Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kylläpä on haikea olo. Meidän esikoinen lähtee huomenna armeijaan.
08.07.2018 |
Nyt vasta alan tajuamaan, että seuraavaan puoleen vuoteen ei kovin usein nähdä. Tai ainakin tulevat kolme viikkoa menee täysin ilman lomia. Siitä eteenpäinkin korkeintaan tulee viikonloppuisin käymään kotona.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli!
Kyllä se tulee maitojunalla parin päivän päästä koti-ikävän iskiessä.
Ei poika vielä osaa junalla yksin kulkea.
Jos tällainen tilanne tulee, niin totta kai me lähdemme hakemaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin on se varmaan kamalaa ja luonnotonta, että vauveli kasvaa aikuiseksi.
Jos huonosti käy, se muuttaa omaan kotiin, perustaa perheen ja hylkää takertuvan äitimamman.
Osta pehmolelu tai turvarätti, mutta anna herran tähden lapsesi itsenäistyä. Tee se ruikuttamatta!
Ihme nillitystä. Tietenkin äiti voi tuntea haikeutta kun lapsi irtoaa pesästä. Olisi luonnottomampaa jos ei tuntisi. Ei se silti tarkoita sitä ettei laskisi lasta itsenäistymään.
Kannattaa etukäteen varautua pojan henkiseen taantumiseen niin ei tule yllätyksenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Niin on se varmaan kamalaa ja luonnotonta, että vauveli kasvaa aikuiseksi.
Jos huonosti käy, se muuttaa omaan kotiin, perustaa perheen ja hylkää takertuvan äitimamman.
Osta pehmolelu tai turvarätti, mutta anna herran tähden lapsesi itsenäistyä. Tee se ruikuttamatta!
Ollaan vaihdettu pesemättömät t-paidat kyllä. Poika kinusi rintsikoitakin mukaan, mutta sanoin, että tupakaverit voivat kiusata. Armeija voi olla kova paikka, kun ei ole vielä ollut yksin kotoa pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuota aikuisten lasten perään itkemistä. Monet tuttavat ovat kyynelsilmin kun lapsi muuttaa pois. Eikö se kuulu aikuistumisen? Mulla on kolme kotoa jo pois muuttanutta ja jokaisen lähdön kohdalla (armeija, opiskelu, kumppanin kanssa yhteen muuttaminen) olen ajatellut, että jes, taas yksi etappi selvitetty ja kasvatusvastuu on poistunut. Ja silti rakastan heitä kaikkein eniten tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Missä tässä oli draamaa? Äiti sanoi, että on haikea olo, kun esikoinen lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
Joillain on kovin paha olla itsensä kanssa eikä ketään kenelle puhua, silloin se paha olo voi olla helpoin oksentaa tuntemattomien päälle anonyyminä nettipalstalla. Toivottavasti edes helpottaa...Ehkä olisivat salaa toivoneet että heitäkin olisi nuorena joku kaivannut ja heidän lähdöstään välittänyt.
Tsemppiä ap:lle, tiedän tunteen, mutta tosiasiassa niitä lomia ja vapaita on lähes joka vkl. Äkkiä uuteen rytmiin tottuvat sekä nuori että vanhemmat.
Näitten vitsailijoitten ja ap:ksi tekeytyvien lapset (jos niitä edes on) ovat vielä vaipoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko katsomaan vapailla äitiä vai vetääkö veri jonkun likan luokse?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota aikuisten lasten perään itkemistä. Monet tuttavat ovat kyynelsilmin kun lapsi muuttaa pois. Eikö se kuulu aikuistumisen? Mulla on kolme kotoa jo pois muuttanutta ja jokaisen lähdön kohdalla (armeija, opiskelu, kumppanin kanssa yhteen muuttaminen) olen ajatellut, että jes, taas yksi etappi selvitetty ja kasvatusvastuu on poistunut. Ja silti rakastan heitä kaikkein eniten tässä maailmassa.
Kolme lasta olet kasvattanut ja vieläkin on vaikeuksia ymmärtää että toiset ajattelevat joistain asioista kanssasi eri tavalla? No, kasvamistahan tapahtuu läpi koko elämän ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Missä tässä oli draamaa? Äiti sanoi, että on haikea olo, kun esikoinen lähtee.
Moniko äiti tänne postailee kun tyttö lähtee kotoa? Ei kukaan, vain äidin pikku kultapossut ovat tärkeitä. Pojat siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Tämä on ihan totta. Täällä tämänsävyiset haikailukirjoitukset koskevat järjestään ainoastaan poikia.
Livekeskusteluissa huomannut aivan saman. Silmäkulmia pyyhitään, kun poika kotipesästä muuttaa naapuritaloon. Nuorempi tytär on vuotta aiemmin muuttanut Australiaan opiskelemaan ja asia on vain todettu...
Mikähän siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Missä tässä oli draamaa? Äiti sanoi, että on haikea olo, kun esikoinen lähtee.
Moniko äiti tänne postailee kun tyttö lähtee kotoa? Ei kukaan, vain äidin pikku kultapossut ovat tärkeitä. Pojat siis.
Tämä tulee varmaan yllätyksenä, mutta elämää on av- palstan ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko katsomaan vapailla äitiä vai vetääkö veri jonkun likan luokse?
Mamma vetää palkokasvin nenäänsä, jos häntä ei pidetä ykkösnaisena 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista sitä on :D
Ei ihme, että sitä naista ei saada tällaisen mamma-suhteen varjossa. Pikkuinen lähtee ihan kolmeksi viikoksi kotoa pois...
Yksi suuri syy nuorten miesten syrjäytymiseen on nämä ylihuolehtivat äitylit. Tytöt ovat itsenäisiä ja vaativat sitä seurustelusuhteen toiseltakin osapuolelta.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, varsinkin kun ap ei edes kertonut esikoisensa sukupuolta ;)
Ei tarvinnut mainita sukupuolta. Suhtautumisesta näkyy, että kyseessä on poika. Ja jos olisi tyttö, kyllä se olisi aloituksessa erikseen mainittu ja oltu huolissaan vähän muista asioista kuin viikonloppulomista.
Ei vanhemmat muutenkaan tyttöjen perään nyyhkyttele kun tietävät, että tytöt poikkeuksetta pärjäävät missä tahansa.
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.
No miksei tällaista draamaa esiinny silloin kun tyttö muuttaa saman ikäisenä pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Muuttuu se vanhempien elämä silloinkin tai ainakin pitäisi. Koska se on normaalia ja luonnollista.
Missä tässä oli draamaa? Äiti sanoi, että on haikea olo, kun esikoinen lähtee.
Moniko äiti tänne postailee kun tyttö lähtee kotoa? Ei kukaan, vain äidin pikku kultapossut ovat tärkeitä. Pojat siis.
Sinä et vain ole lukenut niitä avauksia. Ja voisi miettiä mitä draama mahtaa tarkoittaa. Tai sitten kaikki avaukset täällä ovat draamaa, sinunkin ihmettelysi. Se ainakin on draaman kehittelyä siihenkin, missä sitä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota aikuisten lasten perään itkemistä. Monet tuttavat ovat kyynelsilmin kun lapsi muuttaa pois. Eikö se kuulu aikuistumisen? Mulla on kolme kotoa jo pois muuttanutta ja jokaisen lähdön kohdalla (armeija, opiskelu, kumppanin kanssa yhteen muuttaminen) olen ajatellut, että jes, taas yksi etappi selvitetty ja kasvatusvastuu on poistunut. Ja silti rakastan heitä kaikkein eniten tässä maailmassa.
Kolme lasta olet kasvattanut ja vieläkin on vaikeuksia ymmärtää että toiset ajattelevat joistain asioista kanssasi eri tavalla? No, kasvamistahan tapahtuu läpi koko elämän ;)
Ei tämä ole mikään ajattelun erilaisuuden ilmentymä. Kyseessä on tunnepuolen riippuvuussuhde.
Tervettä on suhtautua lasten itsenäistymiseen ilolla ja onnella, ei nyyhkien ja takertuen. Siinä vahingoittaa pahasti lastaan.
Auta armias kun kotoa muuttaa niin se on sitten kriisin paikka ennenkuin sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pojista nyt armeijassa, mutta asuukin tyttöystävänsä kanssa, asunut jo neljä vuotta. Nyt vasta 23-v käy armeijan, kun pv halusi viisi tervettä vuotta teini-iässä olleen syövän vuoksi ja opiskeli ensin sitten ammatin. Eipä tässä paljoa ole nähty, mutta yhteyttä pidetään koko ajan. Niin se vaan menee, lapset lähtevät pikkuhiljaa pesästä, mutta sehän on osoitus siitä, että ne siivet kantavat.
Mitä tuo tarkoitti? Luulisin ymmärtäväni, mutten ihan. [/quote
(pv=puolustusvoimat) Puolustusvoimat haluaa joidenkin vakavien sairauksien jälkeen, että henkilöllä on x määrä terveitä vuosia, ennen kuin menee armeijaan. Suunnilleen jokainen tautiluokituksen saanut sairaus on listattu pv:n listalla ja perässä on vuosimäärä ja kuntoisuusluokka. Meidän pojalla se oli A, eli tervemenoa palvelukseen. Se lista on ollut netissä joskus, sieltä asia katsottiin aikanaan. Ensi kuussa tulee jo seitsemän tervettä vuotta pojalla syövän jälkeen😊
Alue: Aihe vapaa
Eivät äidit niiden poikienkaan perään sen tähden nyyhkyttele, etteivätkö pojat pärjäisi, vaan se oman elämän muuttumisen tajuaminen, kun lapset (etenkin esikoisen kohdalla) lähtevät kotoa. Jos se on niin kauheaa, että joku nainen tuntee olonsa silloin haikeaksi, niin sitten on. Morkatkaa lisää, kiitos. Se varmasti auttaa.