Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älykkään ihmisen ongelma: pelkään toisia älykkäitä
07.07.2018 |
Olen pienestä pitäen tottunut olemaan aina oikeassa - jo joskus alakoulussa saavutin sellaisen aseman, jossa kukaan ei oikein uskaltanut kyseenalaistaa minua. Myöhemmin Mensan testissä selvisi, että olen todella älykäs. Ongelmana on, että pelkään kaltaisiani. Hiljaisempien ja vetäytyvämpien älykkäiden ihmisten kanssa tulen erinomaisesti juttuun, mutta kun tapaan ihmisen, joka ihan oikeasti pystyy haastamaan minua keskustelussa, säikähdän ihan toden teolla. Teoriassa sitä tietysti kuvittelee kaipaavansa terävää keskusteluseuraa, mutta todellisuudessa rupeaa puntti tutisemaan. Tämä on siinä mielessä ongelma, että koen aina olevani vääränlaisessa seurassa.
Kommentit (41)
Tuttu tunne! Itse en ole mikään erityisälykäs, mutta tietyillä aluille olen keskivertoa lahjakkaampi. Tällä alueella vähälahjaisempien seurassa tuntuu, että seurustelen idioottien kanssa enkä osaa kunnioittaa heitä ja olenkin aina toivonut tapaavani tällä saralla älykkäitä ihmisiä. Mutta kuinkas käykään, kun sellaisen kohtaan: säikähdän ja haluan äkkiä pois tämän ihmisen seurasta. Tulee uhattu olo, kun on aina tottunut kokemaan itsensä niin älykkääksi, ja nyt rajat tulevatkin koetelluiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät
En osaa oikein itsekään sanoa. Kai pelkään sitä, että ne muut pyrkivät jotenkin paikalleni.
ap
Sama, pidän lähes kaikkia idioottina, mut jos tulee toinen älykäs, niin jotenki kavahdan. :D
Vierailija kirjoitti:
Sama, pidän lähes kaikkia idioottina, mut jos tulee toinen älykäs, niin jotenki kavahdan. :D
Idiootteina* autocorrect
Sitä ajattelee näkevänsä tyhmien ihmisten sanomisten ja tarkoitusperien taakse. Älykkäällä ihmisellä on puolestaan mahdollisuus vedättää toista suht samantasoista tai jopa (hui!) hieman vähemmän fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi ei ole älykkyys, vaan narsismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään ilkeitä älykkäitä ihmisiä. En tosi tiedä miten iso osa siitä vaikutelmasta, että he ovat älykkäitä, johtuu vain heidän omasta itsevarmuudestaan. Minä taas olen epävarma. Samalla tietomäärällä kuin joku toinen minä saatan silti olla asiastani epävarmempi kuin se toinen, joten minun on vaikeampi seisoa selkä suorassa sanojeni takana. Luotan myös liian helposti siihen, että ihmiset tietävät mistä puhuvat (kuka nyt mitään vai mutuna heittelisi...), vaikka eivät kunnolla perustelisikaan, joten minun on monesti vaikea kohdella ihmisiä kuin he olisivat idiootteja, vaikka itse saan tällaista kohtelua muilta kyllä osakseni. (Lähinnä netissä.)
Vähän ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät
En osaa oikein itsekään sanoa. Kai pelkään sitä, että ne muut pyrkivät jotenkin paikalleni.
ap
Tämän ajatuksen tunnistan itsessäni. Itsetuntoni on kai niin kehno, että ajattelen älykkyyteni olevan ainoa piirre, joka erottaa minut valtaosasta ihmisiä. Ja kun ilmestyy ihminen, joka on kaltaiseni ja voi haastaa minut, en olekaan enää lainkaan erikoinen. En ole enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä muitten keskitasoa älykkäämpien kanssa on kuin puhuisi samaa kieltä, helpottavaa! Ei tarvitse vaivautua vääntämään rautalangasta ja keskustelemaan vaan joistakin "sopivista" aiheista. Jotkut 7-lehtijutut ym. ei jaksa yhtään kiinnostaa jatkuessaan, mutta muutenkin: on mielenkiintoisempaa jutella älykkäiden kanssa.
Muihin on minusta vaikeampi suhtautua, kun huomaan, miten kaukana toisten ajatusmaailma liikkuu omastani ja että olen heidän mielestään lähinnä kai outo, vaikka en yhtään yritä, ennemminkin kätken terävintä kärkeäni arkitilanteissa. Eikä heitä näytä minua kiinnostavat jutut kiinnostavankaan, se latistaa. Älykkään ihmisen kanssa innostus sen sijaan kasvaa, vaikkei aihe olis aina alkujaan niin kummoinen. Joten mikään ei tunnu silloin turhanpäiväiseltä.
Kilpailla ja haastaa en välitä, varsinkaan itseäni tyhmempien kanssa, jotka sitä usein yrittävät. Tai ehkä vain haluavat todistella kykyjään. Parasta on se, että älykkäässä seurassa voi tosiaan "vaihtaa ajatuksia", saada uusia ideoita ja inspiraatiota, sitä mä rakastan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni pitää itseään älykkäänä. Mua haukkuu milloin tyhmäksi milloin kanaaivoksi. Olen pitänyt itseäni fiksuna. Onko siis niin että mieheni epävarmuus/ pelko talloo mun älykkyyttä?
On kyllä älykäs mutta joltain osin tumpelo. Ei kuitenkaan kuuntele muita vaan kertoo kuinka asiat tehdään. Joskus salakavalasti tekee juuri niin kuin sanoin vaikka tyrmää ehdotukseni.
Arvatkaa vaan monesti pääsen sanomaan mitä minä sanoin!
Olen päättänyt olla hilaa ja antaa tuheloida. Myötäilen vaan että juu olet nero tiedät kaiken.
Oletteko siis oikeasti älykkäitä vai eikö lähipiiri vaan jaksa pätemistä?
Älykäs ei pelkää muita älykkäitä koska oikeasti älykäs tietää että osa älykkyyttä on hyväksyä se ettei ole älykkäin. Yksikään ihminen ei hallitse kaikkia maailman asioita. Muutaman asian hallitseminen ei vielä mestaria tee.
Vierailija kirjoitti:
Sama, pidän lähes kaikkia idioottina, mut jos tulee toinen älykäs, niin jotenki kavahdan. :D
Ylimielisyys ja egoismi. Taidat olla aika nuori, jos et noita tunnista.
Ego haluaa olla paras. Ihan sama millä mittarilla tapellaan, hauiksella vai äo:lla, kauneudella, rahalla, jollain erikoisuudella, taidolla, kyvyllä tai merkkilaukkujen hinnalla tai määrällä. Kilpailu on turhaa, koska ennemmin tai myöhemmin tulee se, joka on sinua parempi, kauniimpi ja älykkäämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas sama ongelma mutta liittyy kauneuteen. Olen aina tottunut olemaan porukan kaunein ja minua palvotaan vain kauneuteni vuoksi. Kun sitten joskus harvoin kohtaa itseään kauniimman niin sen pitää olla jo niin täydellinen ilmestys, että menen itse ihan hämilleni ja tunnen olevani täysi nolla.
Hassu juttu, sillä ihminen joka pitää itseään älykkäänä, on harvoin oikeasti älykäs. Itse tunnen monta ihmistä, jotka ovat hyviä esim. koulussa ja siten heitä pidetään älykläinä/lahjakkaina, mutta se sosiaalinen lahjakkuus onkin heillä erittäin heikkoa eivätkä he tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hassu juttu, sillä ihminen joka pitää itseään älykkäänä, on harvoin oikeasti älykäs. Itse tunnen monta ihmistä, jotka ovat hyviä esim. koulussa ja siten heitä pidetään älykläinä/lahjakkaina, mutta se sosiaalinen lahjakkuus onkin heillä erittäin heikkoa eivätkä he tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Itse et taida käydä ihan täysillä. Älykkyydestähän tässä puhuttiin, eikä sosiaalisesta lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni pitää itseään älykkäänä. Mua haukkuu milloin tyhmäksi milloin kanaaivoksi. Olen pitänyt itseäni fiksuna. Onko siis niin että mieheni epävarmuus/ pelko talloo mun älykkyyttä?
On kyllä älykäs mutta joltain osin tumpelo. Ei kuitenkaan kuuntele muita vaan kertoo kuinka asiat tehdään. Joskus salakavalasti tekee juuri niin kuin sanoin vaikka tyrmää ehdotukseni.
Arvatkaa vaan monesti pääsen sanomaan mitä minä sanoin!
Olen päättänyt olla hilaa ja antaa tuheloida. Myötäilen vaan että juu olet nero tiedät kaiken.
Oletteko siis oikeasti älykkäitä vai eikö lähipiiri vaan jaksa pätemistä?
Älykäs ei pelkää muita älykkäitä koska oikeasti älykäs tietää että osa älykkyyttä on hyväksyä se ettei ole älykkäin. Yksikään ihminen ei hallitse kaikkia maailman asioita. Muutaman asian hallitseminen ei vielä mestaria tee.
Miksi pidät itseäsi älykkäänä, jos et tajua että huonosta suhteesta voi poistua, etkä myöskään osaa väliviivan käyttöä? Miestäsi älykkäämpi saatat olla, mutta et välttämättä muuten keskivertoa kummempi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pelkäät