Miksi vanhat ihastukset nousevat vuosikymmeniä myöhemminkin välillä mieleen?

Vahvoja tunnemuistoja jäänyt itselleni ainakin ja joskus ne sitten aktivoituvat syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vahvoja tunnemuistoja jäänyt itselleni ainakin ja joskus ne sitten aktivoituvat syystä tai toisesta.

Se on aika huvittavaa, koska ei ole mitenkään haku päällä. Silti välillä huomaa pohtivansa, että millaistahan elämä olisi ollut jos olisi ollut nuorena rohkeampi... mutta sitä pelkäsi liikaa tulevansa torjutuksi.

Samalla tavallahan nämä ihmiset ovat muistoiksi mieleen jääneet kuin mitkä tahansa muutkin elämän asiat, joita pulpahtelee mieleen jos vaikka koska. Yleensä riittää jokin pieni assosiaation käynnistävä asia, esim. biisi, ruoka, haju, paikka, nimi, leffa, jne. jne.

Tai välillä muistuu mieleen nuoruudesta se ihminen, joka kanssa olisi voinut olla yhteinen tulevaisuus, mutta jonka kanssa ei edes seurusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Tai välillä muistuu mieleen nuoruudesta se ihminen, joka kanssa olisi voinut olla yhteinen tulevaisuus, mutta jonka kanssa ei edes seurusteltu.

Niin, sitä miettii että millaistakohan olisi jos olisi ollut suhteessa ja olisi hankittu yhdessä lapsia jne. Ei voi tietää millaista se olisi ollut. Ja vuosikymmenien päästä ei enää kehtaa ottaa yhteyttä ihastukseensa, koska se olisi jo niin oudon oloista.

Mun nuoruuden ihastus on nykyään kalju ja isomahainen..yöksistä yöks

"Entä jos"-efekti.

Haaveillaan sellaisesta elämästä joka olisi ehkä mahdollisesti jossain toisessa rinnakkaistodellisuudessa voinut tulla, mutta luultavasti olisi ollut ihan samanlainen kuin nykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihastukset siis, joita ei ikinä uskaltanut nuorena lähestyä. Silti heitä välillä huomaa googlailevansa.

Miksi haluasit lähestyä jotain vanhaa haisevaa äijää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai välillä muistuu mieleen nuoruudesta se ihminen, joka kanssa olisi voinut olla yhteinen tulevaisuus, mutta jonka kanssa ei edes seurusteltu.

Niin, sitä miettii että millaistakohan olisi jos olisi ollut suhteessa ja olisi hankittu yhdessä lapsia jne. Ei voi tietää millaista se olisi ollut. Ja vuosikymmenien päästä ei enää kehtaa ottaa yhteyttä ihastukseensa, koska se olisi jo niin oudon oloista.

Ota vaan Pertsa 50v saa varmaan erektion..kun joku vielä kinnostuu

Googlasin huvikseni pari tyyppiä, joiden kanssa oli nuorena juttu.

Yksi joka oli pakko jättää parien treffien jälkeen suorastaan naurettavan itserakkauden vuoksi, oli nyt lihava ja kalju. Toinen on eronnut. Ja niin pahasti katkeroitunut, että sen kaikki fb.jutut käsittelee sitä, miten eron jälkeen isä vieraantuu lapsistaan kun äiti on hirviö. Sekin on lihava ja nyrpeän näköinen. Onneksi jätin ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihastukset siis, joita ei ikinä uskaltanut nuorena lähestyä. Silti heitä välillä huomaa googlailevansa.

Varmaan ihastuvat kun 3 lapsen YYHOO äiti ottaa yhteyttä..aaahhh

Joskus kun elämässä tulee hiljaisempi vaihe tai muuten sen verran tilaa, että vanhoja asioita muistuu mieleen, voi mieleen tulla kaukainen tärkeä ihastus. Vanhoilla asioilla tarkoitan nimenomaan voimakkaasti tunteita koskettaneita asioita ja ihmisiä.

Olen käynyt yli nelikymppisenä mielessäni läpi nuoruuden rakkauttani ja sitä miten asiat olisi menneet, jos olisi silloin valinnut toisin. Yhtä lailla on kerroksittain tullut mieleen koulukiusaamismuistoja, jolloin tunteet ovat aivan samoja kuin silloin lapsuudessa.

Molemmissa tapauksissa jollakin tavalla vaivaa se, ettei ole koskaan kohdannut näitä ihmisiä ja selvittänyt asioita heidän kanssaan. Nuoruuden rakkauteen ja koulukiusaajiin liittyvät kokemukset ja tunnemuistot ja niistä ylipääseminen ovat vain omia sisäisiä prosesseja. Siis ainakin itselläni.

Mut hylkäs just tämmöinen Jumalan lahja naisille.

Deittailee nykyäänkin vain kakskymppisiä..on niin lihava ja rupsahtanut että varmaan osakkuus baarissa auttaa..

Oma mieheni on kaunis ja hoikka:)

Yleensähän ne ovat pelkkiä muistoja, jotka eivät enää herätä samoja tunteita kuin silloin aikoinaan. Minulle kävi kuitenkin niin, että kun googletin, tuli yllättäen hirveä ikävä. Olin luullut jo kauan sitten päässeeni ko. tyypistä yli ja luulin myös olleeni jo vuosikausia rakastunut yhteen toiseen. Oli aikamoinen järkytys tajuta, että olin ollut täysin väärässä. Sitten jonkin ajan kuluttua pystyin hyväksymään asian ja olin jopa iloinen siitä, että olin tajunnut totuuden. Tuntui, kuin olisin ollut monta vuotta mielisairas ja parantunut ihmeellisesti aivan yhtäkkiä.

No minä olen lähestynyt suurinta osaa niitä miehiä joihin olen ollut ihastunut ja kaikki ovat torjuneet : D Eipä tarvitse toki miettiä että olisi pitänyt olla rohkeampi, mutta en nyt tiedä onko tämä sen parempi tilanne..

Sori, mutta mua naurattaa tässä ketjussa jotkut aika epäromanttiset kommentit.

Juu, lihava, kalju ja naurettavan itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta mua naurattaa tässä ketjussa jotkut aika epäromanttiset kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihastukset siis, joita ei ikinä uskaltanut nuorena lähestyä. Silti heitä välillä huomaa googlailevansa.

Varmaan ihastuvat kun 3 lapsen YYHOO äiti ottaa yhteyttä..aaahhh

Yhtä paljon ihastuttaa naisena, kun jotkut vanhat teini-ihastukset ottavat yhteyttä parikymmentä vuotta myöhemmin ja ovat, tuota, hieman elämää nähneet oloisia. Itse olen kieltämättä ihan hyvin säilynyt, olen hoikka ja kiinteä ja kasvoiltakin edelleen nätti, joten eipä nyt ole tarvista huolia ketään pallomahaista ja kaljuuntunutta, teiniaikoihin juuttunutta pöhöttynyttä ukkoa, vaikka miten olisi ollut sen kanssa jokin parin viikon tapailuvaihe joskus lukioaikoina. Ne asiat jäi niihin aikoihin - nyt pitäisi olla sitä elämää elettynä niin, että tähtihetket on käsillä tässä ja nyt, ei eilisessä.

Itse en haikaile tai kaipaile menneestä ketään. Kaikki olisivat olleet vääriä, sen oikean löysin vasta ihan äskettäin. Jos olisin valinnut jonkun toisen, olisi elämä ihan erilaista ja sitä en missään nimessä haluaisi.

kuinka moni on vielä teini ihastuksensa kanssa?

voihan sitä mennä nuorisotallle yrittää onneensa.)

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos"-efekti.

Haaveillaan sellaisesta elämästä joka olisi ehkä mahdollisesti jossain toisessa rinnakkaistodellisuudessa voinut tulla, mutta luultavasti olisi ollut ihan samanlainen kuin nykyinen.

Hyvin todennäköisesti, koska sitä kuitenkin on myöhemminkin ihastunut jossain mielessä melko samantyyppisiin ihmisiin.