Miksi vanhat ihastukset nousevat vuosikymmeniä myöhemminkin välillä mieleen?

Aivot ovat siitä ihmeellinen apparaatti, että se taltioi kaiken kokemamme. Siellä ne koetut ja eletyt asiat ovat kuin valokuvat pinossa. Niistä muodostuu kaikki muistomme. Alitajunta on kuin kellarivarasto, joka silloin tällöin ja usein viisaasti päästää vanhan muiston tajuntaamme muisteltavaksi. Jos alitajunta kerralla suoltaisi kaiken roinan "yläkertaan", sekoaisimme varmaan. Mieli myös käsittelee vain yhden asian kerrallaan, vaikka joskus voisi muuta kuulla.

Kun olemme rauhoittuneet päivän töistä, voi mieli päästä hommiin ja tuoda ehkä jonkun ärsykkeen sysäämänä vanhan muiston mieleemme - myös niitä ahdistavia ja ns. poispyyhittyjä asioita. Jos niitä ikäviä asioita ei ole pystynyt koskaan käsittelemään tietoisesti, alitajunta voi aiheuttaa käsittämätöntä ikävää oloa, ahdistusta, paniikkia. Kannattaakin olla hyvissä väleissä alitajunnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Täällä ollaan. 16-vuotiaista yhdessä ja homma pelittää hyvin edelleen 43-vuotiaina.

Avioeroperheen lapsena tällaisista suhteista kuuleminen nostaa pintaan mukavan olon. Aina on toivoa löytää se suuri rakkaus elämäänsä! ❤️

Näen joskus edelleen unta yläaste/lukioaikaisesta ihastuksestani. Unissa tämä heppu on aina tosi kiinnostunut minusta, tosielämässä taisi mennä toisinpäin... Ollaan muutaman kerran aikuisiällä törmätty ja jotenkin jäi sellainen kuva ihmisestä, ettei kumppanina välttämättä ole kovin helppo/miellyttävä.

Lähinnä tuota surua käyn läpi, että noin ei käynyt omalla kohdallani, vaikka aineksia siihen olisi ollut. Ihan itse tyhmyyttäni valitsen toisin. Onneksi lopulta kävi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Täällä ollaan. 16-vuotiaista yhdessä ja homma pelittää hyvin edelleen 43-vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Aivot ovat siitä ihmeellinen apparaatti, että se taltioi kaiken kokemamme. Siellä ne koetut ja eletyt asiat ovat kuin valokuvat pinossa. Niistä muodostuu kaikki muistomme. Alitajunta on kuin kellarivarasto, joka silloin tällöin ja usein viisaasti päästää vanhan muiston tajuntaamme muisteltavaksi. Jos alitajunta kerralla suoltaisi kaiken roinan "yläkertaan", sekoaisimme varmaan. Mieli myös käsittelee vain yhden asian kerrallaan, vaikka joskus voisi muuta kuulla.

Kun olemme rauhoittuneet päivän töistä, voi mieli päästä hommiin ja tuoda ehkä jonkun ärsykkeen sysäämänä vanhan muiston mieleemme - myös niitä ahdistavia ja ns. poispyyhittyjä asioita. Jos niitä ikäviä asioita ei ole pystynyt koskaan käsittelemään tietoisesti, alitajunta voi aiheuttaa käsittämätöntä ikävää oloa, ahdistusta, paniikkia. Kannattaakin olla hyvissä väleissä alitajunnan kanssa.

Sinällään ei ahdista. Lähinnä vain harmittaa se, ettei nuorena uskaltanut lähestyä sitä ihmistä, joka jaksoi kiehtoa pitkään.

Mietin välillä ensimmäistä ihastustani 20 vuotta sitten. Välillämme ei koskaan tapahtunut mitään, mutta olin palavasti ihastunut. Päiväkirjani on täynnä merkintöjä hänestä. Minulla on ollut muitakin ihastuksia hänen jälkeen, mutta kaikki eivät ole jääneet mieleen niin mullistavina. Jotain erityistä hänessä oli. Nykyinen ihastukseni muistuttaa jollain tavoin sitä tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin välillä ensimmäistä ihastustani 20 vuotta sitten. Välillämme ei koskaan tapahtunut mitään, mutta olin palavasti ihastunut. Päiväkirjani on täynnä merkintöjä hänestä. Minulla on ollut muitakin ihastuksia hänen jälkeen, mutta kaikki eivät ole jääneet mieleen niin mullistavina. Jotain erityistä hänessä oli. Nykyinen ihastukseni muistuttaa jollain tavoin sitä tilannetta.

Ymmärrän täysin! Minun ihastukseni on toimittaja. Hänenn juttujaan lukiessa tulee usein mieleen se, että olisi vain pitänyt rohkaista mielensä aikanaan ja toimia. Mutta eroperheen lapsena ajatus sitoutumisesta toiseen ihmiseen pelotti.

.

Olis aika jännä, jos olis sellainen someryhmä tai peräti yhdistys, kerho tms jossa vatvottaisiin vertaistukiperiaatteella yhdessä nuoruuden saavuttamattomia tai muuten toteutumattomia rakkauksia. Mitähän siitäkin tulisi.

Ei kun tositeeveen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olis aika jännä, jos olis sellainen someryhmä tai peräti yhdistys, kerho tms jossa vatvottaisiin vertaistukiperiaatteella yhdessä nuoruuden saavuttamattomia tai muuten toteutumattomia rakkauksia. Mitähän siitäkin tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun tositeeveen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olis aika jännä, jos olis sellainen someryhmä tai peräti yhdistys, kerho tms jossa vatvottaisiin vertaistukiperiaatteella yhdessä nuoruuden saavuttamattomia tai muuten toteutumattomia rakkauksia. Mitähän siitäkin tulisi.

Ehkäpä jossain tapauksissa molemmat osapuolet olisivat toistensa tietämättä jääneet haikailemaan ihastuksen perään ja nyt rohkaistuisivat. Se voisi olla alku hienolle rakkaustarinalle!

Mä oon ihmetellyt sitä, että miksi mä joko vihaan ja/tai tunnen kuvottaviksi entiset ihastukset. Muutamaa toki ajattelen edelleen lämmöllä ja kaivatenkin, mutta neutraalisti en ketään ja tosiaan suurimman osan päähän pälkähtämisestä tulee viha ja/tai kuvotus. Osa näistä on ollut sellaisia kaukoihastuksia joiden kanssa ei ole tapahtunut kerrassaan mitään ja osa sitten sellaisia joiden kanssa on jonkinlaista viritystä ollut ja nyt pelkkä ajatuksin saa raivon valtaan ja oksennuksen suuhun.

N40

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihmetellyt sitä, että miksi mä joko vihaan ja/tai tunnen kuvottaviksi entiset ihastukset. Muutamaa toki ajattelen edelleen lämmöllä ja kaivatenkin, mutta neutraalisti en ketään ja tosiaan suurimman osan päähän pälkähtämisestä tulee viha ja/tai kuvotus. Osa näistä on ollut sellaisia kaukoihastuksia joiden kanssa ei ole tapahtunut kerrassaan mitään ja osa sitten sellaisia joiden kanssa on jonkinlaista viritystä ollut ja nyt pelkkä ajatuksin saa raivon valtaan ja oksennuksen suuhun.

N40

Ehkä sinun on sitten ollut yllättävän vaikea päästä yli näistä ihmisistä, jos tunteet ovat kääntyneet tuohon suuntaan. Voihan tuo olla jotain irtautumista menneestä.