Äärimmäisen huono itsetunto, voiko sille tehdä enää mitään?

Otan osaa. Huono itsetunto kyllä monella muullakin tässä maassa, et ole ainoa

Eipä tuolle taida valitettavasti mitään voida. Terapiastakaan ei minulle ole ollut apua. Elettävä on vaan tämän kanssa sen aikaa kun jaksaa.

N36

Voi tehdä vaikka mitä! ensinnäkin mahtavaa että moikkailet ihmisiä, se kertoo paljon susta ja sun potentiaalista parempaan itsetuntoon. jatka moikkailua ja ihan pokkana voit harjoitella sitä tuntemattomienkin kanssa ja katsoa mitä tapahtuu. voimista itsetuntoasi! vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä jolla on paljon sanottavaa. älä piiloudu vaan ole rohkeasti oma itsesi. Sinusta on vaikka mihin!!! :)

Hei, mä sanoisin, että ne ihmiset jotka sulle on saaneet tuon olon on aika luusereita. Sä olet hyvä ihminen ja vaikutat kivalta. taistele itsesi puolesta. meitä on moneksi mutta Sua on vain yksi, Sinä! <3

Juttele terapeutin kanssa tarkemmin. Onko ikinä tutkittu voisiko taustalla olla skitsofrenia? Nämä oireet kuuluvat siihen hyvin vahvasti...

Yritä muuttaa sun ajatuksia positiivisempaan suuntaan. Tiedän on todella vaikeaa! mutta yritä silti. Et varmasti ole muita kohtaan yhtä ankara kuin itsellesi olet. yritä löytää sama hyväksyntä myös itseä ja omia ajatuksia kohtaan. mieti miten puhuisit muista joilla olisi samoja ajatuksia?

Hei ei ne ihmiset varmasti sua vihaa jos ne kerran morjestaa

kaikissa meissä on jotain hyvää :)

Vierailija kirjoitti:

Hei ei ne ihmiset varmasti sua vihaa jos ne kerran morjestaa

kaikissa meissä on jotain hyvää :)

Se on niin syvässä se ajatus että vihaavat vaikka morjestavat.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Yritä muuttaa sun ajatuksia positiivisempaan suuntaan. Tiedän on todella vaikeaa! mutta yritä silti. Et varmasti ole muita kohtaan yhtä ankara kuin itsellesi olet. yritä löytää sama hyväksyntä myös itseä ja omia ajatuksia kohtaan. mieti miten puhuisit muista joilla olisi samoja ajatuksia?

Olen yrittänyt höpöttää itsekseni näin mutta siitä tuntuu tulevan vain voimakkaampi vastareaktio eli suurempi itsensä haukkuminen.

ap.

Tietysti asiaa pahentaa se että minulla on oikeasti oppimisvaikeuksia, koulussa oli vaikeaa ja ammattikoulussa oli vaikeaa, sain ammatin rimaa hipoen mutta en osaa siitä alasta enää paljoa mitään. Oppiminen ja tilannetaju todella huonoja joten osaltaan vaikuttaneet tuohon itsetuntoon.

ap.

Oon ihan samanlainen! Olen aina ollut alisuoriutuja ja hävennyt itseäni. Lapsuuden kodissa oli alkoholismia. Onko sinulla sellaista taustaa?

Jos on lapsena hylätty ja laiminlyöty niin tervettä itsetuntoa ei ole koskaan ollutkaan. teini-iässä hain väärillä keinoilla hyväksyntää ja se teki vielä pahemman trauman mielelleni. Minua käytettiin hyväksi monta vuotta koska annoin niin tapahtua. Ei siis ollut mitään varsinaista hyväksi käyttöä vasn itse tutkittiin itseäni ja vihaan sen takia itseäni vielä enemmän. Kukaan ei ole koskaan ollut kanssani koska pitäisi minusta vaan koska olin helppo tyrkky. Nyt olen vuosia vältellyt miehiä. Saan edelleen törkyviestejä heiltä joita 10 vuotta sitten tapasin ja olin vaan ilmainen h**. :(

En koskaan vastaa mitään. Vihaan itseäni ja mietin joka päivä että kunpa jo loppuisi tämä elämä. En osaa auttaa, mutta halusin vain jakaa oman kokemuksen ja kertoa että ymmärrän miltä sinusta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Hei, mä sanoisin, että ne ihmiset jotka sulle on saaneet tuon olon on aika luusereita. Sä olet hyvä ihminen ja vaikutat kivalta. taistele itsesi puolesta. meitä on moneksi mutta Sua on vain yksi, Sinä! <3

Olen kyllä eri mieltä tuosta ekasta! Eihän ap sanonut, että muut dissaavat häntä ja siksi aiheuttavat tuon olon, vaan että huonosta itsetunnostaan johtuen hän kuvittelee muiden ajattelevan hänestä negatiivisia asioita ja nauravan hänelle.  Ei ketään voi sanoa luuseriksi tuon perusteella. 

Tunnistan itsessänikin tuon, että jos esim. moikkaan jotakuta ajattelen tehneeni sen jotenkin tyhmästä ja kömpelösti, jos joku joka aiemmin tervehti nyt kulkee ohi huomioimatta, ajattelen että olen tehnyt jotain väärin tai ajattelemattomuuttani itse ollut hänelle tyly.

Tällaisesta ylianalysoinnista pitäisi päästä eroon, useimmiten tavallisissa tilanteissa se miten ihmiset reagoi tai ei reagoi suhun ei johdu siitä mitä itse teit vaan mitä niiden omassa päässä liikkuu. Ajattele vaikka bussissa iloisesti nauravaa kaveriporukkaa: osa kanssamatkustajista katsoo heitä ajatellen että onpa mukava kuulla naurua, piristävää, ihanaa iloisuutta. Toiset taas katsoo myrtsisti että mitä noi tossa häiritsee muita, olisivat hiljaa, mulla oli hirveä päivä töissä ja nyt pitää vielä bussimatkakin kuunnella meteliä. Ja jotkut ei edes huomaa naurunremahduksia, ne on niin omissa ajatuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan samanlainen! Olen aina ollut alisuoriutuja ja hävennyt itseäni. Lapsuuden kodissa oli alkoholismia. Onko sinulla sellaista taustaa?

Jos on lapsena hylätty ja laiminlyöty niin tervettä itsetuntoa ei ole koskaan ollutkaan. teini-iässä hain väärillä keinoilla hyväksyntää ja se teki vielä pahemman trauman mielelleni. Minua käytettiin hyväksi monta vuotta koska annoin niin tapahtua. Ei siis ollut mitään varsinaista hyväksi käyttöä vasn itse tutkittiin itseäni ja vihaan sen takia itseäni vielä enemmän. Kukaan ei ole koskaan ollut kanssani koska pitäisi minusta vaan koska olin helppo tyrkky. Nyt olen vuosia vältellyt miehiä. Saan edelleen törkyviestejä heiltä joita 10 vuotta sitten tapasin ja olin vaan ilmainen h**. :(

En koskaan vastaa mitään. Vihaan itseäni ja mietin joka päivä että kunpa jo loppuisi tämä elämä. En osaa auttaa, mutta halusin vain jakaa oman kokemuksen ja kertoa että ymmärrän miltä sinusta tuntuu.

Halaus ja tsemppiä sullekin. Yksi konkreettinen keino vähentää menneisyyden haamuja tuli mieleen, eli puhelinnumeron vaihtaminen. Annat uuden numeron vain luotettaville henkilöille, niin pitäisi loppua tuollaisten kauheiden miesten yhteydenotot.

*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä muuttaa sun ajatuksia positiivisempaan suuntaan. Tiedän on todella vaikeaa! mutta yritä silti. Et varmasti ole muita kohtaan yhtä ankara kuin itsellesi olet. yritä löytää sama hyväksyntä myös itseä ja omia ajatuksia kohtaan. mieti miten puhuisit muista joilla olisi samoja ajatuksia?

Olen yrittänyt höpöttää itsekseni näin mutta siitä tuntuu tulevan vain voimakkaampi vastareaktio eli suurempi itsensä haukkuminen.

ap.

Mä luin jostain keskustelussa joka koski yksinäisyyttä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa  vinkin että toista mantraa ''olen positiivinen ja sosiaalinen'' itsellesi. Oon nyt ehkä viikon tehnyt sitä ja vaikka tietysti viikossa ei korjata 20 vuotta jatkunutta negatiivista ajattelua, niin jotain pikkuriikkistä muutosta ehkä olen havainnut itsessäni... Aluksi tuntui tosi tyhmältä toistaa kymmenen kertaa Olen positiivinen ja sosiaalinen mutta nyt ei enää. Koska onhan se oikeasti paljon tyhmempää jatkuvasti haukkua ja puhua rumasti itsestään, kun asiaa alkaa ajattelemaan.

Suurimmalla osalla on positiivisempi kuva itsestään kuin oikeasti ovatkaan, positiivinen harha.

Enpä usko

Ehkä aloittajalla on jonkinasteinen visuaalinen hahmotushäiriö? Itselläni on vastaavia ongelmia ja visuaalisen hahmotuksen todettu neurologisissa testeissä olevan keskimääräistä heikompaa...

Voisiko sulla ap olla pakko-oireinen häiriö? Nuo itsensähaukkumisajatukset kuulostavat niin itsepintaisilta. Kannattaa googlettaa. Terapeutin vaihdosta voisi olla myös apua (jos siis käyt edelleen terapiassa) Tsemppiä! Toivottavasti asiat kääntyvät pian parempaan päin

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajalla on jonkinasteinen visuaalinen hahmotushäiriö? Itselläni on vastaavia ongelmia ja visuaalisen hahmotuksen todettu neurologisissa testeissä olevan keskimääräistä heikompaa...

En ymmärrä, miten mikään ap:n kuvaama liittyisi visuaaliseen hahmottamiseen?

Ehkä jotain lievää harhaluuloa, ja kun kaikki negatiivista ni kandee varmaan miettiä psykoottistasoiseen masennusta..