Äärimmäisen huono itsetunto, voiko sille tehdä enää mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajalla on jonkinasteinen visuaalinen hahmotushäiriö? Itselläni on vastaavia ongelmia ja visuaalisen hahmotuksen todettu neurologisissa testeissä olevan keskimääräistä heikompaa...

En ymmärrä, miten mikään ap:n kuvaama liittyisi visuaaliseen hahmottamiseen?

Ehkä jotain lievää harhaluuloa, ja kun kaikki negatiivista ni kandee varmaan miettiä psykoottistasoiseen masennusta..

Itseasiassa minulla on jonkinlaisia hahmottamisongelmia mutta se että onko yhteydessä ongelmiini vai erillinen asia sitä en tiedä. En tiedä mitä hän tarkoitti tuolla visuaalisella hahmottamisella mutta itse en osaa oikein arvioida mittasuhteita tai pituuksia tai aikaa jos pitäisi joku työhomma tehdä, kaaviot tai kuvatehtävät ovat todella vaikeita minulle jne.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mä sanoisin, että ne ihmiset jotka sulle on saaneet tuon olon on aika luusereita. Sä olet hyvä ihminen ja vaikutat kivalta. taistele itsesi puolesta. meitä on moneksi mutta Sua on vain yksi, Sinä! <3

Olen kyllä eri mieltä tuosta ekasta! Eihän ap sanonut, että muut dissaavat häntä ja siksi aiheuttavat tuon olon, vaan että huonosta itsetunnostaan johtuen hän kuvittelee muiden ajattelevan hänestä negatiivisia asioita ja nauravan hänelle.  Ei ketään voi sanoa luuseriksi tuon perusteella. 

Tunnistan itsessänikin tuon, että jos esim. moikkaan jotakuta ajattelen tehneeni sen jotenkin tyhmästä ja kömpelösti, jos joku joka aiemmin tervehti nyt kulkee ohi huomioimatta, ajattelen että olen tehnyt jotain väärin tai ajattelemattomuuttani itse ollut hänelle tyly.

Tällaisesta ylianalysoinnista pitäisi päästä eroon, useimmiten tavallisissa tilanteissa se miten ihmiset reagoi tai ei reagoi suhun ei johdu siitä mitä itse teit vaan mitä niiden omassa päässä liikkuu. Ajattele vaikka bussissa iloisesti nauravaa kaveriporukkaa: osa kanssamatkustajista katsoo heitä ajatellen että onpa mukava kuulla naurua, piristävää, ihanaa iloisuutta. Toiset taas katsoo myrtsisti että mitä noi tossa häiritsee muita, olisivat hiljaa, mulla oli hirveä päivä töissä ja nyt pitää vielä bussimatkakin kuunnella meteliä. Ja jotkut ei edes huomaa naurunremahduksia, ne on niin omissa ajatuksissaan.

Tuo bussiesimerkki niin minun kohdallani on että iloiset ihmiset aiheuttavat minussa vihaa, juhannuskin oli aika tuskainen kun se herätti minussa lähinnä vihan tunteita, olin juhannuksen ihan itsekseni kotona enkä käynnyt missään, muiden juhlinta joka saattoi kuulua välillä niin aiheutti minussa vihareaktion jolloin huusin "muille" taloni sisällä tyyliin "painukaa he*vettiin!" Kuulostaa pahalta ja hieman ehkä pahentunut vuosien myötä. En kyllä tiedä onko tässä enää mitään tehtävissä.

ap.

Itsetunto = itseluottamus.

Itseluottamusta voi kehittää lukemalla paljon, kirjoittamalla mitä ajattelee asioista ja ilmiöistä, opiskelemalla omaa älykkyyttä vastaavan tutkinnon, käymällä töissä, käymällä salilla, joukkuelajia harrastamalla, lopettamalla pornon katsomisen ja somen seuraamisen.

Suosittelen sinua tuossa tilanteessa aloittamalla helpoimmasta, eli lukemisesta ja kirjoittamisesta.

Jumittuneet ajatukset aiheuttavat usein tunteita jotka jäävät päälle. Syntyy noidankehä. Sekin auttaa, että nappaa itsensä kiinni kesken ajatuksen tai kun alkaa toistaa jotain vanhaa. "Ai ja kas vaan, taas!" Ajatukset voi oppia keskeyttämään ja vaihtamaan, ja vanhan levyn pyörimisen oppii huomaamaan jo kun se alkaa. Huono autopilotti lakkaa vähitellen toimimasta. En itsekään ensin uskonut :)

24 lisää - tärkeää on ettet tuomitse ajatuksiasi, toteat vain että taas tuli tämä sama mieleen. Sillä tavoin et ruoki itsetuntosi tuhoamista kärkkyviä huonoja ajatuksia, jotka eivät todellakaan ole yhtä kuin sinä. Jossain vaiheessa ne vain ovat tarttuneet matkaan. Ehkä niin varhain ettet ole osannut vielä tajutakaan. Mutta ne nyt vain ovat ajatuksia ja tuntemuksia. Ajan kanssa niihin löytyy syykin.

Huono itsetunto johtuu siitä, että muut ihan oikeasti halveksivat.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto johtuu siitä, että muut ihan oikeasti halveksivat.

Tai siis halveksivat arassa iässä eli lapsuudessa. Myös aikuiset halveksivat aikuista, jolla on huono itseluottamus, mutta perimmäinen synty on lapsuudessa. Aikuisena sitä voi onneksi kehittää, mutta onhan se ikävää kun joutuu taistelemaan valtavasti päästäkseen samalle viivalle normojen kanssa, jotka voivat käyttää energiansa sen sijaan uralla menestymiseen ja omien lasten kasvattamiseen.