Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?
Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?
Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.
Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.
Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.
Kommentit (340)
Jos meno kerran on niin mahdotonta, niin paras ratkaisu on, että ette lähde minnekään. Pysytte lomat kotona. Ei kukaan siihen kuole, ettei pääse lomalla matkustelemaan. Ikävää? Voi olla, mutta joskus elämä on. Ja lapset kuitenkin kasvaa koko ajan, ja tulee vielä sekin aika, että matkusteleminen heidän kanssaan onnistuu. Tai sitten ilman heitä, viimeistään kun ovat tarpeeksi vanhoja tulemaan toimiin omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa...olin juuri tyttöporukalla Kreikassa lomalla, mies lasten kanssa.
Syksyllä mies lomailee äijäporukassa Lapissa, minä lasten kanssa kotona.
Näin on tehty usein ja homma toimii.Tämä tulee ensi kesänä käyttöön. En jaksa enää yrittää leikkiä mitään perhelomaa, riehukoon kotona. Ap
Riehukoot???
Taitaa olla perheessä yleinen kasvatuksellinen ongelma.
Lasun paikka.
Mun vanhemmat reissasi paljon meidän lasten kanssa. Kyllä mä muistan kiukkuilleeni, kun ärsytti vaikka joku nukkumajärjestely, tai ettei saanut jotain. Tai, kun joutui vaikka tiskaamaan yms.
Mutta silti nuo reissasivat meidän kanssa aina uudelleen. Ja pääsääntöisesti kivoja muistoja yhdessä olosta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme lasta ovat jo isoja, mutta en muista mitään draamaa, sillä osaamme ottaa rennosti. Reissasimme aika paljon niin asuntoautolla, matkaveneellä, autolla, viikko pari vuokramökeillä, telttailimme esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jne. En stressannut lasten nukkumisista ja heräsin itsekin mielelläni kukonlaulun aikaan. Juuri ne rauhalliset aamutunnit olivat lapsen/lasten kanssa parhaita. Illalla lapset saivat valvoa meidän vanhempien kanssa ja pötkähdimme samaan aikaan nukkumaan. Tekemiset olivat sopivia kaikille ja pitkät automatkat olivat jo lomaa.
Ehkä lapsemme ovat vain tosi ihania tai sitten se ero on meidän vanhempien asenteessa. Olen tehnyt myös lasten kanssa junareissuja miehen ollessa töissä ja huumorilla siinä on pärjätty hyvin.
Mä en tiedä miten ottaa rennosti kolmatta tuntia huutavan taaperon kanssa tai koululaisen kanssa joka nillittää joka asiasta kun kaikki on vaan niin kivaa ettei pakka pysy kasassa. Ja ei siis todellakaan tehdä mitään ihmeellisiä. Ap
Ei meillä tuollaista ole. Toki kotona on helpointa, kun on rutiinit ja kaikki tarvittava, mutta paljon me reissaamme sekä kotimaassa että ulkomailla. Nukkumisesta ei stressata, nukkuu tai kukkuu, mitä sitten jos ilta menee myöhään tai aamu aikaiseksi. Lomalla tarvitse joka minuutista niuhottaa ja normaali lapsi ei minuutintarkkoja rutiineita tarvitse.
3 alle kouluikäistä ja 2 ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme lasta ovat jo isoja, mutta en muista mitään draamaa, sillä osaamme ottaa rennosti. Reissasimme aika paljon niin asuntoautolla, matkaveneellä, autolla, viikko pari vuokramökeillä, telttailimme esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jne. En stressannut lasten nukkumisista ja heräsin itsekin mielelläni kukonlaulun aikaan. Juuri ne rauhalliset aamutunnit olivat lapsen/lasten kanssa parhaita. Illalla lapset saivat valvoa meidän vanhempien kanssa ja pötkähdimme samaan aikaan nukkumaan. Tekemiset olivat sopivia kaikille ja pitkät automatkat olivat jo lomaa.
Ehkä lapsemme ovat vain tosi ihania tai sitten se ero on meidän vanhempien asenteessa. Olen tehnyt myös lasten kanssa junareissuja miehen ollessa töissä ja huumorilla siinä on pärjätty hyvin.
Mä en tiedä miten ottaa rennosti kolmatta tuntia huutavan taaperon kanssa tai koululaisen kanssa joka nillittää joka asiasta kun kaikki on vaan niin kivaa ettei pakka pysy kasassa. Ja ei siis todellakaan tehdä mitään ihmeellisiä. Ap
No kai sille taaperolle voi keksiä jotain puuhaa, ettei huuda? Mistä nyt tykkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme lasta ovat jo isoja, mutta en muista mitään draamaa, sillä osaamme ottaa rennosti. Reissasimme aika paljon niin asuntoautolla, matkaveneellä, autolla, viikko pari vuokramökeillä, telttailimme esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jne. En stressannut lasten nukkumisista ja heräsin itsekin mielelläni kukonlaulun aikaan. Juuri ne rauhalliset aamutunnit olivat lapsen/lasten kanssa parhaita. Illalla lapset saivat valvoa meidän vanhempien kanssa ja pötkähdimme samaan aikaan nukkumaan. Tekemiset olivat sopivia kaikille ja pitkät automatkat olivat jo lomaa.
Ehkä lapsemme ovat vain tosi ihania tai sitten se ero on meidän vanhempien asenteessa. Olen tehnyt myös lasten kanssa junareissuja miehen ollessa töissä ja huumorilla siinä on pärjätty hyvin.
Mä en tiedä miten ottaa rennosti kolmatta tuntia huutavan taaperon kanssa tai koululaisen kanssa joka nillittää joka asiasta kun kaikki on vaan niin kivaa ettei pakka pysy kasassa. Ja ei siis todellakaan tehdä mitään ihmeellisiä. Ap
No kai sille taaperolle voi keksiä jotain puuhaa, ettei huuda? Mistä nyt tykkääkään.
Yrittänyt kyllä mutta uhma+väsymys on maassa makaava raivoamista ihan mistä vaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä tuollaista ole. Toki kotona on helpointa, kun on rutiinit ja kaikki tarvittava, mutta paljon me reissaamme sekä kotimaassa että ulkomailla. Nukkumisesta ei stressata, nukkuu tai kukkuu, mitä sitten jos ilta menee myöhään tai aamu aikaiseksi. Lomalla tarvitse joka minuutista niuhottaa ja normaali lapsi ei minuutintarkkoja rutiineita tarvitse.
3 alle kouluikäistä ja 2 ala-asteella.
Siis itsellekin olisi ihan sama miten nukkuu lomalla, mutta lapset ovat mallia heräämys klo 6 oli nukahtanu klo 19 ta 02, eli keräävät hirveää univelkaa. Puoliso on samanlainen, sisäinen kello herättää aina samaan aikaan eikä uni enää tule. Nukkuuko teillä lapset edes jossain kohtaa sitten? Aamulla pidempään? Ap
Monet valittavat kun lapset alkavat äksyillä lomalla.
Lapset pitävät rutiineista. Samaan aikaan nukkumaan illalla ja herätään aamulla kellon tarkasti. Monet aikuiset muuttavat lomalla lasten rytmiä ja pakottavat lapsia valvomaan jopa kaksi tuntia myöhempään. En yhtään ihmettele lasten kiukuttelua.
Pienten lasten kanssa lomalla ei rikota rutiineja koska melkein aina siitä syntyy vain mielipahaa.
Taitaa olla niin että ensimmäinen vauvavuosi vietetty tiiviisti kotona bakteerikammoisina. Oliko nuorempi vauvana koskaan yöhoidossa esim mummolassa? Jos ei, niin eihän se ole mikään ihme ettei muualla osaa nukkua kuin kotonaan.
Me ei juurikaan reissattu, kun lapset olivat pieniä. Meillä on kolme lasta pienellä ikäerolla, ja elämä vaan oli niin paljon helpompaa, kun pysyttiin kotona ja normirytmissä. Kun lapset olivat 5-7 v ja siitä eteenpäin reissaaminen on ollut kivaa. Ovat joustavia ja kaikesta kiinnostuneita, jaksavat istua ravintolassa syömässä jne. Nukkuma- ja syömisrytmeillä ei ole kauheasti väliä.
Tsemiä ap:lle. Pari kesää vielä, niin on jo paljon helpompaa!
Olet AP vässykkänössövanhempi. Siinä se ongelma on. Lapset saaneet tehdä mitä huvittaa - kotona.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin että ensimmäinen vauvavuosi vietetty tiiviisti kotona bakteerikammoisina. Oliko nuorempi vauvana koskaan yöhoidossa esim mummolassa? Jos ei, niin eihän se ole mikään ihme ettei muualla osaa nukkua kuin kotonaan.
No ei kyllä :D Teltassa oltiin ekaa kertaa vauvan ollessa 2kk. Muitakin reissuja tuli siinä alkuun tehtyä enemmän, kunnes homma meni hankalaksi. Esikoisen kanssa reissattiin tosi paljon kun tämä oli pieni, mutta vanhemmiten hänkin on alkanut hankalammaksi. Toinen nukkui superhyvin vauvavuoden, mutta kasvaessaan alkoi uniongelmat.
Tuosta rytmistä ollaan yritetty pitää kiinni reissussa, koska 3/4 perheenjäsenestä herää sisäisen kellon mukaan aikaisin aamulla, vaikka univelkaa olisi kuinka. Rytmi ei vaan pysy, koska nuorempi on hankala nukkumisien kanssa.
Yökylässä ei ole koskaan kumpikaan lapsista, kun ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Siksi ollaankin reissailtu, että saataisiin aikuisillekin vähän vaihtelua arkeen. Nyt ei kyllä enää jaksa tätäkään yrittää. Ap
Tottakai hankalaa on, kun asenteesi on hankala alunperinkin. Älä lapsia syytä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai hankalaa on, kun asenteesi on hankala alunperinkin. Älä lapsia syytä.
Väittäisin ettei hankaluus johdu asenteesta. Ollaan tehty niin paljon reissuja, mutta viime vuosina homma on mennyt enemmänkin vaan kuormittavaksi kuin kivaksi. Ei kellään voi olla kivaa jos kaikki ovat kroonisessa univelassa koko loman. Arkenahan homma rullaa ihan mukavasti tutuissa ympäristöissä ja omassa sängyssä ;) Ap
Me ollaan "sitkeästi reissattu" lasten kanssa aina mutta kyllä vaan sen tänä vuonna huomasi miten _paljon_ helpompaa oli edelliskesiin verrattuna nyt kun lapset 7 ja 9 v. Ei univajetta, rattaita, vaippoja, lapset olivat helppoja ja jaksoivat esim. kävellä jo jonkun matkaa tarvittaessa kaupungilla yms. Saas nähdä alkavatko sitten vanhemmiten hankaliksi taas. Tsempit ap:lle, itsellä ainakin univaje tekee kaikesta helvettiä vaikka palstalla aamuvirkkuja neuvoineen piisaakin.
Kyllä on taas lauma joustavan temperamentin aikuisia, joilla on joustavan temperamentin lapsia, jeesustelemassa asenteesta ja totuttamisesta.
Meillä on kaksi hyvin erilaista lasta, joiden kanssa oltiin viikonloppu reissussa. Toinen vuodatti tällaisia "onpa ihana hotelli, niin hienot lamputkin" ja "kiitos isi että tultiin tänne, minusta täällä on ihanaa" ja "äiti nyt minua alkaa väsyttää, joko mennään nukkumaan" ja "mitä tämä on? maistuu hyvältä!". Lapsi joka nukkuu missä vain, syö mitä vain, suhtautuu kaikkeen lähtökohtaisesti innostuneen uteliaasti, uskoo varauksetta että maailma on hänen puolellaan ja jaksaa sen voimalla myös pettymykset ja odottamisen. Toinen taas, arjessa helppo ja ihana kuin mikä, järkevä ja mietteliäs, myöskin innostuva ja yhteistyöhaluinen - mutta kuormittuu jatkuvasta seurassa olosta, niistä pienistä joustoista joita reissuolosuhteet vaatii, suhtautuu epäluuloisesti useimpiin ruokiin, narskuttelee vieraassa paikassa nukkuessa hampaita niin että sylki vain roiskuu, ja sopivin väliajoin hakee konfliktin jolla purkaa kaiken sen paineen ja jännityksen jota ei osaa sanoiksi pukea ja käsitellä (avusta ja yrityksestä huolimatta!).
On hölynpölyä että saman perheen lapset kasvatettaisiin samalla tavalla, aina on pieniä eroja, ja kuuluu ollakin koska ne lapsetkin on erilaisia. Mutta en jotenkin osaa nähdä että tämä olisi meidän vanhempien luoma ero.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko. Hankkia. Lapsia??
Ehdottomasti. Vaikka jossa on taaperovaiheessa ei aina siltä tuntunutkaan. 😁
Meillä kolme lasta ovat jo isoja, mutta en muista mitään draamaa, sillä osaamme ottaa rennosti. Reissasimme aika paljon niin asuntoautolla, matkaveneellä, autolla, viikko pari vuokramökeillä, telttailimme esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jne. En stressannut lasten nukkumisista ja heräsin itsekin mielelläni kukonlaulun aikaan. Juuri ne rauhalliset aamutunnit olivat lapsen/lasten kanssa parhaita. Illalla lapset saivat valvoa meidän vanhempien kanssa ja pötkähdimme samaan aikaan nukkumaan. Tekemiset olivat sopivia kaikille ja pitkät automatkat olivat jo lomaa.
Ehkä lapsemme ovat vain tosi ihania tai sitten se ero on meidän vanhempien asenteessa. Olen tehnyt myös lasten kanssa junareissuja miehen ollessa töissä ja huumorilla siinä on pärjätty hyvin.