Epäreilu mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen. 

Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.

Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.

Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kaikesta?

Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.

Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella. 

Joillain on jokin perustavanlaatuinen vastustus poikalapsia kohtaan, tiedä sitten miksi.

Siskoni on juuriollut tällainen, aina kertomassa miten poikalapset vain sotkevat ja riehuvat.

Eka lapsensa oli tyttö, toista odotaessa jutteli jopa lapsensa kuullen "vitsillä", että jos toinen lapsi on poika, niin hän ei sitä kyllä sitten hoida ja työntää vain miehen "vaivoiksi".

Ja tässä kohtaa hyvä mainita, että minulla on yksi lapsi, poika 👍

Poikani oli tuolloin siskon tpisen raskauden aikaan pikkutaapero, mutta se ei estänyt lainkaan siskoani juttelemasta noita "olisi hirveää olla pijan äiti!" -juttujaan.

Nykyään kun serkukset leikkivät keskenään, niin jokaisesta lasten keskinäisestä riidasta sisko on ekana syyttämässä poikaani, koska "pojat riehuu rajummin kuin tytöt!".

Viimeksi kun olin poikani kanssa heillä kylässä, niin vessassakäyntini aikana poikani alkoi itkeä jostakin. Tulin pikaisesti ulos vessasta, ja näin poikani itkevän yksin olkkarissa, siskoni tyttöineen istui välinpitämättömän näköisenä keittiössä. Kysyin, että mitä tapahtui, johon siskoni vain toteli välinpitämättömästi: "en minä tiedä, jotain se siellä huutaa".

Itse kun sylitän ja lohdutan aina siskontyttöjä, jos itkevät ja siskoni ei pääse heti paikalle. Poikani taas saa vain jäätävää kohtelua tädiltään, jos itkee.

En vaan itse pysty ymmärtämään, miten joku voi kohdella lasta jäätävästi vain siksi, että tämä on tiettyä sukupuolta. Itselleni oli aivan sama tuleeko tyttö vai poika, ihan yhtä rakas olisi ollut ihan millä sukupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa yhteys tasa-arvovaltuutetun toimiston mummoasiamieheen.

Ehdottomasti. Kansalaisaloite vireille: epäreilut mummot teloitettava julkisesti.

Tee epäkohdista video ja laita YouTubeen. Häpäise mummo julkisesti teloituksen jälkeen. Nosta mummon pää salkoon roikkumaan.

Epäreilut mummot hirteen Ry, Pentti Mörsky.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minun lapseni ovat ainoita lapsenlapsia. Ja esikoinen on räikeästi suosikki. Näkyy ihan kaikessa, esimerkiksi jos mummi ja vaari tulevat käymään, tuovat muille (2 nuorempaa) esim suklaalevyt ja esikoiselle tyyliin 50 euroa ja monta pussia karkkia. Tuo nyt tuollainen sinänsä pikkujuttu, mutta kun vastaava toistuu aivan kaikessa.

Kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä ja ns helppoja, joten ei ole kyse siitäkään, ettei vanhemmiten enää jaksa ihan pieniä.

Kyllähän tämä väleihin vaikuttaa. Saa puolestani pitää eniten esikoisesta, mutta räikeästi eri tavoin ei saa kohdella.

Tuollainen eriarvoistaminen sai meillä aikaan sen että lapseni eivät enää ole paljoa tekemisissä meidän esikoisen, isovanhempien lellikin kanssa. Koko ikänsä joutuivat seuraamaan sivusta kuinka vanhan aina sai kaiken huomion. Yritimme asiaan puuttua mutta tuntui että isovanhemoien suhtautuminen nuorempiin vain hankaloitui entisestään.

Surullista

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ihan suoraan kysynyt, miksi äitisi toimii noin. Voi hyvinkin olla totta, että jos hänellä itsellään ei ole ollut veljiä eikä poikalapsia, hän kokee pojat vieraiksi. Se on sitten oma valinta, että ei välitä edes tutustua.

"Ei osaa olla poikien kanssa..." mutta mitä osaamista  siihen tarvitaan, että vastaa viesteisin samalla tavalla?

Oman äitini kohdalla tilanne oli päinvastainen. Omat tyttöni eivät koskaan voineet olla edes yhtä yötä mummolassa, siskon pojat saattoivat olla hoidossa pitkiäkin aikoja vanhempien lomaillessa.

Vähän sama kuin me, joilla ei ole ollut veljiä eikä muita poikalapsia elämässämme, sanoisimme saatuamme itse poikalapsen, että: "en osaa olla poikien kanssa".

Niin typerä lause, ettei tosikaan, koska mitä osaamista se vaatii? Sitten tietty jos kyse on siitä, että halua leikittää lapsilla vain prinsessaleikkejä, niin kannattanee pohtia onko se oman lapsuuden prinsessavaihe jäänyt välistä.

Mun anopilla ei mun lasten lisäksi ole muita lapsenlapsia. Esikoinen on kultapoika, jota lellitään ja kehutaan, nuorempi ei kelpaa kuin haukuttavaksi. Tämä näkyy kaikessa. Toiselle tuodaan kasa kalliita leluja jouluna ja synttäreillä, pienemmälle pikkuauto, paketissa vielä näyttävästi jätetty ale-lappu.

Esikoisen edistysaskeleita ylistetään, nuorempi on anopin toimesta diagnosoitu ylivilkkaaksi. Neuvolassa ja pk:ssa ei ole mainittu huolta ylivilkkaudesta. Lista on loputon. Nämä ja pari muutakin syytä ovat johtaneet siihen, että nähdään anoppia max 5 kertaa vuodessa. Silloinkin pikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä voi ihan myöntää etten osaa olla poikalasten kanssa. Teinit on sitten erikseen. Suurin osa pojista on ekat pari vuotta ihan jees, mutta sitten alkaa se sekoileminen jota kestääkin sitten vuosia. Leikkiminen on autoilla yhteen hakkaamista, hiippasilla tai piilosilla olo, tai pallon potkiminen pihassa on suurimmaksi osaksi toisen potkimista ja lyömistä ja painia. Jos ota kotiini poikalapsia kylään, ne naarmuttavat ikkunat, tahaavat seinät pyyhkimällä paskaiiset kätensä niihin mennessään, eivätkä osaa edes pissata pöntöön, vaan pissaavat ohi. Kuitenkin jos heidän kanssaa nsitten lähtee leikkimään tälläaista paini-lyöntileikkiä, niin heidän pitää antaa vahingoittaa aikuista, jos aikuinen ottaa yhtään kovempaa kiinni niin lapsi loukkaantuu ja itkee. Eivätkö he ymmärrä että kyllä heidänkin lyömisensä sattuu toista?

Pojat myös puhuu huutamalla. Ihme apinalaummakäytöstä. Tytöt ovat lapsenakin normaaleja, heille voi puhua ja he ymmärtävät mitä heille sanoo. He eivät myöskään tee iddioottiasioita, kuten hakkaa löytämällään vasaralla yhtäkkiä terassin lautoja rikki

Öö....käytöshäiriöitä voi olla tytöilläkin??

Vierailija kirjoitti:

Mun anopilla ei mun lasten lisäksi ole muita lapsenlapsia. Esikoinen on kultapoika, jota lellitään ja kehutaan, nuorempi ei kelpaa kuin haukuttavaksi. Tämä näkyy kaikessa. Toiselle tuodaan kasa kalliita leluja jouluna ja synttäreillä, pienemmälle pikkuauto, paketissa vielä näyttävästi jätetty ale-lappu.

Esikoisen edistysaskeleita ylistetään, nuorempi on anopin toimesta diagnosoitu ylivilkkaaksi. Neuvolassa ja pk:ssa ei ole mainittu huolta ylivilkkaudesta. Lista on loputon. Nämä ja pari muutakin syytä ovat johtaneet siihen, että nähdään anoppia max 5 kertaa vuodessa. Silloinkin pikaisesti.

Älkää antako tuon sorsimisen tapahtua ja puolusta ääneen nuorimmaistasi aina lun mummo häntä alkaa säyrjimään.

Mummelin ajatusmaailmalle et voi mitään, mutta lapselle on tärkeää kokea, että häntä puolustetaan epäreilussa tilanteessa.

Lahjojen kanssa painottaisin mummoa tasapuolisuuteen, tai sitten jättäköön lahjat kokonaan antamatta.

Jaan aloittajan tunteet. Mulla kaksi poikaa. Veljellä tyttö ja poika, vanhemmalla siskolla poika. Veljen ja siskon lapset ovat usein yökylässä ja heitä hyysätään jatkuvasti, autetaan. Veli lähtee esim jonnekin "käymään" ja tuo lapset mummolle kysymättä. Viipyy vähintään kuusi tuntia. Siskon poika otetaan vaikka siksi aikaa kun sisko menee asioille. Mummo ehdottaa itse että jäisi yöksi. Tietysti jää, että sisko saa levätä.

Me asumme 50 km päässä, autot kaikilla. mummo ei tule meille. Hirveän kinuamisen jälkeen sain pojat mummolaan kun minulle tehtiin toimenpide, jossa meni kaksi päivää. Tietysti tuolloin kutsuttiin paikalle myös sisarusten lapset. Poikani eivät saa mummon huomiota itselleen saada, heitä ei tarvitse sen kummemmin huomata. Mummo kielsi jostain syystä minua soittamassa tuolloin pojilleni hänen puhelimeensa.

Mummo tukistaa nuorempaa poikaa varsinkin helposti. Olen kieltänyt sen mutta mummo kuulemma tekee mitä haluaa. Joskus käyntimme siellä on peruutettu siksi, että tuleekin muita hoidettavia, jotka tarvitsevat mummoa.

Sinne ei voi mennä käymään vaikkapa siksi, että mummon pitää päästä mustikkaan. Mummo ei käy töissä. Poikani ikävöivät sinne kuitenkin.

Asetelma oli aivan sama lapsuudessani. Minä olin huono ja kelpaamaton, sisarukset olivat loistokkaita.

Satuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ihan suoraan kysynyt, miksi äitisi toimii noin. Voi hyvinkin olla totta, että jos hänellä itsellään ei ole ollut veljiä eikä poikalapsia, hän kokee pojat vieraiksi. Se on sitten oma valinta, että ei välitä edes tutustua.

"Ei osaa olla poikien kanssa..." mutta mitä osaamista  siihen tarvitaan, että vastaa viesteisin samalla tavalla?

Oman äitini kohdalla tilanne oli päinvastainen. Omat tyttöni eivät koskaan voineet olla edes yhtä yötä mummolassa, siskon pojat saattoivat olla hoidossa pitkiäkin aikoja vanhempien lomaillessa.

Vähän sama kuin me, joilla ei ole ollut veljiä eikä muita poikalapsia elämässämme, sanoisimme saatuamme itse poikalapsen, että: "en osaa olla poikien kanssa".

Niin typerä lause, ettei tosikaan, koska mitä osaamista se vaatii? Sitten tietty jos kyse on siitä, että halua leikittää lapsilla vain prinsessaleikkejä, niin kannattanee pohtia onko se oman lapsuuden prinsessavaihe jäänyt välistä.

En ole kirjoittanut tuonne aikaisemmin, mutta mulla on itselläni vain siskoja ja lisäksi kolme tyttölasta. Kukaan tytöistä ei ole ollut mikään prinsessa, vaan jokainen toiminnallinen, liikunnallinen, aktiivinen ja harrastava. Poikalapsiin olen saanut tutustua naapureiden kautta, ja ne kokemukset ovat kyllä sitä hakka-mekastus-paini-mätkintäosastoa kuin joku täällä kertoi. Lisäksi se sotkeminen on ihan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Jaan aloittajan tunteet. Mulla kaksi poikaa. Veljellä tyttö ja poika, vanhemmalla siskolla poika. Veljen ja siskon lapset ovat usein yökylässä ja heitä hyysätään jatkuvasti, autetaan. Veli lähtee esim jonnekin "käymään" ja tuo lapset mummolle kysymättä. Viipyy vähintään kuusi tuntia. Siskon poika otetaan vaikka siksi aikaa kun sisko menee asioille. Mummo ehdottaa itse että jäisi yöksi. Tietysti jää, että sisko saa levätä.

Me asumme 50 km päässä, autot kaikilla. mummo ei tule meille. Hirveän kinuamisen jälkeen sain pojat mummolaan kun minulle tehtiin toimenpide, jossa meni kaksi päivää. Tietysti tuolloin kutsuttiin paikalle myös sisarusten lapset. Poikani eivät saa mummon huomiota itselleen saada, heitä ei tarvitse sen kummemmin huomata. Mummo kielsi jostain syystä minua soittamassa tuolloin pojilleni hänen puhelimeensa.

Mummo tukistaa nuorempaa poikaa varsinkin helposti. Olen kieltänyt sen mutta mummo kuulemma tekee mitä haluaa. Joskus käyntimme siellä on peruutettu siksi, että tuleekin muita hoidettavia, jotka tarvitsevat mummoa.

Sinne ei voi mennä käymään vaikkapa siksi, että mummon pitää päästä mustikkaan. Mummo ei käy töissä. Poikani ikävöivät sinne kuitenkin.

Asetelma oli aivan sama lapsuudessani. Minä olin huono ja kelpaamaton, sisarukset olivat loistokkaita.

Satuttaa.

Näin se juuri menee, että sen suositun ja rakastetuimman lapsen lapset ovat etusijalla myös seuraavassa polvessa. Raadollista, mutta näin myös meillä. Vanhempani pitävät työtöntä, lusmua siskoani tasaisen luonteensa vuoksi parempana kuin minua sisupussia ja se kyllä näkyy ja kuuluu kaikessa suhtautumisessa myös meidän lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen. 

Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.

Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.

Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kaikesta?

Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.

Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella. 

Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!

Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.

Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.

Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä  on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.

Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ihan suoraan kysynyt, miksi äitisi toimii noin. Voi hyvinkin olla totta, että jos hänellä itsellään ei ole ollut veljiä eikä poikalapsia, hän kokee pojat vieraiksi. Se on sitten oma valinta, että ei välitä edes tutustua.

"Ei osaa olla poikien kanssa..." mutta mitä osaamista  siihen tarvitaan, että vastaa viesteisin samalla tavalla?

Oman äitini kohdalla tilanne oli päinvastainen. Omat tyttöni eivät koskaan voineet olla edes yhtä yötä mummolassa, siskon pojat saattoivat olla hoidossa pitkiäkin aikoja vanhempien lomaillessa.

Vähän sama kuin me, joilla ei ole ollut veljiä eikä muita poikalapsia elämässämme, sanoisimme saatuamme itse poikalapsen, että: "en osaa olla poikien kanssa".

Niin typerä lause, ettei tosikaan, koska mitä osaamista se vaatii? Sitten tietty jos kyse on siitä, että halua leikittää lapsilla vain prinsessaleikkejä, niin kannattanee pohtia onko se oman lapsuuden prinsessavaihe jäänyt välistä.

En ole kirjoittanut tuonne aikaisemmin, mutta mulla on itselläni vain siskoja ja lisäksi kolme tyttölasta. Kukaan tytöistä ei ole ollut mikään prinsessa, vaan jokainen toiminnallinen, liikunnallinen, aktiivinen ja harrastava. Poikalapsiin olen saanut tutustua naapureiden kautta, ja ne kokemukset ovat kyllä sitä hakka-mekastus-paini-mätkintäosastoa kuin joku täällä kertoi. Lisäksi se sotkeminen on ihan älytöntä.

Tiedätkö, on hyvin yksinkertaista yleistää luonteenpiirteet johonkin sukupuoleen kuuluvaksi. Samaa sarjaa kuin että suomalaiset on alkoholisteja ja masentuneita. Kai siis sinäkin olet?

Vierailija kirjoitti:

Jaan aloittajan tunteet. Mulla kaksi poikaa. Veljellä tyttö ja poika, vanhemmalla siskolla poika. Veljen ja siskon lapset ovat usein yökylässä ja heitä hyysätään jatkuvasti, autetaan. Veli lähtee esim jonnekin "käymään" ja tuo lapset mummolle kysymättä. Viipyy vähintään kuusi tuntia. Siskon poika otetaan vaikka siksi aikaa kun sisko menee asioille. Mummo ehdottaa itse että jäisi yöksi. Tietysti jää, että sisko saa levätä.

Me asumme 50 km päässä, autot kaikilla. mummo ei tule meille. Hirveän kinuamisen jälkeen sain pojat mummolaan kun minulle tehtiin toimenpide, jossa meni kaksi päivää. Tietysti tuolloin kutsuttiin paikalle myös sisarusten lapset. Poikani eivät saa mummon huomiota itselleen saada, heitä ei tarvitse sen kummemmin huomata. Mummo kielsi jostain syystä minua soittamassa tuolloin pojilleni hänen puhelimeensa.

Mummo tukistaa nuorempaa poikaa varsinkin helposti. Olen kieltänyt sen mutta mummo kuulemma tekee mitä haluaa. Joskus käyntimme siellä on peruutettu siksi, että tuleekin muita hoidettavia, jotka tarvitsevat mummoa.

Sinne ei voi mennä käymään vaikkapa siksi, että mummon pitää päästä mustikkaan. Mummo ei käy töissä. Poikani ikävöivät sinne kuitenkin.

Asetelma oli aivan sama lapsuudessani. Minä olin huono ja kelpaamaton, sisarukset olivat loistokkaita.

Satuttaa.

Siis sun pojat ikävöi paikkaan, jossa tukistetaan? Ihanko oikeasti?

Miksi ette mene yhdessä mummon kanssa mustikkaan, jos haluat perheinesi käydä mummolla. Menette omalla autolla, sinä katsot lasten perään ja keräätte marjoja yhdessä. Lapset nauttivat metsäretkistä ja 3-4 tunnin retki eväineen on varmasti kiva kokemus. Ai niin, siitä on sinulle vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ihan suoraan kysynyt, miksi äitisi toimii noin. Voi hyvinkin olla totta, että jos hänellä itsellään ei ole ollut veljiä eikä poikalapsia, hän kokee pojat vieraiksi. Se on sitten oma valinta, että ei välitä edes tutustua.

"Ei osaa olla poikien kanssa..." mutta mitä osaamista  siihen tarvitaan, että vastaa viesteisin samalla tavalla?

Oman äitini kohdalla tilanne oli päinvastainen. Omat tyttöni eivät koskaan voineet olla edes yhtä yötä mummolassa, siskon pojat saattoivat olla hoidossa pitkiäkin aikoja vanhempien lomaillessa.

Vähän sama kuin me, joilla ei ole ollut veljiä eikä muita poikalapsia elämässämme, sanoisimme saatuamme itse poikalapsen, että: "en osaa olla poikien kanssa".

Niin typerä lause, ettei tosikaan, koska mitä osaamista se vaatii? Sitten tietty jos kyse on siitä, että halua leikittää lapsilla vain prinsessaleikkejä, niin kannattanee pohtia onko se oman lapsuuden prinsessavaihe jäänyt välistä.

En ole kirjoittanut tuonne aikaisemmin, mutta mulla on itselläni vain siskoja ja lisäksi kolme tyttölasta. Kukaan tytöistä ei ole ollut mikään prinsessa, vaan jokainen toiminnallinen, liikunnallinen, aktiivinen ja harrastava. Poikalapsiin olen saanut tutustua naapureiden kautta, ja ne kokemukset ovat kyllä sitä hakka-mekastus-paini-mätkintäosastoa kuin joku täällä kertoi. Lisäksi se sotkeminen on ihan älytöntä.

Toivottavasti et opeta lapsillesi yhtä mustavalkoisia sukupuolisidonnaisuuksia, kuin mitä itselläsi on.

Työskentelen lasten kanssa, ja toki pojilla jossain vaiheessa on rajummat leikit kuin tytöillä, mutta esimerkiksi siisteys on ihan lapsisidonnaista. Keskenään riehuvat pojat saattavat siivota jälkensä todella siistiksi ilman suurempia aikuisen maanutteluja, keskenään rauhallista kotileikkiä leikkineet tytöt taas jättää leikkinurkkauksen pommisotkuiseksi, eivätkä siivoa edes pitkälläkään maanittelulla.

Ja sitten taas toisten tyttö- ja poikaryhmien kesken taas voi olla päinvastoin. Ja niihin riehumisleikkeihinkin toisinaan tulee myös innokkaasti tytöt mukaan.

Ja btw, itsellänikin on poikalapsi, ja tämä on ollut pienestä pitäen siisteyden ystävä. Siivoaa lelunsa, toisinaan hakee myös rätin ja putsailee leikkimispöytäänsä jupisten "kamala sotku!" 👍

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, että meillä niin kurja tilanne että myöskään mieheni vanhemmat eivät pidä lapsiini yhteyttä eikä osoita minkäänlaista lämpöä. Mieheni veljen tyttö on heille kaikki kaikessa. Muut juhlivat joulut, pääsiäiset yms yhdessä ja meitä ei edes kutsuta mukaan.

Eikä kyse voi siis olla siitä että lapseni olisi jotain riiviöitä, koska todellakaan he eivät sitä ole. Vaan kilttejä ja empaattisia poikia. Minä ja miehenikään ei olla millään tavoin loukattu kumpiakaan isovanhempia, vaan yritetty sietää tätä tilannetta jo viisi vuotta näin...

Miehesi vanhempien pitäisi erityisesti pitää yhteyttä sinun lapsiisi, miksi? Pidättekö itse yhteyttä isovanhempiinne muuten kun lastenhoidon toivossa?

Narsisti mummo. Oma mummoni on aina pitänyt minua sylkykuppinaan. Jos aloitin joogan, hän sanoi ettei se ole liikuntaa. Kun serkkuni aloitti joogan hän oli guru ja urheilullinen älykkö. Ja tämä pätee kaikkeen mitä teen ja mitä serkkuni tekee. Olen katkaissut välit häneen kokonaan. Olen onnellisempi kun en joudu jatkuvien haukkujen kohteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan noita lempilapsia on ollut.Äitini on ottanut sen kannan ettei suosi ketään lapsenlapsista ja hänellä niitä on 14 kpl.

Juuri näin.

On täysin inhimillistä, että jotkut lapsista/lapsenlapsista tuntuvat läheisimmiltä, rakkaammilta jne. ja heidän kanssaan on helpompi "olla".

Silti aikuisen ihmisen (isovanhempien) kuuluisi pystyä kontrolloimaan käytöstään niin, että se olisi mahdollisimman tasapuolista. 

Omasta lapsuudestani muistan, että isovanhempani yrittivät olla suhteellisen tasapuolisia. Näin kyllä, että ukin silmät alkoivat loistaa, kun tietty lapsenlapsi tuli paikalle, mutta ukki kuitenkin yritti, kuunteli loppuun sitä ketä oli kuuntelemassa.

Erään lapsuuden kaverin isovanhemmat olivat aivan törkeitä. Kun tietty lapsenlapsi tuli käymään, muut ajettiin ulos, jotta ukki ja mummo voivat keskittyä tähän kultalapsenlapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen. 

Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.

Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.

Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kaikesta?

Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.

Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella. 

Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!

Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.

Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.

Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä  on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.

Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?

Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.

Aikoinaan minulla oli kokemus, että siskoni oli mummin lempilapsi ja hän sai sekä huomiota että lahjoja enemmän kuin minä. Päätin, että yksikään lapsenlapsi ei saa samaa kokemusta, joten toimin kuten mieheni äiti aikanaan. Hän ei osallistunut ristiäisiin tai tullut synttäreille, ei kutsunut luokseen kylään eikä hoitanut lapsenlapsia. Perusteluna oli se, että ei halua keneltäkään kuulla, että suosii jotakuta tai on epätasapuolinen. Kun ei anna kenellekään mitään, ei voida syyttää, että joku sai muita enemmän. Kuitenkin hän toimi varakotina kahdelle kehitysvammaiselle lapselle/nuorelle, osallistui aktiivisesti yhdistystoimintaan ja hänellä oli laaja ystäväpiiri.