Miksi vanhat ihastukset nousevat vuosikymmeniä myöhemminkin välillä mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun elämässä tulee hiljaisempi vaihe tai muuten sen verran tilaa, että vanhoja asioita muistuu mieleen, voi mieleen tulla kaukainen tärkeä ihastus. Vanhoilla asioilla tarkoitan nimenomaan voimakkaasti tunteita koskettaneita asioita ja ihmisiä.

Olen käynyt yli nelikymppisenä mielessäni läpi nuoruuden rakkauttani ja sitä miten asiat olisi menneet, jos olisi silloin valinnut toisin. Yhtä lailla on kerroksittain tullut mieleen koulukiusaamismuistoja, jolloin tunteet ovat aivan samoja kuin silloin lapsuudessa.

Molemmissa tapauksissa jollakin tavalla vaivaa se, ettei ole koskaan kohdannut näitä ihmisiä ja selvittänyt asioita heidän kanssaan. Nuoruuden rakkauteen ja koulukiusaajiin liittyvät kokemukset ja tunnemuistot ja niistä ylipääseminen ovat vain omia sisäisiä prosesseja. Siis ainakin itselläni.

Tämä se varmaan on! Koska mitään konkreettista ei tapahtunut, niin asiat jäivät auki. Eikä niihin tunnu enää mielekkäältä myöhemmin palata. Kunhan nyt voi uteliaisuuttaan vilkaista miltä somessa toisen elämä nykyään näyttää.

Nuorisotalolle? 😂

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Nykyään voi tosiaan somesta seurata mitä nuoruuden rakkauden elämään kuuluu. Huono juttu, jos jää koukkuun stalkkaamiseen. Onko neuvoja miten siitä pääsee eroon?

Onko kukaan ottanut vuosia myöhemmin yhteyttä nuoruuden rakkauteensa ja jotenkin selvittänyt itselleen kesken jääneen asian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihastukset siis, joita ei ikinä uskaltanut nuorena lähestyä. Silti heitä välillä huomaa googlailevansa.

Miksi haluasit lähestyä jotain vanhaa haisevaa äijää?

Näyttää yhä kuvissa aika kuumalta! 😍

Onko kehenkään teistä ottanut vuosia myöhemmin yhteyttä kukaan sellainen nuoruuden rakkaus, joka ei olisi muuttunut lihavaksi, kaljuksi ja naurettavan itsekkääksi ym.?

Se on vaan niin että eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Toiset taas niin kaiholla muistelee, ja toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta mua naurattaa tässä ketjussa jotkut aika epäromanttiset kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan niin että eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Tämähän nyt on vain tällaista harmitonta mielikuvitusleikkiä. Kyllä sitä nyt oikeasti jokaisen luulisi ymmärtävän sen, ettei elämä kenenkään kanssa olisi jatkuvasti pelkästään jotain shamppanja ja vaahtokarkki -hetkiä.

Olen nykyään itse sen verran ränsistymeen oloinen ilmestys, että taitaisi nuoruuden ihastuskin pelästyä, jos joku sellainen ottaisi yhteyttä.

Ap:n tyyppisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole ollut elämää. Siksi muistelee tyhjänpäiväisyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihastukset siis, joita ei ikinä uskaltanut nuorena lähestyä. Silti heitä välillä huomaa googlailevansa.

Varmaan ihastuvat kun 3 lapsen YYHOO äiti ottaa yhteyttä..aaahhh

Luuletko ettei kukaan mies ole ehtinyt erota liitostaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tyyppisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole ollut elämää. Siksi muistelee tyhjänpäiväisyyksiä.

Ei ainakaan sellaista elämää, joka olisi tehnyt noin kitkeräksi! 😱

Vierailija kirjoitti:

No minä olen lähestynyt suurinta osaa niitä miehiä joihin olen ollut ihastunut ja kaikki ovat torjuneet : D Eipä tarvitse toki miettiä että olisi pitänyt olla rohkeampi, mutta en nyt tiedä onko tämä sen parempi tilanne..

Olet ihailtavan rohkea ihminen. Harmi, ettei onnistanut. Pessimisti ei pety, mutta jälkikäteen voi jäädä oma passiivisuus kaihertamaan.

Mun ensimmäinen pitkään kestänyt ihastus, kuoli aika nuorena. Vahingossa kerran huomasin hänen olevan facebookissa ja hän oli todella sairas. Siitä ei mennyt kauaa kun luin että hän oli kuollut.

Säälin häntä, sillä tiedän että hänen lapsuus ja nuoruus ei ollut helppoa, hän kävi ala-asteella meillä usein kun oli veljeni kaveri.

En kehdannut kuitenkaan laittaa kaveripyyntöä facebookissa mutta kävin välillä stalkkaamassa juttujaan....

Vierailija kirjoitti:

Mut hylkäs just tämmöinen Jumalan lahja naisille.

Deittailee nykyäänkin vain kakskymppisiä..on niin lihava ja rupsahtanut että varmaan osakkuus baarissa auttaa..

Oma mieheni on kaunis ja hoikka:)

Okei :D

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Monta kymmentä vuotta vanhempien ihmisten ilmestyessä sinne deittailemaan nuoria saatetaan kutsua poliisit paikalle!

.

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Täällä ollaan. 16-vuotiaista yhdessä ja homma pelittää hyvin edelleen 43-vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tyyppisillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole ollut elämää. Siksi muistelee tyhjänpäiväisyyksiä.

Sen takiahan muistellaan, että elämää on ollut. Ja mitä tärkeämpiä asioita on tapahtunut, sitä enemmän niitä muistellaan.