen olevani tosi kaukana sellaisesta, me ollaan aika ellunkanoina lomalla, tosin niistä tietyistä uniajoista on pakko yrittää pitää vähän kiinni, sillä muuten homma leviää.

Me aina naureskellaan miehen kanssa, miten ollaan saatu näin yhteistyökykyisiä lapsia kaksin kappalein :D Kumpikin vanhemmista on aika pitkäpinnaista sorttia ja rauhallisia ihmisiä, mutta siinä kohtaa kun on sanottu x10 jostain alkaa pinna, myönnetään kyllä, kiristymään :D Kyllähän niitä kasvatusvinkkej on tullut luettua vaikka mitä, harmi vaan kun ne ei noiden temperamenttipakkausten kanssa toimi yhtään. Onneksi tässä nyt on jotenkuten kuitenkin vuosia luovittu ilman pahempia rrimanalituksia.

Onnea teille, joilla on rauhalliset ja tottelevaiset lapset. Ei johdu kasvatuksesta välttämättä kuitenkaan ;)

Ap

Hei, vaikka et vinkkejä kaivannutkaan etkä kuulosta siltä että tarvitsisit, niin kerron silti että minä olen tuon oman herkän tulisieluni kanssa saanut jotain ajateltavaa kirjasta Tulistuva lapsi (toimii myös jumiutuville vaikka ei räiskyisi). Auttoi ymmärtämään lasta paremmin, se vähensi omaa turhautumista vaikka ei lasta muuttanutkaan.

Tsemppiä ap! Kyllä niitä haastavia aikoja on varmasti lapsiperheissä kaikilla joskus. Kannattaa tehdä Miten on omalle perheelle paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten tämä suorittajaäiti, joka täällä yhdessä sun toisessa kohtaa vilahtelee. Itse koen olevani tosi kaukana sellaisesta, me ollaan aika ellunkanoina lomalla, tosin niistä tietyistä uniajoista on pakko yrittää pitää vähän kiinni, sillä muuten homma leviää.

Me aina naureskellaan miehen kanssa, miten ollaan saatu näin yhteistyökykyisiä lapsia kaksin kappalein :D Kumpikin vanhemmista on aika pitkäpinnaista sorttia ja rauhallisia ihmisiä, mutta siinä kohtaa kun on sanottu x10 jostain alkaa pinna, myönnetään kyllä, kiristymään :D Kyllähän niitä kasvatusvinkkej on tullut luettua vaikka mitä, harmi vaan kun ne ei noiden temperamenttipakkausten kanssa toimi yhtään. Onneksi tässä nyt on jotenkuten kuitenkin vuosia luovittu ilman pahempia rrimanalituksia.

Onnea teille, joilla on rauhalliset ja tottelevaiset lapset. Ei johdu kasvatuksesta välttämättä kuitenkaan ;)

Ap

Hei, vaikka et vinkkejä kaivannutkaan etkä kuulosta siltä että tarvitsisit, niin kerron silti että minä olen tuon oman herkän tulisieluni kanssa saanut jotain ajateltavaa kirjasta Tulistuva lapsi (toimii myös jumiutuville vaikka ei räiskyisi). Auttoi ymmärtämään lasta paremmin, se vähensi omaa turhautumista vaikka ei lasta muuttanutkaan.

Tämä vinkki oli oikeasti hyödyllinen, laitoin kirjan eilen tilaukseen kirjastosta! Kiitos :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Hotellin siivoojana tulee nähtyä paljoa lapsiperheitä, kun lähellä on suosittu lapsiperheiden lomakohde. Näyttää olevan todella monella perheellä ilo kaukana :D Äiti tömistelee hermot näkyvän kireällä eteenpäin, vauva sylissään, isä löntystelee korvat luimussa ja kantaa laukkuja.

"NYT VILI JA MAIJA TÄNNE SIELTÄ, ÄITI SANOI ETTÄ NYT TÄNNE SIELTÄ!"

"T-tulkaas nyt sieltä, mennään huonees-"

"KUULITKO MAIJA, NYT HETI TÄNNE! ME EI ENÄÄ KOSKAAN LÄHDETÄ REISSUUN JOS TE KÄYTTÄYDYTTE TÄLLÄ TAVALLA"

*vauva itkee*

Tässä välissä lapset ovat juosseet käytävällä eteenpäin ja löytävät jotain mielenkiintoista, jota ei saisi koskea tai pujahtavat avoinna olevaan huoneeseen (eivät omaansa vaan joko siivottavaan tai toisen hotelliyöpyjän huoneeseen) tuijottelemaan tai hyppimään sängyille.

"N-no niin, mennään nyt, äiti ja vauva meni jo huoneeseen"

"En haluu, iskä en haluu yhyyyyyyy wääääääää x2"

Lapset kannetaan huoneeseen, ovi sulkeutuu ja käytävälle laskeutuu rauha, ihanaa :)

Ja miten ne lähtevät huoneesta...

Käytävä tukitaan laukuilla ja rattailla, ohi ei pääse kukaan.

"Anteeksi, pääsisinkö täs-" (joku raukka mummo yrittää päästä huoneeseensa)

"NO ODOTA VITTU VUOROASI!"

Lapset juoksevat käytävää edestakaisin, pujahtelevat huoneissa ja hipelöivät joka ikistä taulua ja koputtelevat ovia.

"En haluu lähtee pois, lällällää""

"MUISTITKO RATTAAT? ONKO KAIKKI KÄYNEET VESSASSA? ONKO VILILLÄ JUOMISTA MUKANA? MEIDÄN PITI OLLA JO SIELLÄ, ME EI EHDITÄ ENÄÄ OPASTUKSEEN!"

"Noniin Maija ja Vili, lähdetään"

"En haluu rattaisiin yhyyyyy wäääää x2" *juoksevat pakoon*

"MIKSET SÄ PETRI KATO YHTÄÄN LASTEN PERÄÄN, MUN PITÄÄ VAIHTAA VAUVALLE VAIPPA"

Lopputulos on aina se että lapset itkevät, äiti on hermot kireällä ja isä löntystelee toopena. Sellaisia kivoja lomia lapsiperheillä...

🤣

Tämän vuoksi emme isommin matkustelleet, kun vanhimmat lapset olivat pieniä. Olivat erittäin eloisia tapauksia. Nyt ovat jo koululaisia ja osaavat käyttäytyä ja heistä on jopa apua pikkusisaruksen hoidossa. Mukava on tehdä reissuja, nyt voisi harkita suuntaavansa jopa vähän kotomaata pidemmällekin.

Jos väsyttää, anna vastuu välillä isälle.

Tekee ehkä asiat eri tavalla kuin sinä, mutta mitä sitten. Lapset isän matkaan jonnekin ja sinä lepäilet rauhassa.

Ei se sen kummempaa ole.

Näin itse ainakin teen.

Ei täältä kannata mitään vertaistukia hakea. Hae sitä ukoltas.

Päiväkotiin. Lapset koko kesäksi päiväkotiin, silloin tällöin ehkä vapaapäivä. Ilmaista on perheelle, tai pari sataa kuussa, täysihoidolla ja tavoitteellisella varhaiskasvatuksella. Kotiin haettaessa kerrotaan kaiken sujuneen hyvin, syöty ja nukuttu on, tunteiden käsittelyä harjoiteltu ohjatusti, retkeilty, liikuttu, leikitty, musisoitu jne. Hyvin markkinoitu aikuisten uskomuksiin ja haluihin sopivaksi.

Kun lapsilta kysyy, parasta on kun saa olla kotona perheen kanssa, tulla huomatuksi ja olla oma itsensä, lapsi, koko ajan. Rakkautta, rajoja ja ravintoa. Ihanaa, kun ap huomaa itse, mitä lapsilleen kuuluu nyt, missä vaiheessa kehitystä, 24/7. Nykyarjessa lapsen kehitys on yleensä muiden "tiedossa"/tulkittavana 8-10 h /pv. Ja lapsella on ikävä sitä ihmistä, joka rakastaa häntä ehdoitta, yleensä äitiä ja isää. Lapset on viisaita, mutta viestinsä hukkuu tietoyhteiskunnan ja poliittisen yhteiskuntavaikuttamisen alle. Lapset on aidosti ihmisiä. Lapsia.

Kyllä kahden noin pienen kanssa meidän elämä oli lähes pelkkää huutoa ja kiukuttelua sekä kotona että reissussa. Touhuttiin ja reissattiin silti, kun eipä ollut kotonakaan helppoa. Nyt muutaman vuoden vanhempana on jo huomattavasti iisimpää.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Kuvailemasi on aika tavallista lapsiperheen elämää. Sellaista se on ja on aina ollut. Kun ei ole kyse mitenkään (vakavasti) sairaista lapsista, suurin virhe mitä vanhemmat voivat tehdä, on se että aletaan sopeuttaa ja rajoittaa ihan tavallista elämää lasten vuoksi ja heidän kanssaan.

Lapset ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikessa elämässä tuhansia vuosia, niin paikallaan olevissa kuin vaeltavissakin kulttuureissa, kylmissä ja kuumissa maissa, harvaan asutuissa ja kansoitetuissa maissa, kaupungeissa ja maalla, yhteisöissä ja erillään maaseutu- tai paimentolaiskulttuureissa. Vuorilla ja laaksoissa, hiljaisissa ja meluisissa paikoissa. 

Lapset ovat sopeutuvaisia ja oppivat elämään minkälaisissa oloissa tahansa, kunhan perustarpeet kuten ravinto, suoja ja turva ovat kunnossa. Monesti lapset sopeutuvat jopa noiden puutteeseen aikuisia paremmini. Tottakai lapset muuttavat elämää ja se tulee ottaa huomioon. Lasten kanssa ei riekuta yökerhoissa jne. ja perheen elämänrytmi muuttuu säännöllisemmäksi, kun tulee lapsia. Monia harrastuksia ei tarvitse lopettaa, mutta ne tehdään vähän toisin. Näin myös matkailu, reissaaminen, illanistujaiset jne. Vaikak mennään lasten ehdoilla, niin turhaan ei tarvitse mukautua. Lapset sopeutuu kyllä. Voi matkustaa lentokoneella, junalla, bussilla, autolla, pyörällä, prätkällä, voi käydä telttaretkillä, harrastaa vaikka mitä lapset mukana ja heidän kanssaan. 

Älkää antako periksi heti, kun lapsi älähtää tai huutaa. Älkää tehkö siitä isoa numeroa, jos lapsen huuto tai kitinä ei liity kipuun, nälkään tai muuhun todelliseen hätään. Lapsi oppii kyllä nopeasti manipuloimaan teitä ja muuttuu siinä yhä herkemmäksi ja taitavammaksi. Toki voitte selittää asiaa kitisijälle, mutta älkää antako tarpeetonta huomiota turhaan meluun ja valitukseen. Kasvatatte vain turhasta kitisevää aikuista. 

Jos haluatte tehdä ja elää paljon myös lasten synnyttyä, mitä pienemmästä totutatte heidät kaikkeen, niin sen paremmin asiat sujuvat. Ja vaikka lapsi ei olisi koskaan matkustanut, hän sopeutuu siihen kyllä vaikka 7 vuotiaana.  Pahin, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kitistessä tai huutaessa ihan tavalliseen elämänmenoon liittyvässä asiassa, on antaa periksi ja muuttaa elämää sen vuoksi. Se on karhunpalvelus myös lapselle. Vaikka lapset on persoonia, kyllä syy on lähes aina vanhemmissa, kun toisten vanhempien lapset ovat "ei ole mitään tekemistä" tyyppiä heti, kun mennään vähän epämukavuusalueelle, mökille tai autoon, lentokoneeseen tai muuhun kodista poikkeavaan, toisten vanhempien lapset ovat reippaita ja keksivät aina itse virikkeitä ja innostuvat vanhempien keksimistä tekemisistä ja osoittamista kivoista jutuista. Tämä paljastuu hyvin esim. sukulaisia mökillä nähdessä, kun katsoo vanhempien reaktioita, kun meidän pikku lassi alkaa valittamaan hyttysestä, vaivalloisesta peseytymisestä mökkioloissa tai "tekemisen puutteesta". Lapsista on opetettu tyranneja, vanhemmat ovat kääntyneet ensimmäisellä reissulla takaisin kotiin, kun vuoden vanha tyranni on huutanut pari tuntia autossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Kuvailemasi on aika tavallista lapsiperheen elämää. Sellaista se on ja on aina ollut. Kun ei ole kyse mitenkään (vakavasti) sairaista lapsista, suurin virhe mitä vanhemmat voivat tehdä, on se että aletaan sopeuttaa ja rajoittaa ihan tavallista elämää lasten vuoksi ja heidän kanssaan.

Lapset ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikessa elämässä tuhansia vuosia, niin paikallaan olevissa kuin vaeltavissakin kulttuureissa, kylmissä ja kuumissa maissa, harvaan asutuissa ja kansoitetuissa maissa, kaupungeissa ja maalla, yhteisöissä ja erillään maaseutu- tai paimentolaiskulttuureissa. Vuorilla ja laaksoissa, hiljaisissa ja meluisissa paikoissa. 

Lapset ovat sopeutuvaisia ja oppivat elämään minkälaisissa oloissa tahansa, kunhan perustarpeet kuten ravinto, suoja ja turva ovat kunnossa. Monesti lapset sopeutuvat jopa noiden puutteeseen aikuisia paremmini. Tottakai lapset muuttavat elämää ja se tulee ottaa huomioon. Lasten kanssa ei riekuta yökerhoissa jne. ja perheen elämänrytmi muuttuu säännöllisemmäksi, kun tulee lapsia. Monia harrastuksia ei tarvitse lopettaa, mutta ne tehdään vähän toisin. Näin myös matkailu, reissaaminen, illanistujaiset jne. Vaikak mennään lasten ehdoilla, niin turhaan ei tarvitse mukautua. Lapset sopeutuu kyllä. Voi matkustaa lentokoneella, junalla, bussilla, autolla, pyörällä, prätkällä, voi käydä telttaretkillä, harrastaa vaikka mitä lapset mukana ja heidän kanssaan. 

Älkää antako periksi heti, kun lapsi älähtää tai huutaa. Älkää tehkö siitä isoa numeroa, jos lapsen huuto tai kitinä ei liity kipuun, nälkään tai muuhun todelliseen hätään. Lapsi oppii kyllä nopeasti manipuloimaan teitä ja muuttuu siinä yhä herkemmäksi ja taitavammaksi. Toki voitte selittää asiaa kitisijälle, mutta älkää antako tarpeetonta huomiota turhaan meluun ja valitukseen. Kasvatatte vain turhasta kitisevää aikuista. 

Jos haluatte tehdä ja elää paljon myös lasten synnyttyä, mitä pienemmästä totutatte heidät kaikkeen, niin sen paremmin asiat sujuvat. Ja vaikka lapsi ei olisi koskaan matkustanut, hän sopeutuu siihen kyllä vaikka 7 vuotiaana.  Pahin, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kitistessä tai huutaessa ihan tavalliseen elämänmenoon liittyvässä asiassa, on antaa periksi ja muuttaa elämää sen vuoksi. Se on karhunpalvelus myös lapselle. Vaikka lapset on persoonia, kyllä syy on lähes aina vanhemmissa, kun toisten vanhempien lapset ovat "ei ole mitään tekemistä" tyyppiä heti, kun mennään vähän epämukavuusalueelle, mökille tai autoon, lentokoneeseen tai muuhun kodista poikkeavaan, toisten vanhempien lapset ovat reippaita ja keksivät aina itse virikkeitä ja innostuvat vanhempien keksimistä tekemisistä ja osoittamista kivoista jutuista. Tämä paljastuu hyvin esim. sukulaisia mökillä nähdessä, kun katsoo vanhempien reaktioita, kun meidän pikku lassi alkaa valittamaan hyttysestä, vaivalloisesta peseytymisestä mökkioloissa tai "tekemisen puutteesta". Lapsista on opetettu tyranneja, vanhemmat ovat kääntyneet ensimmäisellä reissulla takaisin kotiin, kun vuoden vanha tyranni on huutanut pari tuntia autossa. 

Juuri näin. Kun taapero alkaa huutaa auton keulan suunnatessa lappiin, tarkistetaan että kaikki on kunnossa. Syötetty, juotettu, paijattu, kuiva (jos niin pieni) jne. Huudon jatkuessa jatketaan matkaa ja pysähdytään määrävälein kuten muutenkin jaloittelemaan ja taukoa pitämään. Lapset oppii, että jaahan tämä on nyt tätä ja aikaa myöden asettuvat aina vain helpommin reissuun. Toinen vaihtoehto on, että auto tien sivuun ja hirveä show kun lapsi huutaa, siitä sitten lapsi oppii että hän määrää  ja miten muut saa tottelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Kuvailemasi on aika tavallista lapsiperheen elämää. Sellaista se on ja on aina ollut. Kun ei ole kyse mitenkään (vakavasti) sairaista lapsista, suurin virhe mitä vanhemmat voivat tehdä, on se että aletaan sopeuttaa ja rajoittaa ihan tavallista elämää lasten vuoksi ja heidän kanssaan.

Lapset ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikessa elämässä tuhansia vuosia, niin paikallaan olevissa kuin vaeltavissakin kulttuureissa, kylmissä ja kuumissa maissa, harvaan asutuissa ja kansoitetuissa maissa, kaupungeissa ja maalla, yhteisöissä ja erillään maaseutu- tai paimentolaiskulttuureissa. Vuorilla ja laaksoissa, hiljaisissa ja meluisissa paikoissa. 

Lapset ovat sopeutuvaisia ja oppivat elämään minkälaisissa oloissa tahansa, kunhan perustarpeet kuten ravinto, suoja ja turva ovat kunnossa. Monesti lapset sopeutuvat jopa noiden puutteeseen aikuisia paremmini. Tottakai lapset muuttavat elämää ja se tulee ottaa huomioon. Lasten kanssa ei riekuta yökerhoissa jne. ja perheen elämänrytmi muuttuu säännöllisemmäksi, kun tulee lapsia. Monia harrastuksia ei tarvitse lopettaa, mutta ne tehdään vähän toisin. Näin myös matkailu, reissaaminen, illanistujaiset jne. Vaikak mennään lasten ehdoilla, niin turhaan ei tarvitse mukautua. Lapset sopeutuu kyllä. Voi matkustaa lentokoneella, junalla, bussilla, autolla, pyörällä, prätkällä, voi käydä telttaretkillä, harrastaa vaikka mitä lapset mukana ja heidän kanssaan. 

Älkää antako periksi heti, kun lapsi älähtää tai huutaa. Älkää tehkö siitä isoa numeroa, jos lapsen huuto tai kitinä ei liity kipuun, nälkään tai muuhun todelliseen hätään. Lapsi oppii kyllä nopeasti manipuloimaan teitä ja muuttuu siinä yhä herkemmäksi ja taitavammaksi. Toki voitte selittää asiaa kitisijälle, mutta älkää antako tarpeetonta huomiota turhaan meluun ja valitukseen. Kasvatatte vain turhasta kitisevää aikuista. 

Jos haluatte tehdä ja elää paljon myös lasten synnyttyä, mitä pienemmästä totutatte heidät kaikkeen, niin sen paremmin asiat sujuvat. Ja vaikka lapsi ei olisi koskaan matkustanut, hän sopeutuu siihen kyllä vaikka 7 vuotiaana.  Pahin, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kitistessä tai huutaessa ihan tavalliseen elämänmenoon liittyvässä asiassa, on antaa periksi ja muuttaa elämää sen vuoksi. Se on karhunpalvelus myös lapselle. Vaikka lapset on persoonia, kyllä syy on lähes aina vanhemmissa, kun toisten vanhempien lapset ovat "ei ole mitään tekemistä" tyyppiä heti, kun mennään vähän epämukavuusalueelle, mökille tai autoon, lentokoneeseen tai muuhun kodista poikkeavaan, toisten vanhempien lapset ovat reippaita ja keksivät aina itse virikkeitä ja innostuvat vanhempien keksimistä tekemisistä ja osoittamista kivoista jutuista. Tämä paljastuu hyvin esim. sukulaisia mökillä nähdessä, kun katsoo vanhempien reaktioita, kun meidän pikku lassi alkaa valittamaan hyttysestä, vaivalloisesta peseytymisestä mökkioloissa tai "tekemisen puutteesta". Lapsista on opetettu tyranneja, vanhemmat ovat kääntyneet ensimmäisellä reissulla takaisin kotiin, kun vuoden vanha tyranni on huutanut pari tuntia autossa. 

Vuoden vanha ei ole tyranni. Mun esikoinen huusi 0-2-vuotiaana sen 2-3 tuntia joka ikinen kerta alusta loppuun, vaikka ei käännytty takaisin ja vaikka oli todellakin huolehdittu mukavuudesta jne. Kaksi nuorempaa taas eivät yhtään. Kaikkia lapsia ei voi joka ikävaiheessa opettaa ihan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Kuvailemasi on aika tavallista lapsiperheen elämää. Sellaista se on ja on aina ollut. Kun ei ole kyse mitenkään (vakavasti) sairaista lapsista, suurin virhe mitä vanhemmat voivat tehdä, on se että aletaan sopeuttaa ja rajoittaa ihan tavallista elämää lasten vuoksi ja heidän kanssaan.

Lapset ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikessa elämässä tuhansia vuosia, niin paikallaan olevissa kuin vaeltavissakin kulttuureissa, kylmissä ja kuumissa maissa, harvaan asutuissa ja kansoitetuissa maissa, kaupungeissa ja maalla, yhteisöissä ja erillään maaseutu- tai paimentolaiskulttuureissa. Vuorilla ja laaksoissa, hiljaisissa ja meluisissa paikoissa. 

Lapset ovat sopeutuvaisia ja oppivat elämään minkälaisissa oloissa tahansa, kunhan perustarpeet kuten ravinto, suoja ja turva ovat kunnossa. Monesti lapset sopeutuvat jopa noiden puutteeseen aikuisia paremmini. Tottakai lapset muuttavat elämää ja se tulee ottaa huomioon. Lasten kanssa ei riekuta yökerhoissa jne. ja perheen elämänrytmi muuttuu säännöllisemmäksi, kun tulee lapsia. Monia harrastuksia ei tarvitse lopettaa, mutta ne tehdään vähän toisin. Näin myös matkailu, reissaaminen, illanistujaiset jne. Vaikak mennään lasten ehdoilla, niin turhaan ei tarvitse mukautua. Lapset sopeutuu kyllä. Voi matkustaa lentokoneella, junalla, bussilla, autolla, pyörällä, prätkällä, voi käydä telttaretkillä, harrastaa vaikka mitä lapset mukana ja heidän kanssaan. 

Älkää antako periksi heti, kun lapsi älähtää tai huutaa. Älkää tehkö siitä isoa numeroa, jos lapsen huuto tai kitinä ei liity kipuun, nälkään tai muuhun todelliseen hätään. Lapsi oppii kyllä nopeasti manipuloimaan teitä ja muuttuu siinä yhä herkemmäksi ja taitavammaksi. Toki voitte selittää asiaa kitisijälle, mutta älkää antako tarpeetonta huomiota turhaan meluun ja valitukseen. Kasvatatte vain turhasta kitisevää aikuista. 

Jos haluatte tehdä ja elää paljon myös lasten synnyttyä, mitä pienemmästä totutatte heidät kaikkeen, niin sen paremmin asiat sujuvat. Ja vaikka lapsi ei olisi koskaan matkustanut, hän sopeutuu siihen kyllä vaikka 7 vuotiaana.  Pahin, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kitistessä tai huutaessa ihan tavalliseen elämänmenoon liittyvässä asiassa, on antaa periksi ja muuttaa elämää sen vuoksi. Se on karhunpalvelus myös lapselle. Vaikka lapset on persoonia, kyllä syy on lähes aina vanhemmissa, kun toisten vanhempien lapset ovat "ei ole mitään tekemistä" tyyppiä heti, kun mennään vähän epämukavuusalueelle, mökille tai autoon, lentokoneeseen tai muuhun kodista poikkeavaan, toisten vanhempien lapset ovat reippaita ja keksivät aina itse virikkeitä ja innostuvat vanhempien keksimistä tekemisistä ja osoittamista kivoista jutuista. Tämä paljastuu hyvin esim. sukulaisia mökillä nähdessä, kun katsoo vanhempien reaktioita, kun meidän pikku lassi alkaa valittamaan hyttysestä, vaivalloisesta peseytymisestä mökkioloissa tai "tekemisen puutteesta". Lapsista on opetettu tyranneja, vanhemmat ovat kääntyneet ensimmäisellä reissulla takaisin kotiin, kun vuoden vanha tyranni on huutanut pari tuntia autossa. 

Vuoden vanha ei ole tyranni. Mun esikoinen huusi 0-2-vuotiaana sen 2-3 tuntia joka ikinen kerta alusta loppuun, vaikka ei käännytty takaisin ja vaikka oli todellakin huolehdittu mukavuudesta jne. Kaksi nuorempaa taas eivät yhtään. Kaikkia lapsia ei voi joka ikävaiheessa opettaa ihan kaikkeen.

Et vain ole osannut käsitellä lastasi ja huutotilanteita.

Usein auttaa se, että menee lapsen kanssa takapenkille eikä etupenkiltä huutele lässytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Kuvailemasi on aika tavallista lapsiperheen elämää. Sellaista se on ja on aina ollut. Kun ei ole kyse mitenkään (vakavasti) sairaista lapsista, suurin virhe mitä vanhemmat voivat tehdä, on se että aletaan sopeuttaa ja rajoittaa ihan tavallista elämää lasten vuoksi ja heidän kanssaan.

Lapset ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikessa elämässä tuhansia vuosia, niin paikallaan olevissa kuin vaeltavissakin kulttuureissa, kylmissä ja kuumissa maissa, harvaan asutuissa ja kansoitetuissa maissa, kaupungeissa ja maalla, yhteisöissä ja erillään maaseutu- tai paimentolaiskulttuureissa. Vuorilla ja laaksoissa, hiljaisissa ja meluisissa paikoissa. 

Lapset ovat sopeutuvaisia ja oppivat elämään minkälaisissa oloissa tahansa, kunhan perustarpeet kuten ravinto, suoja ja turva ovat kunnossa. Monesti lapset sopeutuvat jopa noiden puutteeseen aikuisia paremmini. Tottakai lapset muuttavat elämää ja se tulee ottaa huomioon. Lasten kanssa ei riekuta yökerhoissa jne. ja perheen elämänrytmi muuttuu säännöllisemmäksi, kun tulee lapsia. Monia harrastuksia ei tarvitse lopettaa, mutta ne tehdään vähän toisin. Näin myös matkailu, reissaaminen, illanistujaiset jne. Vaikak mennään lasten ehdoilla, niin turhaan ei tarvitse mukautua. Lapset sopeutuu kyllä. Voi matkustaa lentokoneella, junalla, bussilla, autolla, pyörällä, prätkällä, voi käydä telttaretkillä, harrastaa vaikka mitä lapset mukana ja heidän kanssaan. 

Älkää antako periksi heti, kun lapsi älähtää tai huutaa. Älkää tehkö siitä isoa numeroa, jos lapsen huuto tai kitinä ei liity kipuun, nälkään tai muuhun todelliseen hätään. Lapsi oppii kyllä nopeasti manipuloimaan teitä ja muuttuu siinä yhä herkemmäksi ja taitavammaksi. Toki voitte selittää asiaa kitisijälle, mutta älkää antako tarpeetonta huomiota turhaan meluun ja valitukseen. Kasvatatte vain turhasta kitisevää aikuista. 

Jos haluatte tehdä ja elää paljon myös lasten synnyttyä, mitä pienemmästä totutatte heidät kaikkeen, niin sen paremmin asiat sujuvat. Ja vaikka lapsi ei olisi koskaan matkustanut, hän sopeutuu siihen kyllä vaikka 7 vuotiaana.  Pahin, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kitistessä tai huutaessa ihan tavalliseen elämänmenoon liittyvässä asiassa, on antaa periksi ja muuttaa elämää sen vuoksi. Se on karhunpalvelus myös lapselle. Vaikka lapset on persoonia, kyllä syy on lähes aina vanhemmissa, kun toisten vanhempien lapset ovat "ei ole mitään tekemistä" tyyppiä heti, kun mennään vähän epämukavuusalueelle, mökille tai autoon, lentokoneeseen tai muuhun kodista poikkeavaan, toisten vanhempien lapset ovat reippaita ja keksivät aina itse virikkeitä ja innostuvat vanhempien keksimistä tekemisistä ja osoittamista kivoista jutuista. Tämä paljastuu hyvin esim. sukulaisia mökillä nähdessä, kun katsoo vanhempien reaktioita, kun meidän pikku lassi alkaa valittamaan hyttysestä, vaivalloisesta peseytymisestä mökkioloissa tai "tekemisen puutteesta". Lapsista on opetettu tyranneja, vanhemmat ovat kääntyneet ensimmäisellä reissulla takaisin kotiin, kun vuoden vanha tyranni on huutanut pari tuntia autossa. 

Juuri näin. Kun taapero alkaa huutaa auton keulan suunnatessa lappiin, tarkistetaan että kaikki on kunnossa. Syötetty, juotettu, paijattu, kuiva (jos niin pieni) jne. Huudon jatkuessa jatketaan matkaa ja pysähdytään määrävälein kuten muutenkin jaloittelemaan ja taukoa pitämään. Lapset oppii, että jaahan tämä on nyt tätä ja aikaa myöden asettuvat aina vain helpommin reissuun. Toinen vaihtoehto on, että auto tien sivuun ja hirveä show kun lapsi huutaa, siitä sitten lapsi oppii että hän määrää  ja miten muut saa tottelemaan. 

Nää on näitä "ei tuu verta, ei VOINU sattua noin paljon!" vanhempia. Luoja heidän lapsiaan auttakoon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kahden noin pienen kanssa meidän elämä oli lähes pelkkää huutoa ja kiukuttelua sekä kotona että reissussa. Touhuttiin ja reissattiin silti, kun eipä ollut kotonakaan helppoa. Nyt muutaman vuoden vanhempana on jo huomattavasti iisimpää.

Ei meillä ainakaan ole ollut huutoa ja kiukuttelua. Taidat sinä olla se joka huutaa ja kiukuttelee.

Lasten ollessa pieniä me ei matkustettu yhtään mihinkään. En olisi jaksanut, monen vuoden univelat taakkana ja toinen oli vielä erityislapsi, joka ei todellakaan nauttinut uusista tilanteista ja paikoista. Mulle ei tullut edes mieleen, että lähdettäisiin johonkin. Paletti pysyi joten kuten kasassa kotona.

Lasten kasvettua ollaan matkusteltu ja oppivat kyllä nauttimaan siitä, vaikka ei pienempinä mihinkään päässeetkään, jopa se erityinen.