Kurja kun eronneena puuttuu samanhenkinen reissukaveri vaikka vkl matkalle
Yksi kaveri on mutta tykkää vetää ekana iltana ihan koomat ja aamusta heti korjaussarjaa. Iltapäivällä on jo aika kamalassa kunnossa.
Illalla vois ruuan kanssa ottaa muutamat mutta olis kiva aamusta jo lähteä liikenteeseen ja kierrellä eri paikkoja eikä tarvitsi kuunnella toisen sammaltamista asioita jotka kertoo moneen kertaan kun ei muista mitä on puhunut.
Ihan yksin en tykkää reissata, onko noilla seuramatkoilla yleensä ketään yksinäisiä jos semmoiselle menisi?
Kommentit (67)
Se puuttuu siksi, että aina kun aletaan seurustella ne vanhat reissukaverit saa jäädä...ja hitto et mua kyllästyttää se. Ennen aina matkusteltu yhdessä, mutta hups kun tulee uusi mies niin tyttöjen reissut jää. Sitten erotaan ja porataan ettei ole kaveria matkalle.
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".
Hei Facebookissa on erilaisia ryhmiä tähän, hae "Matkaseuraa" - nimellä niin löytyy:) Ja hyvin siellä on näyttänyt seuraa löytyvän.
Alan ymmärtää, miksi teillä yksinäisillä ei ole kavereita...
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".
Mistähän se täyslaidallinen nyt oikein tuleekaan?
Vierailija kirjoitti:
Se puuttuu siksi, että aina kun aletaan seurustella ne vanhat reissukaverit saa jäädä...ja hitto et mua kyllästyttää se. Ennen aina matkusteltu yhdessä, mutta hups kun tulee uusi mies niin tyttöjen reissut jää. Sitten erotaan ja porataan ettei ole kaveria matkalle.
No höpsistä, olen sitä ikäpolvea, ettei nuorena matkusteltu, ei koti- eikä ulkomailla, maksettiin opinto- ja asuntolainaa ja pidettiin huolta lapsista. Ei meidän laajassa kaveripiirissä kukaan matkustanut sukulaisvierailuja kummemmin.
Nyt yksinjääneenä en kaipaa enää herraseuraa, mutta naisystävää kaipaisin. Ystäviä on, mutta heillä on puolisot vielä elossa, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne tuli "jeesustelemaan" nämä "kannattaa kokeilla yksin matkustamista, minulle se sopi hyvin" tyypit. No katsopas kuule, kun on kokeiltu, ja siksipä juuri on oivallettu , että kaverin kanssa olisi kivempaa.
Perustakaa te ketju "matkustan mielelläni yksin", niin löydätte kaltaisianne ja antakaa meidän pohtia tätä meidän ongelmaa keskenämme. Kiitos!Älä nyt hyvä rakas ihminen vedä asiasta hernettä nokkaan. Minusta tuntuu, että osa halusi vain rohkaista ja kannustaa, edes kokeilemaan yksin matkustamista, joka saattaa tuntua melkein mahdottomalta tai vähintään haastavalta, jollei sitä ole välttämättä koskaan ennen tehnyt ja kokeillut, kun on ollut niin onnekas, että tähän asti on aina voinut matkata turvallisen ja hyvän matkaseuran kanssa; oli tuo matkaseura sitten aikanaan ollut vaikka aluksi oma lapsuuden perhe ja sittemmin parisuhdekumppani.
Minua ärsytti sama asia, kuin tuota jeesustelijaa. Jos kaipaan neuvoja siihen, että kannattaisiko minun matkustaa yksin, kysyisin sitä teiltä.
Minäkin ilmoittaudun "kaverin hakuun", ja ennen kuin ehdotat yksintekemistä, niin säästän sinulta vaivan ja kerron, että tähän reiluun kuuteenkymmeneen vuoteen sitäkin on tullut kokeiltua, kansantanssi myös, molemmat hiomasin minulle sopimattomiksi.
Kiva, että sinulle sopii, joten rauhaa ja rakkautta, anna meidän etsiä reissuSEURAA, matkusta sinä yksin. Mukavia matkoja!
Kiitos. Minä olen kirjaimellisesti opetellut matkustamaan ja aikaa myöten jopa nauttimaan matkustamisesta yksin, koska minulla ei toistaiseksi ole onnea saada matkaseuraa, mut ehkä vielä joskus. Aluksi matkustaminen oli "vain" pakollista (Kiitos tai moite työlleni). - Myöhemmin huomasin yrittäväni matkustaa myös vapaa-ajallani, silloinkin yksin. Tähän tilanteeseeni minut ajoi tunne siitä, että pienessä yksiössäni vain seinät kaatuvat päälleni, jos viettäisin siellä kaiken vapaa-aikani. Joku toinen varmaan olisi saattanut löytää virikkeitä ja tarpeeksi kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa lähemppäkin. Minä en, niin paljon. Harmitti ja tai harmittaa toisinaan vieläkin kun tuntuu, että naapureista osalle tuntuu olevan liikaa vapaa-aikaa ja tietävät, että miten minun kuuluisi elää. Ja ihmettelevät, että miksi elän yksin. Kiva tietysti, että näin kai osoittavat välittävänsä minusta.
Olen tyytyväinen sinkku, mutta matkatoverin puute kieltämättä harmittaa. Yksin reissaaminen on ikävää, ja matkat ystävien kanssa edellyttävät mittavaa etukäteissuunnittelua ja aikataulujen kanssa vekslaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".Mistähän se täyslaidallinen nyt oikein tuleekaan?
No oikeassahan tuo on.
Kerrotko kasvokkainkin yksinäisyyttä valittavalle, että viihdy kuule yksin, minäkin nautin siitä? Ihan oikeasti haluaisin tietää, voitko valaista?
Varmastikin aikuinen ihminen on tutustunut itseensä niin, että tietää mitä kaipaa? Ei paljoa sellaista lohduta, että tulet selittämään, että sinä nautit yksinmatkustamisesta.
Nyt, kun olet sen kertonut, niin kerropa minulle, joka en nauti yksinmatkustamisesta, onko sinulla muita (?) hyviä ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Hei Facebookissa on erilaisia ryhmiä tähän, hae "Matkaseuraa" - nimellä niin löytyy:) Ja hyvin siellä on näyttänyt seuraa löytyvän.
Kiitos! Fiksu ihminen ilmoittautui joukkoon! Minäpä menen etsimään. Hyvää kesää Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää, miksi teillä yksinäisillä ei ole kavereita...
Juu tiedän, en ymmärrä ihmisiä, jotka esittelevät omia tekemisiään, kun pitäisi pystyä ongelmanratkaisuun. Kaltaisianne olen työelämässä joutunut koeajalla laittamaan kilometritehtaalle. Juuri niitä ihmisiä, jotka, kun ongelma on havaittu, aloittavat paasaamisen, ettei se heille ole ongelma. No ei ehkä, mutta asiakkaalle on, koska niin on ilmennyt. Emmekä mene asiakkaalle kertomaan, ettei ongelmaa ole, koska Pirkko ei sitä ole havainnut.
Välillä rasittaa niin saakelisti. Mutta anteeksi, matkustusseuraa etsivät, teistähän meidän nyt piti puhe.
Olisiko joku, joka osaisi perustaa sivun " kaveriseuraa" , jossa olisi ikäryhmiä (ei kaikille ratkaiseva, mutta toisille on) ja Suomi jaettu alueittain (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa) jälleen ei kaikille...
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".
Onpa jollakin pinna kireellä, en mä löydä mitään täyslaidallista, saati riehumista. Mutta tulkintansa kullakin. Hyvää kesää kiukkupussille. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".Onpa jollakin pinna kireellä, en mä löydä mitään täyslaidallista, saati riehumista. Mutta tulkintansa kullakin. Hyvää kesää kiukkupussille. :)
Näin me näemme asiat eri tavalla! Seurasin keskustelua, kun matkaseuraa olen joskun miettinyt, ja ihmettelin, miksi tullaan yksinmatkustusta vieroksuvalle tarjoamaan yksinmatkustusta, kun itse siitä pitää? En ymmärrä, mutta olen varmaankin sitten kiukkupussi.
Ohiksena vaan "kiukuttelen". 😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rohkaista mielensä ja kokeilla sitä yksin reissaamistakin, jos ei siis ole jo kokeillut. Moni arastelee sitä, mutta kun kerran tohtii lähteä, ei moni sitten enää kaipaakaan reissukaveria kotoa asti, vaan huomaa että ihan eri tavalla tutustuu muihin matkailijoihin ja paikallisiin, kun reissaa lähtökohtaisesti yksin. Kaikki paikat minne voi mennä kaverin kanssa on sellaisia, joihin voi mennä yksinkin.
Introverttinä en ole kamalan kiinnostunut tutustumaan useisiin matkailijoihin ja paikallisiin.. semmoinen yksi kaveri vaan riittäisi jonka kanssa höpötellä.
Minulle taas introverttina mieheni on ainoa, jonka huolin matkakumppaniksi, muuten matkustan mieluiten yksin. Tallinnassa olen käynyt molempien lähimpien ystävieni kanssa, mutta kummankin kanssa oli itsestäänselvää, että majoitutaan yhden hengen huoneissa.
Mitä tarjoaisit ratkaisuksi meille, joita yksinmatkustaminen ei innosta eikä puolisoa ole? En minäkään kaipaa yöpymistä samassa huoneessa, mutta siitähän tässä ei nyt ollutkaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta ei petä, liekö hyvä, vai paha.
Kaveriseuraa hakevat saavat kyllä täyslaidallusen niskaansa. Pääosassa riehuvat kaikentietävät "Teepäs niin kuin minä teen, niin hyvä tulee." Olisi helvettiäkin pahempi kohtalo matkustaa tuollaisen ihmisen kanssa; "katso minä teen, katso minä koen, katso minä, minä ,minä".Mistähän se täyslaidallinen nyt oikein tuleekaan?
No oikeassahan tuo on.
Kerrotko kasvokkainkin yksinäisyyttä valittavalle, että viihdy kuule yksin, minäkin nautin siitä? Ihan oikeasti haluaisin tietää, voitko valaista?
Varmastikin aikuinen ihminen on tutustunut itseensä niin, että tietää mitä kaipaa? Ei paljoa sellaista lohduta, että tulet selittämään, että sinä nautit yksinmatkustamisesta.
Nyt, kun olet sen kertonut, niin kerropa minulle, joka en nauti yksinmatkustamisesta, onko sinulla muita (?) hyviä ideoita?
No en minä kyllä sanonut noin ollenkaan.
Jess, tämäkin ongelma jäi ratkaisematta. Jäämme edelleen ilman matkaseuraa, ilonamme tieto, että osa porukasta matkustaa mieluusti vain yksin. 😂 Ja matkustaessaan ihmettelee, miksi kaikki eivät nauti samoista asioista, kuin he. Outoa!
Joku jo totesikin, että tämä palsta ei petä, asiasta viereen aina, että paukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rohkaista mielensä ja kokeilla sitä yksin reissaamistakin, jos ei siis ole jo kokeillut. Moni arastelee sitä, mutta kun kerran tohtii lähteä, ei moni sitten enää kaipaakaan reissukaveria kotoa asti, vaan huomaa että ihan eri tavalla tutustuu muihin matkailijoihin ja paikallisiin, kun reissaa lähtökohtaisesti yksin. Kaikki paikat minne voi mennä kaverin kanssa on sellaisia, joihin voi mennä yksinkin.
Introverttinä en ole kamalan kiinnostunut tutustumaan useisiin matkailijoihin ja paikallisiin.. semmoinen yksi kaveri vaan riittäisi jonka kanssa höpötellä.
Minulle taas introverttina mieheni on ainoa, jonka huolin matkakumppaniksi, muuten matkustan mieluiten yksin. Tallinnassa olen käynyt molempien lähimpien ystävieni kanssa, mutta kummankin kanssa oli itsestäänselvää, että majoitutaan yhden hengen huoneissa.
Mitä tarjoaisit ratkaisuksi meille, joita yksinmatkustaminen ei innosta eikä puolisoa ole? En minäkään kaipaa yöpymistä samassa huoneessa, mutta siitähän tässä ei nyt ollutkaan kyse.
Ensimmäiseksi tarjoaisin ystävien kanssa matkustamista. Jos ystäviä ei ole, niin se on aika hälyttävä merkki. Se on sitten eri asia, kuinka helppo on ystävien kanssa saada aikataulut ja kohdetoiveet kohtaamaan. Seuraavaksi ehdottaisinkin FB:n matkaryhmiä. En itse niitä tunne, mutta uskoisin sieltä löytyvän matkaseuraa. Voisin myös kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kertoisin matkaseuratoiveestani itse muissa ryhmissä, joihin kuulun, esimerkiksi kaupunginosaryhmässämme. Se ei tiukasti ottaen ole kaupunginosaan liittyvä asia, mutta ainakaan omassa ryhmässämme ei ole niin tiukkaan rajattu aiheita, etteikö siellä saisi hakea myös seuraa lenkille, matkoille jne. Matkakohteista riippuen tutustuisin myös muihin sivustoihin ja fb-ryhmiin kuten vaellus, retkeily jne.
Minä reissasin yksin, mutta reissuhinkuni olikin kova.
Lisäksi reissasin vuosikausia yksin ennen perhettä. Kynnys oli siis matala.
Sitten eron jälkeen reissasin lapsen kanssa kaksin (pääosin).
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rohkaista mielensä ja kokeilla sitä yksin reissaamistakin, jos ei siis ole jo kokeillut. Moni arastelee sitä, mutta kun kerran tohtii lähteä, ei moni sitten enää kaipaakaan reissukaveria kotoa asti, vaan huomaa että ihan eri tavalla tutustuu muihin matkailijoihin ja paikallisiin, kun reissaa lähtökohtaisesti yksin. Kaikki paikat minne voi mennä kaverin kanssa on sellaisia, joihin voi mennä yksinkin.
Kokeiltu on, ei ole kivaa.
Minua ärsytti sama asia, kuin tuota jeesustelijaa. Jos kaipaan neuvoja siihen, että kannattaisiko minun matkustaa yksin, kysyisin sitä teiltä.
Minäkin ilmoittaudun "kaverin hakuun", ja ennen kuin ehdotat yksintekemistä, niin säästän sinulta vaivan ja kerron, että tähän reiluun kuuteenkymmeneen vuoteen sitäkin on tullut kokeiltua, kansantanssi myös, molemmat hiomasin minulle sopimattomiksi.
Kiva, että sinulle sopii, joten rauhaa ja rakkautta, anna meidän etsiä reissuSEURAA, matkusta sinä yksin. Mukavia matkoja!