Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älykkään ihmisen ongelma: pelkään toisia älykkäitä
07.07.2018 |
Olen pienestä pitäen tottunut olemaan aina oikeassa - jo joskus alakoulussa saavutin sellaisen aseman, jossa kukaan ei oikein uskaltanut kyseenalaistaa minua. Myöhemmin Mensan testissä selvisi, että olen todella älykäs. Ongelmana on, että pelkään kaltaisiani. Hiljaisempien ja vetäytyvämpien älykkäiden ihmisten kanssa tulen erinomaisesti juttuun, mutta kun tapaan ihmisen, joka ihan oikeasti pystyy haastamaan minua keskustelussa, säikähdän ihan toden teolla. Teoriassa sitä tietysti kuvittelee kaipaavansa terävää keskusteluseuraa, mutta todellisuudessa rupeaa puntti tutisemaan. Tämä on siinä mielessä ongelma, että koen aina olevani vääränlaisessa seurassa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Hassu juttu, sillä ihminen joka pitää itseään älykkäänä, on harvoin oikeasti älykäs. Itse tunnen monta ihmistä, jotka ovat hyviä esim. koulussa ja siten heitä pidetään älykläinä/lahjakkaina, mutta se sosiaalinen lahjakkuus onkin heillä erittäin heikkoa eivätkä he tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Miksi nämä ihmiset eivät olisi oikeasti älykkäitä? Onko sinusta sitten se sosiaalinen äly ratkaisevaa ja muusta viis? Ihmiset, jotka viihtyvät melkein kaikkien kanssa, ovat yleensä keskivertoälykkäitä, koska heillä on parhaat kaveri- ja parisuhdemarkkinat samanlaisista ihmisistä. Älykäs ei välttämättä jaksa olla niin paljon ei-älykkäämpien kanssa ja siksi sosiaaliset taidot jäävät kehittymättä niissä ikäkausissa, kun alttiutta olisi. Se ei tietenkään tarkoita, että ei voisi eikä kannattaisi yrittää tulla toimeen muiden kanssa vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu juttu, sillä ihminen joka pitää itseään älykkäänä, on harvoin oikeasti älykäs. Itse tunnen monta ihmistä, jotka ovat hyviä esim. koulussa ja siten heitä pidetään älykläinä/lahjakkaina, mutta se sosiaalinen lahjakkuus onkin heillä erittäin heikkoa eivätkä he tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Jotkut myös uskovat olevansa sosiaalisesti lahjakkaita, vaikka eivät olisikaan. Sosiaalisuus sitä ja tätä...
Tän on pakko olla provo. Tai jos ei niin tällä palstalla on paljon ihmisiä jotka oikeasti kuvittelevat olevansa keskivertoa älykkäämpiä. Ihmisillä joilla on oikeasti korkea äo on varmasti ihan muut asiat mielessä kuin se, kuinka raskasta on olla näin älykäs...
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä muitten keskitasoa älykkäämpien kanssa on kuin puhuisi samaa kieltä, helpottavaa! Ei tarvitse vaivautua vääntämään rautalangasta ja keskustelemaan vaan joistakin "sopivista" aiheista. Jotkut 7-lehtijutut ym. ei jaksa yhtään kiinnostaa jatkuessaan, mutta muutenkin: on mielenkiintoisempaa jutella älykkäiden kanssa.
Muihin on minusta vaikeampi suhtautua, kun huomaan, miten kaukana toisten ajatusmaailma liikkuu omastani ja että olen heidän mielestään lähinnä kai outo, vaikka en yhtään yritä, ennemminkin kätken terävintä kärkeäni arkitilanteissa. Eikä heitä näytä minua kiinnostavat jutut kiinnostavankaan, se latistaa. Älykkään ihmisen kanssa innostus sen sijaan kasvaa, vaikkei aihe olis aina alkujaan niin kummoinen. Joten mikään ei tunnu silloin turhanpäiväiseltä.
Kilpailla ja haastaa en välitä, varsinkaan itseäni tyhmempien kanssa, jotka sitä usein yrittävät. Tai ehkä vain haluavat todistella kykyjään. Parasta on se, että älykkäässä seurassa voi tosiaan "vaihtaa ajatuksia", saada uusia ideoita ja inspiraatiota, sitä mä rakastan![/quote
On valtavan iso asia, että toinen ymmärtää mitä toinen puhuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät
En osaa oikein itsekään sanoa. Kai pelkään sitä, että ne muut pyrkivät jotenkin paikalleni.
ap
Paikallesi, sinuksi? Sulla taitaa olla todella huono itsetunto.
En sano että juuri sinä olisit narsisti, mutta niistä sanotaan, että ne on pelkkiä ihmisenkuoria. Ja sellaisia tavanneet tietää kyllä mitä se tarkoittaa.
Tyypillinen peruskoulun kasvatti, ap. Kuvittelee, että älykkyys on joku kilpailu, vaikkei se sitä oikeasti ole. Älykkyys on yhteistyötä. Aina.
Koska isotkin kalat pienessä lammikossa pyöriin vain sen pienen lammikon mudassa. Keskikokoinenkin kala isommassa järvessä tai meressä kokee enemmän ja pystyy parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette oikeasti älykkäitä, miksi keskustelette asiasta, josta me tyhmemmätkin ymmärrämme? Tällaiseen lätinään pystyy kuka tahansa.
Mielenkiintoinen ketju. Älyn tai oppineisuuden suhteen ei iske paniikki, itsetuntoni ei riipu niistä. Oppineet naiset ovat ihan parasta seuraa. Voi olla ihan sellainen kuin on, ei tarvitse suodattaa sanomisiaan siinä pelossa, että vaikuttaa friikiltä. Tiedän kuitenkin tuon kauhun tunteen - se iskee silloin, kun joku äkkiä tavoittaa sisäisen maailmani, jossa olen tottunut olemaan ihan omissa oloissani. Se tuntuu siltä, kuin olisi istumassa kotona pieruverkkareissa ja äkkiä ikkunanpesijä ilmestyy ruudun taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varsin älykäs ja rationaalinen nainen, ja älykkäät miehet harvemmin luottavat minuun. Voin kuulemma käyttää älyäni manipulointiin, sillä en ole järin tunteellinenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tän on pakko olla provo. Tai jos ei niin tällä palstalla on paljon ihmisiä jotka oikeasti kuvittelevat olevansa keskivertoa älykkäämpiä. Ihmisillä joilla on oikeasti korkea äo on varmasti ihan muut asiat mielessä kuin se, kuinka raskasta on olla näin älykäs...
Itseään keskivertoa älykkäämpänä pitää suurempi osa ihmisistä kuin miten iso osa oikeasti on sitä.
Pari gallupia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3073212/oletko-keskivertoa-alykkaampi
https://www.vauva.fi/keskustelu/2952499/oletko-keskivertoa-av-palstaili…
Mutta hei, mikä lasketaan keskiverroksi, vain äo 100, vai esim. 90 - 110? Jos sanotaan, että puolet on keskivertoa älykkäämpiä ja puolet vähemmän älykkäitä niin sittenhän ne keskivertoälykkäät on aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas sama ongelma mutta liittyy kauneuteen. Olen aina tottunut olemaan porukan kaunein ja minua palvotaan vain kauneuteni vuoksi. Kun sitten joskus harvoin kohtaa itseään kauniimman niin sen pitää olla jo niin täydellinen ilmestys, että menen itse ihan hämilleni ja tunnen olevani täysi nolla.
Tässä on jo narsismin aineksia. Syynä ihan puhtaasti heikko itsetunto, joka on rakennettu ulkonäön ja muiden kehujen varaan. Ulkonäkö vaan rapistuu iän mukana, joten keski-ikä ja vanhuus voivat olla vaikeita.
Kilpailuhenkisyyskin on usein huonon itsetunnon ilmentymä, pätemisen tarvetta. Älykkäissä on näitä, jotka yrittävät murskata toisen sanoillaan ja kun on paljon tietoa, niin se voi onnistua helpommin. Älykäs, ilkeä ja moraaliton ihminen onkin todella vaarallinen ja luotaantyöntävä henkilö.
äidin pikku poika lähtee ulkomaiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiille....
semmosta se on, tollasilla yksöislapsilla.. minminäminä.. welcome to the world.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti älykkkäät eivät tunne oloaan uhatuksi muiden 'älykkäiden' seurassa. Vaan inspiroituvat keskusteluista ja hakevat aina uutta tietoa. Narskut kokee uhkaa nyt koko ajan, joka taas ei korreloi älykkyyden kanssa lainkaan. Saati luovan älykkyyden. Aloittaja kuulostaa tältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas sama ongelma mutta liittyy kauneuteen. Olen aina tottunut olemaan porukan kaunein ja minua palvotaan vain kauneuteni vuoksi. Kun sitten joskus harvoin kohtaa itseään kauniimman niin sen pitää olla jo niin täydellinen ilmestys, että menen itse ihan hämilleni ja tunnen olevani täysi nolla.
Tässä on jo narsismin aineksia. Syynä ihan puhtaasti heikko itsetunto, joka on rakennettu ulkonäön ja muiden kehujen varaan. Ulkonäkö vaan rapistuu iän mukana, joten keski-ikä ja vanhuus voivat olla vaikeita.
Kilpailuhenkisyyskin on usein huonon itsetunnon ilmentymä, pätemisen tarvetta. Älykkäissä on näitä, jotka yrittävät murskata toisen sanoillaan ja kun on paljon tietoa, niin se voi onnistua helpommin. Älykäs, ilkeä ja moraaliton ihminen onkin todella vaarallinen ja luotaantyöntävä henkilö.
Ulkoisista avuista pelottavinta on, kun tunnekylmä ihminen on opiskellut pitkälle ja on onnistunut luomaan uran, jota voi käyttää kilpenään halveksiessaan ihmisiä joilla on kyky tuntea aitoa myötätuntoa.
Joka sydämen sivistys niiltä itseltään puuttuu.
Tämä keskustelu voitaisiin käydä muuten kuin älyn tulokulmasta. Äly on kuitenkin sopivan epämääräinen määrite josta tunnekylmän on helppo puhua.
Narsismiin liittyy tarve käyttää valtaa ja/tai tarve saada huomiota. Päsmäriluonteet käyttävät kyynärpäätaktiikkaa. Ehkä ap pelkäsi että hänet sivuutetaan työasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykkkäät eivät tunne oloaan uhatuksi muiden 'älykkäiden' seurassa. Vaan inspiroituvat keskusteluista ja hakevat aina uutta tietoa. Narskut kokee uhkaa nyt koko ajan, joka taas ei korreloi älykkyyden kanssa lainkaan. Saati luovan älykkyyden. Aloittaja kuulostaa tältä.
Sanotaankin että narsisti kierrättää muiden ajatuksia. Omaa sisäsyntyistä luovuutta henkilöllä ei välttämättä ole, kun puuttuu "silmät nähdä sisäänpäin", ja itse/omatunto on puhdas kun se on käyttämätön. Että itsessä ei ole mitään vikaa, ei voi olla.
Onneksi narsismista on enemmän tietoa, jotta muut osaavat suojata itseään sairaalloisen vallanhaluisilta. Jotka kuvittelevat muut lähinnä itsensä laajennusosaksi. Eli älyn määrääkin tärkeämpää on mihin suuntaan älyään käyttää.
Ehkä se on se, miten on tottunut olemaan ja kokemaan yleisesti ihmisten seurassa: tiedostat jollain tasolla koko ajan, että toinen käy hitaammalla ja sinulla on tietynlainen ylivalta keskusteluissa aina. Ja sitten toisen älykkään seurassa joudutkin tilanteeseen, jossa saatatkin yhtäkkiä itse olla se hitaammalla käyvä ja tiedät miten se älykkäämpi sen saattaa kokea.
Luulen, että tuo pelko voi liittyä myös huijarisyndroomaan, jossa ihminen pelkää muiden huomaavan ettei olekaan niin osaava ja älykäs, kuin oma asema tai työ edellyttää. Eli ymmärrät jonkun toisen älykkään pystyvän huomaamaan, ettet osaa kaikkea ja ole täydellinen. Huijarisyndroomassa on kyse ainoastaan huonosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta, joka voi pahimmillaan aiheuttaa ahdistusta. Kukaan ei huijaa ketään, mutta menestynyt kuvittelee ettei ole oikeasti ansainnut menestystään vaan menestynyt sattumalta, ja että joku päivä joku älykäs huomaa asian ja kyseenalaistaa osaamisesi sekä älykkyytesi.
Huijarisyndroomasta löytyy paljon artikkeleita ja kirjoja.
Olen törmännyt tuohon älykkään ihmisen pelkoon aika jännällä tavalla. Joskus opiskellessani vastaan tuli nainen, josta tajusin etten ymmärrä yhtään, mitä hän ajattelee ja millä tavalla hän ajattelee, koska hän oli selvästi niin älykäs. Naisella oli jo taiteilijan tutkinto, ja olen myöhemmin päätellyt, että pelkoni johtui siitä, että hän ajatteli kuin älykäs taitelija ja siksi en kyennyt yhtään ymmärtämään, mitä sellaisen älykkään henkilön mielessä liikkuu. Taiteilijoiden tavallaan kuuluu ajatella eri tavalla kuin muiden ihmisten, koska taiteessa on tarkoitus esittää todellisuus aiemmasta totutulla tavalla (ainakin jonkin taideteorian mukaan.) Itse en ole taiteellinen vaan ainoastaan silloin tällöin luova, joten en kyennyt ymmärtämään taiteilijan älykkyyttä ja suorastaan säikähdin kun tajusin kuinka älykäs hän oli. Normaalisti pidän älykkäistä ihmisistä, vaikka niistä suuri osa on ilkeyteen taipuvaisia. Ilmeisesti tilaisuus järjestää muille jäynää jättämättä mitään todistusaineistoa on monille älykkäille mieluisinta ajanvietettä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuo pelko voi liittyä myös huijarisyndroomaan, jossa ihminen pelkää muiden huomaavan ettei olekaan niin osaava ja älykäs, kuin oma asema tai työ edellyttää. Eli ymmärrät jonkun toisen älykkään pystyvän huomaamaan, ettet osaa kaikkea ja ole täydellinen. Huijarisyndroomassa on kyse ainoastaan huonosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta, joka voi pahimmillaan aiheuttaa ahdistusta. Kukaan ei huijaa ketään, mutta menestynyt kuvittelee ettei ole oikeasti ansainnut menestystään vaan menestynyt sattumalta, ja että joku päivä joku älykäs huomaa asian ja kyseenalaistaa osaamisesi sekä älykkyytesi.
Huijarisyndroomasta löytyy paljon artikkeleita ja kirjoja.
Olen törmännyt tuohon älykkään ihmisen pelkoon aika jännällä tavalla. Joskus opiskellessani vastaan tuli nainen, josta tajusin etten ymmärrä yhtään, mitä hän ajattelee ja millä tavalla hän ajattelee, koska hän oli selvästi niin älykäs. Naisella oli jo taiteilijan tutkinto, ja olen myöhemmin päätellyt, että pelkoni johtui siitä, että hän ajatteli kuin älykäs taitelija ja siksi en kyennyt yhtään ymmärtämään, mitä sellaisen älykkään henkilön mielessä liikkuu. Taiteilijoiden tavallaan kuuluu ajatella eri tavalla kuin muiden ihmisten, koska taiteessa on tarkoitus esittää todellisuus aiemmasta totutulla tavalla (ainakin jonkin taideteorian mukaan.) Itse en ole taiteellinen vaan ainoastaan silloin tällöin luova, joten en kyennyt ymmärtämään taiteilijan älykkyyttä ja suorastaan säikähdin kun tajusin kuinka älykäs hän oli. Normaalisti pidän älykkäistä ihmisistä, vaikka niistä suuri osa on ilkeyteen taipuvaisia. Ilmeisesti tilaisuus järjestää muille jäynää jättämättä mitään todistusaineistoa on monille älykkäille mieluisinta ajanvietettä.
Öööö, se että sä tykkäät järjestää tuhmii jäynii muille ihmisille ei tee susta älykästä. :)
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti tuli sama mieleen. Luonne ei ole sama kuin äly, jolla, matemaattisella älyllä tekee yllättävän vähän, jos ei ole vuorovaikutustaitoja.
Narsisti kokee kaikki kilpailuna.
Terveet suhteet ei perustu valta-asetteluun.