Muiden lapsiperheiden lomat tälläisiä?

Meidän perheen kesälomat on yleensä aika raskaita. Ollaan miehen kanssa nyt 1 vko yhtäaikaa lomalla ja loput jaettu ettei pikkukoululaisen tarvitse olla yksin kotona. Viikko oltiin koko perhe Espanjassa, oli kivaa vaikka erityislapsi tuo omat haasteensa myös reissussa.

Koululainen pelaisi koko loman jos saisi päättää ja lopun aikaa kiusaa pikkusisaruksia. Erityislapsi raivoaa päivittäin parin tunnin ajan, kohtaukset todella rajuja. Ei kestä vapaa-aikaa vaan toiminta hajoaa heti kun ei ole tarkkaa ohjausta. Tämä aika mahdotonta toteuttaa kotona.

Tehdään näistä huolimatta normaaleja asioita, reissataan ja tehdään retkiä. Ja odotan syksyä. Monta kesää mennyt tuolla kaavalla, minkäs teet. Yritän pitää positiivisen mielen mutta aika haastavaa on.

Ei voi kuin haaveilla tyttöjen reissuista tai miehen kanssa lomapäivistä kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6.

Ennakoi kunnolla vanhemmalle lapselle tulevat tapahtumat. Selitä moneen kertaan, mihin ollaan menossa, millaista siellä on, mitä siellä tehdään, missä syödään, keitä ihmisiä siellä on. Ei ihme, että kiukuttelee, kun jännittää. Kiukuttelu vähenee, kun ei tarvitse pelätä ja jännittää tulevaa.

Nuorempi aikaisemmin sänkyyn. Vie paljon energiaa olla uusien jännien asioiden keskellä. Siis iltapala tuntia tai puolitoista tuntia tavallista aikaisemmin ja sitten petiin.

Meillä on ollut kolmen lapsen kanssa joskus tuontyylistä. Kaksi kolmesta lapsesta oli juuri tuollasia, että heräsivät joka jumalan aamu klo 5-6 täysin riippumatta siitä monelta menivät nukkumaan. Toinen näistä oli myös tosi hankala uusissa paikoissa ja tilanteissa, raivosi ja halusi takaisin omaan kotiin/sänkyyn (myöhemmin diagnosoitu asperger).

Nykysin on jo paljon helpompaa kun ovat kaikki kolme yli 7v. Matkustelu onnistuu ihan Ok ja nukkumisongelma on lähinnä toisinpäin, että näitä ei saa sängystä aamuisin ylös.

Mutta ei mulla neuvoja ole, tsemppiä ja ehkä se jossain vaiheessa vielä helpottaa! Ehkä kannattaa jättää matkustelu vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas lauma joustavan temperamentin aikuisia, joilla on joustavan temperamentin lapsia, jeesustelemassa asenteesta ja totuttamisesta.

Meillä on kaksi hyvin erilaista lasta, joiden kanssa oltiin viikonloppu reissussa. Toinen vuodatti tällaisia "onpa ihana hotelli, niin hienot lamputkin" ja "kiitos isi että tultiin tänne, minusta täällä on ihanaa" ja "äiti nyt minua alkaa väsyttää, joko mennään nukkumaan" ja "mitä tämä on? maistuu hyvältä!". Lapsi joka nukkuu missä vain, syö mitä vain, suhtautuu kaikkeen lähtökohtaisesti innostuneen uteliaasti, uskoo varauksetta että maailma on hänen puolellaan ja jaksaa sen voimalla myös pettymykset ja odottamisen. Toinen taas, arjessa helppo ja ihana kuin mikä, järkevä ja mietteliäs, myöskin innostuva ja yhteistyöhaluinen - mutta kuormittuu jatkuvasta seurassa olosta, niistä pienistä joustoista joita reissuolosuhteet vaatii, suhtautuu epäluuloisesti useimpiin ruokiin, narskuttelee vieraassa paikassa nukkuessa hampaita niin että sylki vain roiskuu, ja sopivin väliajoin hakee konfliktin jolla purkaa kaiken sen paineen ja jännityksen jota ei osaa sanoiksi pukea ja käsitellä (avusta ja yrityksestä huolimatta!).

On hölynpölyä että saman perheen lapset kasvatettaisiin samalla tavalla, aina on pieniä eroja, ja kuuluu ollakin koska ne lapsetkin on erilaisia. Mutta en jotenkin osaa nähdä että tämä olisi meidän vanhempien luoma ero.

Mä luulen, että sä oot yksi ihana blogisti😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6.

Ennakoi kunnolla vanhemmalle lapselle tulevat tapahtumat. Selitä moneen kertaan, mihin ollaan menossa, millaista siellä on, mitä siellä tehdään, missä syödään, keitä ihmisiä siellä on. Ei ihme, että kiukuttelee, kun jännittää. Kiukuttelu vähenee, kun ei tarvitse pelätä ja jännittää tulevaa.

Nuorempi aikaisemmin sänkyyn. Vie paljon energiaa olla uusien jännien asioiden keskellä. Siis iltapala tuntia tai puolitoista tuntia tavallista aikaisemmin ja sitten petiin.

Mutta eihän se vanhempikaan kaikkea voi reissussa ennakkoon tietää, ja ihan jo se kaiken uuden ja erilaisen havainnointi ja analysointi uuvuttaa tarkkailijalasta. Toki tällaisen lapsen kanssa ennakointi ja selittäminen on tärkeää, mutta se ei poista sitä lapsen ominaisuutta, että hän uupuu herkemmin uuden äärellä - vaikka nauttisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme lasta ovat jo isoja, mutta en muista mitään draamaa, sillä osaamme ottaa rennosti. Reissasimme aika paljon niin asuntoautolla, matkaveneellä, autolla, viikko pari vuokramökeillä, telttailimme esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa jne. En stressannut lasten nukkumisista ja heräsin itsekin mielelläni kukonlaulun aikaan. Juuri ne rauhalliset aamutunnit olivat lapsen/lasten kanssa parhaita. Illalla lapset saivat valvoa meidän vanhempien kanssa ja pötkähdimme samaan aikaan nukkumaan. Tekemiset olivat sopivia kaikille ja pitkät automatkat olivat jo lomaa.

Ehkä lapsemme ovat vain tosi ihania tai sitten se ero on meidän vanhempien asenteessa. Olen tehnyt myös lasten kanssa junareissuja miehen ollessa töissä ja huumorilla siinä on pärjätty hyvin.

Mä en tiedä miten ottaa rennosti kolmatta tuntia huutavan taaperon kanssa tai koululaisen kanssa joka nillittää joka asiasta kun kaikki on vaan niin kivaa ettei pakka pysy kasassa. Ja ei siis todellakaan tehdä mitään ihmeellisiä. Ap

No kai sille taaperolle voi keksiä jotain puuhaa, ettei huuda? Mistä nyt tykkääkään.

Yrittänyt kyllä mutta uhma+väsymys on maassa makaava raivoamista ihan mistä vaan. Ap

Kai teillä rattaat on mukana? Meillä vielä kolmevuotiaallakin on rattaat jotka saa makuasentoon ja hyvä kuomu ja verho siinä, että ulkomaailman saa suljettua pois jos väsyttää tai kierrokset nousee liikaa. Pidemmille reissuille vielä tuttu unikaveri rattaisiin niin voi helpottaa rentoutumista vaikka ei unta saisikaan.

No kokeilkaa lomailla jotenkin eri tavalla. Isommassa porukassa muut aikuiset voivat auttaa ja muista lapsista saa seuraa ja hyvää esimerkkiä (toivottavasti). Tai sitten kokeilkaa oman perheen kesken jotenkin helpommin, tyyliin menette jonnekin, missä on ranta, ja pysytte siellä viikon pelkästään uiden ja hiekkalinnoja rakentaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Me ollaan myös. Ei ole auttanut.

Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.

Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.

Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap

Onko teidän lapsilta tutkittu esim. autisminkirjon häiriötä? Ei nimittäin kuulosta normaalilta nuo jumitukset, rutiineihin kiinni jääminen ja uniongelmat. Miten muu arki sujuu? Ovatko päiväkodissa?

Meillä yhdellä lapsella asperger-piirteitä ja ollaan tutkimuksissa. Mutta meillä ei läheskään noin hankalan kuuloista kuin teillä...

Meillä esikoinen oli helppo matkustaja aivan vauvasta alkaen. Nukahti helposti mihin meteliin tahansa eikä herännyt yöllä kuin korkeintaan kerran syömään alle 10 kk:n ikäisenä ja sen jälkeen nukkui yöt läpeensä heräämättä. Kaikki uusi kiinnosti ja oli oikeasti matkoilla paljon helpompi kuin kotona.

Kuopus taas nukkui/nukkuu huonosti matkoilla. Ei myöskään ole niin innostunut kaikesta uudesta, vaikka kiltisti erityisesti vauvana ja alle 3-vuotiaana olikin päivät. Noista matkoista ei ole mitään huonoa sanottavaa. Sen sijaan nyt vähän isompana on negatiivisempi ja herkempi haraamaan vastaan (ei mennä, ei tehdä, mennään kotiin jne), vaikka sitten loppupeleissä onkin niin hauskaa, että haluaa mennä uudestaankin seuraavana vuonna.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin matkat ovat sujuneet kivasti, kun emme ole jatkuvasti joka loma matkustaneet vaan pitäneet yllä ns. tasapainoa. Välillä voi vain köllötellä kotona.

Pakko lisätä tähän kuitenkin, että matka ystäväni kanssa (viikonloppureissu kaksi yötä) on ollut paras matka ikinä, kun ei tarvinnut huolehtia ja hoivata ketään ja sai olla ihan niin itsekäs kuin halusi. Suosittelen. Tuolla matkalla olen kestänyt nyt kuusi vuotta lapsiperhearkea.

Vierailija kirjoitti:

No jaa...olin juuri tyttöporukalla Kreikassa lomalla, mies lasten kanssa.

Syksyllä mies lomailee äijäporukassa Lapissa, minä lasten kanssa kotona.

Näin on tehty usein ja homma toimii.

Eli teillä otetaan lomaa työstä JA perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa...olin juuri tyttöporukalla Kreikassa lomalla, mies lasten kanssa.

Syksyllä mies lomailee äijäporukassa Lapissa, minä lasten kanssa kotona.

Näin on tehty usein ja homma toimii.

Eli teillä otetaan lomaa työstä JA perheestä?

Meilläkin otettiin lapsuudessani, siis vanhempani. Kumpikin ovat rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on lämpimät välit. Ja aina on vietetty paljon aikaa myös yhdessä.

Ei tehnyt heistä milläänlailla huonoja tai turvattomia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Me ollaan myös. Ei ole auttanut.

Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.

Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.

Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap

Onko teidän lapsilta tutkittu esim. autisminkirjon häiriötä? Ei nimittäin kuulosta normaalilta nuo jumitukset, rutiineihin kiinni jääminen ja uniongelmat. Miten muu arki sujuu? Ovatko päiväkodissa?

Meillä yhdellä lapsella asperger-piirteitä ja ollaan tutkimuksissa. Mutta meillä ei läheskään noin hankalan kuuloista kuin teillä...

Ei ole mitään tutkittu, esikoinen pärjää koulussa hyvin eikä ole millään osa-alueella ongelmaa. Luulen, että toiset vaan ovat kotiorientoituneempia kuin toiset ja eivät kaipaa kotoa poissaoloa. Toinen taas on 2v ja uhmassa ja kuppi nyt vaan voi mennä toisinaan nurin :D Ap

Meillä kolme lasta (7, 2 &1v) ja reissaamme paljon. Välillä tietysti kiukkua tulee, mutta ite oon kokenut tärkeimmäksi sen, että lasten perustarpeet täytetään niin hyvin kun olosuhteet sallii. Tarpeeksi ruokaa, unta ja leikkiä. Meidänkään lapset ei nuku jos ollaan menossa, paitsi joskus nukahtaa autoon (eivät tietenkään samaan aikaan...) Päikkäriaikaan täytyy siis olla hotellilla 2-3h ja koittaa olla suht hiljaa ettei ne herää. Tämä on vähän tylsää, mutta päikkärit on ihan pakolliset. Majoituspaikka valitaan aina lasten edun mukaan. Lähellä pitää olla puisto tms. Nytkin ollaan reissussa, vuokrattiin talo jossa iso piha. Piha täyteen leluja ja lapset ulkona koko päivän. Ravintoloissa tai shoppailemassa emme käy koko porukalla, ei pienemmät jaksa olla. Tällaista tää on pienten lasten kanssa, aina lasten tarpeet edelle tai muuten menee koko loma pilalle 😃 mutta kyllä me koko perhe tästä nautitaan silti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Me ollaan myös. Ei ole auttanut.

Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.

Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.

Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap

Onko teidän lapsilta tutkittu esim. autisminkirjon häiriötä? Ei nimittäin kuulosta normaalilta nuo jumitukset, rutiineihin kiinni jääminen ja uniongelmat. Miten muu arki sujuu? Ovatko päiväkodissa?

Meillä yhdellä lapsella asperger-piirteitä ja ollaan tutkimuksissa. Mutta meillä ei läheskään noin hankalan kuuloista kuin teillä...

Ei ole mitään tutkittu, esikoinen pärjää koulussa hyvin eikä ole millään osa-alueella ongelmaa. Luulen, että toiset vaan ovat kotiorientoituneempia kuin toiset ja eivät kaipaa kotoa poissaoloa. Toinen taas on 2v ja uhmassa ja kuppi nyt vaan voi mennä toisinaan nurin :D Ap

Ongelmat voivat näkyä vain kotona. Koulussa lapsi pinnistelee. Aloituksesi perusteella luulin, että kyse on 4-5-vuotiaasta. Ongelmat voivat räjähtää, kun koulussa tulee muutoksia tai viimeistään murrosiässä. Koululaiselle tuollainen rutiinipakko tai jopa pakko-oire kuulostaa hankalalta. Tai että ei saa nukuttua 2-vuotiaan takia. Tsemppiä teille kuitenkin ja miettitisin tutkimuksia. Kiukuttelu kuuluu lähinnä uhmaikään, koululaisilla koko perheen toimintaan vaikuttava kiukuttelu kannattaa ottaa vakavasti. Toki isommatkin lapset voivat kiukutella, mutta kyllä koululaisilla se on usein ohimenevää, ellei ole erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Me ollaan myös. Ei ole auttanut.

Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.

Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.

Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap

Onko teidän lapsilta tutkittu esim. autisminkirjon häiriötä? Ei nimittäin kuulosta normaalilta nuo jumitukset, rutiineihin kiinni jääminen ja uniongelmat. Miten muu arki sujuu? Ovatko päiväkodissa?

Meillä yhdellä lapsella asperger-piirteitä ja ollaan tutkimuksissa. Mutta meillä ei läheskään noin hankalan kuuloista kuin teillä...

Ei ole mitään tutkittu, esikoinen pärjää koulussa hyvin eikä ole millään osa-alueella ongelmaa. Luulen, että toiset vaan ovat kotiorientoituneempia kuin toiset ja eivät kaipaa kotoa poissaoloa. Toinen taas on 2v ja uhmassa ja kuppi nyt vaan voi mennä toisinaan nurin :D Ap

Ongelmat voivat näkyä vain kotona. Koulussa lapsi pinnistelee. Aloituksesi perusteella luulin, että kyse on 4-5-vuotiaasta. Ongelmat voivat räjähtää, kun koulussa tulee muutoksia tai viimeistään murrosiässä. Koululaiselle tuollainen rutiinipakko tai jopa pakko-oire kuulostaa hankalalta. Tai että ei saa nukuttua 2-vuotiaan takia. Tsemppiä teille kuitenkin ja miettitisin tutkimuksia. Kiukuttelu kuuluu lähinnä uhmaikään, koululaisilla koko perheen toimintaan vaikuttava kiukuttelu kannattaa ottaa vakavasti. Toki isommatkin lapset voivat kiukutella, mutta kyllä koululaisilla se on usein ohimenevää, ellei ole erityislapsi.

Siis meistä ei kukaan saa nukuttua jos 2v karjuu kurkkusuorana sitä vääryyttä, että 6h unien jälkeen ei ole ok herätä...

En nyt suoranaisesti tiedä mistä tuli käsitys rutiinipakko-oireesta? Ei meillä kellään sellaista ole, lomalla saattaa jännittää kivat jutut joka purkautuu kiukutteluna. Lataa paljon odotuksia kaikkeen kivaan. Univelkaa tulee, kun nuorimmainen nukkuu huonosti,

siis koko perheelle (koska uhmahuuto). Nuoremmalla on tällä hetkellä haasteita nukkua vieraassa ympäristössä. Ap

Ihan pieninä (alle 2 v) molemmat vihasivat automatkoja ja huusivat kurkku suorana, mutta sen jälkeen heidän kanssaan on ollut kiva ja helppo lomailla ja matkustaa. Myös teininä.

Miksi perheestä otetaan lomaa? Eikös just lomalla pitäis olla koko perhe yhdessä luomassa sitä yhteenkuuluvuutta. Eipä olis aikoinaan tullut mieleenkään, että perheen jäsenet lomailee erikseen ja joku ei kenties ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan matkusteltu niin paljon jo lasten vaippaiästä, että he on tottuneista matkaajia ja ovat kuin kotonaan.

Me ollaan myös. Ei ole auttanut.

Nyt kyllä muistelin että esikoisen kanssa oli ihan kiva reissata joskus parivuotiaana. Tämä toinen ei osaa nukkua yhtään muualla kuin himassa vaikka vauvana oli tosi joustava.

Tokihan niitä päiväretkiä voi tehdä, kitinää tietty sekin että ei välttämättä jaksa niitäkään oikein enää. Kyllä arki on mukavampaa.

Tämä siis ap. En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia. Me vanhemmat hirveästi jotain pientä vaihtelua edes kaivattaisiin kun ei kahdestaan pääse mihinkään, mutta luovutetaan. Ap

Onko teidän lapsilta tutkittu esim. autisminkirjon häiriötä? Ei nimittäin kuulosta normaalilta nuo jumitukset, rutiineihin kiinni jääminen ja uniongelmat. Miten muu arki sujuu? Ovatko päiväkodissa?

Meillä yhdellä lapsella asperger-piirteitä ja ollaan tutkimuksissa. Mutta meillä ei läheskään noin hankalan kuuloista kuin teillä...

Katsotaas mitä ap on kertoinut esikoisestaan:

"Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan."

"En tiedä, kai toiset lapset ei vaan sitten kestä sitä vaihtelua vaan haluaa sitä samaa rutiinia."

"lapset ovat mallia heräämys klo 6 oli nukahtanu klo 19 ta 02, eli keräävät hirveää univelkaa. Puoliso on samanlainen, sisäinen kello herättää aina samaan aikaan eikä uni enää tule."

"Esikoisen kanssa reissattiin tosi paljon kun tämä oli pieni, mutta vanhemmiten hänkin on alkanut hankalammaksi."

--> Mikään tässä ei anna syytä epäillä autismikirjon häiriötä. Huomaa ensimmäisessä kommentissa väsyneen, pettyneen vanhemman kertoimet.

Nuoremmasta hän on kertonut, että lapsen on vaikea nukahtaa vieraassa paikassa ja että hänkin herää säännöllisesti sisäisen kellon mukaan, isältä peritty ominaisuus. Ei kovin ihmeellistä taaperoikäisellä reissaajalla.

Ei tässä ole mitään jumiutumista, rutiineihin kiinni jäämistä (kaikki lapset arvostavat enemmän tai vähemmän rutiinia eikä tässä ole mitään poikkeuksellista kuvattu) tai unihäiriöitä (luontainen taipumus säilyttää vuorokausirytmi tai taaperon malttamattomuus rauhoittua jännän päivän päätteeksi vieraassa paikassa ei ole unihäiriö), vaan ihan menee normaaliin temperamenttivaihteluun. Ei kaikelle yksilöllisyydelle tarvitse diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tuosta kuinka usein vanhemmat lomalla ilman lapsia ketjusta, että onko joidenkin muidenkin "loma" tälläistä lasten kanssa, vai onko meillä vaan ihan toivottoman hankalat tyypit matkassa mukana?

Yleensä isompi kiukuttelee aina, koska kaikki uusi on niin jännää (tai tuttukin, jos on kovin mieleistä) ettei voi olla äksyilemättä aamusta iltaan. Päälle univelka, jonka pikkusisarus aiheuttaa niin lomatunnelma on taattu.

Nuorempi ei osaa nukkua muualla kuin kotona. Ikää jo yli 2v, mutta taaperoiässä tullut enemmän uniongelmia kun ei malta nukkua. Lopputulos on nukahtaa lähempänä puoltayötä ja herätä arkirytmin mukaisesti (huutamaan) klo 6. Ei saa kirveelläkään takaisin unille, paitsi ehkä klo 9 kun kaikki muut on herätetty ja voisi yrittää silmät ristissä tehdä jotain. Ei nuku päiväunia rattaissa tai autossa sen lisäksi ettei nuku yöllä.

Vielä olis kuukausi kesälomaa edessä, onneks ei enää liikuta kotoa mihinkään kun todettu se täysin toimimattomaksi.

Oli, mutta aikansa kutakin

Vierailija kirjoitti:

no ainakin mitä seuraa tuolla lapsiperheiden kanssa liikkuvia, niin kyllä monilla on jotain mököä menossa. Mutta eihän niistä tietenkään kerrota mielellään. Yleensä tämmöisiinkin ketjuihin vastaavat vain he, kenellä on aina kaikki ihanaa.

Tsemppiä.

No kaikkihan on niin suhteellista. Kyllä meillä lapset joskus riitelevät lomallakin. Emme jää siihen märehtimään vaan jatkamme reissua hyvin mielin kun riidat on selvitetty.

Jos lapset riitelevät tai kiukkuavat 3% ajasta, se 97% on silti sitä ihanaa lomailua. En jaksa uskoa, että kenelläkään ei ikinä olisi mitään kiukkua ilmassa. Miksi jäädä märhetimään niihin ja pilata koko loma?