Se tunne, kun olet kahden korkeakoulutetun suvun jälkeläinen
Ja itse käynyt vain peruskoulun. Kyllä hävettää! :(
Kommentit (26)
Tiedän tunteen. Akateemisten kahden tieteen tohtoreitten ja professoreitten lähipiirissä on saanut alemmin koulutettuna ylenkatsetta osakseen. On ihan oma juttunsa kasvaa ympäristössä, jossa ihmisarvo on sidottu oppiarvoon.
se akateemisen perheen (siä pappi ja äiti oli opettaja) vaatimus olla akateeminen heijastui meille kolmelle lapselle, oli pakko mennnä yliopistoon kaikkien, veljestä tuli pai siskosta lääkäri ja minusta 2 maisterintutkinnon sosiaalipummi joka ei osaa hakea töitä ja tehdä oikeastaan mitään. 45 vuotta ikää ja missään ei onnistu ja haen ruoat ruoak-avusta
jotenkin tuo akateeminen kupla on naurettavaa, luetaan kirjoja ollaaan muka sivistyneitä, isäkin nykyään kiroaa sitä että luki koko ikänsä vaan kirjoja
jos saisin vaimon ja lapsia niin ohjaisin kaikki ammattikouluun
Yngwie Malmsteen kirjoitti:
se akateemisen perheen (isä pappi ja äiti oli opettaja) vaatimus olla akateeminen heijastui meille kolmelle lapselle, oli pakko mennnä yliopistoon kaikkien, veljestä tuli pappi ,siskosta lääkäri ja minusta 2 maisterintutkinnon sosiaalipummi joka ei osaa hakea töitä ja tehdä oikeastaan mitään. 45 vuotta ikää ja missään ei onnistu ja haen ruoat ruoka-avusta. 2 vuotta olin ala asteen openakin mutta se oli tylsää.
jotenkin tuo akateeminen kupla on naurettavaa, luetaan kirjoja ollaaan muka sivistyneitä, isäkin nykyään kiroaa sitä että luki koko ikänsä vaan kirjoja
jos saisin vaimon ja lapsia niin ohjaisin kaikki ammattikouluun
korjasin
Eihän suvut ole enää korkeakoulutettuja, kun musta lammas, peruskoulun käynyt, on tiputtanut molemmat suvut kouluttamattomien rahvaiden sukujen kastiin. Häpeääsi ei voi sanoin mitata!
Se tunne, kun olet suvun ensimmäinen akateeminen ja ainoa, jolla ei ole (ollut) parisuhdetta
Eli alipalkattuja akateemisia pätkätyöläisiä?