Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei anna minun olla lapsellemme isä
10.07.2018 |
Saimme vaimoni kanssa kaksi kuukautta sitten esikoisemme. Alusta asti vaimo on "ominut" vauvan itselleen. Ymmärrän toki että vaimo on ihan eri tavalla "kiinni" vauvassa ihan jo imetyksenkin takia ja siksi että on hänen kanssaan päivät minun ollessa töissä. Haluaisin kuitenkin osallistua näistä ensimetreistä lähtien vauvan elämään ja tehdä hänen kanssaan asioita (toki rajallista vielä tässä vaiheessa). Olen sanonut asiasta hienovaraisesti vaimolle ja hän tokaisi vain että älä nyt, hän on kuitenkin vauvan äiti niin kyllä se on parempi että hän hoitaa/tekee tässä vaiheessa. Ei esim. jätä vauvaa minulle edes suihkussa tai lähikaupassa käynnin ajaksi. Olen monesti mennyt yöllä itkevän vauvan luokse, mutta vaimo säntää perääni nanosekuneissa ja nappaa vauvan ennen kun ehdin kissaa sanoa. Viikonloppuisin ehdotan oikeastaan lähes poikkeuksetta, että voin herätä aamulla vauvan kanssa, jotta vaimo saa nukkua, mutta hän on vain tuhahtanut että höpö höpö, kyllä hän jaksaa.
Nyt lomalla olen yrittänyt osallistua vauvan hoitoon kaikella mahdollisella tavalla, mutta ei, vaimo vain murahtaa että mene vaikka tekemään x-kotityö mielummin.
Äsken vaimo tuskaili että haluaisi siivota, mutta hankalaa kun pitäisi katsoa vauvaa samalla. Ehdotin että voin lähteä vauvan kanssa vaunulenkille ja samalla kauppaan, jotta voin sitten laittaa vastapainoksi ruokaa jos vaimo kerran siivoaa. Hän rupesi kirjaimellisesti huutamaan etten todellakaan saa lähteä vauvan kanssa ulos "hortoilemaan".
Kommentit (43)
Voisitteko jutella neuvolassa, myös nämä oireet voivat olla synnytyksen jälkeistä masennusta, vaikka äiti olisi kuoleman väsynyt, hän ei pysty luottamaan, että kukaan muu voisi kyetä hoitamaan hänen vauvaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä rauhottuu ajan kanssa, oon kattonut kato salkkareita.
Vierailija kirjoitti:
Lasun paikka
No ei sentään. Vaimon on vain selkeästi vaikea irtautua vauvasta ja luottaa että minä pärjään siinä missä hänkin. Lähinnä kaipaan neuvoja miten saisin vaimon luottamaan minuun vauvan isänä. - Aloittaja
Huh, aikamoista. Sinulla on ihan täysi oikeus lapseen ja hänen kanssa oloon. Yhtä lailla sen yhteyden luominen sekä isän että äidin kanssa on tärkeää. Pahimmassa tapauksessa käy niin että oma lapsi alkaa muuten jopa vierastamaan omaa vanhempaansa. Nyt pöydän ääreen kunnolla keskustelemaan asiasta. Jos ei tilanne muutu niin hae ulkopuolista apua. Hullua tuollainen omiminen, ei se vauva ole mikään lelu.
Istu ja keskustele vaimosi kanssa tai pyydä, että hän näyttää miten vauvaa "hoidetaan", jotta sinäkin voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ei ole normaalia. Ota asia puheeksi vaimosi kanssa ja kerro hänelle suoraan miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä. Samoin ota asia puheeksi neuvolassa. Tuon tyyppinen vauvaan takertuminen on yleistä esim. masentuneelle tai suorastaan psykoottiselle äidille joka näkee mörköjä ympärillään ja kuvittelee että kaikki maailman kauhut hyökkäävät hänen (huom: hänen, ei ”meidän” vaan ”minun”) vauvansa kimppuun.
Isät ei ole toisenluokan vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole mies, älä hiiri. Olet varmasti tiennyt jo ennen kakaraa, että naisesi on tuollainen, mutta se oli ilmeisesti sinulle ihan mieleinen ja alistuit mielellään. Nyt sitten sinun pitäisi nousta hiiren asemasta mieheksi ja se on vaikeaa. Älä kysele ja neuvottele, vaan tee.
Oih! Olisinpa rakastunut sinuun aikoinani.
Hiukan on vaikea uskoa tätä miehen kirjoittamaksi, koska niin paljon kuulee puhetta, lukee lehdistä ja netistä miehistä, jotka eivät auta vauvan hoidossa, jolloin nainen väsyy ja parisuhde kärsii.
Kunpa meilläkin olisivat asiat menneet noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kuulosta normaalilta, jotain luottamuspulaa tuossa on.
Ota vauva ja lähde ulos, helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi neuvolassa. Syitä vaimosi käytökselle voi olla monia, mutta myös sinulla on oikeus hoitaa vauvaa ja olla hänelle isä. Vaimosi myös tarvitsee lepoa. Asialle kannattaa tehdä jotain pikaisesti, ettei se pahene tai johda kriisiin.
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa ja seurata arkeanne. Minkä ikäisiä olette? Mi kälsiset koulutustausta teillä on ja minkälsisista perheistä tulette? Onko vaimollasi ollut ennen tätä taipumusta pomottaa sinua?
Kerropa muuten yksikin asia imettämisen lisäksi mitä et osaisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vauva ja lähde ulos, helppoa!
En viitsi hermostuttaa vaimoa turhaan, kun tiedän että on hänelle selkeästi vaikea paikka, eikä varmasti parantaisi tilannettani, päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa kokisi, etten toimi vauvankaan hoidossa siten miten on yhdessä sovittu.
Ei ole aiemmin ollut mitenkään ns. kontrolloiva, vaan on luottanut minuun ja kykyyni hoitaa asiat siinä missä hänkin, mutta vauvan kanssa on ihan toisin. - Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Ota vauva ja lähde ulos, helppoa!
Näin normaali mies tekisikin, mutta ei ap... Vaimohan voisi suuttua.
Vaikuttaa siltä, että vaimosi hormoonit ovat vielä sekaisin. Vaimosi muistuttaa minua ekan lapsen syntymän jälkeen. En olisi uskaltanut jättää lasta hetkeksikään. Järki sanoi kyllä, että isä pystyy hoitamaan, mutta tunteet ei uskoneet. Jo pikainen yksin kaupassa käynti sai sydämen hakkaamaan, hien valumaan ja mielikuvituksen lentämään; olin ihan varma, että kauppareissun jälkeen löydän molemmat kuolleena tms. 9kk jälkeen olin jo ihan normaali.
Siihen aikaan ei ollut mitään apua tarjolla, mutta toivottavasti neuvolassa voi nykyisin ottaa tällaisetkin asiat puheeksi ja saada tukea.
Onnea vauvan syntymän johdosta!
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa ja seurata arkeanne. Minkä ikäisiä olette? Mi kälsiset koulutustausta teillä on ja minkälsisista perheistä tulette? Onko vaimollasi ollut ennen tätä taipumusta pomottaa sinua?
Kerropa muuten yksikin asia imettämisen lisäksi mitä et osaisi tehdä?
28-vuotiaita ollaan. Molemmilla korkeakoulusta paperit ja ihan tavalliset perheet. Ei ole aiemmin ollut mitenkään pomottava, vaan kuten aiemmassa viestissä kerroin, on luottanut minuun ja siihen että hoidan asiat siinä missä hänkin. - Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota vauva ja lähde ulos, helppoa!
En viitsi hermostuttaa vaimoa turhaan, kun tiedän että on hänelle selkeästi vaikea paikka, eikä varmasti parantaisi tilannettani, päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa kokisi, etten toimi vauvankaan hoidossa siten miten on yhdessä sovittu.
Ei ole aiemmin ollut mitenkään ns. kontrolloiva, vaan on luottanut minuun ja kykyyni hoitaa asiat siinä missä hänkin, mutta vauvan kanssa on ihan toisin. - Aloittaja
Mitä olette muka sopineet? Ette yhtään mitään, joten älä valehtele itsellesi yhtään enää. Sanot nyt vaimolle, että alat hoitamaan vauvaa halusi hän tai ei ja jos siitä tulee jotain, niin soitat samantien neuvolaan vaimon edessä. Oikeasti sinun pitää ryhdistäytyä mies!!!
Tekstistäsi tulee tunne, että vaimosi saattaa tarvita apua. Kuulostaa jonkin verran itseltäni esikoisen syntymän jälkeen. Synnytys ei mennyt täysin putkeen ja mulle jäi kauhukuvia, kuinka vauvalle olisi voinut käydä huonosti. Pelkäsin niin paljon vauvani menettämistä, etten pystynyt luottamaan häntä kenellekään ja halusin suojella häntä kaikelta. Olin äärimmäisen ahdistunut, jopa masentunut ja todellakin väsynyt, koska en voinut nukkua, vaikka vauva olisikin nukkunut. Seurasin öisin hänen hengitystään ja asentoa. Olisin luultavimmin tarvinut jotain apua, mutta en ymmärtänyt hakea ja muut eivät kai tajunneet tilanteen vakavuutta. Tuo meni onneksi ohi, mutta aika äärirajoilla käytiin.
Lasun paikka