Lue keskustelun säännöt.
Se tunne, kun olet kahden korkeakoulutetun suvun jälkeläinen
10.07.2018 |
Ja itse käynyt vain peruskoulun. Kyllä hävettää! :(
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi sua lassukkaa.
isäs oli looseriduunari ja äitis pelkkä siivooja.
äläs nyt jaksa trollata.
Isä on tutkija ja äiti opettaja. -ap
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tunne?
Häpeä. :( Alemmuuden tunne. Pettymys. -ap
Mä olen käynyt pelkän lukion mutta tienaan enemmän kuin tavistohtori. En tunne tippaakaan alemmuuden tunnetta. Päinvastoin, tuotan yhteiskunnalle paljon enemmän lisäarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sitä tunnetta. Mutta on kyllä varmasti ikävä tunne. Mulla on nimittäin päinvastoin, eli kahden kansakoulutetun suvun jälkeläinen. Itse olen maisteri ja on ihan hyvä olla. Ei ole paineita menestymisestä, kun tuo maisterius katsotaan tältä pohjalta jo oikein hyväksi saavutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käynyt pelkän lukion mutta tienaan enemmän kuin tavistohtori. En tunne tippaakaan alemmuuden tunnetta. Päinvastoin, tuotan yhteiskunnalle paljon enemmän lisäarvoa.
Epäilenpä, että ap:n lisäarvo yhteiskunnalle on roimasti pakkasen puolella. Ei hänellä muuten olisi tarvetta häpeilyynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä mitä voisin opiskella tai mitä työtä voin tehdä. :( En osaa mitään.
Veljeni lohdutti, että kouluun mennään että opitaan. Mutta pelkään ihan älyttömästi epäonnistumista ja mokaamista. Mietin myös mitä muut minusta ajatelee ja pelkään että joka paikassa minua inhotaan.
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja koulu meni aika huonosti. Pelotti ja inhotti mennä kouluun. -ap
Tjoo, se tunne kun valmistut maisteriksi ja suvun standardilla olet saavuttanut "ihan ok" - tason, t. nimim. suvussa yliopistokoulutettuja jo 1800-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mitä voisin opiskella tai mitä työtä voin tehdä. :( En osaa mitään.
Veljeni lohdutti, että kouluun mennään että opitaan. Mutta pelkään ihan älyttömästi epäonnistumista ja mokaamista. Mietin myös mitä muut minusta ajatelee ja pelkään että joka paikassa minua inhotaan.
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja koulu meni aika huonosti. Pelotti ja inhotti mennä kouluun. -ap
Sun itsetunto on lytätty ja olemattomalla itsetunnolla on vähän vaikea ponnistella. Olisit tarvinnut paljon enemmän kannustusta kotoa. Eli oikeastaan tuo ei ole sinun häpeäsi vaan vanhempiesi häpeä, jotka eivät osanneet tukea sinua oikealla tavalla. Älyn puutteestahan ei varmastikaan ole kysymys vaan tuosta kannustuksen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tjoo, se tunne kun valmistut maisteriksi ja suvun standardilla olet saavuttanut "ihan ok" - tason, t. nimim. suvussa yliopistokoulutettuja jo 1800-luvulla.
Jo napoleonin aikaan olivat kaikki mitä lie kansalliskirkon ylipappeja ja tuomareita yms kansankoulun perustajia, kirjailijoita ja tehdasomistajia. Viimeksi varmaan jostain 1700 luvulta joku ilman kokreakoulututkintoa ja tulot alle 100 unssia kultaa vuodessa.
Tässä sitten ollaan lukiopohjalla, yliopistossa tullu käytyä kolmesti mutta lähin menemään ku pidin meininkiä pelleilynä. Ja tulot semmoisen yhden unssin luokkaa kuussa hanttihommista. Olen lopulta oppinu elämään asian kanssa. Ikää 41v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mitä voisin opiskella tai mitä työtä voin tehdä. :( En osaa mitään.
Veljeni lohdutti, että kouluun mennään että opitaan. Mutta pelkään ihan älyttömästi epäonnistumista ja mokaamista. Mietin myös mitä muut minusta ajatelee ja pelkään että joka paikassa minua inhotaan.
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja koulu meni aika huonosti. Pelotti ja inhotti mennä kouluun. -ap
Sinuna varaisin ajan mielenterveystoimistoon, vaikuttaa että kiusaamisen vuksi itsetuntosi on pohjalukemissa. Ammattia kannattaa miettia sen jälkeen kun on saanut itsensä siihen kuntoon, että tuntee ja hyväksyy itsensä. Tsemppiä sulle ap, mieti asiaa ja muista että sulla on vielä hyvää aikaa opiskella! Arvosta itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Tjoo, se tunne kun valmistut maisteriksi ja suvun standardilla olet saavuttanut "ihan ok" - tason, t. nimim. suvussa yliopistokoulutettuja jo 1800-luvulla.
Kyllä on tyhmää jengiä jos arvottavat sukulaiset koulutustason perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne, kun olet toisen vanhemman puolelta akateemisen ja toisen täysin duunarisuvun (serkuissa amk- ja akateemisesti koulutettuja kuitenkin myös duunaripuolella) puolelta on myös aika mielenkiintoinen. Itse olen pian maisteri.
Tässä taas oiva esimerkki, mitä koulukiusaamisella tehdään! MInusta tuo on yksi aikamme vitsauksista, johon pitää puuttua kovalla kädellä.
Onko oikeasti oikein, että ihminen vammautetaan henkisesti? Että on pakko mennä päivittäin paikkaan, jossa muut ihmiset ovat vihamielisiä, haukkuvat ja ilmaisevat eri tavoin, että olet jotenkin viallinen? Ja tämä tapahtuu vielä iässä, jossa ihmisentaimi on herkimmillään ja opettelee olemaan sosiaalisessa ympäristössä. Tuollainen toiminta vaikuttaa uhrin loppuelämään tässä yhteiskunnassa: ihmisestä tulee arka, hän ei uskalla hakea töitä tai parisuhdetta, hän masentuu ja syrjäytyy.
Koulukiusaamisesta pitäisi tehdä laissa rangaistavaa. Kiusaajalle/tämän vanhemmille rahallinen sakko. Joko loppuisi?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sitä tunnetta. Mutta on kyllä varmasti ikävä tunne. Mulla on nimittäin päinvastoin, eli kahden kansakoulutetun suvun jälkeläinen. Itse olen maisteri ja on ihan hyvä olla. Ei ole paineita menestymisestä, kun tuo maisterius katsotaan tältä pohjalta jo oikein hyväksi saavutukseksi.
Se tunne, kun olet kahden duunarisuvun ensimmäinen maisteri, loistokas henkilö, etkä siitä huolimatta työllisty.
Mitataanko ihmisen arvoa koulutuksella? Sillä mittarilla minäkin olen arvokas. Ei kaikki fiksutkaan ihmiset valitse koulutusta. Ja osa koulutetuista on pihalla alastaan kuin minä naisten ajatuksista. Minä arvostan ihmisiä persoonan ja rehellisyyden mukaan, mutta ilmeisesti olen vanhentunut malli ja uusi ihminen 2.0 tietää paremmin mikä on tärkeää. Niin tärkeitä, mutta niin hukassa omasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjoo, se tunne kun valmistut maisteriksi ja suvun standardilla olet saavuttanut "ihan ok" - tason, t. nimim. suvussa yliopistokoulutettuja jo 1800-luvulla.
Kyllä on tyhmää jengiä jos arvottavat sukulaiset koulutustason perusteella.
Ei sinänsä arvota mutta maisteriksi valmistuminen ei ole mikään saavutus kun samanlaisia on suvussa ties kuinka monta ja pari korkeammallekin koulutettua.
En kyllä ole sukulais di:n tai maistereiden huomannut käyttäytyvän mitenkään erityisemmin niitä sukulaisia kohtaan jotka on jättäytyneet duunari- tai opistotasolle. Enemmän nuo juoruavat suvun hulttiojuoposta ja mitä se nyt taas on soheltanut.
Jos oikeasti hävettää ja haluat asialle jotain tehdä, niin suorita lukio työn ohella. Aikaa menee sellaset 2-3 vuotta. Sitten AMK/kandi töiden ohella, menee 3-4 vuotta. Sitten on jo jokin koulutus, todennäköisesti paremmat tulot, eikä hävetä. Raskaathan ne ~6 vuotta opiskelua tulevat olemaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Tsemppiä.
Ja ikää jo 35v! -ap