Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhde aikuiseen tyttäreen
07.07.2018 |
Minulla on kaksi tytärtä. Vanhempi on vähän yli kolmekymppinen ja nuorempi vähän alle.
Olen eronnut lasten isästä 14 vuotta sitten, miehen pettämisen takia. Olen pyrkinyt pitämään välit lasten isään hyvänä, vaikka hänelle on ollut hankalaa pitää yhteyttä ja esim. lupauksiaan lapsille.
Molemmat lapset olivat erotessamme niin vanhoja, että saivat päättää kenen luona asuvat. Vanhempi jäi isänsä luo. Nuorempi muutti kanssani. Vanhempi muutti luokseni puoli vuotta myöhemmin; eksä käytännössä lähetti hänet luokseni (ei voinut kuulemma enää maksaa hänen menojaan!).
Pitkään olen yrittänyt suojata lapsiani eksän välinpitämättömyydeltä. Olen puolustellut ja puhunut hyvää eksästäni. Kertonut että isä välittää, isä muistaa (ja halunnut uskoa siihen itsekin. Vaikka ei se välitä eikä muista...)
Vanhempi lapsistani tekee vaikka mitä jotta isän näkeminen onnistuisi, silloin kun harvoin se isälle sopii. Minun näkemiset ovat vaikeita, ja lapsi on vaivautunut minut tavatessaan. Rakastan häntä ja olen tehnyt ymmärrykseni mukaan parhaani, jotta lapsi voisi olla onnellinen. Kaikkeen en ole suostunut, ja paljon olen joutunut olemaan myös nuoruusiässä se rajaava ja turvallisuutta suojaava vanhempi. Siksikö vai en tiedä miksi, olen beevanhempi. Tytär on suoraan sanonut että isä (jota hän näkee kahdesti vuodessa) on hänen elämänsä tärkein ihminen. Ja minä ilmeisesti joku beeihminen.
Hiljattain exä teki jotain, joka lopetti lojaliteettini häneen täysin. Myös luottamukseni. Kyse on entisistä yhteisistä valokuvista. En halua enää olla eksän kanssa missään tekemisissä. Nuorempi tyttäreni oli myös järkyttynyt tästä (julkisesta) pöljyydestä, ja itse asiassa ehdotti minulle, että lopettaisin kaiken ymmärtämisen ja aikuisten lasteni suojelemisen, ja miettisin välillä miltä itsestäni tuntuu.
Vanhemman tytön puolesta tuntuu pahalta.
Neuvoja?
Kommentit (40)
Ilman sen kummempaa numeroa tekemättä voit vaan jättää yhteydenpidon siihen eksään. Lapsesi ovat hei aikuisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat jo aikuisia ja osaavat itse ylläpitää suhteita elämänsä ihmisiin ilman äidin tai isän holhousta. On sinun aikasi pitää huolta omista ihmissuhteistasi tai niiden lopettamisesta. Kolmekymppiset kyllä ymmärtävät.
Vanhempi tyttäreni on sitä mieltä että olen pikkumainen ja kurja kun "suutun pienistä", hän ei itse asiassa ihan tajua miksi suutuin eksän ajattelemattomuudesta/ilkeydestä/kostonhalusta/entiedämotiiviamuttakäytöksestäänenivei.
Nuorempi ymmärsi toki.
Vanhempi on ehkä hiukan asperger-tyyppinen, sen lisäksi että on ollut isälleen läheinen silloin kun oli ihan pieni (ja isä vielä jaksoi olla lapsen kanssa. myöhemmin ei jaksanut.)
Surettaa miten tuen tätä aikuista tyttöäni. Jolle siis kumminkin olen se beevanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi tyttäreni on sitä mieltä että olen pikkumainen ja kurja kun "suutun pienistä", hän ei itse asiassa ihan tajua miksi suutuin eksän ajattelemattomuudesta/ilkeydestä/kostonhalusta/entiedämotiiviamuttakäytöksestäänenivei.
Nuorempi ymmärsi toki.
Vanhempi on ehkä hiukan asperger-tyyppinen, sen lisäksi että on ollut isälleen läheinen silloin kun oli ihan pieni (ja isä vielä jaksoi olla lapsen kanssa. myöhemmin ei jaksanut.)
Surettaa miten tuen tätä aikuista tyttöäni. Jolle siis kumminkin olen se beevanhempi.
siis ap oli tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi tyttäreni on sitä mieltä että olen pikkumainen ja kurja kun "suutun pienistä", hän ei itse asiassa ihan tajua miksi suutuin eksän ajattelemattomuudesta/ilkeydestä/kostonhalusta/entiedämotiiviamuttakäytöksestäänenivei.
Nuorempi ymmärsi toki.
Vanhempi on ehkä hiukan asperger-tyyppinen, sen lisäksi että on ollut isälleen läheinen silloin kun oli ihan pieni (ja isä vielä jaksoi olla lapsen kanssa. myöhemmin ei jaksanut.)
Surettaa miten tuen tätä aikuista tyttöäni. Jolle siis kumminkin olen se beevanhempi.
Ethän sinä voi määrittää miten tärkeäksi lapsi saa tuntea isänsä?
Toivottavasti et lähde sille linjalle, että haukut miestäsi lapsilleen, se ei tunnut lapsista hyvältä ei edes aikuisista.
Oletko ap käsitellyt erosi, siitä on kuitenkin jo 15 v. Kuulostaa jotenkin tuoreelta ongelmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se beevanhemman viljelyä, todella noloa lapsen vanhemmalta. Tyttäresi on isän tyttö, oli asperger tai ei. Deal with it. Ja anna hänen olla omaa mieltään, ei sun silti pidä niellä sen vuoksi kaikkea. Anna lapsellesi siivet.
Sehän on tosi tavallista, että lapsi fanittaa enemmän sitä vanhempaa, joka on ottanut vähemmän vastuuta ja laittanut vähemmän rajoja. Kyllä tytär sisimmässään tietää, jos olet tehnyt enimmän kasvatustyön, vaikka tykkäisi tai sanoo tykkäävänsä isästä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pistänyt lapset ensimmäiseksi, eli suojellut heitä etteivät huomaisi eksän välinpitämättömyyttä. Samalla olet tahtomattasi antanut vaikutelman, että eksä on ihanneisä. Mistä tiedät mitä eksä on puhunut sinusta lapsille? Ei kuulosta sellaiselta tyypiltä joka olisi niin kiva että kehuisi sinua.
Voit ihan hyvin lakata suojelemasta lapsia.
En ymmärrä tytärtäsi. Jos vanhempani pettäisi ja sen seurauksena perhe hajoaisi, hänellä ei olisi enää tytärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi tyttäreni on sitä mieltä että olen pikkumainen ja kurja kun "suutun pienistä", hän ei itse asiassa ihan tajua miksi suutuin eksän ajattelemattomuudesta/ilkeydestä/kostonhalusta/entiedämotiiviamuttakäytöksestäänenivei.
Nuorempi ymmärsi toki.
Vanhempi on ehkä hiukan asperger-tyyppinen, sen lisäksi että on ollut isälleen läheinen silloin kun oli ihan pieni (ja isä vielä jaksoi olla lapsen kanssa. myöhemmin ei jaksanut.)
Surettaa miten tuen tätä aikuista tyttöäni. Jolle siis kumminkin olen se beevanhempi.
Ethän sinä voi määrittää miten tärkeäksi lapsi saa tuntea isänsä?
Toivottavasti et lähde sille linjalle, että haukut miestäsi lapsilleen, se ei tunnut lapsista hyvältä ei edes aikuisista.
En ole ikinä haukkunut miestäni lapsilleni. En eksää enkä nykyistäkään. Tietty silloin ennen eroa, kun riideltiin eksän kanssa, lapset varmaan kuulivat sitäkin. (mutta saivat kuulla myös minun haukkumista.)
ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tytärtäsi. Jos vanhempani pettäisi ja sen seurauksena perhe hajoaisi, hänellä ei olisi enää tytärtä.
Mieti tilannetta uudelleen, sinä et tietäisi eron oikeaa syytä, eli pettämistä, sulle kerrottaisiin vaan jotain kasvoimme erilleen tuubaa. Kyllä varmasti vanhemmillasi olisi tytär edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap käsitellyt erosi, siitä on kuitenkin jo 15 v. Kuulostaa jotenkin tuoreelta ongelmalta.
Luulin käsitelleeni eroni.
Ja luulin eksäni olevan edes jollain lailla minulle lojaali, vaikka pettikin.
Tämä viimeinen edesottamus kyllä vei täysin luottamukseni eksään millään lailla. Tällä hetkellä haluaisin vain omat vanhat kuvani takaisin, koska luottamustani on käsitelty väärin ja hyväksikäyttävällä ja ilkeällä tavalla. En tahdo lapsilleni pahaa, mutta haluan itseni täysin ja kokonaan irti eksästä - ja tosiaan, 14 (ei 15) vuotta on erosta. Olen tukenut ex-puolisoa monessa hankalassa ongelmassa, vastaillut hänen avunpyyntöihinsä ja neuvonut - mutta kun lojaliteetti on mennyt häneltä, se on mennyt myös minulta. Minua voi syyttää tyhmyydestä tai viivytelystä, joo. Ja hyväuskoisuudestakin. Nyt ollaan kumminkin tässä. Olen pulassa ja tahdon pulasta pois. Neuvoja kaipaan.
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Ole iloinen, että nuorempi tytär näkee tilanteen sinun kannaltasi. Jos tytöillä on hyvät välit, niin varmasti puhuvat asioista ja ehkä vanhempikin ajan myötä näkee asiat eri tavalla.
Tässä vaiheessa en uhraisi ajatustakaan eksälle ja vanhempi tytär ajatelkoon mitä ajattelee. Jatka elämääsi nyt vapaana ja unohda eksä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tytärtäsi. Jos vanhempani pettäisi ja sen seurauksena perhe hajoaisi, hänellä ei olisi enää tytärtä.
Mieti tilannetta uudelleen, sinä et tietäisi eron oikeaa syytä, eli pettämistä, sulle kerrottaisiin vaan jotain kasvoimme erilleen tuubaa. Kyllä varmasti vanhemmillasi olisi tytär edelleen.
Mä olen aina ollut hyvä salakuuntelija, joten kyllä se olisi tullut selville. Miksi pettäjiä muuten pitäisi suojella? Ihan oma valinta ja kestäköön seuraukset.
Onko tyttärellä omia lapsia? Nimittäin voisi tajuta sen myötä jotain myös omista vanhemmistaan...
Tytölle voi olla hyvin tärkeää pitää isäänsä ns. hyvänä, koska tämä on miespuolinen eli jotain psykologisiakin juttuja voi olla taustalla....
- ja toisaalta äidin rakkaus otetaan itsestäänselvyytenä, eikä sitä tajuta aina arvostaa...
Toisaalta sinuakin ajatellen, niin tuo mies on sinun ex-miehesi - mutta aina tyttäresi isä eli täysin eri roolissa teille...
- tytön ajatukset isästään ja sinusta voivat muuttua tai sitten eivät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tytärtäsi. Jos vanhempani pettäisi ja sen seurauksena perhe hajoaisi, hänellä ei olisi enää tytärtä.
Mieti tilannetta uudelleen, sinä et tietäisi eron oikeaa syytä, eli pettämistä, sulle kerrottaisiin vaan jotain kasvoimme erilleen tuubaa. Kyllä varmasti vanhemmillasi olisi tytär edelleen.
Mä olen aina ollut hyvä salakuuntelija, joten kyllä se olisi tullut selville. Miksi pettäjiä muuten pitäisi suojella? Ihan oma valinta ja kestäköön seuraukset.
Vanhempien parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille, ei edes niille aikuisille.
t. Tytär, joka on äidin vuodatuksia joutunut kuuntelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Ilmeisesti aloitus oli liian pitkä.
Siis: en viitsi enkä jaksa enää eksän kanssa. Vaikka esikoistyttärelleni erityisesti isä on valtavan tärkeä (välinpitämättömyydestään huolimatta). Olen pistämässä välit poikki eksään, siis täysin.
Kauanko lapsia pitää suojella?
terv. ap