Epäreilu mummo

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä, että vain vanhimmilla lapsenlapsilla on osallistuvat isovanhemmat?

Voi se olla ihan toisinkin päin. Jos isovanhemmat ovat olleet melko nuoria ja vielä tiiviisti työelämässä vanhimpien lastenlasten ollessa pieniä, eivät välit heihin ole ehkä niin läheiset kuin sitten, kun isovanhemmat ovat jääneet eläkkeelle ja ovat terveitä jne ja kiinnostuvatkin nuoremmista lapsenlapsista enemmän. 

Oletko itse ihan suoraan kysynyt, miksi äitisi toimii noin. Voi hyvinkin olla totta, että jos hänellä itsellään ei ole ollut veljiä eikä poikalapsia, hän kokee pojat vieraiksi. Se on sitten oma valinta, että ei välitä edes tutustua.

"Ei osaa olla poikien kanssa..." mutta mitä osaamista  siihen tarvitaan, että vastaa viesteisin samalla tavalla?

Oman äitini kohdalla tilanne oli päinvastainen. Omat tyttöni eivät koskaan voineet olla edes yhtä yötä mummolassa, siskon pojat saattoivat olla hoidossa pitkiäkin aikoja vanhempien lomaillessa.

Ap ymmärrän sua täysin! Ihan hullu tilanne!!! Tosi törkeä ja juntti äiti sulla.

Hän on kuitenkin äitisi. Sano hänelle suoraan, laita esim sinne WhatsApp ryhmään niin että siskokin näkee, että meidän Ville ja Valtteri ovat tosi surullisia kun eivät määsseet mummun kanssa Xx. Sitten sanot suoraan kaikista näistä mitä tänne postasit: kommentoi FB kuvaan että ”tyttörenpojat myös ikävöivät mummua, laita heistäkin kuva 💗” ja postaat siihen alle hyvän kuvan lapsistasi että mummon seuraajatkin näkee.

Ainahan noita lempilapsia on ollut.Äitini on ottanut sen kannan ettei suosi ketään lapsenlapsista ja hänellä niitä on 14 kpl.

Välimatkalla ei ole mitään tekemistä. Siskoni asuu ulkomailla ja kaikki lapsenlapset ovat isovanhemmille yhtä tärkeitä ja huomioitu samalla tavalla.

Todella rumaa käytöstä.

Meillä ihan sama juttu. Siskon lapset, joita on 4 ovat niin paljon läheisempiä heille ja ovat saaneet paljon ja kaikkea isovanhemmiltaan. Meidän ainokainen on jäänyt vähän syrjään ja paitsioon verrattuna siskon lapsiin. Asumme kauempana, joka osaltaa selittää, mutta eivät juuri koskaan edes soita ja kysy, mitä lapselle kuuluu. Siskon lasten kanssa soittelevat ja ovat tekemisissä lähes koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen. 

Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.

Meillä minun lapseni ovat ainoita lapsenlapsia. Ja esikoinen on räikeästi suosikki. Näkyy ihan kaikessa, esimerkiksi jos mummi ja vaari tulevat käymään, tuovat muille (2 nuorempaa) esim suklaalevyt ja esikoiselle tyyliin 50 euroa ja monta pussia karkkia. Tuo nyt tuollainen sinänsä pikkujuttu, mutta kun vastaava toistuu aivan kaikessa.

Kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä ja ns helppoja, joten ei ole kyse siitäkään, ettei vanhemmiten enää jaksa ihan pieniä.

Kyllähän tämä väleihin vaikuttaa. Saa puolestani pitää eniten esikoisesta, mutta räikeästi eri tavoin ei saa kohdella.

Meillä anopilla 2 poikaa ja 1tytär, kaikilla 2-3lasta. Kaikki asutaan samalla paikkakunnalla. Vain tyttären lapset ovat parasta maailmassa. Esim. jos sovittu että ottaa lapset hetkeksi jonkin menon takia, voi tämän perua hyvin sillä että tyttären isompi lapsi tuleekin heille kun tytär on vauvan kanssa niin väsynyt ja hän ei ota useampaa lasta kerralla hoitoon. Ja usein jatketaan samaan virkkeeseen että kyll pitäisi teidänkin niitä enemmän auttaa.. Kerran lähdin anoppilasta aika ärhäkkään kun meidän tyttö ja tämän tytären tyttö rupesivat maalaamaan ja tyttäreni kerkesi isoimman pensselin ottaa millä rupesi maalaamaan, no tämä tyttären tyttö halusi tietysti tämän pensselin ottaa myös ja pientä kiistaa asiasta kerkesi jo tytöille tulla jolloin anoppi tuli ja otti pensselin minun tyttöni kädestä ja antoi sen suosikilleen, sanoi vielä että hän on näitä maalaus välineitä tänne "marttaa" varten ostanut niin pitää toisten maalata sillä mikä jäljelle jää.

Jes mikä mummo...

Muuttakaa mummolan naapuriin, käykää pävittäin mummolassa, antakaa lasten olla yhtä paljon mummon kanssa kuin siskon lapsetkin ovat (ei hoitajana, koska olette itsekin paikalla), puuhastelkaa kaikenlaista 3 sukupolven kesken marjanpoiminnasta mattopyykkiin ja kas - mummosta tulee yhtä läheinen pojille ja tytöille!

Valinta on sinun.

Voit valittaa tai muuttaa tilanteen, mutta älä syytä mummoa siitä, että ette suostu asumaan naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa mummolan naapuriin, käykää pävittäin mummolassa, antakaa lasten olla yhtä paljon mummon kanssa kuin siskon lapsetkin ovat (ei hoitajana, koska olette itsekin paikalla), puuhastelkaa kaikenlaista 3 sukupolven kesken marjanpoiminnasta mattopyykkiin ja kas - mummosta tulee yhtä läheinen pojille ja tytöille!

Valinta on sinun.

Voit valittaa tai muuttaa tilanteen, mutta älä syytä mummoa siitä, että ette suostu asumaan naapurissa.

Tässäpä on yksinkertainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa mummolan naapuriin, käykää pävittäin mummolassa, antakaa lasten olla yhtä paljon mummon kanssa kuin siskon lapsetkin ovat (ei hoitajana, koska olette itsekin paikalla), puuhastelkaa kaikenlaista 3 sukupolven kesken marjanpoiminnasta mattopyykkiin ja kas - mummosta tulee yhtä läheinen pojille ja tytöille!

Valinta on sinun.

Voit valittaa tai muuttaa tilanteen, mutta älä syytä mummoa siitä, että ette suostu asumaan naapurissa.

Höpö höpö! Maalaiset siellä höpöttää!

Moni joutuu työskentelemään kaukana kotoa että saa leivän pöytään. Ei onnistu maalle muutot.

Ei tämä ole mikään ratkaisu aikuisen ihmisen: äidin, mummon tosi tökeröön ja huonoon, syrjivään käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

"(asumme toisella puolella suomea)",

Tarviiko muuta sanoa? Eli olosuhteista johtuen suhde jäänyt erilaiseksi.

Olosuhteetkin voi vaihdella. Kaverin äiti läksi vuodeksi keski-eurooppaan hoitamaan poikansa nuorempaa adoptiolasta ja muutenkin siellä isovanhemmat vietti moneen otteeseen vuotta viikkoja kerrallaan. Muille lapsilleen oli mummo sanonut, että muuten näille lapsille ei jää mitään muistoja isovanhemmista. No, kun kaverin lapset oli pieniä, samaiset isovanhemmat vietti kaikki vapaa-aikansa matkustellen ja niistä ajoista on lapsenlapsilla muistona suurin piirtein kortti per kesä jostain Maltalta ja surkuttelua, kun mummolla on NIIN ikävä. 

Pojat ovat kai mielestään vain villejä ja tylsiä.

Kyllä minä ymmärrän oikein hyvin appivanhempiani , kun mieheni siskon lapset ovat läheiseisempiä kuin meidän muksut.

Sisko asuu naapurissa maatilalla, hoitaa siis vanhempiensa jälkeen suurta karjatilaa. Lapset ovat pienestä pitäen olleet isovanhempien kanssa päivittäin.

Me taas asutaan 500 km päässä ja tavataan pari kertaa vuodessa. Hyvissä väleissä ollaan, mutta tilanteesta johtuen eivät lapset juuri isovanhempiaan tunne.

Kyllä sen toki ymmärtää, että lähellä asuva tuntuu läheisemmältä. Mutta sitä suuremmalla syyllä luulisi fiksun aikuisen yrittävän luoda suhdetta niihin kauempana asuviin, kun ovat maisemissa. Jotenkin keskenkasvuista kovin räikeästi tehdä tällaista suosimista. Ellei taustalla ole muuten esim huonoja välejä, joiden takia ap:n lasten kanssa yhteydenpito olisi hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen. 

Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.

Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.

Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa mummolan naapuriin, käykää pävittäin mummolassa, antakaa lasten olla yhtä paljon mummon kanssa kuin siskon lapsetkin ovat (ei hoitajana, koska olette itsekin paikalla), puuhastelkaa kaikenlaista 3 sukupolven kesken marjanpoiminnasta mattopyykkiin ja kas - mummosta tulee yhtä läheinen pojille ja tytöille!

Valinta on sinun.

Voit valittaa tai muuttaa tilanteen, mutta älä syytä mummoa siitä, että ette suostu asumaan naapurissa.

Höpö höpö! Maalaiset siellä höpöttää!

Moni joutuu työskentelemään kaukana kotoa että saa leivän pöytään. Ei onnistu maalle muutot.

Ei tämä ole mikään ratkaisu aikuisen ihmisen: äidin, mummon tosi tökeröön ja huonoon, syrjivään käytökseen.

Kiitos, Viikki on maalla, onhan täällä lehmiäkin.

Valitettava fakta on, että kun olet paljon tekemisissä jonkun kanssa, niin hänen kanssaan toimiminen on luontevampaa kuin sellaisen, jota tapaat kerran vuodessa, oli kyseessä sitten ystävä, lapsenlapsi tai työkaveri. Jos haluaa lapselleen ja vanhemmalleen läheiset välit, niin on itsekin paljon tekemisissä vanhempiensa kanssa ja hyväksyy sen, että yhdessä vietetty aika on tärkeämpää kuin sukuside.

Ei tuossa ole mummolla mitään törkeää käytöstä, hän nyt vain on läheisempi niiden kanssa, joita vapaa lähes päivittäin. Kaukana asuvat pojat ovat enemmän vieraita, joille pitää laittaa tarjottavaa jne.

Mieti itse, miten käyttäydyt ystävien kanssa. Sille kerran vuodessa tapaamallesi tuskin yhdyt ovenavauksesta vuodattamaan se ksiongelmiasi, vaan ensin vieraanvaraisesti tarjoat jotain. Joka päivä näkemällesi kaverille voit itkeä jo kynnyksellä karmeaa kohtaloasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen toki ymmärtää, että lähellä asuva tuntuu läheisemmältä. Mutta sitä suuremmalla syyllä luulisi fiksun aikuisen yrittävän luoda suhdetta niihin kauempana asuviin, kun ovat maisemissa. Jotenkin keskenkasvuista kovin räikeästi tehdä tällaista suosimista. Ellei taustalla ole muuten esim huonoja välejä, joiden takia ap:n lasten kanssa yhteydenpito olisi hankalaa.

Tästä tuli mieleen, että itse lapsena olin katkera, kun serkut olivat aina mummolassa ja muutenkin läheisiä suvun kanssa (esim lapseton kummitätimme, isän pikkusisko, vei heitä jatkuvasti reissuille yms). Vasta aikuisena tajusin, että vanhempani eivät antaneet minua mukaan, vaikka oli pyydetty. Eivätkä muutenkaan pitäneet välejä isovanhempiin mitenkään tärkeinä.

Vaikea siinä oli kenenkään suhdetta minuun rakentaa...

En sano että tässä olisi näin, mutta kannattaa toki aloittajankin miettiä, oletteko yleisesti hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa ja onko suhde terve ja tasapainoinen aikuisten välinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anopilla 2 poikaa ja 1tytär, kaikilla 2-3lasta. Kaikki asutaan samalla paikkakunnalla. Vain tyttären lapset ovat parasta maailmassa. Esim. jos sovittu että ottaa lapset hetkeksi jonkin menon takia, voi tämän perua hyvin sillä että tyttären isompi lapsi tuleekin heille kun tytär on vauvan kanssa niin väsynyt ja hän ei ota useampaa lasta kerralla hoitoon. Ja usein jatketaan samaan virkkeeseen että kyll pitäisi teidänkin niitä enemmän auttaa.. Kerran lähdin anoppilasta aika ärhäkkään kun meidän tyttö ja tämän tytären tyttö rupesivat maalaamaan ja tyttäreni kerkesi isoimman pensselin ottaa millä rupesi maalaamaan, no tämä tyttären tyttö halusi tietysti tämän pensselin ottaa myös ja pientä kiistaa asiasta kerkesi jo tytöille tulla jolloin anoppi tuli ja otti pensselin minun tyttöni kädestä ja antoi sen suosikilleen, sanoi vielä että hän on näitä maalaus välineitä tänne "marttaa" varten ostanut niin pitää toisten maalata sillä mikä jäljelle jää.

Jes mikä mummo...

Tässä viestissä heijastuu hyvin tuon koko ongelman ydin. Se ei ole vain se lapsenlapsi, vaan se koko hänen perhe on yleensä erityisasemassa. Empatia ja auttaminen kohdistuvat siihen yhteen omaan lapseen ja sympatiat heidän lapsiinsa. Mummoilla on silloin vaikeaa asettua muiden lastensa asemaan ja nähdä, että ihan samalla tavalla kaikki lapset kaipaavat apua ja lastenlapset huomiota ja aikaa. Muut jäävät sivuun, eikä heidän asioitaan ja elämäänsä tai lapsenlapsia juurikaan edes ajatella. Tämä yksi perhe on se, mihin koko oma vanhemmuus ja isovanhemmuus kohdistuu. Tämä on outoa, mutta valitettavan yleistä. Minä olen surrut asiaa kauan, mutta nyttemmin se on jäänyt elämässäni taka-alalle. Toivon, että sinäkin pääset asiassa eteenpäin. Olen eliminoinut elämästäni asiat, jotka muistuttavat siitä jatkuvasti. En juurikaan pidä yhteyttä, muuta kuin ihan vältämättömimmät ja kohtuulliset yhteydenpidot ja tapaamiset. Sinunakin lopettaisin sen tykkäysten laskemisen ja poistaisin ihan sen sovelluksen kokonasn, jotta saat sen osalta ainakin rauhan. Tuo on loppumaton tie.