Sinä pitkähiuksinen joka olet kerrasta pätkäissyt hiuksesi lyhyeksi, kaduttiko tekosi jälkikäteen?
Vai olitko iloinen että sait vihdoinkin uutta ilmettä hiuksiisi?
Itse haluaisin lyhyemmät hiukset, pitkään on ollut jo alaselkään saakka mutta pelkään että jos leikkaan hiukset lyhyemmiksi tulenkin katumapäälle.
Toki hiukset kasvaa aina takaisin mutta kyllä siihen aina useampi vuosi taas kasvatushommissa menee jos haluaa uudelleen pitkät hiukset.
Kommentit (96)
Tämmösenä nykyään pitkätukkaisena täytyy sanoa myös se, ettei semmoinen raskas, suora tukka välttämättä sovi kovin hyvin, varsinkin jos se vain roikkuu piikkisuorana pitkin päätä ja naamaa. Itselle tulee aina mieleen körtit tjtn. Toinen on se, että jos tukka on kovin ohut, semmoinen hiirenhäntäkään ei kovin hyvältä näytä. Tuli vain mieleen, kun moni, aivan oikein kyllä, kirjoitti, että lyhyet hiukset eivät kaikille sovi.
Hiukseni ovat olleet iät ja ajat pitkät. Aina välillä olen leikannut polkkatukan ja se on tuntunut ihanan keveältä ja helpolta hoitaa. Sen lyhyempää en toki ole halunnut, sillä olen varma ettei sovi piirteisiini.
Katumus on iskenyt siinä vaiheessa kun hiukset ovat saavuttaneet itseäni ärsyttävän, puoli pitkän mitan, vähän olkapäiden yli. Mutta onneksi hiukseni ovat nopeakasvuista sorttia.
Olen (tosin naisena) leikkauttanut yläkouluikäisenä pitkän tukkani todella lyhyeksi kerralla. Oli sellaisena sit pitkään, mutta siinä vaiheessa kun halusin alkaa kasvattaa hevilettiäni takaisin niin kyllä kadutti! Kuutisen vuotta kasvatusta takana.
Mulle leikattiin ennen ekaluokkaa lyhyet hiukset, että "pystyisit itse hoitamaan". Se oli todellakin poikatukka, menin vielä kymmenvuotiaana ihan pojasta, kun vaatetuskin oli unisex. Ja hoitaminen oli työlästä, tukka sojotti minne sattui ja pyörteitä ei millään saanut kuriin, ei mitään muotoilutuotteita osannut edes kuvitella.
Sen jälkeen kasvatin pitkät ja kerran sen jälkeen olen leikannut niin lyhyiksi, etteivät pysyneet yhdellä poninhännällä. Se oli kyllä ihan virkistävää.
Kaksi kertaa olen leikannut lyhyeksi.
Ensimmäisellä kerralla oli niskasta lyhyt, mutta muuten pitkähkö. Muutaman ensimmäisen työkaverin reaktiot oli jotain ihan hirveää (menin kampaajalta suoraan töihin, virhe!) ja näin ollen lähdin saman tien kasvattamaan hiuksia uudestaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin leikkasin hiukset uudestaan ja kotona sain totutella hiuksiin pari päivää ennen muiden ihmisten kohtaamista. Taas leikkasin hiukset niin, että niskasta ihan lyhyet ja päältä pidemmät, mutta seuraavien kuukausien aikana lyhensin vielä mallia. Ja tykkäsin kovasti! Ohuilla, harvoilla hiuksilla hiukset kohoavat ihan eri tavalla kuin pidempänä. Ja koska lyhyt malli tarkoittaa säännöllisiä kampoomokäyntejä niin hiukset oli aina tosi siistit ja laitetut.
Nyt parin vuoden jälkeen olen kasvattanut hiuksia taas, koen että näytin kuitenkin nuoremmalta hieman pidemmissä hiuksissa. Mutta välillä haluaisin taas leikata ihan lyhyeksi, koska ne vaan näyttää niin siistimmältä ja laitetummalta kuin nämä pidemmät.
Vierailija kirjoitti:
Tämmösenä nykyään pitkätukkaisena täytyy sanoa myös se, ettei semmoinen raskas, suora tukka välttämättä sovi kovin hyvin, varsinkin jos se vain roikkuu piikkisuorana pitkin päätä ja naamaa. Itselle tulee aina mieleen körtit tjtn. Toinen on se, että jos tukka on kovin ohut, semmoinen hiirenhäntäkään ei kovin hyvältä näytä. Tuli vain mieleen, kun moni, aivan oikein kyllä, kirjoitti, että lyhyet hiukset eivät kaikille sovi.
Helposti näyttää jotenkin homssuiselta, jos kasvaa liian pitkäksi, ainakin omasta mielestäni.
https://thefashiontag.com/wp-content/uploads/2017/01/waist-long-hair-lo…
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Puhun kauan sitten tapahtuneesta. Minulla oli pikkuisena tyttönä paksut, kiharat hiukset, joiden päällä pystyi istumaan. Ne yleensä letitettiin, mutta en antanut avata lettejä jotta hiukset olisi voinut harjata.
Mummon kanssa tultiin tulokseen, että hiukset leikataan lyhyiksi. Tyttären tyttärellä on nyt sama tilanne. Joka ikinen tarhaanlähtöaamu on taistelua huolimatta Muumi-selvitysaineista.
Kerroin lapselle oman tarinani, mutta siltikään tilanne ei ole muuttunut. Lapsi vaan kauhisteli, että mummon hiukset on joskus leikattu lyhyiksi. Kerroin kyllä, että ei sitä väkisin tehty vaan sulassa sovussa
Kuinka pitkät tämän lapsen hiukset on? Eihän niitä tarvii "poikatukaks" leikata mutta jos jonkin verran lyhentäis nii vois auttaa ettei tarviis joka aamu kiusata takkuja aukomalla
Hänellä on kyllä tosi pitkät hiukset. Ollaan papan kanssa viety lasta kampaajalle ja hän saa ihan itse kertoa, mitä tehdään. Yleensä lyhennetään n. 10 cm.
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Puhun kauan sitten tapahtuneesta. Minulla oli pikkuisena tyttönä paksut, kiharat hiukset, joiden päällä pystyi istumaan. Ne yleensä letitettiin, mutta en antanut avata lettejä jotta hiukset olisi voinut harjata.
Mummon kanssa tultiin tulokseen, että hiukset leikataan lyhyiksi. Tyttären tyttärellä on nyt sama tilanne. Joka ikinen tarhaanlähtöaamu on taistelua huolimatta Muumi-selvitysaineista.
Kerroin lapselle oman tarinani, mutta siltikään tilanne ei ole muuttunut. Lapsi vaan kauhisteli, että mummon hiukset on joskus leikattu lyhyiksi. Kerroin kyllä, että ei sitä väkisin tehty vaan sulassa sovussa
Kuinka pitkät tämän lapsen hiukset on? Eihän niitä tarvii "poikatukaks" leikata mutta jos jonkin verran lyhentäis nii vois auttaa ettei tarviis joka aamu kiusata takkuja aukomalla
Hänellä on kyllä tosi pitkät hiukset. Ollaan papan kanssa viety lasta kampaajalle ja hän saa ihan itse kertoa, mitä tehdään. Yleensä lyhennetään n. 10 cm.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä sanoo, että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Ihan näin ei aina ole. Monen on vaikea saada pitkää tukkaa kasvatettua esim päälle nelikybäsenä.
Jos ei ole koskaan ollut aivan lyhyttä tukkaa, uskoisin että leikkauttamista voi katua ankarasti. Kaikille aivan lyhyt tukka ei sovi tai on hankala ylläpitää. Pään muoto ja hiuspyörteet tulevat näkyviin eri tavalla kuin pitkässä. Polkkatukka voi olla eri stoori.
Itselläni on hyvin pitkät hiukset, ja pidän niitä yleisesti ottaen melko helppoina. Hiukset ovat arkena kiinni, eivätkä rasvoitu sen vuoksi nopeasti. Kampaajalla ei tarvitse ravata alvariinsa. Hiukset voi laittaa eri tavoin ja saada erilaisia ilmeitä - nuttura- tai lettipäänä on melko eri näköinen kuin hiukset vapaina. Ovesta kehtaa juosta ulos ilman ankaraa muotoilusessiota.
Ymmärrät kai, että ne, jotka eivät onnistu kasvattamaan hiuksiaan pitkäksi yli nelikymppisenä, olisivat menettäneet pitkän tukkansa muutenkin? Entiset hiukset tippuvat koko ajan ja uudet kasvavat sitten siihen sen hetkisen iän, kunnon ja ravinnon sanelemaan mittaan. Jos pitkän tukan kasvattaminen ei onnistu, se olemassaoleva pitkä tukkakin olisi harventunut pituudestaan ja lyhentynyt.
Pitkä tukka on hankala. Ne joilla sellainen on, valittaa että pitää pestä, on hidas kuivaa, lentää sinne tänne, roikkuu naamalla, työläs laittaa, on kuuma etc etc etc.
Itsekin entisenä pitkätukkaisena allekirjoitan tuon kaiken.
Pitkä tukka pukee harvoja. Lyhyet mallit on kivempia.
Vierailija kirjoitti:
Tämmösenä nykyään pitkätukkaisena täytyy sanoa myös se, ettei semmoinen raskas, suora tukka välttämättä sovi kovin hyvin, varsinkin jos se vain roikkuu piikkisuorana pitkin päätä ja naamaa. Itselle tulee aina mieleen körtit tjtn. Toinen on se, että jos tukka on kovin ohut, semmoinen hiirenhäntäkään ei kovin hyvältä näytä. Tuli vain mieleen, kun moni, aivan oikein kyllä, kirjoitti, että lyhyet hiukset eivät kaikille sovi.
Ihan mielenkiinnosta, mikä tässä kommentissa antoi aiheen alapeukuille? Aidosti kiinnostaa, oliko se se körtti-vertaus (körttejä vastaan ei ole mitään!) vai ettei pitkä tukka välttämättä sovi kaikille - ajatus?
Lyhyt tukka on kiva. Malleja on vaikka millä mitalla. Kevyt ja pirteä. Shampoota kuluu vaan tippa.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tukka on wt. Miehetkään ei tykkää.
Nykymaailmassa naiset onneksi ovat täysivaltaisia ihmisiä, jotka saavat itse päättää hiuksistaan.
Olen laiska ja pitkä tukka on siitä syystä valintani. Se ei "roiku latistaen päässä" kun pidän sitä nutturalla tai letillä käytännössä koko ajan. Koska tukka on perinteinen suomalainen ja suht hento, se kuivuu nopeasti. Pesen joka toinen päivä, en käytä hoitsikkaa, kuivaa nopeasti. En värjää, napsin itse latvoja. Jos haluan, voin laittaa kiharat tai paremman nutturan.
On ikävä lukea noita "suomalaisella lihavalla lyhyt ruma tukka" -juttuja. Jos sinua kirjoittaja ällöttää se ylipainoinen "ruma" ihminen niin tuskin sinä hänestä tykkäisit pitkälläkään tukalla. Ole hiljaa jos et muuta osaa kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä surettaa lukea tällaisia ketjuja. :( vastaajilla on varmaan myös tatuointeja ja roimasti ylipainoa. Pitkä tukka naisella on kaunein.
Hän on havahtumassa todellisuuteen hitaasti.
Mitä, eivätkö naiset olekaan esineitä? Oho!
Missä korsetit ja siveysvyöt on??
Päästäkää mut takaisin tynnyriini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmösenä nykyään pitkätukkaisena täytyy sanoa myös se, ettei semmoinen raskas, suora tukka välttämättä sovi kovin hyvin, varsinkin jos se vain roikkuu piikkisuorana pitkin päätä ja naamaa. Itselle tulee aina mieleen körtit tjtn. Toinen on se, että jos tukka on kovin ohut, semmoinen hiirenhäntäkään ei kovin hyvältä näytä. Tuli vain mieleen, kun moni, aivan oikein kyllä, kirjoitti, että lyhyet hiukset eivät kaikille sovi.
Ihan mielenkiinnosta, mikä tässä kommentissa antoi aiheen alapeukuille? Aidosti kiinnostaa, oliko se se körtti-vertaus (körttejä vastaan ei ole mitään!) vai ettei pitkä tukka välttämättä sovi kaikille - ajatus?
He ovat kanssasi eri mieltä. Kaikkia ihmisiä ei myöskään kiinnosta niin kovasti se imago ja mielikuva minkä heidän tukkansa (!) antaa.
Muutaman kerran tullut tehtyä - sekä nuorena että vanhempana.
Pitkät hiukset vaan tuntuvat kotoisammilta ja etenkin naisellisemmilta ja kun jotkut vanhat vaatteetkin näyttävät niin erilaisilta päällä, jos on lyhyet hiukset.
Silti harmittaa, että hiusten ollessa lyhyet olisi voinut kokeilla erilaisia tyylejä ja värejä enemmänkin kuin vain paria mallia - mutta aina on ollut melko kova kiire saada hiukset jälleeen pitkiksi.
Kyllä. Leikkasin vyötärömitasta suoraan pixien, mutta se olikin pakko. Käsittelykatastrofi nähkääs. Ei ollut pelastettavissa. Nyt kasvatan taas, hidasta on. Mutta pari vuotta oli yhtä sietämistä kun junnasin polkan ja hartiamitan välissä (kampaaja leikkasi kaksi kertaa liikaa kun menin siistimään, en käy sillä kampaajalla enää).
Miksi suomalaiset naiset leikkaavat hiuksensa lyhyiksi, keski-iässä? Miksi värjäävät punaisiksi? Ruotsissa ei näe tätä. Täällä naisilla on tyylikkäät, pitkät/puolipitkät hiukset,vaaleat/raidoitetut. Vanhemmillakin rouvilla on tyylikäs kampaus, ei koskaan liian lyhyt, eikä koskaan punainen tai pinkki.
On mulla tälläkin hetkellä hiuksissa. 👍 Ap